Vampire Knight ~ Verenpunaisia terälehtiä ~ K-11

[Wenni]

Kirjoittaja: Wenni
Oikolukija/Beta: T0K0
Fandom: Vampire Knight
Tyylilaji/Genre: Romance, action, draama
Ikäraja: K-11 ainakin
Paritus/Päähenkilöt: Hanabusa/OC (Yumi)
Varoitukset: Varoitukset laitan aina joka luvun alkuun jos niitä on

A/N: Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni koko fandomista, joten alku on varmasti aika kankeaa. En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään moniosaista, joten hiukan jännittää. Tervetuloa kommentoimaan vaan. Uudessa luvussa saattaa kestää useampiakin päiviä, koska laatu on minulle tärkeää. Nauttikaa!

Verenpunaisia terälehtiä

Prologi

Mitä Kiruky Yumi olikaan ajatellut tutustuessaan vampyyriin, vaikka isoveljensä sen oli jyrkästi kieltänyt. Yumi muisti kirkkaasti sen päivän, kun eilisen:

~ Päivä oli helteisimmillään ja taivas kuin sinistä silkkiä. Hattaraiset pilvet uinuivat korkealla ja lempeä tuuli kohotti Yumin mieltä hiljaisella huojunnallaan. Hiljainen ja unelias päivä jossain vaiheessa muuttui kuitenkin kiljunnaksi ja jokaisen (tai melkein) nuoren tytön ääni käheytyi, vain ja ainoastaan yöluokkalaisten vuoksi.
  Portit aukeavat ja kiljunta yltyy entistä enemmän, mutta oppilaat antavat valkopukuiselle ryhmälle tietä riemuisen kunnioituksen saattelemana. Harvapäinen joukkio suuntaa eteenpäin kärjessä Kuran Kaname ja innokas nuorukainen, joka pysähtyy jokaisen vähänkin kauniin tytön luokse iskien silmää ja hymyillen omahyväisesti.
  Jokainen Crossin akatemiassa osaavat hänen nimensä ja ainaiset käytävillä kiirivät huokaisut sinisilmäisestä Hanabusa Aidousta olivat levinneet koko kouluun kuin kulovalkea. Hän kun oli ainoa, joka edes kiinnitti huomionsa monipäiseen ihailijakansaansa.
  Yumi nosti kirjansa syliinsä nojaten takana olevaan heleään kirsikkapuuhun, jonka alla hän tapasi viettää vapaa-aikansa. Hän keskittyi niin paljon paksuun kirjaansa, ettei huomannut kosketusta olkapäällään. Säpsähtäen hän kohotti tumman yötaivaan sävyiset silmänsä ja huomasi katselevansa lempeän sinisiin silmiin. Ja hän tiesi kenelle nuo kuuluivat, Aidou Hanabusalle.
"Anteeksi oliko sinulla asiaa?", Yumi vastasi yllättävän kohteliaasti. Piti ihmistenkin - tai vampyyrin - tulla pilaamaan hänen rauhaisaa päiväänsä.
"Onko tämä sinun?", kuului lyhyt vastaus helakanpunaisten huulten välistä ja Hanabusan silmät olivat omahyväiset, kuin hän odottaisi Yumin suutelevan maata jalkojensa alla. Hänen kädessään lepäsi viininpunainen silkkinen hiusnauha, jonka hän oli saanut syntymäpäivänään veljeltään, Zerolta. Yumi nyökkäsi lyhyesti ja kurottui ottamaan hiusnauhaansa.
 "Mikä sinun nimesi on, oi kaunis neito." Ikinuori lausui kumartaen vanhanaikaisesti.
  "Kiruky Yumi." ~

[T0K0]

En nyt ala vetämään tässä kommentissa mitään valtavaa stooria, sillä olen kaikki kritiikit, huomioitavat asiat ja plussat kertonut tätä tarinaa oikolukiessa. Oon niin ylpee susta, rakastan kirjoitus tyyliäsi. Se on ihana ja mukaansa tempaava. Odotan innolla sitä jatkoa, Jenniseni.




- T0K0 eli jaskapulla

[SpringRose]

Hyvä alku, ei mitään töksähtelevää löytynyt Toivottavasti jatkoa tulee pian
(hei tästähän puuttuu ihkutus, tästä mun kommentistani) Sun kuvailu on niin ihanaa!! Tossa kohdassa jossa kuvailtiin taivasta jne. Mä oikeesti olin sillai et vaaau.. Se oli jotenkin niin ihana kuvaus
SR