Nimi: Kaksi Maata
Kirjoittaja: Hope
Ikäraja: K11
Fandom: Bleach
Genre: Angst, deathfic, hurt/comfort, slash, songfic
Paritus: Byakuya/Ichigo
Sanoja: 659
A/N: Eka Bleach-ficcini, enjoy!:)
Disclaimer: Kaikki, minkä voit yhdistää Bleachiin, kuuluu Tite Kubolle. Biisi on Indican, en siis omista mitään. Kunhan vain säädän.
Kaksi maata on niin erilaista toinen valosta veistetty on. Toisen niityille päivä ei paista on sen huoneissa yö loputon.
Auto oli kadonnut näkyvistä yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Vain hetkeä aiemmin Ichigo oli lähtenyt ylittämään suojatietä ennen Byakuyaa, ja seuraavana tämä oli lentänyt ilman halki auton töytäisemänä. Ja nyt, nuorempi shinigami makasi verisenä ja murtuneena aatelisen käsivarsilla.
Niiden välistä käy jokin musta syvä niin kuin on äärettömyys. Siihen tuntenut oon kaipausta kun on sielua kalvanut syys.
”Ichigo, koeta kestää, apu on tulossa”, Byakuya kuiskasi hiljaa. Toinen vain hymyili heikosti. Byakuya kohotti katseensa ja yritti metsästää katseellaan ambulanssia, mutta sitä ei näkynyt missään. Ihmisiä oli alkanut hitaasti kertyä heidän ympärilleen.
”Koeta kestää…”
Ja nyt äärellä sillan, heikon ja hauraan pyydän sua auttamaan.
Ichigo voihkaisi tuskissaan. Hän oli aivan uupunut. Luomet tuntuivat niin raskailta… Aatelinen hätääntyi hiukan, kun näki Ichigon räpyttelevän silmiään vimmatusti.
”Pysy hereillä, Ichigo, ole kiltti ja pysy hereillä”, hän kuiskasi rakkaansa korvaan.
Pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu kanna kun korteni maahan sortuu. Varjoista valoihin lentää anna siipien suojassa kanna.
Ichigo veti vaivalloisesti syvää henkeä. Hän haparoi Byakuyan käden omaansa ja rutisti. Byakuya nielaisi palan kurkustaan. Teki pahaa nähdä toinen siinä kunnossa. Yksinäinen kyynel vierähti aatelisen poskelle.
Sillä heikko on henkeni onnen orja temppeli sillä vain hento sorja. Kanssani kuljethan poikki tän sillan aamun ja viimeisen illan?
Ichigo kohotti katseensa Byakuyan kasvoihin.
”Itketkö sinä?” Ichigo kysyi hämmästyneenä. Byakuya nyökkäsi naurahtaen ilottomasti.
”Tiedäthän, ei tämä ole loppu. Tapaamme jälleen Soul Societyssä, vai mitä?”
Mä nään eessääni kastuneet laudat osa niistä jo katkennut pois. Joen kuohuissa kuolleiden haudat niiden luonako paikkani ois?
”Tiedänhän minä”, aatelinen vastasi. ”Mutta ei se auta asiaa yhtään.” Ichigo katsoi toisen silmiin hetken, ennen kuin hitaasti sulki omansa huokaisten viimeisen kerran.
Silmät suljen en katsoa saata kun ei rannalle toiselle näy. Eikä jalkojen alla oo maata minun askeleet orpoina käy.
Byakuya rutisti lujasti nuoremman shinigamin elotonta ruumista itseään vasten. Sitten hän tunsi käden olallaan. Hän käänsi katseensa.
Ja nyt välissä synkän taivaan ja virran pyydän sua auttamaan.
”Ichigo…” Byakuya huokaisi, kun tunnisti takanaan seisovan sielun. Ichigo katseli itseään. Tämä oli… outoa. Kyllähän hän oli nähnyt Konin monesti omassa ruumiissaan, mutta tämä oli erilaista. Tällä kertaa häntä ja hänen ruumistaan yhdisti ketju, aivan kuten silloin, kun Urahara oli auttanut Ichigoa tulemaan jälleen shinigamiksi.
Pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu kanna kun korteni maahan sortuu. Varjoista valoihin lentää anna siipien suojassa kanna.
”Ichigo, vielä ei ole myöhäistä! Kohtalon ketju ei ole vielä katkennut! Sinun on mahdollista-” Jostain kuului sireeneiden ääntä.
Sillä heikko on henkeni onnen orja temppeli sillä vain hento sorja. Kanssani kuljethan poikki tän sillan aamun ja viimeisen illan?
Byakuya käänsi toiveikkaana katseensa äänen suuntaan. Hän pystyi jo erottamaan välkkyvät valot ihmisjoukon takaa…
Ja kun silta se tuulessa keinuu olin valmis jo luovuttamaan. Tunsin kuinka sun sormesi tarttui käsivarteeni voimattomaan.
”Byakuya”, Ichigo sanoi. Aatelinen käänsi katseensa takaisin.
”Ambulanssi on tulossa, sinä voit-” Sitten hän huomasi sen. Kohtalon ketju.
Ja kun köydet mun sillan alta pois sortuu päästänyt et silloinkaan.
Se oli katkennut. Ichigo hymyili surullisesti.
”Eivät he ehdi enää”, hän tokaisi. ”Ole kiltti, tahdon sinun tekevän sieluhautaukseni.”
Byakuya räpytteli silmiään. Hitaasti, irrottamatta silmiään Ichigosta, hän kaivoi taskustaan Soul Candy-putkilon. Hän otti yhden pillerin ja nielaisi sen. Pian Ichigon edessä seisoi kaksi Byakuyaa. Toinen näistä kääntyi hänen ruumiinsa suuntaan ja toinen, jolla oli nyt yllään musta vaate, nappasi zanpakutonsa ja käänsi sen niin, että terä osoitti poispäin Ichigosta. Nielaistuaan kerran, Byakuya katsoi rakastaan.
”Oletko valmis?” hän kysyi jokseenkin värisevällä äänellä. Ichigo nyökkäsi ja niin Byakuya painoi zanpakutonsa ruodin pään Ichigon otsalle.
Pidä kädestä kiinni jos jalkani horjuu kanna kun korteni maahan sortuu. Varjoista valoihin lentää anna siipien suojassa kanna. Sillä heikko on henkeni onnen orja temppeli sillä vain hento sorja. Kanssani kuljethan poikki tän sillan aamun ja viimeisen illan?
Sininen valo ympäröi Ichigon, johon hän hiljalleen alkoi kadota.
”Nähdään pian”, hän sanoi vielä, ennen kun oli poissa. Tuuli sekoitti Byakuyan mustia hiuksia. Toinen lämmin kyynel pakeni poskea pitkin leukaan.
Pidä kädestä kiinni.
Pidä kädestä kiinni.
Pidä kädestä kiinni.
A/N: Palautetta saa antaa! ._.