Ystäväni lelukirahvi (mitä se minusta haluaa?) S

[Yökulkija]

Kirjoittaja: minä, Yökulkija
Ikäraja: S
Genre: laskisin draamaksi, tajunnanvirtaa
Varoitukset: eipä ihmeempiä, varokaa puhdasta tajunnanvirtaa ja psykedeelisyyttä
Haasteet:Tajunnanvirtaa ja Lausahdusarpajaiset, jälkimmäiseen liittyvät lausahdukset löytyvät tekstin lopusta

Summary: Minullahan oli pehmokirahvini ja kukkakuvioiset mukini. Minähän olin jo onnellinen.

A/N: Minä en tiedä, mistä tämä teksti tai sen idea tulivat, tulivatpahan nyt vain. Tarina päätti kertoa itse itsensä, mutta ei paljastanut nimeään. Jopa minä jouduin mitettimään, mitä otsikoksi laittaisin.

Pidän tästä tekstistä kovasti, toivottavasti tekin pidätte. Kommentoikaa ihmeessä.




Ystäväni lelukirahvi (mitä se minusta haluaa?)



“Siellähän se äiti oli baarissa, kun kävelin äsken ohi. Keskiviikko...”

Säpsähdin. En tiennyt, kuuluiko ääni minun pääni sisältä vai sen ulkopuolelta. Puhuja oli kova ja kylmä ja kulmikas, eikä hän selkeästi tuntenut viikonpäiviä. Nythän oli torstai. Ketä hän sitä paitsi mahtoi tarkoittaa? Minä olin sohva, ja sohvalla oli kukkaruukku, joka oikeasti oli minipossu. Saattoi se olla pehmonallekin, mistä minä tietäisin. Lelukirahvien sielunelämästä ei kukaan ota selvää.

“Mä kuolisin mieluiten hukkumalla sun silmiin.”

Taas se ääni, ja nyt sohvalla oli nainen, kaunis nuori nainen, tuijottamassa minua himokkaasti ruskeilla silmillään. Minäkin halusin hukkua hänen silmiinsä, kumarruin lähemmäksi, yritin ottaa kontaktia, mutta hän oli poissa. Luulin naisen tuijottaneen minua, mutta se olikin lelukirahvi, nainen taisi kadota. Tyhmä minä, toruin itseäni, ei naisia saa säikytellä. Nyt hän ei enää koskaan tule juomaan minun kanssani kahvia kukkakuvioisista mukeista.

“Onko hakija mies vai ihminen?”

Siellä se oli tiskin takana, isona ja karvaisena, eikä sen muodosta ottanut selvää. Ehkä se oli avaruusolento, jokainenhan saa olla ihan mitä itse haluaa. En minä häntä ole syyttelemään. Ihminen, vastasin, sillä ainakin se oli totta. Toinen näytti muuttavan väriään, kutistuvan, ehkä hän olisi halunnut minun olevan mies. Mies, ehätin sanomaan, mutta eihän toinen sitä kuullut. Huomasin piteleväni kädessäni kukkaruukkua ja tuijottelevani keskittyneesti kukallista kahvimukia. Ehkä sillä oli jotain sanottavaa mutta ei ujoudessaan uskaltanut lähestyä. Päätin, että rohkaisisin sitä joskus laulamalla sille pienen pientä veturia.

“Mikko!”

Se huusi, tällä kertaa ääni kuului ulkopuolelta, kuva alkoi aaltoilla. Käänsin päätäni, tuntui kuin se olisi ollut raskaampi kuin muistin. Näin väräjävän hahmon, mutta päätin olla välittämättä. Mitä se muka minusta halusi, minullahan oli pehmokirahvini ja kukkakuvioiset mukini. Minähän olin jo onnellinen.




A/N2: Lausahdukset (jollei joku niitä ole jo sattunut löytämään, paljon tässä olikin repliikkejä...):

1. Fluffylausahdu: "Mä kuolisin mieluiten hukkumalla sun silmiin."
2. Angstilausahdus: "Siellähän se äiti oli baarissa, kun kävelin äsken ohi. Keskiviikko..."
3. Randomlausahdus: "Onko hakija mies vai ihminen?"

[Lunella]

Terveiset kommenttikampanjasta, josta nappasin tämän tekstisi. (:

Tykkäsin tästä, vaikka tämä onkin ainakin mun mielestäni hirveän vaikea tulkittava - tai luulisin ainakin, että ihmiset tulkitsevat tätä erilailla. Mulle tuli jotenkin kauhean surullinen tai sellainen hassu olo tätä lukiessa, koska kertoja on niin irti todellisuudesta. Jää miettimään, että miten henkilö on päätynyt tuohon tilanteeseen? Ja koska tästä tekstinpätkästä ei juurikaan kauheasti selvinnyt itse henkilöstä mitään, niin kiinnostaisi tietää enemmänkin. Luen tosi harvoin tällaista näin psykedeelistä tekstiä, mutta mun mielestä ainakin olit onnistunut tosi hyvin!

Mulle tästä välittyi sellainen kuva, että kertoja olisi jotenkin hukkumassa omiin ajatuksiinsa tai jotenkin tosi irtautunut maailmasta. Nuo repliikit sitten on taas niitä kertoja, kun se havahtuu todellisuuteen, mutta vajoaa taas niihin lelukirahveihin ja kukkaruukkuihin. Tykkään, miten tässä ei paljasteta paljon mitään tietoja, on vain kertoja, Mikko, ja sen päänsisäiset ajatukset ja hetkittäiset tapahtumat. Tämä jättää paljon arvailun varaan ja se on hyvä! Lukija saa itse miettiä, mitä on tapahtunut ja miksi ja kenelle ja milloin.

Otsikkokin sopi tähän hyvin. Se on hyvin samankaltainen itse sisällön kanssa: jättää paljon mietittävä ja kuvaa hyvin kertojan ajatuksia. Tykkään varsinkin tosta suluissa olevasta kysymyksestä, josta välittyy sellainen tosi epäluuloinen kuva.

Ää. Toivottavasti sait tästä kommetista jotakin irti. Olit hyvin ainakin mun mielestä saanut noi lausahdukset tonne ja muutenkin teksti oli tosi mielenkiintoinen lukukokemus. Kiitos! c:

[Yökulkija]

Uijuijuijuijui, kommentti! ♥

Vaikeasti tulkittava, kyllä. Pelkäsin tästä tulleen jo liiankin vaikea. Näköjään pelkoni oli turha, koska edes joku saa tästä jotakin irti. Kuten sanottu tämä oli puhdasta tajunnanvirtaa, mutta päätin antaa mennä. Samalla tämä oli eräänlainen blokinpurkuteksti, koska yritin olla murehtimatta liikaa siitä, mitä kirjoitan. Tuli vähän wtf-olo kun luin jonkun tunkeneen tämän kommenttikampanjaan, mutta ei paha.  Arvostan todella sitä, että valitsit tekstini kaikesta vaikeaselkoisuudesta huolimatta.

Tykkään itse teksteistä, jotka jättävät varaa tulkinnalle. Kaikkihan tekstejä tulkitsevat omasta näkökulmastaan. Kiva että tykkäsit otsikosta, koska minulla todella oli nimeämisen kanssa pienoisia ongelmia. Tosi kiva että tykkäsit muutenkin ja rustasit vielä kommentin. Uskoisin, että psykedeelisyyden taustalla oli aavistuksen sekava ja ah niin ihana koulupäiväni. Nytkin on yksi samanlainen takana, joten tämänkin vastauksen taso vain laskee.

Kiitos, että piristit iltaani kommentin muodossa! :)