Nimi: Epätoivon rakkaus (miks ees yritän)
Kirjoittaja: Nekotorachan
Ikäraja: S // neme lisäsi ikärajan myös otsikkoon.
Beta: Ei. Ei. ~
Genre: Angst
Paritus: Minä/yksi tyyppi
A/N: Tositapahtumiin perustuvaa. Angsti koska olin ihastunut luokkalaiseeni ja vaikutti, siltä et se olisi ihastunut muhun.. mutta ei. Itketti. Tuntu et sydän ois murtunut tai jotain, ehkä mä jonain päivänä löydän aidon rakkauden. Tuntu ku sydän ois joku lelu jolla on kiva leikkiä, tai ehkä mä ylireagoin. Tai sitten en.
Mä olin niin rakastunut suhun! Sä tiedät mun tunteista. Sä tunnut nauttivasi siitä. Että joku todellakin on ihastunut sinuun, sä vain olet.. komea. En mä mitään voi.
”Mun tekis mieli sanoo hyvä Lahna..”
”No kiitos!” Mä nolostuin. Mä tunnen oloni niin pieneksi tytöksi, joka on ihastunut epätoivoisesti. Saanko mä joku päivä sut itselleni? En saa. Syksyn pureva kylmyys hoputtaa mua jatkamaan, mutta mä haluan pysähtyä ja kuulla sun sanat.
”Ootsä ikinä puhunu tytölle koulun ulkopuolella?” Sydän jättää yhden lyönnin väliin silläkin on rakkaushuolia, uskallankohan mä vielä toivoa? Toivoa että voisin saada sut itselleni. Toivoa aina voi, mun teki mieli itkeä. Tekee vieläkin kipeää kuulla sun juttuja, sattuu sydämeen kuunnella sun ääntä. Mä tiiän etten sua saa. Mut ainahan voi toivoa? Voihan? Mä ootan tähdenlentoo, sitten mä voin toivoo. Toivoo saavani sut itselleni.
Mä rakastan sua
