Kirjoittaja Aihe: Helsingin alla: Pastellimetsä, Joel/Nide | K-11  (Luettu 1296 kertaa)

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Author: Sole
Fandom: Helsingin alla
Genre: Romance, Drama
Rating: K-11
Pairing: Joel/Nide, Nide/Alva
Disclaimer: Helsingin alla kuuluu Maria Turtschaninoffille
Summary: Joel on tahtonut maistaa Niden taikaa niin kuin Alvakin on maistanut.

Luin kirjan muutamassa päivässä, ja tykästyin sen hahmoihin vasta suljettuani sen kannet viimeisen kerran ja työnnettyäni sen sängyn alle. Ajattelin kokeilla, millaista niillä olisi kirjoittaa, ja lopputulos on tässä.


Pastellimetsä

Analysoi ja tulkitse, Joel toistaa mielessään niin kuin äidinkielentunnilla on opetettu. Hän toistelee sanoja mielessään niin kauan, että maistaa ne jo kielellään, mutta ei sano niitä ääneen. Silloin Alva kysyisi, mitä hänen pitäisi analysoida tai tulkita. Alva ei kysyisi, miksi hän puhuu itsekseen, Alva ei tee sellaista. Alvan mielessä kaikki asiat muuttuvat vaikeammiksi, kummallisiksi. Silloin kun Joel on Alvalle erityisen vihainen, tai siirtää raivonsa Nidestä Alvaan, hän ajattelee Alvan myös tekevän kaikesta vaikeampaa ja kummallisempaa. Esimerkiksi hänen elämästään.

Analysoi ja tulkitse, Joel toistelee mielessään, analysoi ja tulkitse, ja Alva nauraa Niden typerille vitseille, joiden hauskuus piilee tämän lumovoimassa ja silmien tuikkeessa ja kimalluksessa. Nide naurahtaa, ja Joelin ajatukset menevät sekaisin. Hän tuntee Niden katseen selässään. Se kihelmöi hänen paljaalla ihollaan, ja hän puristaa kätensä nyrkkiin keskittyen tuijottamaan hotellihuoneen seinää. Hänen sormenpäänsä painuvat kipeästi kämmeniin, ja seinällä riippuu pastellinvihreä kuva metsästä. Kihelmöinti leviää hänen koko vartaloonsa ja saa hänen sydämensä hakkaamaan.

Hänen mielensä eksyy pastellimetsään ja sydän rummuttaa sille askeleet. Hän hengittää keuhkonsa täyteen metsän tuoksua, Niden tuoksua, ja muistaa, miltä tuntuu painaa kasvot Niden nahkatakin rinnustaan. Se ei ole analysointia ja tulkintaa, mutta kuinka hän edes voisi analysoida ja tulkita Nideä? Kaikki Nidessä oli valhetta, Niden tuoksu huumasi pään ja kimaltava katse uskotteli tämänkin osaavan rakastua. Mutta ei Nide osannut. Eikä edes tahtonut osata. Ei ainakaan Joeliin. Ehkä Alvaan ja Alvan vaaleanpunaiseen tyllihameeseen ja tukkaan, joita Joel on ennen pitänyt mielenkiintoisina.

Enää mikään Alvassa ei ole Joelista mielenkiintoista. Eikä Joelissa Alvasta, jos on koskaan ollutkaan. Alva on ihastunut Nideen ja tämän metsältä tuoksuvaan nahkatakkiin, pörröisiin hiuksiin ja irvistävään hymyyn. Ja niin on Joelkin, vaikka hän on nähnyt, miten Nide sen tekee. Saa ihmiset ihastumaan itseensä, vetää heidän nahkatakkinsa sisään ja kietoo käsivartensa heidän ympärilleen. Joel on nähnyt Niden sytyttävän katseensa kimalluksella Alvan silmät. Ja sitten hän on antanut Niden pujottaa sormensa leukansa alle ja hymyillä silmillään. Hän on tahtonut sitä, hän on tahtonut maistaa Niden taikaa, niin kuin Alvakin on maistanut.

Ja hän on maistanut Niden kuumaa suuta, vaikka Alva ei olekaan. Niden ylähuuli on raapinut hänen alahuultaan, ja hän on vetänyt metsän olentoa lähemmäs itseään Alvan nukkuessa. Hotellihuone on ollut toinen, yö on ollut toinen, mutta se ei estä Joelia tahtomasta suudella Nideä uudestaan.

Alvan nauru saa Joelin havahtumaan. Pastellimetsä hänen ympäriltään katoaa, mutta hänen sydämensä hakkaa villisti hänen rintakehässään. Kihelmöinti on poissa, mutta Nide ei naura.

Nide ehdottaa, että Alva voisi käydä suihkussa ensimmäisenä. Alva tarttuu tyllimekkonsa helmaan ja marssii kylpyhuoneeseen. Joel tuijottaa pastellimetsää, ja tahtoo tunteen tulevan takaisin. Sen, jota hänen on mahdotonta analysoida ja tulkita Niden kietoessa käsivartensa takaapäin hänen ympärilleen ja painaessa karhean suunsa hänen niskaansa ja huulillee, eikä sillä yhtäkkiä ole mitään merkitystä, vaikka mikään tämän suudelmissa ei ole oikeaa.

Suihkun ääni rummuttaa rytmin kylpyhuoneen kaakelilattiaan, ja Joel työntää sormensa Niden pörröisiin hiuksiin ja vetää tämän kasvoja lähemmäs omiaan.