Kirjoittaja: Ansa
Ikäraja: S
Varoitukset: Kuolema
A/N: Osallistun tällä Tajunnanvirtaa-haasteeseen.
Kohmeiset sormet yrittävät haroa hiuksia korvan taakse, mutta epäonnistuvat tehtävässään surkeasti.
Pitkät mustat hiukset ovat jäätyneet kylmiksi kiharoiksi, ja olivat kuin myrskyävä meri ennen lopullista jäätymistään.
Hiukset olisivat katkenneet jos sormet olisivat taittaneet ne sinertävän korvan taa, mutta siihen sormet eivät kyenneet.
Ainut tapa, miten nainen kykeni kättään liikuttamaan, oli nostaa kättä ylös ja taas alas, mutta sormia hän ei saanut pois nyrkistä.
Ei hän kyllä tiedä nousisiko käsi enää ylös, ei hän ollut kokeillut sitä hetkeen.
Hän ei tuntenut enää edes sitä ärsyttävää nipistelyä kehossaan, eikä sen jälkeistä viiltävää kipua.
Siitä hän oli tyytyväinen, vaikka hän sisimmässään tiesi, että hänen olisi syytä olla huolissaan.
Silmiä hän piti kiinni, ei hän niitä auki enää saanut. Ei hän jaksanut enää edes liikuttaa silmiään suljettujen luomien takana.
Kaikki tuntui niin monimutkaiselta. Hän vain oli, ja hengitti hyvin hitaasti ja vaivalloisesti.
Lopulta hän päätti, että olisi helpompaa vain lopettaa hengittäminenkin, kun se poltti niin kivuliaasti hänen sisällään.
Sen kivun hän vielä tunsi.
Oli niin kylmä, että hän ei tiennyt oliko loppujen lopuksi kylmä vai paloiko hänen lihansa kenties helvetin lieskoissa.
Hän ei jaksanut välittää.
Eikä hän suljetuin silmin huomannut kuinka pimeys nielaisi hänet ikuisuuteen.
