Kirjoittaja Aihe: Autuus olkoon kanssani | K-11 | puolitoistaraapale | 1/1  (Luettu 1246 kertaa)

Puolimieli

  • Vieras
Ficin nimi Autuus olkoon kanssani
Kirjoittaja Puolimieli

Genre draama
Ikäraja K-11
Varoitukset Eipä oikeastaan. Nopea itsemurhamaininta.
Muuta Osallistuu Pako luovuuden vankilasta -haasteeseen.

A/N Rakastan tajunnanvirtaa ja tämä on juuri sellaista. Luovaa sekoilua. Vailla rajotteita. Ja minä pidän siitä, hitto soikoon! Ei betaa. Maailman lyhin teksti. Mutta mitäs siitä?

Autuus olkoon kanssani
Vesi solisee. Enkä minä pidä siitä. Linnut laulavat, enkä minä pidä siitä. Tahdon vain oppia rakastamaan. Rakastamaan niin kuin minun pitäisi.
Kärpänen surraa ympärillä. Koetan hätistää sitä, mutta se on yhtä tiukassa kuin ajatuksenikin. Eikä se aio luovuttaa. Mutta minäpä olen luovuttanut jo. Eikä siinä ole järjen hiventäkään. Kärpäsessä.
Pakko itkeä. Itkeminen ei tee hyväksi. Se satuttaa. Eikä se auta menestymään. Se saa vain vihaiseksi. Enkä ikinä voita. Olen huono häviämään.

Tyhjät sanat tekevät vihaiseksi. Ja niitä on liikaa. Ne pörräävät ympärillä kuin kärpäset ja takertuvat kiinni kuin ajatus vain. Hups. Plomps. Kivi putoaa veteen.
Kädet tuoksuvat käsirasvalle ja kuolleelle kärpäselle. Kuolemalle. Henkiselle kuolemalle. Tai vähintäänkin murhalle. Itsemurhalle. Toivottavasti en mätäne.

Elämä on rakkautta. Valo tekee onnelliseksi ja autuus olkoon kanssani. Niin kauan, kunnes tanssin aamunkoitteessa kalliolla ja kumoan kurkustani väkeviä.
Mutta se perkeleen kärpänen pörrää edelleen kuin kuolematon. Poismenoni tuskin haittaisi kärpästä. Se olisi pirun onnellinen. Toisin kuin minä.
« Viimeksi muokattu: 10.05.2015 08:36:05 kirjoittanut Pyry »

Pähkinäinen

  • Viuluholisti
  • ***
  • Viestejä: 319
  • Puu © SuklaaKissa
Vs: Autuus olkoon kanssani | K-13 | puolitoistaraapale | 1/1
« Vastaus #1 : 20.05.2013 17:46:47 »
Pidin tässä siitä, että tuo kärpänen oli siinä mukana muutenkin kuin vain ohimenevänä mainintana, se toi tiettyä yhtäläisyyttä tekstiin. En edes tiedä miten, mutta se ikään kuin toi henkilön lähemmäs, koska se ikään kuin teki tästä yhden tietyn henkilön ajatuskulkua eikä pelkkiä ajatuksia, jos nyt yhtään tajuat mitä tässä sepostan.

Tajunnanvirrasta on vähän paha antaa palautetta, ei oikein voi mihinkään virheisiin eikä semmoisiin takertua. Mutta tämä on kyllä sitä kautta hyvä lukea että tässä tuntuu siltä että jokainen lause on sillä tavalla uusi ajatus, että se ikään kuin tulee mieleen edellisestä, mennään koko ajan eteenpäin, ei jäädä junnaamaan samaan, ja kuitenkin ulkopuolinenkin näkee, että mikä mistäkin tulee. Mennään siis eteenpäin semmoisilla pikku hypyillä (tai askelilla), niin että se edellinen johtaa aina seuraavaan. Niin, siten kai tätä parhaisen kuvaisi. Askelia.

Nimestä muuten tykkäsin.
Elämän ajattelu tekee itsetuhoiseksi.
Älä siis ajattele, vaan kuvittele.

Listaus