Kirjoittaja Aihe: DW: Palaneilla leivillä ostan suudelmat sun | S | Doctor/Master  (Luettu 1340 kertaa)

elektrik bones

  • casket case
  • ***
  • Viestejä: 744
  • damnation daniel
Fic's name: Palaneilla leivillä ostan suudelmat sun
Author: Jim
Rating: Sallittu
Fandom: Doctor Who
Pairing: 10!Doctor/Simm!Master
Genre: überällöfluffy
Summary: Asia todella häiritsi häntä. Se, ettei koko universumin täydellisin ajan herra osannut käyttää leivänpaahdinta, oli niin typerä asia, että hän ei kestänyt sitä, vaikkei ylipäätään edes halunnut osata käyttää niin typerää esinettä kuin leivänpaahdin.
Warnings: miltei tulipalo, Mestarin ankstaus, pusu, ei kai muuta :---D
Disclaimer: BBC omistaa kaiken minkä omakseen näkee. En saa tämän kirjoittamisesta rahaa, vaikka olenkin tällä bingossa mukana.

A/N: osallistuu fanfic-bingoon mukaan sanalla "leivänpaahdin" ja multifandom-haasteeseen c: olen pahoillani höpöstä laadusta, halusin pitää tän sellaisena lapsekkaana ja pirteenä. Ja tosissaan se fakta, että kirjoitin tän yöllä, että... :D lukekaa omalla vastuulla :___D kommentit on kultaa ja sillei~




Palaneilla leivillä ostan suudelmat sun


TARDIS:in keittiö oli vaalea ja tuoksui vaniljalta, eikä Mestari osannut tottua siihen, erityisesti vaaleanpunaiseen 1950-luvun Maan leivänpaahtimeen, jonka tarkoitusta hän ei ymmärtänyt. Hän oli kyllä yrittänyt monta kertaa, mutta päätyi aina siihen lopputulokseen, että moinen vehje oli liian yksinkertainen hänen korkealle aivokapasiteetilleen, ja kun hän perusteli siten, ettei edes alentunut käyttämään "leivänpaahdinta", Tohtori vain hymähti vastaukseksi, aivan kuten äidit tekivät lapsiensa puhuessa typeriä.

*

Asia todella häiritsi häntä. Se ettei koko universumin täydellisin ajan herra osannut käyttää leivänpaahdinta, oli niin typerä asia, ettei hän edes kestänyt sitä, vaikkei ylipäätään edes halunnut osata käyttää niin typerää esinettä kuin leivänpaahdin. Mitä sillä edes tehtiin? Paahdettiin leipiä? Kuka ylipäätään haluaisi paahtaa leipänsä, kun pelkästään jo ajatus kuulosti niin typerältä. Maan asukkaat olivat aivottomia, ja niin myös Tohtori, sillä jokaisena aamuna tämä asteli herättyään leivänpaahtimen ja vedenkeittimen luokse, laittoi leivänpaahtimeen kaksi kappaletta leipiä, jotka olivat jo kertalleen paistettu, ja vedenkeittimeen ruskeahiuksinen mies laittoi vettä. Ja jokaisena aamuna Tohtori kysyi ottaisiko Mestari toisen leivänpaahtimeen tungetuista leivistä, vaikka jokaisella kerralla vaaleahiuksinen kieltäytyi mutristaen suunsa suppuun näyttääkseen aivan varmasti siltä, ettei suostuisi olemaan lähelläkään yhtäkään niistä oudoista paahtoleivistä, joita Tohtorilla oli tapana syödä, mutta jos Tohtori jaksaisi hänellekin laittaa teetä, sitä hän ottaisi.

Joka aamu, mutta lopulta Mestari ei enää kestänyt katsoa kuinka Tohtori kiikutti kullankeltaisia leipiä pöytään sivellen niiden päälle aprikoosimarmeladia ja hymyillen kuin idiootti. Jos Tohtori pystyi tulemaan iloiseksi leivänpaahtimen avulla, niin pystyisi Mestarikin, ja hänestähän tulisi vielä iloisempi ja onnellisempi kuin Tohtorista ikinä, ja hänen paahtoleipänsä paahtuisivat leivänpaahtimessa niin hienoiksi, että jopa Maan paras leipienpaahtaja olisi hänelle kateellinen.

Ja sinä aamuna, ennen kuin Tohtori edes oli herännyt, Mestari miltei poltti TARDIS:in.

*

Mestari käveli uhkaavan vaaleanpunaisen leivänpaahtimen luokse tökäten sitä epäilevänä sormellaan. Hän ei tosiaankaan halunnut olla etulinjalla, jos mokoma masiina päättäisi pamahtaa juuri sillä hetkellä. Lopulta ollen varma siitä, ettei leivänpaahdin räjähtäisi käsiin, Mestari etsi käsiinsa leipäpussin ja otti sieltä kaksi leipäsiivua laittaen ne sitten paahtimeen ja odotti hetken, mutta kun mitään ei tapahtunut varttiin, Mestari tajusi, että leivänpaahdin, aivan kuten muutkin koneet, pitäisi laittaa päälle, jos haluaisi sen olevan käytössä.
Mestari tutkaili paahtimen kyljessä olevaa kytkintä varauksella. 1, 2, 3, 4, 5, 6, reheat ja defrost. Vaikka Mestari osasikin kiitos TARDIS:in, ja muutenkin, niin monia kieliä, hän ei ymmärtänyt leivänpaahtimesta pätkän vertaa. Varmuudeksi hän sääti kytkimen kohtaan 4 ja tajusi lopulta vielä painaa virtapainikkeen alas. Sitä painettuaan Mestari tunsi itsensä voittajaksi.

*

Alku oli hyvä, mutta mitä kauemmin leivät olivat paahtimessa ja mitä enemmän ne kärysivät, sitä vähemmän Mestari luotti leivänpaahtotaitoihinsa. Ja kun leivänpaahdin sytytti kipinöillä talouspaperirullan tuleen, Mestari päätti herättää Tohtorin.

*

Kun ajan herraskaksikko saapui keittiöön, oli tuli ehtinyt levitä pannulappuihin asti. Unesta pöppöräisenä Tohtori valutti kraanasta vettä kannuun ja kaatoi sen sisällön sitten pannulappujen ja kaiken muun palavan päälle. Saatuaan palon sammutettua Tohtori kääntyi Mestarin puoleen.

"Mitä sinä oikein ajattelit?"
"Halusin vain oppia."
"Olisit pyytänyt apua."

Kaksikko mulkoili toisiaan sanomatta sanaakaan, mutta Mestari päätti rikkoa hiljaisuuden ottamalla kaksi tummaksi palanutta leipää paahtimesta.
"Haluatko toisen?" Hän kysyi virnistäen, mutta ei saanut vastaukseksi muuta kuin sanan idiootti ja huolelta maistuvan suudelman.

« Viimeksi muokattu: 28.01.2013 08:27:29 kirjoittanut Jimmy James »