Kirjoittaja Aihe: ASoIaF (GoT): Jonnekin ja takaisin, Khal Drogo/Daenerys Targaryen, AU, Sallittu  (Luettu 2698 kertaa)

starseeker

  • ***
  • Viestejä: 76
  • touché
Nimi: Jonnekin ja takaisin
Kirjoittaja: starseeker
Ikäraja: Sallittu
Sarja: A Song of Ice and Fire (Game of Thrones)
Paritus: Khal Drogo/Daenerys Targaryen
Genre: AU, draama

AN: Saattaa spoilata, jos ei ole lukenut kaikkia tähän mennessä ilmestyneitä kirjoja. Kuitenkin AU, joten mitään ei tarvitse uskoa ;D



Jonnekin ja takaisin



Daenerys antoi katseensa viistää pitkin armottoman näköistä aroa. Ruohikko taipuili tuulen mieltymysten mukaan ja se tuntui muuttavan mieltään usein. Ensin etelään, sitten pohjoiseen, länteen, jonnekin ja takaisin. Horisontin taa hiljalleen painuva aurinko värjäsi naisenalun viileät, Valyrialaista perua olevat piirteet lämpimiksi, hellemmiksi ja laikutti hiekkaisen maan hehkumaan paikoin melkein kultaisena.

"Elämäni kuu."

Daenerys kääntyi kutsun suuntaan ja huomasi miehensä astelevan luokseen.

"Niin, aurinkoni ja tähteni?"
"Tommen Baratheon odottaa sinua."

Miehen sanat olivat tunteettomat ja arkiset, aivan kuin hän olisi juuri kertonut orjakauppiaan saapuneen leiriin. Daenerys nyökkäsi muodollisesti ja puraisi kevyesti kieltään, jotta ei olisi paljastanut huvittuneisuuttaan. Oli niin Drogon tyyppistä, ettei hän palvonut yhtäkään miestä, joka matkasi kapean meren yli elottomilla hevosilla, joilla ei ollut edes jalkoja. Ei, vaikka kyseinen mies olisikin ollut koko Westerosin laillinen hallitsija, kuningas.

Vaikka Daenerys itse olikin nuoruudessaan tavoitellut rautaista valtaistuinta kiihkeästi, oli hän lopulta tajunnut, ettei hänen sydämensä oikeasti kuulunut Westerosiin, vaan jonnekin muualle. Miksi hän olisi tavoitellut kruunua, kun hän jo kantoi sellaista päänsä päällä? Viserys se oli oikeasti valtaistuimelle tahtonut, Daenerys oli kaivannut vain kotiin. Ja kotonaan hän oli jo, Essoksen villeillä aroilla.

Kuningas Joffrey Baratheonin kuoltua hänen nuorempi veljensä Tommen oli perinyt kruunun ja valtaistuimen. Daenerys ei halunnut ryhtyä mittelemään voimiaan alaikäisen pikkupojan kanssa, vaan päätti sodan sijaan ryhtyä tukemaan nuorta hallitsijaa. Baratheonin nuori uroshirvi, Lannisterin jalo leijona sekä Targaryenin kolmipäinen lohikäärme muodostivat voimakkaan liiton, joka turvasi nuoren kuninkaan vallan ja Westerosissa vallitsi rauha. Ainakin päällisin puolin.

Nyt Daenerys sai kuitenkin tietää, että kapina oli syttynyt. Winterfellin edesmenneen lordin, Eddard Starkin äpäräpoika Jon Snow oli yllyttänyt komentamansa mustiinpukeutuneet veljet raivoon ja kostonhimoon. Taustatukena toimi nuoren Snowin poikamainen sisar Arya Stark, joka oli nuoruudessaan liittynyt Kasvottomiin Miehiin ja jonka taitoja salamurhaajana ei sopinut kyseenalaistaa. Kuningas Baratheon tarvitsi apua ja Daenerysin oli vastattava avunhuutoon.

Hänen aurinkonsa ja tähtensä, hänen khalinsa ei ilahtuisi.

"Entä elämäsi täällä?" Drogo kysyikin heidän jäätyään vihdoin kahden. Vuosien aikana mies oli opetellut Westerosin yleiskielen auttavasti ja oli pystynyt seuraamaan keskustelua pääpiirteissään. Daenerys kohautti olkiaan.
"Minä en haluaisi lähteä, mutta minä olen luvannut tukeni nuorelle kuninkaalle."
Drogo nauroi kaikuvasti.
"Kuningas?", mies hekotti, "Kuningas ei ole kuningas, jos hän ei kykene ratsastamaan. Ja minä lyön vaikka hiukseni vetoa, että tuo pullea pikkupoika ei pääsisi edes ratsunsa selkään!"
Daenerys myönsi mielessään miehensä olevan oikeassa, kuningas Baratheon oli poistunut leiristä mahtipontisesti koristelluilla vaunuilla. Mutta westerosilaiset eivät olleet samaa maata kuin dothrakit, heille ratsastustaidoilla ei ollut mitään tekemistä hallitsemisen kanssa.
"Kutsu häntä, miksi haluat. Mutta kuningas hän on, minun entisen kotimaani kuningas ja minä olen hänelle tukeni velkaa", Daenerys totesi äänensävyllä, joka normaalisti merkkasi keskustelun loppua.
"Lähde sitten", mies murahti ja huitaisi kädellään laajan kaaren ilmaan, "Lähde sinne jonnekin meren taakse ja auta tätä muka-kuningasta istumaan liikkumattomalla valtaistuimellaan."
Daenerys nousi ja lähestyi puolisoaan kiertäen käsivartensa tämän rintakehän ympärille.
"Minä tulen takaisin, lupaan sen. Älä ole vihainen, aurinkoni ja tähteni."
"Elämäni kuu", Drogo mutisi puoliääneen, "Jonnekin ja takaisin."
Daenerys naurahti miehensä niskaan ja silitti tämän ruskeita käsivarsia. Hän ei voisi koskaan jättää Drogoa, ei elämää dothrakien kanssa, ei tuulta hiuksissaan, kun hänen tammansa yltyi villiin laukkaan Drogon punertavan oriin rinnalla. Se oli liian tärkeää.

"Jonnekin ja takaisin."
« Viimeksi muokattu: 04.02.2013 14:24:27 kirjoittanut starseeker »
You are the result of four billion years of evolutionary success. Freaking act like it.

Daenerys

  • Vieras
En oo lukenu vielä kirjoja, ainoastaan kattonu sarjaa, mutta Drogon kuolema oli yksinkertaisesti yks paskimmista asioista siinä sarjassa. Jotenki surullisen hupaisaa, että Drogon kaltainen voimakas dothraki kuolee pintahaavaan... seriously?

No nyt eksy vähän aiheesta, mutta niin tästä sun tekstistä.

Drogon ja Danyn vuoropuhelu, sanavalinnat, Danyn ajatuksenkulku... kaikki oli täydellistä, mutta mulle jäi silti vähän neutraali kuva tästä, siinä oli kai niin paljon sarjasta/kirjoista otettuja kohtia tai sitten hourin vaan omiani. Joo tiedän, oon huono kirjottaan rakentavaa palautetta, mutta mun oli pakko kommentoida tähän jotaki ensimmäisenä kommentoijana!

En sano, että tää oli siis huono, ei todellakaan. Mutta ei tämä herättäny mitään suurempia tunteita minussa, vaikka rakastanki Drogoa ja Daenerystä  ???




sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Jee, Asoiaf! Näitä ficcejä on edelleen kiva lukea, vaikka en itse viitsi enää kirjoittaakaan. Ja jee, Dany ja Drogo! Vaikka Dany kuuluukin imho Ser Jorahille, niin Dany ja Drogo ovat kyllä aivan ihana pari, ja Drogon kuolema yksi surullisimmista. Tykkäsin siis kovasti siitä, että tässä rakastavaiset olivat jälleen yhdessä.

Teksti oli kaunista ja soljui kivasti, mutta kuten Daeneryskin (heh), jäin kaipaamaan sitä jotakin. Tässä oli tosiaan paljon sellaista kirjoista lainattua kuvailua, ja muu jäi vähän pintapuoliseksi. Vaikka Dany julistikin lähtevänsä Westerosiin sotimaan, tästä puuttui tunnetta, ja tunnelma oli vähän paikalleen jumahtanut. Tykkäsin kovasti erityisesti lopun dialogista, siinä oli ajatusta ja kauneutta.

Tämä oli myöskin todella AU verrattuna siihen, mitä tilanne on DwD:n lopussa, että jonkinlaista taustoitusta olisin kaivannut. Mihin Daenerys jätti orjista kootun armeijansa, mihin katosi hänen kostonhimonsa ja tarve olla Äiti kaikille sorretuille? Miten hän yhtäkkiä päätti liittoutua sellaisen pojan kanssa, jonka 'isä' oli vastuussa hänen perheensä tuhosta?

Minustakaan tämä ei ollut alkuunkaan huono, mutta jonkin verran pintaa syvemmälle olisi ehkä kannattanut kurkottaa. Tällaisenaankin tämä oli mukava lukukokemus, mutta potentiaalia olisi ollut ehkä muuhunkin. :) Näkee kyllä, että olet taitava kirjoittaja.

her shaking shaking
glittering bones

Yamaneko

  • ***
  • Viestejä: 9
  • Burn them all!
En ole koskaan uskaltanut lukea yhtäkään ASOIAF ficciä koska oikeasti olen nihkeä fanaatikko ja pilkunnussia näiden kirjojen suhteen, mutta päätin nyt sitten vihdoinkin aloittaa jostakin. Ja olen iloinen, että se oli juuri tämä ficci :D

Teksti oli todella helppolukuista, eikä virheitäkään hypännyt silmiin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on erittäin taitavasti kirjoitettu ja hahmojen luonteenpiirteet tulivat mielestäni hyvin esille. Komppaan tosin sugaredia taustoituksessa  (ja Jorah/Dany <3)

Pahoittelen lyhykäistä kommenttia, mutta tykkäsin vallan ^^
And who are you, the proud lord said
that I must  bow so low?
Only a cat of a different coat
that's all the truth I know

                  - "Rains of Castamere", (a Song of Ice and Fire)

Selection

  • Vieras
Henkeen ja vereen vannoutuneena Tulen ja Jään Laulu-fanaatikkona tämä oli pakko lukea. En ole lukenut DwD:tä, mutta olen kyllä sen verran perillä siitäkin kirjasta että tiedän suunnilleen mitä tapahtuu.

Tämä on oikein upeasti kirjoitettu, mitä nyt Dany jäi hiukan etäiseksi ja oli mielestäni hiukan OoC, mutta se ei haitannut. Herra Martin on tehnyt Daeneryksestä sen verran ristiriitaisen hahmon että siitä on vaikea tehdä oikeanlaista ja Dany oli tässä oikein hyvä. Drogo oli täysin omanlaisensa, siitä paljon plussaa. En ole mikään Dany/Drogo-parituksen suurin fani Dany/Ser Jorah ♥ mutta se on oikein kiva paritus. Teksti jäi hivenen pintapuoliseksi, mutta olit saanut tähän myös oikein hyvin sisällytettyä Danyn ja Drogon dialogia.

Kuten sugared jo sanoi, minuakin jäi ihmetyttämään se, miksi Daenerys olisi jättänyt armeijansa? En tosiaan ole sitä Lohikäärmetanssia lukenut, mutta Korppien kestit kylläkin, ja ainakin siinä Dany oli ihan mielissään valloittamassa kaupunkeja ja niin edelleen. Joten olisit voinut kaivautua syvemmälle tekstiin, mutta ihan hyvä näinkin.

Kiitos nyt kuitenkin tästä ihanan fandomin tekstistä. Game of Thronesista kirjoitetaan aivan liian vähän fanfictionia ainakin täällä finissä, joten tämä oli mukava luettava.

Cilla

  • ***
  • Viestejä: 74
Olen lukenut vasta kaksi ensimmäistä sarjassa ilmestynyttä kirjaa, mutta olihan tämä siitä huolimatta luettava.

En todellakaan tiedä, missä tilanteessa sarjassa ollaan Lohikäärmetanssin lopussa, mutta tekstisi herätti paljon kysymyksiä. Kahdessa ensimmäisessä kirjassa Daenerys oli ottanut paikkansa dothrakien parissa. Sen verran tiedän Miekkamyrskystä ja Korppien kesteistä, että ihmettelin parin aiemman kommentoijan tavoin, minne hän oli jättänyt armeijansa? Miten Daenerys oli päättänyt luopua aiemmista periaatteistaan ja jäädä Essoksen villeille aroille? Toki jo genren kohdalla on maininta AU, mutta näihin asioihin olisin silti kaivannut taustoittamista.

Minä puolestani kuulun Daenerys/Drogo parituksen kannattajiin (ser Jorahia Danylle parittettuna en ole vielä pystynyt kunnolla sulattamaan), joten tykkäsin siitä, että he ovat tässä parituksena. Drogo oli tässä oikein hyvin oma itsensä. Nuo kaikki dothrakien uskomukset siitä, miten pikkupoika voi olla muka kuningas, kun ei edes ratsasta itse oikealla hevosella ja jalattomilla hevosilla matkustaminen tekivät hahmosta juuri sellaisen kuin hän on.

Dany tuntui jollain tavalla etäiseltä tässä. Hänen kohdallaan heräsi niin paljon kysymyksiä, että se luultavasti vaikuttaa mielipiteeseeni. Pidin kuitenkin siitä, että Daenerys tuntee velvollisuutensa ja on valmis auttamaan liittolaistaan, kun tämä apua tarvitsee, vaikka hän itse ei haluaisikaan jättää Drogoa ja elämää dothrakien kanssa. Drogon kanssa käyty keskustelu oli tunnelmaltaan kaunis. Se oli omalla tavallaan sopivan haikea edessä koittavien hyvästien merkiksi, mutta myös päättäväinen. Tuota eroa toisistaan joksikin aikaa ei voisi välttää.

Kielellisesti tämä oli sujuvaa, enkä mitään erikoista huomannut.
Lainaus
"Kutsu häntä, miksi haluat. Mutta kuningas hän on, minun entisen kotimaani kuningas ja minä olen hänelle tukeni velkaa", Daenerys totesi äänensävyllä, joka normaalisti merkkasi keskustelun loppua.
Tästä löysin pilkunviilausta. Koko muu teksti on kirjoitettu kirjakielellä, joten muoto merkkasi on puhekielisen tuntuinen ja siten rikkoo tekstin tunnelmaa.
from the road where the cars never stop going through the night
to a life where I can watch the sun set and take my time

ibi

  • ***
  • Viestejä: 195
  • He cannot see beyond his own desire!
JESH! Ihanaa että tästä parista on tehty ficcejä. Pitää paljastaa, että mä olen katsonut Game of Thronesia kaksi ensimmäistä jaksoa, mutta mä ihastuin tähän pariin silmänräpäyksessä. Silleen niiku sormia napsauttamalla. Musta toi Khal vaan on niin salaperäisen, urhoollisen, julman seksikäs! Ja toi tyttö on ihan nätti, mutta sen vaan niistä näki ihan heti että tässä on nyt sitä jotain! Ja kyllä sellanenki juttu, etten tiennyt ekoja jaksoja katsoessani, että Khal kuolee, mutta se vähä näyttiki sellaselta hahmolta, että sitä ei jätetä rauhaan! :( En tosiaan oo kattonu ku kaksi jaksoa ja silti niiin perseestä että se kuolee.

Mutta tosiaan Ficcistä. Vaikea sanoa, millainen toi Khal oikeasti on, mutta jotenkin hän ei tässä ollut sellainen kuin kuvittelen hänen olevan. Eikä mulle myöskään mikään paljastanut mitään ku oon vielä vähän kujalla tän sarjan suhteen, mutta kiitos että kirjoitit tän tarinan!:) Olipas taas tosi fiksu kommentti multa! :D