Kirjoittaja Aihe: Siniset silmät ja miellyttävä kissantuoksu | S | Argus Voro/Arabella Figg  (Luettu 2139 kertaa)

Seidig

  • prinsessa
  • ***
  • Viestejä: 342
Nimi: Siniset silmät ja miellyttävä kissantuoksu
Kirjoittaja: Seidig
Beta: Ei ole
Ikäraja: S
Paritus: Arabella Figg/Argus Voro
Genre: Romance?
Varoitukset: -
Disclaimer: En omista mitään tunnistettavissa olevaa.
Summary: Hän kohotti leukaansa ja hymyili takaisin luoden omasta mielestään varsin voimakkaan ja urhean vaikutuksen itsestään, totta kai hän pelastaisi neidon pulasta jos sellainen hänen tielleen Tylypahkassa ilmestyisi.

A/N: Tulin tämän parituksen keksineeksi tuossa jokin ilta sitten ja tykästyin ihan hirveästi! Juteltiin kaverin kanssa näistä epätavallisemmista parituksista ja hän sitten mainitsi Dumbedore/Figgin ja siitä huomasin että kato hei Voro ja Figg olis ihania koska ne on molemmat surkkeja ja tykkää kissoista :3 Niinpä siitä sitten innostuin tän kirjottaan. En muista että oliko Tylypahkassa lukukausi jo alkanut kun se Harryn oikeudenkäynti oli (muistaakseni ei, koska ei Ron ja Hermionekaan ollu koulussa sillon) mutta sovitaan että tässä oli. Osallistuu tuohon Rarepari10 –haasteeseen. Kommentoikaahan jos kerta luettekin? <3

SINISET SILMÄT JA MIELLYTTÄVÄ KISSANTUOKSU

Arabella Figg tunsi itsensä erittäin hermostuneeksi. Itse asiassa, hän ei edes muistanut milloin olisi pelännyt yhtä paljon kuin nyt, vaikka olikin ollut miltei sydänkohtauksen partaalla nähdessään ankeuttajat Potterin pojan ja tämän serkun kimpussa. Samasta asiastahan nytkin oli kyse, tai no, oikeastaan oikeudenkäynnistä jossa oli kyse samasta tilanteesta. Todistamaanhan Albus Dumbledore hänet vain oli pyytänyt, mutta ei hän koskaan missään sellaisessa tehtävässä aikaisemmin ollut ollut joten oli aivan luonnollista että häntä hermostutti.

Hän miltei juoksi rehtori Dumbledoren perässä pidemmän miehen harppoessa hänen edessään kolme askelta portaita kerralla. Mies ei ollut sanonut sanaakaan sen jälkeen kun he olivat poistuneet hänen työhuoneestaan, ilmeisesti heillä oli kiire. Arabellalle teki tiukkaa pysyä perässä kipeän nilkkansa ja selkänsä kanssa. Kissatkin olivat jääneet ruokkimatta, toivottavasti niillä sen verran oli ruokaa jäljellä että selviäisivät.

Arabella oli jokseenkin helpottunut portaiden loputtua – hän olisi voinut vannoa että oli juuri ravannut ainakin kahdet sadat portaat alas – sillä nyt hänen oli helpompi kiirehtiä Dumbledoren perässä. Kuitenkin mies pysähtyi hänen edessään ja näin ollen myöskin Arabella.
Vasta nyt hän kohotti katseensa kivilattiasta ja tajusi Dumbledoren pysähtyneen jututtamaan selvästi vanhaa ja väsyneen, mutta sitkeän näköistä miestä. Tämä murahteli ja nyökytteli, eikä Arabella voinut olla huomaamatta erityisen kirkkaansinisten silmien katseen suuntaavan suoraan häneen.

Hieman hämmentyneenä Arabella käänsi katseensa takaisin lattiaan asetellen vaaleanpunaista huivia harteillaan paremmin. Ei hänellä koskaan ollut miestä ollut. Sitä paitsi hänen iässään - miltei seitsemänkymmentä - ei ollut enää soveliasta katsella miehiä. Eikä hän sellaista edes mihinkään tarvinnut, kun kerta pärjäsi kissojensa kanssa ihan hyvin!
Siitä huolimatta, hänen oli pakko todeta että tämä mies vaikutti kiinnostavalta. Ei tietenkään sellaisella tavalla, ei! Ainoastaan yleisesti kiinnostavalta, vähän samalla tavalla kuin Albus Dumbledore tai Harry Potter olivat kiinnostavia henkilöitä.

Arabellan katseen osuessa lattiaan hän oli huomannut oranssinruskean, tuuheakarvaisen kissan kiehnäämässä miehen repaleisia ja likaisia harmaita housuja vasten. Eikö tällä ollut vaimoa, joka pesisi ne? Arabellaa puistatti hieman. Hän oli tottunut järjestykseen ja puhtauteen eikä voinut sietää likaa.
Kissan silmät olivat vähintäänkin yhtä pistävän siniset kuin miehellä. Niihin sekoittui lisäksi hieman valkoista, mikä sai ilmeen suhteellisen karmivaksi. Vaikka Arabella rakastikin kissoja, tätä kissaa hän olisi normaalioloissa säikähtänyt.

Hän kohotti katseensa Dumbledoren tarttuessa hänen käsikynkkäänsä ja väistämättäkin kohtasi taas tämän vahtimestarin katseen. Pienehköt, hieman verestävät silmät välähtivät ja Arabella säpsähti pakottaen kasvoilleen pienen hymynkaltaisen ennen kuin tunsi litistyvänsä Dumbledorea vasten ja tajusi olevansa ilmiintymässä taikaministeriölle.

**

Argus Voro oli luutunnut aulaa koko päivän. Oppilaat olivat suvainneet ravata edestakaisin – mikä oli varmasti täysin tahallista, voi kun hän saisi rehtori Dumbledorelta luvan käyttää ketjuja joilla ripustaa oppilaat nilkoista kattoon! – ja ulkona oli harvinaisen märkä sää, joten lattia oli täynnä kuraisia jalanjälkiä. Oli silkkaa ironiaa että aina kun hän oli saanut aulan puhtaaksi ja raahautunut noidannuolesta kärsivän kipeän selkänsä kanssa huoneeseensa kupposelle kermakaljaa, oppilaat olivat ehtineet viettää jotain ”rääkätkää Voro-raukkaa”-päivää kyseisessä tilassa, joka juuri oli hohtanut puhtautta. 

Niinpä hän oli taas kuuraamassa itsekseen jotain jalanjälkiä pois lattiasta ja kiroamassa Riesua – se Riesun karkotusanomuskin pitäisi saada tehtyä, eihän sitä penteleen räyhänhenkeä muuten koskaan saataisi pois Tylypahkasta – joka oli juuri tehnyt tuhojaan etelätornissa tiputtamalla Armando Dippetin rintakuvan portaikosta alas kolmoskerrokseen missä se taasen oli rymäyttänyt pari haarniskaa nurin.

Kuullessaan askeleet läheisistä rappusista hän oli havainnut rehtori Dumbledoren lähestyvän ja ajatellut saman tien mainita Riesusta sekä oppilaista. Ilmeisesti arvon rehtorillakaan ei ollut aikaa kuulla hänen ehdotuksiaan koulun ilmapiirin parantamiseksi, vaan tämä vain ilmoitti poistuvansa koululta joksikin aikaa ja lätilätiläti. Tottahan Argus kunnioitti rehtoria, mutta tällä hetkellä hän oli niin turhautunut ja ärsyyntynyt että ei pystynyt keskittymään hänen puheeseensa.

Itse asiassa, Argus oli hieman hämmentynyt huomattuaan rehtorilla olevan mukanaan ehkä suunnilleen hänen kanssaan samaa ikäluokkaa oleva pienikokoinen, hiirulaismainen nainen. Hän oli kietoutunut vaaleanpunaiseen hartiahuiviin sekä jonkinlaiseen hamevirikkeeseen ja hänen katseensa oli painunut lattiaan.
Arguksen huomion kiinnitti kuitenkin jokseenkin miellyttävä kissantuoksu joka tulvahti naisesta häneen asti. Ilmeisesti tämäkin oli kissanomistaja – tai sitä parempi, usean kissan omistaja! Hän kurtisti hieman kulmiaan naisen vilkaistessa häntä selvästi hämillään.

Jokin hytkähti Arguksen sisällä hänen katseensa havaitessa jonkin hyvin vähän hymyä muistuttavan, mutta kuitenkin sinne päin, naisen kasvoilla. Hän kohotti leukaansa ja hymyili takaisin luoden omasta mielestään varsin voimakkaan ja urhean vaikutuksen itsestään, totta kai hän pelastaisi neidon pulasta jos sellainen hänen tielleen Tylypahkassa ilmestyisi. Kuitenkin harmaahiuksinen nainen oli jo kadonnut rehtori Dumbedoren kanssa ja jäljellä oli enää tyhjää ilmaa ja kiviseinä hänen edessään. Täysin hänen tuuriaan – tämä naisyksilö oli jotenkin herättänyt hänen kiinnostuksensa. Ja se oli paljon, sillä hän ei ollut ollut pitkään aikaan kiinnostunut mistään muusta kuin ärsyttävien pienten sottapyttyjen listimisestä ja Riesun karkottamisesta.

Vaikka Argus olisikin voinut vannoa ettei tulisi näkemään tätä naista enää tämän jälkeen, loppupäivän aikana hän räyhäsi ainoastaan Weasleyn kaksosille ja tyytyi vain mulkoilemaan loppuja oppilaita.

Toisin sanoen hän oli hyvällä tuulella ja yllätti itsensä hymyilemästä useamman kerran itsekseen päivän aikana.

---
« Viimeksi muokattu: 03.04.2013 20:23:30 kirjoittanut Seidig »
eilen vielä päätin elää ilman sua
x x

Letizia

  • ***
  • Viestejä: 274
Tämän otsikko on kyllä niin mainio että! Parituskin on mainio, mukava nähdä vaihteeksi tällaista näkökulmaa. Oli kaunista, kuinka Arabella näki Arguksessa kirkkaansiniset silmät, vaikka moni olisi nähnyt vain väsyneen äijänkäppyrän ja likaiset housut. :)

Näille hahmoille tuntui sopivan hyvin tällainen hieman tajunnanvirtamainen jahkaus, että 'itse asiassa' ja 'oikeastaan' ja 'enhän mää nyt mitään miestä kattele'. Arguksen ja Arabellan ajattelutyyleistä löytyi omat sävynsä, vaikka kyllä heillä selvästi olisi paljon yhteistä. Tekstiä oli kaikenkaikkiaan oikein mukava lukea. Tässä kohden tosin vähän erikoinen lauserakenne pisti silmääni:

Lainaus
Hän miltei juoksi rehtori Dumbledoren perässä pidemmän miehen harppoessa hänen edessään kolme askelta portaita kerralla.
Tästä saa vähän sellaisen mielikuvan, että paikalla olisi ollut kaksi miestä, joista toinen oli Dumbledorea pidempi ja harppoi. :) Toki asiayhteydestä ymmärtää, mitä tarkoitettiin.

Onhan Voro vähän surullinen hahmo, päivän pääsisältönä Riesulle ja kaksosille räyhääminen, mutta osasi hän yllättääkin, kun kerrankin päästiin tällä tavalla hänen ajatuksiinsa. Suosikkejani olivat muun muassa neito pulassa, ja lätilätiläti ja jonkinlainen hamevirike. :)

Potterversumin kissaihmiset ansaitsisivat enemmän fikkejä! Kiitos tästä.
Katharsis. Kello neljä keitän kahvin ja porkkanan. Istun verhon väliin kuulemaan kosmosta, yön sirkkuja ja postinkantajaa.

Renneto

  • Melancholiette
  • ***
  • Viestejä: 284
  • Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää
Hui, miten onkaan tällainen herkkupala päässyt livahtamaan (vähemmän sinisten) silmien ohitse! Aivan syötävän suloinen ja samaan aikaan simpsakka tapaus, joka ei sorru äitelyyteen. Sokeri on sekoitettu niin hienosti, ettei ratise hampaissa mutta maistuu niin hyvältä. Millainen nautinto lukeminen olikaaan. :>

Letizian tapaan viehätyin kahden kissaihmisen kohtaamisesta, heissä oli tosiaan niin paljon samaa, ja hetkeksi heidän ratansa leikkasivat ja vieläpä paikassa, joka ei kahdelle surkille olisi välttämättä se kaikista tavanomaisin. Teksti oli tyylikäs, kuvailua oli korostamassa juuri oikeita kohtia ja siellä täällä hersyviä väriläiskiä; hiirulaismaisesta naisesta sai kissatarinassa heti uutta ytyä. Myös näkökulmanvaihdokset toimivat tosi hyvin. Ja se, ettei asioita alleviivattu liikaa, ei esimerkiksi surkkiutta tai kissoja. Ne vain olivat siellä. Viekas valinta, juuri näin!

Lainaus
Hieman hämmentyneenä Arabella käänsi katseensa takaisin lattiaan asetellen vaaleanpunaista huivia harteillaan paremmin. Ei hänellä koskaan ollut miestä ollut.

Rouva Figg menee ajattelee heti pidemmällä tähtäimellä. :3

Lainaus
Täysin hänen tuuriaan – tämä naisyksilö oli jotenkin herättänyt hänen kiinnostuksensa. Ja se oli paljon, sillä hän ei ollut ollut pitkään aikaan kiinnostunut mistään muusta kuin ärsyttävien pienten sottapyttyjen listimisestä ja Riesun karkottamisesta.

Näistä tykkäilin! Ajatusviivoja tosin oli tekstissä aika lailla.

Ihanan erilainen hassutus, pidin kovasti. :>
perhosen siivenisku


Seidig

  • prinsessa
  • ***
  • Viestejä: 342
Hui että, kommentteja, ihanaa!

Letitzia, jee, kiva että tykkäsit. Ite tykkään Vorosta ihan hirveästi hahmona, se on aina saanu mun sympatiat puolelleen ja jotenki siitä kirjottaminen on houkutteleva ajatus. Eikä mun Voro-tekstit varmasti tähän jää ;D
Tuo lause, huppista keikkaa. Totta. Jostain syystä kirjotan nykyään hirveän omituisia lauseita ja olen itse ainoa, joka ymmärtää niiden merkityksen.. *virn* Kiitos kommentista!

Renneto, ihanaa että tykkäsit kans. Mua huolettaa aina se että tungen ficceihini liikaa fluffya ja romantiikkaa ja siirappia, u know? Luojan kiitos, näin ei ilmeisesti ainakaan palautteen huomioon ottaen ole käyny.
Samoin kuin tuo omituiset lauseet, ajatusviivat. Voi herranjumala, mulla on jotain komplekseja niiden kanssa tai jotain. Argh. Kiitos kuitenkin kommentista sullekin :--)
eilen vielä päätin elää ilman sua
x x

Human_cannonball

  • ***
  • Viestejä: 306
  • ava by: Vanilje
Terveisiä kommenttikampanjasta! Tämä oli hupsun suloinen pikku ficci. Paritus sai mut hymyilemään ja on pakko myöntää, että Figgissä ja Vorossa on paljon samaa. Pidin tästä ficistä paljon. Tämä on erilainen kuin moni muu ficci jonka olen lukenut. Tykkäsin siitä, että kohtaus oli kerrottu molempien näkökulmista, mutta henkilöt eivät vaihtaneet sanaakaan keskenään. Silti heidän välillään oli ihana jännite, joka sai molempien päivästä ehkä vähän paremman. Musta oli hauskaa, että käytit rouva Figgistä nimeä Arabella, koska kirjoissa hän on aina rouva Figg.

Voron ajatuksenjuoksua oli mukava lukea. Kirjoissa se on kuvattu niin jöröksi ja epämiellyttäväksi ukoksi, että huh! Tässä mielikuva ei ollut niin kamala ja oli kyllä hauskaa, että hän löysi piristystä päiväänsä. Figg taas oli jotenkin sympaattinen ja viihdyttävä. Suloista, että hän piti Voroa kiinnostavana. Niin ei varmasti moni muu ajattele. Hienoa, että tartuit juuri näihin hamoihin!

Sun kirjoitus tyyli on mukava. Teksti oli mukaansa tempaava. Etenkin tuossa alussa, jossa Dumbledore ja Figg juoksentelevat rappusissa, aloin itsekin lukea nopeampaan tahtiin :DD Teksti on selkeää, helppolukuista, mutta monipuolista. Et toistele sanoja tai lauseenosia turhaan. Sulla on kirjoittaminen hallussa. En törmännyt kielellisiin virheisiin tai hämäriin ilmauksiin.

Yksi tarinallinen epäkohta tekstissä on. Tylypahkan alueella ei voi ilmiintyä. Mun käsityksen mukaan Dumbledore ja Figg siis ilmiintyvät tuossa lopussa ja ovat silti edelleen Tylypahkan rajojen sisäpuolella. Olenko oikeassa? Ei tämä kuitenkaan kokonaisuutta häiritse, eikä kaikkea voi aina muistaa. Hieno teksti joka tapauksessa!
Outo laulu-uni
sadekin rakkautta lyö
sydän haikea, musta
harhakesä
varjopoika
lapsi lukea oppi

Seidig

  • prinsessa
  • ***
  • Viestejä: 342
Human_cannonball, hirveän kiva että säkin pidit! Voro lukeutuu itse asiassa mun lempihahmoihin, hän on ihana koska on niin.. Jörö :') Oho, on tainnut mulla jäädä Tylypahkan historia lukematta, no, mitä pienistä. Onneksi on aina joku Hermione mainitsemassa tällaisista ;D kiitos kommentista.   
eilen vielä päätin elää ilman sua
x x

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 967
Tämäpä oli monella tapaa melkoisen herttainen lukupala.  :)
Pieni katsaus rouva Figgin ja Voron elämää. Figg parkaa vietiin eikä hän ollut edes kissojaan ehtinyt ruokkia. Ja Voro kuuraa - tuota Voron turhauttavaa työtä ja ärsytystä oppilaita kohtaan oli kuvailtu vallan mainiosti. Ja kaiken tuon sotkuisen ja arkisen päivän keskellä nuo kaksi kissanomistajaan huomaavat toisensa ja ne pienet yksityiskohdat. Toinen huomaa siniset silmät ja toinen kissantuoksun.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 588
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Miten olenkaan tältä välttynyt, olipas aivan ihana pikku tunnelmointi kahden sivumpaan jääneen hahmon välillä! :D

Lainaus
Arguksen huomion kiinnitti kuitenkin jokseenkin miellyttävä kissantuoksu joka tulvahti naisesta häneen asti.
Oli jotenkin hellyttävää, että Arguskin huomioi naisen tuoksun... Joskin tässä tapauksessa kissamainen vivahdus oli jotakin ihan muuta kuin mitä jollekulle toiselle olisi tullut mieleen nuuhkutella. ;)

Lainaus
Ei hänellä koskaan ollut miestä ollut. Sitä paitsi hänen iässään - miltei seitsemänkymmentä - ei ollut enää soveliasta katsella miehiä. Eikä hän sellaista edes mihinkään tarvinnut, kun kerta pärjäsi kissojensa kanssa ihan hyvin!
Ei sitä vielä tiedä, Arabella! ;)

Tästä voisi päästä ihastuttavaan johtopäätökseen, että oikea match made in heaven on syntymässä ja kummankin päiviin ehkä tulossa jotakin muutakin mietittävää kuin ne rakkaat lemmikkikisut.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~