Ficin nimi:Country road
Kirjoittaja: Rin
Oikolukija: Ah aina niin kiva word
Tyylilaji:Lievä angst, drama jotain sellasta
Ikäraja:S
Sana määrä: 246
Yhteenveto: Ei väliä mitä tapahtuu, mutta yhtään kyyneltä en vuoksesi valuta
A/N: Ekaa julkaistua tarinaa viedään. ^^ Hyvin sekava idean poikanen. Kuuntelin Sydämmen kuiskaus elokuvasta tuttua Country road biisiä keskellä yötä ja sitten huomasinkin itseni kirjoittamassa tätä. Laatu on siis sen mukaista. +Kommentit on aina kivoja
)
Country roadTie kaartuu kaukana edessäpäin oikealle, sinne on pitkä matka, mutta silti liian lyhyt. Se on liian lähellä. Ihan liian lähellä.
Tienviitta lähestyi hitaasti sitä mukaa kun sain jalkojani siirrettyä hieman eteenpäin. Numerot kaupungin nimen jälkeen selkenivät. Numero oli liian pieni, ei matka voinut olla niin lyhyt, sen oli pakko olla pidempi. Voisiko lukua muuttaa? Ehkä, mutta tuskin. Matka ei silti pitenisi ollenkaan.
Oikeasti haluaisin mennä takaisin ja nyt minulla olisi mahdollisuus siihen. Olisin kuitenkin yksin, mutta ei se mitään. Selviäisin helpommalla. Kukaan ei voisi satuttaa minua. En vain voi välittää, en saa välittää.
En jaksaisi enää kävellä. Kaupunkiin kääntyvä tie on jo aivan kohdallani. Lasken rinkkani tien viereen ja istun sen päälle. Otan vesipullon esille ja maistelen vettä, ei minulla oikeasti ole edes jano. En vain tiedä mitä tehdä.
Yksi asia on kuitenkin varma. Ei väliä mitä tapahtuu, mutta yhtään kyyneltä en vuoksesi valuta, enkä minkään muunkaan vuoksi. Kyyneleet ovat minun ja minulla ne siis pysyvät. Ilman sydäntä on vaikea ikävöidä, on vaikea tuntea yhtään mitään. Jos kiirehdin, saan ehkä vapautettua itseni muistoista. Kaikesta siitä pahasta, jonka päähäni laitoit.
Huomenna on uusi päivä, uuden päivän mukana olen uusi ihminen. En ole ihminen, olen vain. Olen ja samalla olen olematta. Olen oma itseni vihdoin.
Haluan vieläkin palata takaisin kotiin, mutta en voi. En vain voi. Nostan rinkan takaisin selkääni ja katson vielä kaupunkiin päin.
Tie avautuu jälleen edessäni houkuttelevana. Jatkan matkaani päämäärättömänä. Aurinko kimaltelee asfaltilla ja kivet rapisevat kenkieni alla. Tämä on elämäni, muuta minulla ei ole.
