Kirjoittaja Aihe: On the Edge [Hrm/D, romance/drama, k11, one-shot]  (Luettu 5001 kertaa)

Reden

  • ***
  • Viestejä: 19
Title: On the Edge
Author: Reden
Genre: Romance,drama
Pairing: Hermione/Draco, Harry/Ginny
Rating: K11
Summary: Hermione painii ongelmiensa ja surunsa kanssa ja päätyy lopulta ratkaisuun.
Disclaimer: Henkilöt omistaa kokonaan J.K. Rowling, lainaan niitä ficissäni (:
A/N: Eli siis kuuntelin Tokio Hotellin On the Edge biisiä, ja sain aamulla yhtäkkisen inspiksen. Toivottavasti saatte tästä jotain irti, olen untuvikko vielä näissä... One-shot tuli.

On the Edge

Ruskeahiuksinen nuori nainen istui suuressa, viininpunaisessa nojatuolissa keskellä hieman pölyttynyttä huonetta. Hänellä oli käsissään paksu vihreä valokuva-albumi. Hän katseli valokuvia vuosien ja kuukausien takaa. Siitä ei tullut yhtään mitään. Muistoja miehestä, joka hänen elämästään katosi, tulvi jokaiselta suunnalta. Hermione sysäsi opuksen syrjään ja hänen katseensa osui pieneen pöytään, jolla oli kaksi iloisenväristä onnittelukorttia; yksi yhteisesti Harrylta, Ginnyltä sekä Ronilta, toinen hänen vanhemmiltaan. Hermione tunsi kuinka kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. Syntymäpäiväkorttien joukossa oli kultakehyksinen kuva Dracosta.

It's gettin light outside
She is still there
But no one cares
They sang her happy birthday
Yesterday
Without her

[/b]
Hermione pidätteli kyyneleitään. Hän siirtyi nojatuolista tuttuun vuoteeseen, jossa oli makuupaikat kahdelle. Hän katsoi nyyhkäisten kohtaa, jossa Draco oli joskus maannut. Hermione kävi makuulle pedin sijaamatta jääneelle puolelle. Hän painoi kasvonsa Dracon tyynyyn. Jo hieman haihtunut miehen tuoksu sai väkisinkin muistot puskemaan Hermionen mieleen. Hän antautui avuttomana tuskallisille muistoilleen.

Do you want to see yourself
Flying through the night
This gift is what you need
You're gonna be alright
Eyes close
And fall


Oli ollut tavanomaisen kaunis aamu Aromakuja kolmannessa. Elokuun aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja yritti lämmittää Lontoon yön jäljiltä kylmiä katuja. Draco yritti herättää kauniin vaimonsa silittämällä tämän silkinpehmeitä hiuksia. Hermione näytti niin hennon kauniilta, että hetken Draco jo pelkäsi hänen särkyvän, kun Draco kosketti häntä.
”Hermione? Rakkaani?”
”Draco”, tyttö kuiskasi ja hymyili katsellen onnellisena Dracon kivenharmaisiin, lämpimiin silmiin. Draco veti varovasti tytön lähelleen. Hän tahtoi tuntea toisen läheisyyden ja välittömän rakkauden. Hermione kosketti Dracon poskea kuin varmistaakseen, että mies todellakin oli siinä. Hänen miehensä. Hermione hymyili  ja nousi vastahakoisesti laittamaan aamupalaa. Hän tunsi katseen selässään hänen vaihtaessa vaatteitaan. Hän käveli vielä Dracon luo, suukotti tämän poskea ja meni keittiöön paistamaan pekonia ja munia Amerikkalaiseen tapaan. Draco nousi hänkin ylös ja päätti mennä katsomaan televisiota, jästivempainta, mihin hän oli mieltynyt. Hän oikaisi matkansa keittiöstä ja kutitti samalla Hermionea kyljistä. Hermione nauroi onnea hohkaavaa nauruaan, jota Draco niin paljon rakasti. Hermione oli paistanut jo aimo kasan pekonia, kun hänen katseensa harhaili ulos. Hän tuijotti suoraan Lucius Malfoyn kylmiin silmiin, kun tämä harppoi pihatietä ovelle. Hermione haukkoi henkeään. Hän tiesi, mitä Lucius halusi; kostoa. Hän olisi halunnut Dracosta kuolonsyöjän. Pian ovikello soi vihaisesti.  Hermione yritti varoittaa ovelle hölkkäävää Dracoa.
”Ei, Draco, älä...”
Mutta ovi oli jo avattu.
”Draco”, Lucius mustassa kaavussaan sylkäisi sanan suustaan kuin se olisi aiheuttanut ruttoa.
”Lucius”, Draco lausahti jäätävästi miehelle, jota kerran oli kutsunut isäkseen. ”Mitä sinä täällä teet?” Draco kysyi halveksien.
” Avada kedavra”, Lucius pihisi. Se kävi niin äkkiä. Draco kaatui elottomana maahan. Hermione kirkui täydessä sokissa.
“Sinä, ulos täältä! Sinä saastainen kuolonsyöjä!” Hermione huusi kimeästi.
Hän veti taikasauvan esiin. Lucius naurahti ivallisesti.
“A-vada ke-davra”, Hermione sähisi kyyneltensä lomasta. Sanat olivat liian epäselviä.
“KIDUTU!” Hermione huusi raivoissaan pelkälle selälle. Yllättäen Lucius kaatui maahan ja ulvoi tuskissaan. Kidutu-kirous ei pidätellyt toista kauaa, sillä Hermionen sokissa olo heikensi hieman loitsun tehoa. Lucius nousi ylös ja lähti. Vihaisena, mutta onnistuneena.
Hädissään Hermione soitti Harrylle, joka saapui vaimonsa Ginnyn ja Ronin kanssa. Hermione itki Dracon luona kun he saapuivat. He erottivat Hermionen vaikerruksesta sanat “Lucius”, “tappokirous”, “Draco”, ja “yritin”. He yrittivät lohduttaa Hermionea, joka ei herennyt hetkeksikään itkemästä. Ginny, Harry ja Ron sopivat, että Ginny jäisi täksi yöksi Hermionen tueksi, Harry seuraavaksi ja niin edelleen. Harry ja Ron riensivät lähettämään pöllöä Hagridille. Harry, Ron ja Ginny olivat vuoron perään yötä Hermionen luona kahden viikon ajan. Hautajaiset olivat olleet pienimuotoiset, liian pienimuotoiset Dracolle. Lucius ei ollut edes vaivautunut paikalle.


Her first time... On the edge
The scars will stay forever... Side to side with death
A moment that feel better... Darkness and light
Are blinding her sight... She's not comin back
[/i]

Hermione oli tuosta asti ollut horroksessa ja potenut vakavaa masennusta sekä nähnyt painajaisia. Hän ei kuitenkaan edes hakenut apua, sillä hän koki olevansa liian arvoton siihen. Eihän hän edes pystynyt pelastamaan Dracoa, tyttö oli ajatellut. Hermione itki vuolaasti muistojensa vuoksi. Hermione yritti nukkua, muttei pystynyt. Niinpä hän yritti ajatella, niin hyvin kuin suinkin tuossa mielentilassa pystyi.

It's getting light outside
She cannot sleep
'Cause time stands still
someone's hand
is touching her
she has no will


Tunnin kuluttua Hermione oli miettinyt mielestään tarpeeksi. Hän sijasi vuoteensa ja katsoi huomaamattaan peiliin. Hänen kasvonsa olivat surulliset, kalpeat ja sairaalloisen laihat. Hän ei ollut syönyt kuin satunnaisesti aikoihin. Pähkinänruskeista silmistä oli kadonnut ilo, ja ennen niin paksut ja eloisat hiukset olivat latteat ja rasvaiset. Hermione pukeutui ja veti ylleen myös ulkovaatteet. Oli lokakuu, joten ulkona oli viileää. Hermione astui ulos Lontoon iltaan. Hän lähti päättäväisesti kulkemaan kohti suurta, kivistä siltaa. Useita jästejä oli liikkeellä, vaikka kello oli jo kahdeksan. Oli pimeää lukuunottamatta katuvaloja, jotka soivat valoaan sinne tänne. Moni mulkoili nuhruista, pääpainoksissa kulkevaa tyttöä ilkeästi ja he luultavasti kuvittelivat hänen olevan  jonkin sortin katulapsi taikka juoppo. Tyttö ei jaksanut välittää, hän jatkoi raskain askelein eteenpäin. Hermione oli nyt sillan keskellä, ja alapuolella virtasi tummana joki. Hän siveli helmenvalkeaa lunta paljaalla kädellään ja kirjoitti siihen hänelle rakkaimman nimen ikinä. Draco. Hän ponnisti katukivetyksestä paksulle kaiteelle. Hänen onnistui kuin onnistuikin nousta seisomaan sille vielä kaatumatta. Häntä juuri mulkoilleet ihmiset katsoivat nyt hädissään tyttöön, joka aikoi nyt ilmiselvästi tehdä lopun itsestään.
“Tyttö, hei, tyttö, tule alas sieltä!” joku huusi.
Toinen kuuli sanat ja tunsi katseet, mutta hän ei välittänyt. Ei enää. Hän nojautui eteenpäin ja huusi:
“Draco, minä tulen!”

Each time chen it hurts
she just feels so alone
she doesn't care at all
her memories have long gone
eyes close
and fall


Ihmiset haukkoivat henkeään ja juoksivat kaiteen taakse. Puolivälissä korkeaa pudotusta veden ja sillan välissä Hermione menetti tajuntansa. Hän rysähti suoraan hyytävän kylmään veteen. Rannalla olijat toimivat heti.
“Hän ei tule takaisin”, Hermionen rantaan uinut mies kuiskasi. Sillalla olevista ihmisistä yksi luki Hermionen kirjoittaman tekstin. Kauniin käsialan alle oli ilmestynyt erilaisella, yksinkertaisella käsialalla sanat “nähdään pian”.

And closer to the edge... the scars will stays forever
side to side with death... this time feels even better
darkness and light... are blinding her sight
she's not comin back

She shuts the doos
she longs for more and more
and more
she shuts the doos
she longs for more and more
and more

Just once more

Everyone os watching
her arms are so sore
but she doesn't care anymore

And falling from the edge... the scars will stay forever
side to side with death... this last time even better
darkness and light... are blinding her sight
she's not comin back... not comin back

The sky
is casting over
her last wish
stays unsaid
[/i]

Kommia kiitos <3
if i die before i wake, life was too cruel to take.

Sierra

  • ***
  • Viestejä: 322
Re: On the Edge [Hrm/D, romance/drama, k11, one-shot]
« Vastaus #1 : 31.12.2007 23:44:53 »
Tämä oli aika 'perus', eli rakastettu kuolee, ja sitten tehdään itsemurha, mutta hienosti kirjoitettu silti! Nättiä kuvailua ja sellain. Ja tuo loppu, se jäi ihanasti auki, eli Draco jostakin rajan takaa lisäsi viestiin lopun itse, AWW<3 Tykkään aina vain enemmän tästä parituksesta, kiitosta :)
“Aha! What villains are these, that trespass upon my private lands! Come to scorn at my fall, perchance? Draw, you knaves, you dogs!” -Sir Cadogan

Reden

  • ***
  • Viestejä: 19
Re: On the Edge [Hrm/D, romance/drama, k11, one-shot]
« Vastaus #2 : 01.01.2008 11:51:44 »
Nii... Ens kerralla jotain persoonallisempaa ;D Kiitos kommasta, Sierra, luulenpa että tällä parituksella mennään ;>
if i die before i wake, life was too cruel to take.