Nimi: Kaukaisuudessa
Ikäraja: Mun mielestä tää on ihan Sallittu
Oma sana: En osannu laittaa yhteenvetoa, koska tää on vaan tällänen tajunnanvirtateksti, jonka kirjoitin eilen sanataiteessa. Tällä oli ideakin, käytiin "kalastamassa" sanoja kirjastonpuolella ja sanoista piti sitten kirjoittaa jonkinlainen teksti. Mun sanoja tässä oli: kaukainen, mysteeri, hymy, tappava, hiljaisuus, harha, valtakunta, laakso, myytti, aamuaurinko, ystävä, tamma, sydän, nuotti ja kantele. Tää on oikeastaan keskeneräinen, ens keskiviikkona vielä muokataan tätä hieman, mutta mä tykkään itse tästä alkuperäisestä sen verran, että päätin laittaa tän tänne. Toivottavasti ette pety, koska tässä ei todellakaan ole mitään ideaa.
Kaukaisuudessa
Hiivin hiljaa kaukaisuudessa, jossakin, jossa minä en elä, jossakin jossa kukaan ei elä. Minä olen mysteeri, mysteeri, jota kukaan ei tunne, ei, ei oikeasti. Minä nauran, elän, minä hymyilenkin. Hymy on hyvä lavaste, kun hymyilen, kukaan ei huomaa, kuinka paljon oikeasti sattuu.
Tappava hiljaisuus alkaa käydä ahdistavaksi. En näe ketään muuta, en näe mitään. Täällä, missä kävelen, ei ole mitään. En ole varma, olenko itsekään täällä. Sillä jos tämä on vain harhaa, pääsenkö pakoon sitä? Jos tämä on vain kaukainen uni, voinko minä herätä tästä? Haluan takaisin omaan valtakuntaani, sinne, jossa on muitakin. Sinne, jossa minä elän. En elä tässä kaukaisuudessa, elän siellä, missä muutkin elävät. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni, ihmisiä, jotka voivat lohduttaa ja sanoa, että älä huolehdi, kaikki kääntyy vielä hyväksi. Ja juuri tällä hetkellä minusta tuntuu, ettei mikään käänny enää hyväksi. Kuinka voisi kääntyä, kun vain minä olen täällä jossakin unentapaisessa laaksossa? Kuinka voisi kääntyä, kun myytti, josta olen vain lukenut, onkin äkkiä muuttunut todeksi?
Kaipaan aamuauringon paistetta huoneessani. Kaipaan ystäviä, jotka tukevat ja nauravat toinen toistaan typerämmälle jutulleni. Kaipaan hevostani, tammaa, joka hirnahtaa aina iloisesti minut nähdessään.
Sydämeni laulaa minulle. Ne eivät ole rumia lastenlauluja, ne ovat kauniita lauluja, joissa on kauniit sanat ja kauniit nuotit. Sydämeni soittaa kantelilla, ruskealla, sillä, jonka isä on saanut omalta isältään, jota ei koskaan soiteta, koska kukaan ei osaa.
