Kirjoittaja Aihe: vanukassota, K-11, slash  (Luettu 3214 kertaa)

joona

  • Vieras
vanukassota, K-11, slash
« : 03.07.2007 17:42:31 »
Beta: ssatine
Ikäraja: K-11
Genret: slash, fluff(?), draama, romance
Paritukset: Vili/Elias
A/N: Tämä on Aicin haaste Luumuhillosta.


-----------------------


Ovelta kuului napakka koputus. Vaaleahiuksinen poika putsaili sandaaleistaan pihamaalta tarttuneita hiekkoja rappusilla. Pojan hiukset olivat ponnarilla kiinni, vaikka pituudeeltaan eivät olleetkaan kovinkaan pitkät. Tämä istui rappusilla ja odotti että joku tulisi avaamaan hänelle oven.

"Vili! Tuu tänne!" kuului iloinen huudahdus nurkan takaa rappusilla istuvalle pojalle. Nurkalla seisoi poika, jonka hiukset olivat huomattavasti pidemmät kuin Vilin ja väriltään vaalean ruskeat. Iältään kummatkin pojat olivat seitsemäntoista, mutta syksyllä tulisi täyteen 18 mistä pojat olivat hyvin tietoisia.

Vaaleankeltaisen talon rappusilta lähti pieni tasanne jota pitkin pääsi takapihalle, jossa sijaitsi parvekkeen tapainen suuri terassi. Takapiha oli varjossa ja se olikin siksi hyvä paikka missä oli viileätä sekä ainutkin. Vili käveli pitkähiuksisen pojan luokse ja halasi tätä. Vaikka poikien viime tapaamisesta olikin kulunut muutama päivä, niin pojat osasivat nauttia joka hetkestä kun he olivat yhdessä. Vaaleahiuksisen pojan kasvoille nousi onnellinen hymy, tuntiessaan silittävän liikkeen selässänsä halauksen aikana. Irroittautuessaan halauksesta poika tarttui Viliä kädestä ja johdatteli parvekkeen portaita alas kohti isoa aurinkokatosta jonka luona oli teltta, mikä myös oli kooltaan iso.

Vili katseli ihmettelevästi Eliaksen laittamia herkkuja viltille heidän kävellessään laajan nurmikon poikki. Nurmikko kutkutteli poikien varpaita, Vilinkin joka oli jättänyt sandaalinsa terassille lähtiessään kävelemään kohti aurinkokatosta. Ilta teki hiljalleen tulojaan, mutta siitä huolimatta ilma oli hiostavan lämmin vaikka aurinko olikin lopettanut pahimman porottamisen taivaalta.
Vaaleahiuksinen Vili tarkkaili Eliaksen kasvojen sivuprofiilia eikä voinut olla ihailematta tämän suloisia kasvonpiirteitä. Nenä oli suora ja huulet kauniisti esillä, vaikkakaan isot eivät olleet. Katse vaelteli Eliaksen paljaalle ylävartalolle, josta poika oli ottanut paidan pois mitä luultavimmin helteen takia. Eliaksen iho oli virheetön, lukuun ottamatta pientä arpea oikean lonkkaluun seutuvilla.Vili oli pannut merkille muutamalla silmäyksellä sen muodon, palovammasta muodostunut arpi muistutti sydäntä. Mutta mistä Elias oli tuon vamman saanut oli Vilille mysteeri, poika ei ollut koskaan keksinyt kysyä kaveriltaan asiasta.

"En mä tietenkään sun nimipäiviä unohtanut!" Elias hymyili iloisesti kaksikon saapuessa aurinkokatoksen alle. Vili istahti vihreälle viltille kauimmaiseen nurkkaan, varoen kompastumasta lähellä menevää teltan tukinarua. Vilin teki mieli nauraa ääneen ja halata Eliasta uudestaan, koska oli niin onnellinen tämän järkestämästä yllätyksestä hänen nimipäivien kunniaksi.
"No kiitti, ei sun ois tarvinnu." Vili myhähti sukien irtonaisia hiuksia korvan taakse kasvojen edestä roikkumasta. Nimipäiväsankarin katse kierteli ympäri viltin purnukoita ja kulhoja, joissa oli mitä parhaimman näköisiä herkkuja. Astioissa oli värikkäitä jäätelöpaloja, erilaisia vanukkaita, mansikoita, spray-kermavaahtoa, kinuskikastiketta, pipareita ja leivonnaisia.
Elias istahti toiselle puolelle vilttiä aivan vastapäätä Viliä, paikka olikin ainut paikka mihin mahtui istumaan sen jälkeen kun Vili oli vallannut toisen. Muutaman kerran poikien katseet kohtasivat Eliaksen ojentaessa vastapäiselle pojalle lasillisen jaffaa.

"Kiitti", Vili hymyili Eliakselle, tämän juodessaan kulauksen kylmää jaffaa. Elettiin kuumaa kesäkuista päivää, josta viikko oli vaihtumassa muutaman päivän sisällä heinäkuuksi joka johti väistämättä yhä lämpimiin päiviin. Nesteitä piti juoda yhä enemmän mitä yleensä, sekä varjossa ajan viettäminen oli paras mahdollinen ratkaisu sisällä istumisen sijaan.
"Mistä sä näin paljo oot herkkuja saanut?" Vili uteli maistaessaan vaaleansinistä marenkikiehkuraa. Heinäsirkka siritti säveltään jossakin poikien lähettyvillä saaden pojat kuikuilemaan nurmikolle aikeissa löytää tuon hiljaisuuden rikkojan.
Elias nielaisi, "äiti lähti lomalle Uuteen- Seelantiin jota ennen se toi kauheesti herkkuja töistä, koska mä pyysin ihan sun nimppareiden kunniaksi.", tämä jatkoi hieman leikkisän ylpeilevällä sävyllä. Vili ei voinut kuin hymyillä Eliaksen tekosille, ei tätä kotonakaan muistettu näin ihanasti kuin miten Elias teki.

Elias katseli edessään istuvaa poikaa ja hymyili tälle. "Mitä oot tehnyt tänään?", Elias kyseli jäätelöä lautaselle mättävältä pojalta.Vili nosti katseen lautasestaan tummahiuksiseen poikaan ja tuhahti turhautuneesti huomatessaan tämän katselevan häntä.
Nuorukaista häiritsi hieman yläosattoman Eliaksen seura. Tämä oli vasta vuoden alussa hyväksyttänyt itsellensä tosi asian siitä mistä oikeasti piti, mutta kuka Vilin oli saanut tajuamaan tämän asian istui juuri tätä vastapäätä. Uutta vuotta pojat olivat olleet viettämässä pienellä kaveriporukalla läheisellä mökillä, missä Vili oli kysellyt Eliakseltä homoudesta, koska tämä oli sen suhteen avoin. Kauan Vili oli siis taistellut tunteittensa kanssa.

"No aamust olin muutaman neljä tuntia mansikkamaalla, mut sit sinne tuli niit itsepoimijoita nii päästii pois" Vili mutisi maistaessaan vaaleanvihreetä minttujäätelöä, mikä oli hiljalleen sulamassa Vilin lautaselle sekä kulhoon.
Välillä Eliaksen katse siirtyi omista syömisistään vastapäätä jäätelöä lusikoivaan poikaan viekas hymy kasvoillaan. Erilaiset suunnitelmat pyörivät tämän päässä miten voisi viettää loppuillan Vilin kanssa. Mielenkiintoiset vaihtoehdot täyttivät Eliaksen pään, mutta lopulta päätti kuitenkin edetä Vilin tahdissa. Hitaasti ja epäselvästi.

Pieni naurun purskahdus karkasi Eliakselta Vilin tiputtaessa ruskeata suklaajäätelöä vaalealle paidalleen. Vaaleahiuksinen poika katsahti murhaavasti vahingonilosta nauravaa poikaa, joka tiesi tarkalleen ettei Vili voinut elellä paita päällä mikä oli yltä päältä suklaajäätelössä. Sininen lautanen kilahti hiljaa osuessaan sipsikulhoon Vilin laskiessa ruokailutarvikkeita käsistään pois, saadakseen otettua likaisen paidan pois päältään.
"Pääsetpähän näkemää mun rusketuksen!" Vili tuhahti vedellessään paitaa päänsä ylle paljastaen kauniisti ruskettuneet vatsalihasten alut. Elias katseli mielenkiinnolla pojan touhuja nauraen yhä hiljalleen. Jostain kaukaisimmista sopukoista tämän päähän tuli ilkeä temppu, minkä seurauksista Elias itse tulisi nauttimaan tai kärsimään. Kaikki tulisi selviämään pian Vilin reaktiolla.

"Aght!" Vili äännähti tuntiessaan, jotakin kosteaa osuvan rinnuksilleen ja valuvan kohti mahaa. Tiukan kauluksen takia paita oli lähtenyt vain puoliksi irti.
Nopealla liikkeellä Vili riuhtaisi paidan irti päästänsä, saaden samalla ponnarin irtoamaan hiuksistaan. Paita tippui Vilin selän taakse nurmikolle, missä se tulisi tuskin häiritsemään missäkään määrin.
Vili katsahti mahallansa, että rinnallaan komeilevaa vihertävää vanukasta, "Tämä kostetaan."

Hysteerinen vingahdus karkasi pirteästi nauravan Eliaksen suusta, tämän saadessa viileästä mansikkajäätelöstä poskeen. Vaalea jäätelö valui Eliaksen poskea pitkin kohti kaulaa, mutta tätä poika tuskin kerkesi edes huomaamaan saadessaan rinnuksilleen päärynäjäätelöä.
Tässä vaiheessa Elias heräsi nauruhorroksestaan ja tajusi olevansa saanut jäätelöstä päähänsä sekä rinnuksilleen. Poika tarrasi palaan vanukasta, ken leikkiin lähtee se leikin kestäköön, tämä ajatteli ja viskasi vastapäätä istuvaa poikaa vanukkaalla. Vili yritti väistää viskauksen, mutta pahaksi onnekseen epäonnistui. Elias naurahti.
Vilin vaaleita hiuksia koristeli vihreä vanukas, joka oli aikaisemmin lentänyt tämän rinnuksille.

Aikaisemmin poikia härnännyt heinäsirkka alkoi jälleen sirkuttamaan sävelmiään jossakin poikien lähettyvillä. Tätä pojat eivät edes huomanneet leikkiensä keskeltä.
Vili nauroi Eliaksen alla tämän sotkiessa vaaleansinistä marenkia tämän jäätelöisiin hiuksiin. Elias katseli Vilin nauravia kasvoja, joita koristeli erilaiset läiskät. Kovasti Eliaksen teki miellä nuolla nämä tästä pois, mutta mitä Vili ajattelisi?

"Sul on kivat silmät..hm", sai lopulta hengästynyt Vili sanotuksi. Vihreiden silmien ripset olivat liimautuneet yhteen ja muutama mansikansiemen oli liimautunut silmäkulmaan luoden pisamaisen tyylin.
Tästäkö se nytten alkaa, poikahan lämpenee, Elias mietti hetkeä, hymyillen alla makaavalle pojalle ja tämän kehulleen. Vaikka he olivatkin Vilin kanssa läheisiä, niin ei tällä ollut tapana kehua tätä muutoin, kuin parturin tai ostosreissun jälkeen.
"Kiitti", tämä tuhahti hieman nolostuneena sotkien hellävaroen Vilin tahmaisia hiuksia.

Auringon hiipuvat säteet kimpoilivat Vilin vaaleasta ihosta, tämän nostessa käsiensä varaan, "arvaas mikä muu on kiva?", tämä kuiskasi ääni nauramisesta käheänä.
Hiljaa Elias kohautti olkiansa pojan kysymykselle, oikeastikkaan tämä ei tiennyt vastausta toisen esittämään kysymykseen. Kaksi makean tahmaista vartaloa takertuivat toisiinsa kiinni Vilin kurottautuessa Eliaksen kasvojen luokse. Elias tunsi kuinka vaaleahiuksisen pojan sydän hakkasi tämän rintaansa vasten, aivan oman sydämensä lyöntien sekään.
Vili painoi huulensa Eliaksen omia vasten ja suuteli tätä hellästi. Tämän suuhun tunkeutui mansikan heläkkä maku, mikä oli peräisin jäätelöstä Eliaksen huulilla.

Elias myhähti pettyneesti Vilin päästäessään irti suudelmasta. Vastakun tämä oli päässyt suutelemisen makuun, oli Vili lopettanut sen. Hiljainen pettymys täytti Eliaksen, mutta pian se sammui intohimon alle mitä tämä tunsi Viliä kohtaan. Hän ei osannut kuvitellakkaan vielä Viliin tutustuessaan, että heidän suhteensa tekisi tällaisen käännöksen. Elias oli aina arvostanut Vilin ystävyyttä, mitä tämä oli saanut osakseen tältä. Hän ei koskaan tahtoisi rikkoa mitään, mikä oli heidän välillään. Olkoot se ystävyyttä tai jotakin vakavampaa. Mutta jos jokin oli oikea hetki tarkistaa asia, se oli nyt.

Katse irtoamattakaan Vilistä ruskettunut käsi kuikoili astioiden sekaan, etsien jotakin. Astiat kilisivät toisiaan vasten käden seikkaillessa niiden seassa.Vili henkäisi raskaasti Eliaksen kasvoja vasten ja tämän selkä taipui pienelle kaarelle tuntiessaan viileän purkin kylkeään vasten.

"Oho.. sori", naurahti Elias anteeksipyytävästi huomatessaan mistä Vilin reaktio oli johtunut. Tämän onnekseen reaktion oli saanut aikaiseksi jota olikin etsinyt astioiden seasta. Elias ravisteli valkoista spraykermavaahto-purkkia sivummalla, kun siirtyi suutelemaan allansa makaavan pojan kaulaa. Vili sulki silmänsä ja nautti Eliaksen käsittelystä.

Taivas oli muuttunut oranssin ja vaaleanpunaisen kauniiksi sekoitukseksi. Tummemmalla taivaalla pystyi jo havaitsemaan kaksi kirkasta tähteä, jotka ilmestyivät aina ennen muita. Lintujen kaukainen viserrys oli loppunut, sekä heinäsirkan sirkuttavat sävelmätkin olivat kadonneet jonnekin. Edes kaukainen autontorven ääni ei häirinnyt poikien oloa.

Elias nosti päänsä Vilin kaulalta ja lopetti kermavaahdon heiluttamisen "mitä me tehää?", tämä ihmetteli vaikka tosissaan tiesikin mitä oli tekemässä, vain Vilin ajatukset ja mietteet olivat hieman arvoitus vielä.
Hetken nuo kaksi katselivat toisiaan syvälle silmiin ja miettivät mitä toinen mahtoi ajatella. Elias oli uppotunut ajatuksiinsa, ettei edes huomannut Vilin ottaneen tämän kädessä olleen kermavaahto purkin. Vasta ollessaan vuorostaan Vilin alla, poika heräsi ajatuksistaan. Tämä naurahti Vilin nokkeluudelle.

Vili ravisteli muutaman kerran purkkia kädessään, kunnes pursutti pienen keon kermavaahtoa allansa makaavan pojan huulille.
"Me tehää unelmista totta", Vili kuiskasi kasvot Eliaksen kasvoja vasten ennenkuin suuteli kermavaahdot tämän huulilta pois. Vili pystyi vannomaan, että Elias hymyili tämän huulia vasten, hänen pujoitellessaan toisen kätensä tämän housuihin.
Vaaleahiuksinen poika lähti suutelemaan kaulaa ja paljasta rintakehää. Elias haukkoi henkeä nautinnon aaltojen pyyhkäistessä hänen jokaiseen solukkoon. Tämä kietoi kätensä vaaleisiin hiuksiin ja puristi niitä hellästi.

"Hmm.. Vil-IH!", Elias nousi istumaan tuntiessaan varovaisen puraisun oikean nänninsä ympärillä. Vili nosti katseen ylös ja virnisti "sori.. oli vaan pakko", tämä tirskahti ja suuteli pitkähiuksita poikaa. Välillä tämän kieli leikitteli Eliaksen huulilla, kun taas välillä suutelivat.

Elias tarttui sylissänsä hajareisin istuvan pojan housuisin aukaisten niiden muutamia nappeja. Kumpienkin kädet seikkailivat toistensa housuilla yrittäen niitä pois tieltä. Välillä Vili tirskahteli kutittavien kosketusten tähden saaden allansa makaavan pojan nauramaan leveästi reaktiolle.

"Elias!" kantautui yläpihalta huhuileva ääni. Kummatkin pojista jähmettyivät katselemaan jännittyneinä toisiaan ja miettimään kuka poika huusi. Elias kaatoi Vilin allensa ja pussasi tätä hätäisesti alahuulelle.

"Ei kenekään pitäis tulla", Elias manaili laitellessaan aukinaisia housujaan kiinni, "perkeleen perkele!"

"Elias! Missä oot?" ääni pihalla huhuili uudestaan pitkähiuksista poikaa. Hiekka rapisi tulijan kenkien alla, joka loi jännitystä kaksikkoon aurinkokatoksessa. Pimeys oli tullut hetki sitten, mikä oli poikien kohtaloksi vain hyvä asia. Hahmo ei nähnyt kovinkaan hyvin yläpihalta aurinkokatokseen, mikä oli osittain myös muutaman pensaan ansiota.

"Mä käyn häätään tuon pois, tuun sitten takaisin", Elias kuiskasi allansa makaavalle pojalle, jonka kasvoille oli noussut ilkikurinen hymy tukalan tilanteen takia. "Voit vaik käydä tuossa uima-altaas pesees liikoi jäätelöit hiuksistas pois."

Vili nyökkäsi myöntyvästi merkiksi kuitaten lupauksen suudelmalla. "Mee sitte vaik telttaa se jälkee lämmittelee, mä tuun sinne sitten", Elias huikkasi ennenkuin katso yläpihalle, katsomaan kuka huhuilija oli.

Vaaleahiuksinen poika käännähti mahalleen ja katseli pois kävelevän pojan takapuolta sekä kauniin lihaksikkaita hartioita. Vili värähti tajutessaan mihin oli joutunut. Tämä voisi vaikka hyppiä onnesta.

Hän oli onnellinen. Hän oli löytänyt jonkun josta pitää huolen.
« Viimeksi muokattu: 14.11.2014 10:42:48 kirjoittanut Vanilje »