Ficin nimi: Nähdä hänet
Kirjoittaja(t): Allekirjoittanut eli minä, Pähkinäinen
Beta: SuklaaKissa ihanaiseni lukaisi vaikkei fandomia tuntenut, myös Jakutin on vilkaissut mutta en häneltä ajatuksia kuullut.
Fandom: Kuvun alla (Stephen King, 2009. Kirja, elokuvaa en ole nähnyt (koska käsittääkseeni sellainenkin on enkä tiedä, miten paljon se sitten eroaa kirjasta).
/ranpururin muokkasi fandomin otsikossa oikealle paikalleGenre: Deathfic, romance/fluffy (en osaa sanoa kumpi, varmaan kumpikin), jonkinlainen kauhukin? Kaipausta.
Ikäraja: K11, luullakseni.
Paritus/Päähenkilöt: O(F)C/OFC, kertojan sukupuolta ei kyllä mainita.
Disclaimer: Hahmot ovat omani, mikään kirjasta tunnistettava ei, eikä kukaan maksa minulle tästä.
Varoitukset:
Spoilaa. Ei tosin kovin ymmärrettävästi, ainakaan uskoakseni.
A/N: Sain äkillisen, impulsiivisen
(tyhmän) idean julkaista tämän, kun vilkaisin
Hieman tuntemattomien fandomien haastetta. Se houkutteli aiemminkin, mutta minulla (on) oli muutenkin iso kasa haasteita taakkana ja olen aika kaino julkaisija (tai ainakin olen tähän mennessä ollut), joten nyt vasta sitten keksin osallistua. Ja varmaan osallistun toisenkin kerran...
Joka tapauksessa, toivottavasti joku viitsii lukea tämän ja ehkä jopa saa jotain irti. ...tai no ei mitään. Olkaa hyvät. (Tai pahat, oma valintanne.)
Nähdä hänetHän kompastuu; hän makaa maassa, ei pääse ylös, ja ihmiset tallovat hänen ylitseen. Hän ei voi uskoa kuolevansa, täytyyhän jonkun viime hetkellä pelastaa hänet?
Hän ajattelee syytä, jonka vuoksi on täällä. Kuvun sisäänsä vangitsemaa tyttöä, jolla on vaaleat hiukset ja kaunis, leveä hymy, tyttöä joka nauraa hänen tyhmillekin vitseilleen ja jonka kanssa hän voisi vaikka vaihtaa paikkaa Chester's Millin puolelle jos se olisi mahdollista ja jos tämä vain niin pyytäisi.
Tyttöä, jonka vuoksi hän on valmis kuolemaan.
Haluan vain nähdä hänen kasvonsa. Haluan vain saada hänet edes hetkeksi unohtamaan pelkonsa ja kertoa taas yhden tyhmän vitsin, jossa ei ole mitään hauskaa, mutta jolle hän silti nauraa kuin olisin mestariluokan koomikko.
Luoja, anna minun nähdä hänet vielä kerran, anna minun nähdä hänen hymyilevän.Mutta muut ihmiset ovat innokkaita tapaamaan omat läheisensä, liian kärkkäitä varoakseen yhden maahan kaatuneen henkeä.
Hän ei saa nähdä rakkaansa kasvoja.
Hän ei myöskään joudu katsomaan, kun tyttö palaa muiden mukana tomuksi kuvun toisella puolella.