Supernatural: Kunnes kuolema meidät erottaa (Dean/Castiel, K-11)

[Beelsebutt]

Helppo ratkaisu: vedä itsesi jojoon ennen kuin sinut jätetään.


Fandom: Supernatural
Nimi: Kunnes kuolema meidät erottaa
Oikolukija: sieerra
Paritus: Dean/Castiel
Lajityyppi: PTP eli angstailu parisuhteen suhteen suhteen
Sanamäärä: < 1000
Ikärajasuositus: K-11
Spoilerivaroitus 5. kaudesta


Tämä ficci syntyi, kun katsoin ekan kauden jakson "Skin", jossa shapeshifter!Dean angstaa menetyksen pelkoaan. Tää ei varsinaisesti kuulu mihinkään verseen, mutta ajattelen tässä viitattavan jossujb:n ficciin Kløver Vaseline (K-18) ficciin nimenomaan siinä, kun Dean muistelee, kuinka suhde Casin kanssa paljastui Samille Tän piti olla angstia, mutta ylläripylläri, tietysti tästä tulikin fluffia. No, on siellä vähäsen pohdintaakin välissä! Kiitokset sieerralle yleisavusta sekä Jossulle ikärajoituksesta

Hähää, tämä on 200. ficcini kun kaikki fandomit lasketaan, jeeee, bileet! \o/

Hox! En omista Supernaturalia, en kristillistä mytologiaa enkä paljoa muutakaan. En saa tästä rahaa enkä yritä pilkata ketään, joten älkää haastako oikeuteen! Btw. Misha Collins on mun jumala.




Kunnes kuolema meidät erottaa

Katossa on peili. Dean muistaa olleensa ennenkin motellihuoneessa, jonka katossa on peili. Tällä kertaa ei ole vaaraa, että hän saisi sen niskaansa, sillä tällä kertaa Cas ei yritä puhua, jos sitä kirskumista saattaa puheeksi sanoa. Ei, tällä kertaa Cas on syvässä unessa Deanin vierellä.

Dean kääntää päätään ja tuijottaa levollisia kasvoja. Cas nukkuu kyljellään Deaniin päin, kuten aina. Seinän takaa kuuluu vaimeaa ääntä, Sam katsoo vielä televisiota. Hän vaatii nykyään aina oman huoneen. Sanoo traumatisoituneensa jo liikaa yllätettyään Deanin ja Casin sängystä. Kumpikaan ei ollut kertonut Samille, sillä kaikki oli niin uutta. Niin haurasta. Pelkkää seksiä, Dean oli vakuuttanut itselleen ja uskonutkin väitteitään. Ainakin niin kauan, kunnes Cas oli kysynyt hämmentyneenä, oliko se totta.

Eikä Dean voinut valehdella. Ei silloin, kun langennut enkeli tuijotti häntä avoimilla, sinisillä silmillään ja näytti niin hauraalta, että saattaisi kaatua tuulessa kumoon. Vaikutusta ei vähennä lainkaan tieto siitä, että Cas on miltei tuhoutumaton. Ikuinen ja pysyvä.

Tietenkään Cas ei ole sitä enää, ei aivan. Taivasyhteyden katkeaminen tekee hänestä pikkuhiljaa yhä enemmän ja enemmän kuolevaisen. Ensin hän alkoi syödä, sitten paskoa ja lopuksi nukkua. Kaikki ihmisen perustarpeet, Dean kertoi, kun Castiel kysyi epäröiden ensimmäisten yöuniensa jälkeen, oliko hänet kolkattu tajuttomaksi ja jos oli, niin mitä hän oli tehnyt ansaitakseen sen.

Dean ujuttaa kätensä peiton alta ja sipaisee Casin mustat hiukset pois tämän silmiltä. Cas huokaisee, mutta ei avaa silmiään.

On pelottavaa, että joku ihminen... ei vaan olento, pääsee niin lähelle. Sam on Deanin veli, ja Dean rakastaa Samia. Veri on vettä sakeampaa, tietysti, mutta Dean rakastaa Castielia yhtä paljon. Ellei enemmänkin. Ja niin paljon kuin Samin lähteminen Deaniin sattuikin, niin paljon kuin hän joutui tekemään töitä päästäkseen yli kaikennielevästä tyhjyydestä tapaus Lawrencen jälkeen, ajatus Casin menettämisestä nyt viiltää Deanin sydäntä jo etukäteen ja tylsemmällä veitsellä. Joka aamu, joka helvetin päivä ja iltayö hän muistuttaa itseään, että kun Cas saa jälleen kutsun Taivaaseen, hän jättää Deanin. Tulee ehkä vierailulle joskus, mutta faktaa on se, että Cas tulee jättämään Deanin. Jonain päivänä Samkin löytää itselleen elämän, ja Dean jatkaa metsästämistä yksin. Ja vaikka Dean ei haluaisi, hän särkyy himpun verran enemmän aina tajutessaan, että elää lainatulla ajalla.

Cas räpyttelee silmiään ja naulitsee unisen katseensa Deanin väsyneisiin silmiin.

"Sinulla on huolia."

Niin yksinkertaisesti todettu. Ei kysymyksiä, ei aprikointeja, pelkkä toteamus. Dean ei vastaa. Hänen kurkkuaan kuristaa. Ehkä hänellä käy tuuri ja hän saa itsensä tapettua ennen Casin lähtöä. Helppo ratkaisu: vedä itsesi jojoon ennen kuin sinut jätetään.

"Mikä on jojo?" Castiel kysyy ja kurtistaa kulmiaan. Dean kiroaa ääneen.

"Saakelin selvännäkijä", hän murisee, mutta syytöksessä ei ole pontta. Tietysti Casilla on mojoa jäljellä juuri sen verran, että hän pystyy lukemaan Deania paremmin kuin kukaan muu. Dean kohottaa jälleen kätensä ja sipaisee peukalollaan Casin otsakurtun pois, mutta tämä tarttuukin hänen ranteeseensa ja vetää käden paljaalle rinnalleen.

"Dean, minä rakastan sinua. Tapahtui mitä hyvänsä, en jätä sinua. En niin kauan kuin hengitän."

Casin sanat ovat vilpittömät, ja vaikka Dean koettaa etsiä itsestään pirullista vastakommenttia, jotain siitä ettei enkelien tarvitse hengittää, hän hukkuu Casin silmiin ennen kuin löytää sen. Ne ovat niin täynnä rakkautta, ja Deanin sydän hypähtää. Hänen on vaikea hengittää, joten hän heittää jalkansa Casin lanteiden yli ja virnistää riettaasti.

Mitäpä sitä turhaan miettimään tulevaisuutta. Luotiin voi kuolla, mutta se ei paljoa hetkauta kun tietää, että Castiel voi nykäistä naruista ja parsia Deanin jälleen kasaan. Puhaltaa elämän hengen hänen kuolleeseen ruumiiseensa. Onhan Cas tehnyt sen ennenkin.

Siinäpä vallan lohdullinen ajatus. Antaa uuden merkityksen fraasille "kunnes kuolema meidät erottaa" — jos Cas ei voi kuolla eikä Deanin sallita kuolla, mitä hän oikein pelkää?

[jossujb]

Joo, näppäimistön hakkaaminen fiilareiden kourissa tosiaan ois asiallista... varsikin kun olen tosiaan kasikauden alkuun niin tunteiden myrskysilmässä ja sitten tarjoillaan Destieliä kuin suolana haavoihin. Mutta se on hyvää kipua se <3 Ja kuka nyt ei angstisesta fluffysta nyt tykkäisi.

Minua itseänikin vieläkin naurattaa kuinka Sam pölähti paikalle kesken kiihkeimmän rakastelun, joten viitteet siihen on aina precis. Musta tuntuu tosin ettei se traumatisoituminen juuri huoneen vaihtamisesta vähene, kuuluu äänet kuitenkin seinän läpi.

Meinaan kyllä aina ruveta itkemään sellaisten ficcien kanssa jossa Cas on muuttumassa ihmismäiseksi... se on jotenkin ihan hirveän surullista vaikka tietääkin että Cas pääsi kyllä takaisinkin, eikä jättänyt Deaniä muusta kuin siitä syystä että sotivat taivaassa. Mutta rakkaus säilyy <3 En tiedä kuinka ihmiseksi periaatteessa enkeli voi tulla lankeamalla Castielin tapaan tuolla tavalla hitaasti, Annahan syntyi kokonaan uudestaan, niin hän se toimii niin kuin ihmisten tapaan, kasvaa ja vanhenee ja sitä rataa. Ehkä mun head-canonin mukaan Casista olisi tullut muuten täysin ihminen, mutta koska gracea ei koskaan revitty siltä kokonaan pois se ei voisi kuolla koskaan... vähän niinku tässäkin sitä puolta leikitellään.

Tosin siitä sais ihan hirveän angstisen ficin missä Cas pysyisi ikuisesti nuorena ja Dean vanhenisi ja vanhenisi vaan...

Jonain päivänä Samkin löytää itselleen elämän, ja Dean jatkaa metsästämistä yksin.

Vähänkö luin että Sam löytää itselleen emännän xD

Iih, mutta Dean Dean Dean, uskalla nyt luottaa ettei Castiel lähde mihinkään, tosi kun kaikki muut sun elämässäs <3 Cas on langennut sun puolestas, eiks se oo aika iso juttu <3 Iih. Dean on kyl aika mussu kun se yrittää aina niin kovasti elää odotusten mukaan.

Joo mut uaaah, kiitos lukukokemuksesta^^

T: jjb

[Beelsebutt]

Uaaah, kiitos itsellesi kommentista! Olit muuten täysin oikeassa ikärajan suhteen, tuollahan se seisoo säännöissäkin, että itsemurhan suunnittelu -> K-13. Tosin tässä se on pitkälti vain mainintana, mutta kuitenkin!

Sam voi aina juoda itsensä känniin, lol, tärkeintä vain ettei se joudu katsomaan veljensä karvaista persettä x) Ja joo, mä oon kans miettinyt tuota, että Cas nuorena ja hehkeänä ja Dean vanhana niin kuin siinä pokerijaksossa. Olis aika karmeeta... aika kiva selitys tolla sun lankeamisen erolla! Joo, mä voisin allekirjoittaa ton kans kunnes keksin jotain vikaa siitä

Repesin niiiiiiiin tosta sun emäntävihjauksesta, jestas, no ehkäpä joo emännän, jos Gabe on sellaiseksi tälläytynyt lol

Kiitos mussu kommentista, oot kyllä ihana <3

[Heinis]

Apua, mitäköhän mä mietin, kun nappasin tämän kommenttikampanjasta... Ei sinänsä, tykkäsin tästä ja aika paljonkin, mutta mun tuntemus fandomista on aika mielenkiintoinen. Käytännössä oon kattonu ehkä yhden jakson Supernaturalia joskus 13-vuotiaana, varmaan ihan ekoja kausia se oli. Mutta Spock (finistä, ei Star Trekistä) hehkuttaa sitä jatkuvasti mulle ja tiedän että siinä on enkeleitä ja kaikkea tosi hämärää ja että Destiel on hyvin canon. Joten en osaa kommentoida mitään hirveän syvällistä :'D

Oon itse asiassa joskus lukenut ton jjb:n ficin, joten tajusin viittauksetkin! Ja pidin sun yksinkertaisesta kirjoitustavasta. Se sopi tälläiseen arkiseen angstfluffyyn.

Pelkkää seksiä, Dean oli vakuuttanut itselleen ja uskonutkin väitteitään. Ainakin niin kauan, kunnes Cas oli kysynyt hämmentyneenä, oliko se totta.

Tykkäsin tosta kohdasta. Hämmentynyt Cas ja typeriä itselleen uskotteleva Dean oli jotenkin surullista ja ja en tiiä. Tykkäsin vaan.

Ja ehkä surullisempaa kuin runolliset, polveilevat angstilauseet (joita joissain ficeissä on) on toi pohdinta siitä, että Dean elää lainatulla ajalla ja sen jälkeen

Dean ei vastaa. Hänen kurkkuaan kuristaa. Ehkä hänellä käy tuuri ja hän saa itsensä tapettua ennen Casin lähtöä. Helppo ratkaisu: vedä itsesi jojoon ennen kuin sinut jätetään.

Koska se on noin yksinkertaisesti, vähän ivallisesti todettu. Jotenkin tulee sellainen olo, että Dean yrittää vähätellä koko asiaa, ettei se tuntuisi niin pahalta, ja se toimii tässä tekstissä. Siis silleen että että niinku. Tajua mun selityksiä, jooko? :'D

Hii tykkäsin lopusta. Iloisemman sävyn saavat loput jättävät paljon paremman mielen kuin sellaiset toivottomat joten jee. En tosin hirveästi lämmennyt sille, että Dean ensin angstaa ja sitten onkin jo rietas, mutta no. Ja hmm. Sitten tykkäsin siitä, miten Dean alkoi ajatella positiivisemmin. Musta tuntuu, etten itse osaa koskaan kirjoittaa luontevasti sellaista kohtausta, jossa toisen sanat saavat uskomaan johonkin parempaan you know, ja oon aika kade, koska sä osasit.

Siinäpä vallan lohdullinen ajatus. Antaa uuden merkityksen fraasille "kunnes kuolema meidät erottaa" — jos Cas ei voi kuolla eikä Deanin sallita kuolla, mitä hän oikein pelkää?

Tää oli ihanan toiveikas loppu. Koska koska niin no, ensinnäkin sen takia, mitä Dean tajusi - ettei kuolema voi erottaa noita. Ja kun Dean aiemmin mietti sitä, että Cas kutsutaan vielä joskus takaisin taivaaseen ja Dean jää yksin, niin toisaalta, jos edes kuolema ei voi erottaa noita niin miten taivaaseen kutsuminen voisi? Tai siis en tiedä voiko mutta tulee sellanen fiilis ettei voi :3 ja muutenkin tosta lopusta tulee sellainen suuri, loputon, toiveikas tunne. Jota en osaa kuvailla mut kuitenkin.

Aaaa ok moi sanoinkin jo että tykkäsin tästä. Musta tuntuu että mun on kohta pakko alkaa katsoa tätä sarjaa. Oon vältelly sitä koska mulla ei muutenkaan ole elämää mutta no, mitäs pienistä.

[Beelsebutt]

Heinis, ei mitään syvällisen puutteesta, ei tää ficci nyt varsinaisesti niin syvälle hahmoihin mene muutenkaan x) Taisin A/N jo selittää siitä, että Deanilla on menetyksen pelko taustalla, joten se riittänee. Ja sä oli lukenut Kløver Vaselinen, joten oot jo in fandomissa tarpeeksi, haha!

Mukavaa että yksinkertainen kirjoitustapa uppoaa, se on kuitenkin ainoa jonka osaan Joo, toi sun eka lainaus on mun mielestä aika hyvä otos noista kahdesta. Kovin kepoisesti mä ohitin ficissäni sen, mutta nään tilanteen niin kovasti sellaisena, että Dean nimenomaan uskottelee itselleen ettei tässä mitään kummoisempaa ole, pelkkiä perustarpeiden tyydyttämistä, ja Cas puolestaan tietää että kyseessä on jotain niin paljon enemmän, mutta on hämmentynyt Deanin signaaleista. Ja kieltämättä tekstin tyyliin koetin tuoda mukaan Deania, joka ei tod. ajattele polveilevia angstilauseita x) se on Mies isolla ämmällä hahaa

Jaa, fluffylopusta. No, mä olen treenannut niitä jo yli seitsemän vuoden ajan, joten hyvä juttu jos tuntuvat onnistuneilta 8 ) Mä nään ton Deanin angstin lähinnä hylkäämispitoisena angstina, joten Deanin silmistä Casin taivaaseenlähteminen tarkoittaa sitä, että Casilla on elämässä niin paljon kaikkea muutakin, ettei se enää tarvitse Deania. Ja kuolema nyt, jos sellaista voisi tulla, on taas ultimaalinen erotuskeino. Eikä Deania varmaan lämmitä lainkaan ajatus, että toinen kuolisi rakastavissa fiiliksissä, kun se on joka tapauksessa pois. Dean on mun mielestä äärimmäisen epävarma ihminen, joka koettaa olla itsenäinen ja kova ja raavas mies, mutta oikeesti haluaa vaan jonkun jonka kanssa jakaa elämän <3 Mut mä nään kaiken aika vaaleanpunaisten lasien läpi, joten tää on siis vain mun tulkintani

Kuule, mä luin jossujb:n Destielficcejä jokusen, kunnes aloin katsoa sarjaa. Parhaillaan oon katsomassa ykköskauden finaalia jo kolmatta kertaa, siis lähdin kolmannelle kierrokselle noissa kausissa nyt kun kasikausi vihdoin alkoi ja SPN-fiilikset palasivat kesän jäljiltä täysissä voimissa! Että ficcien kautta fandomiin tutustuminen aiheuttaa vakavaa riippuvaisuutta sekä eskaloitumista tv:n tuijottelunarkiksi! BEWARE!

Kiitos kommentista <3



Edit: Joo, tästä piti vielä sanoa:

En tosin hirveästi lämmennyt sille, että Dean ensin angstaa ja sitten onkin jo rietas, mutta no.

Että tarkoitus oli käydä ilmi, että Dean koki tilanteen niin tunteikkaana, että yritti päästä siitä yli viemällä asiat seksuaalisiksi. Tietynlaista väistelyä ja omalaatuista tunteiden käsittelyä, siis. Mutta jos sitä piti erikseen ihmetellä, niin ei tainnut välittyä idea kovin hyvin :S

[Sisilja]

Joo, näppäimistön hakkaaminen fiilareiden kourissa tosiaan ois asiallista...

Lainaan heti alkuun jossua, koska tuossa taitaa olla päällimmäinen ajatukseni juuri nyt. Siis ainoa ajatus, josta saa edes jotenkuten selvää. Voi jestas katsu minkä teit. Kaikki tunteet, jotka vellovat nyt edes takaisin sisälläni, voijestasjestas.

Tässä vetoaa minuun ihan kaikki. Aina pelkkääseksiäseliseli-Deanista nappisilmä-entiedämikäonjojo-Casiin ja siihen, että Samilla on vihdoin oma huone. Edistystä, eikun. Mutta eniten rakastan ultimaalista rakkautta, joka henkii tästä ficistä. Se on kaikkivoipaa ja voimakasta, ja silti Deania pelottaa ja kaikki on heitettävä vitsiksi. Tavallaan hyvin suloista sekin.

Tämä on kaunis ficci myös sanavalintojen ja tunnelman puolesta. Olisipa minulla ollut webbikamera päällä, niin olisit nähnyt mitä tekstisi teki minulle. Ensin olen yhtä virnettä, sitten puren huultani ja lopulta räpyttelen silmiäni ja vapisen, koska tämä on vain niin järjettömän kaunista ja oikeaa. Hitsi, olen kyllä kehittämässä fiksaation Casiin, rakastan sen hassun muodollista puhetapaa ja puhdasta tietämättömyyttä (tässä oli molempia, ja minun tekee mieli vaan hihittää). Dean on itse asiassa Casille täydellinen vastapaino. Ihmekös sitten, että ovat myös täydellinen pari. <3

Katselin ficciäsi nyt lopuksi sillä silmällä (no ei nyt SILLÄ SILMÄLLÄ, höh), yritin etsiä suosikkilausettani ja olin vähän yllättynyt, kun kaiken kauneuden keskellä tarraan lopulta tähän:

Ja vaikka Dean ei haluaisi, hän särkyy himpun verran enemmän aina tajutessaan, että elää lainatulla ajalla.

No, onhan tämäkin kaunis, mutta tämä on myös pohjattoman surullinen. Dean elää lainatulla ajalla. Se saa uuden merkityksen ficin lopussa, jossa selviää, että aikaa on oikeastaan loputtomiin. Tämä lainaus tuo mielestäni Deaniin yllättävää syvyyyttä, mies onkin oikeastaan hyvin hauras ja herkkä joka pelkää, ja jos ei aivan turhaan, niin melkein.

Niin. Niinniin. Tsiisas mikä lukukokemus, olen ihan palasina. Mutta hyvällä tavalla, ehdottomasti. Ficin nimi kätkee sisälleen enemmän kuin uskoinkaan, se on nappivalinta ja oih, mikä lupaus siinä onkaan. Kuolema ei erota näitä kahta. Ja niin on ihan hyvä.

Kiitos tästä ihanuudesta. <3

[hedge14]

Täytyy myöntää, että tämä paritus on menettänyt arvoaan silmissäni. Onneksi siis muistutit, miksi siitä alunperinkään pidin!

Näiden kahden suhde oli vielä vitoskaudella jotain aivan mahtavaa, mutta kuutoskausi tuhosi parituksen omalla kohdallani aika vahvasti. Siksi tällainen noin viitoskauteen sijoittuva fic on ihana nostalgiapaukku, joka herättää tunteita ja ajatuksia.

Lankeava Cas on jotain niin traagista, mutta samalla kaunista. Vaikka hänen voimansa väheneisivätkin, pitää hän kiinni rakkaudesta Deania kohtaan ja on niin varma ja vakuuttunut. Dean taas angstaa ja pyörii itsesäälissä, pelkää, että Cas hylkää hänet. Kärjistetysti voisi sanoa, että Dean rakastaa enkeliään enemmän kuin mitään muuta, mutta unohtaa samalla rakastaa itseään. (Olisi joskus hauska nähdä vastakkainen asettelu...) Surullista, mutta, ah, niin herkullista. Dean on niin kyyninen ja Cas taas ei osaa olla kyyninen.

Tykkäsin myös tuosta tavasta kuinka rakkautta Casiin verrataan Deanin tunteisiin Samia kohtaan. Jos menisi jaksojen perusteella sanomaan, niin Sam melkein voittaisi. Joten on tosi kiva, kun Dean tässä on selvästi Castielin puolella olematta silti yhtään OOC.

Ihan vikat kappaleet ovat jotenkin ristiriidassa aloituksen kanssa. Jos Cas on lankeamassa, miten ihmeessä Dean voi olettaa, että Cas pelastaisi hänet? Ehkä tässä on joku ajatuskatkos? Toisaalta Dean näyttää uskovan (naiivistikin) että enkeli saa kutsun kotiin, jolloin saisi voimansa takaisin. Mutta silloinhan Cas ei olisi paikalla, jos Dean kuolisi.... tai sitten minä missasin jotain. :D

Paras kohta (jos sellaisen nyt valitsen) on ehdottomasti tämä:

Casin sanat ovat vilpittömät, ja vaikka Dean koettaa etsiä itsestään pirullista vastakommenttia, jotain siitä ettei enkelien tarvitse hengittää, hän hukkuu Casin silmiin ennen kuin löytää sen. Ne ovat niin täynnä rakkautta, ja Deanin sydän hypähtää. Hänen on vaikea hengittää, joten hän heittää jalkansa Casin lanteiden yli ja virnistää riettaasti.

On hienoa, että Deankin tunnistaa aidon rakkauden eikä vastaakaan sarkastisesti, vaikka mieli tekisi. Miehellä meni jauhot suuhun, ja sitten pitää jo vältellä tunteita seksillä...

Kiitos kovasti ihanasta lukukokemuksesta!

[Beelsebutt]

Huh, luin tän ficin itse uudestaan ja jestas mitä aikamuotofibailua tuolla on x) No, olkoon. Preesens on vaikeaa, ainakin mulle, ja tää ficci toimii siitä todisteena Piru periköön liven puolelta saras_girlin, joka (tietämättään) tartutti sen mulle!


Susimus, aw. Musta on ihanaa, että oot ihan destiel-shippari vaikket oo tietääkseni yhtään jaksoa katsonut Mutta toisaalta, mulle kävi ihan samalla tavalla (ja nyt oon jo kolmannella kierroksella menossa kasikauden nykäistyä mut takas SPN-fandomiin) jossujb:n ficcien kautta, että mikäs ihme se on Dean on Dean vaikka Pätsissä paistaisi, eihän se tietenkään pysty käsittelemään suoraan tunteitaa. Ei ainakaan sanoilla. Dean on paljon ja kaikkea, mut verbaaliseksi sitä ei saa mitenkään haha

Ja Cas, se on kyllä <3 tosin mulla on viittä-vaille-valmis yks Destiel-ficci (englanniksi), jossa Cas on hieman kehittyneempi "ihmisenä" eikä enää niin kamalan viaton Ehkä sä joskus luet senkin ja järkytyt, mitä mä oon oikein Casille tehnyt Vai ootkohan jo lukenut jonkun version, en muista.

Saatoin ehkä jo sanoa, että tuo sun lainauskohta on juurikin sellainen, jota viilasin vielä ihan viime metreillä. Mukavata, että se sitten kai onnistui muotoutumaan oikeanlaiseksi, kun sen kerta esille nostit! Olepa vain hyvä ja kiitoksia itsellesi kommentista <3


hedge14, omg, oletko sä menettänyt uskosi Destieliin?! Joo, kutoskausi oli vaikea destiel-faneille, myönnän sen, mutta Cas teki niin kuin teki siinä uskossa, että oli oikeassa ja että hoiti hommansa koska kukaan muukaan ei voinut niitä hoitaa ja koska päämäärä oli tärkeämpi kuin keinot, jotka johtavat sinne. Cas oli toki harhaanjohdettu, mutta loppujen lopuksi, jos ajattelet sitä jaksoa jossa Crowley tekee Casille tarjouksensa ja Dean haravoi, Cas lähti koko juttuun vain rakkaudesta Deaniin. Uhrautuvasta rakkaudesta, jonka ansiosta Deania ei saanut sotkea mukaan sen omaksi parhaaksi. Pah, no Cas voi joskus olla vähän tymä.

Mä en sanoisi, että Sam voittaisi. Tai emmä tiä, voihan se olla, että Dean pelastaisi Samin mieluummin kuin Casin mutta mä nään sen johtuvan vain siitä, että Dean mieltää Casin voivan helpommin pelastaa itsensä. Tai ehkä vaan kusetan itseäni, koska onhan Bros winchesterien keskinäiset kieroutuneet suhteet aivan omaa luokkaansa. No, mun versessä Cas ajaa ohi siksi, koska se on Deanin elämän rakkaus. Ja toisaalta, Samin ja Deanin välit kasikaudella on jotain niin outoa, että melkeen miellän Deanin ja Bennyn atm läheisimmiksi kuin Deanin ja Samin. Huh, veljesten välit on kyllä aikain saatossa menneet jokseenkin retuperälle

Ristiriidoista, hei, eikös Dean oo niitä täynnä lol Mut joo. Siellä viitataan siihen, että Cas "vetelee naruista". Oletuksena on, että oli Cas langennut tai ei, sillä voi olla suhteita, joiden avulla se vois Deanin herättää henkiin, jos se menisi pöljänä kuolemaan johonkin. Ja Casin lähtö takaisin Taivaaseen, no, se on vaan Deanin menetyksen pelkoa. Se pelkää, että on vain korvikkeena Casille sillä aikaa, kun se on jumittunut maan päälle. Ja että sillä sekunnilla, kun Casille tarjoutuu tilaisuus mennä takaisin, se tarttuu siihen ja jättää vain siipien havinan jälkeensä. Eihän Cas tietty sellaista oikeesti tekis, mut Dean on vähän tommonen.


Kiitos piitos molemmille, ootte vallan ihania kun jaksoitte tuhlata jokusen hetken kommentin jättämiseen <33

[hedge14]

Juu, kuutoskausi oli kyllä järkytys Destielin suhteen (tai ylipäätään), eikä Castiel seiskakaudellakaan ollut ihan parhaimmillaan. Kyllä sen ymmärsi, että päällä oli tosi vaikea tilanne, mutta jotenkin tämä paritus menetti hohtoaan siinä rytäkässä. (En kyllä kokonaan hylännyt Destieliä, vaan lueskelin AU fanfictionia, missä kaikki on ihanaa ja oiken...) Mutta onneksi ollaan menossa parempaan päin, kun Cas korjasi virheensä parhaansa mukaan ja Dean ei enää vihoittele. (Fanitan uusinta jaksoja sinulle, kun vastaan kommenttiisi ficissäni... mutta kyllä se Deanin ja Castielin kohtaaminen oli kaunista.)

On tosiaan vaikea sanoa, kumpi voittaisi Sam vai Cas. Sanoisin, että tällä hetkellä veljesten suhde on niin pohjamudissa, että jos Dean valitsisi Samin Casin sijaan, olisi kyseessä pelkkä ruutiini ja velvollisuudentunto, eikä aidot tunteet.

Kiitos, että vaivauduit selvittämään ajatuksiasi tuon henkiinherättämisen suhteen. Ehkä joku vaivautuisi herättämään Deanin henkiin Castielin pyynnöstä. :)

[Angelina]

Aaaaaaaaaaaaawwwwwwwwww.

Destiel on mun uusin rakkaus (en oo siis myöhässä tai mitään), enkä vaan meinaa saada siitä tarpeekseni! Oon nyt pari päivää kolunnut Finin Supernatural-tarjontaa, mutta ihan kaikkea en oo uskaltanut lukea etten spoilaannu. Onneksi törmäsin tähän, koska Dean oli jotenkin niin ihana reppana, kun se ei vaan voi uskoa onnelliseen loppuun ja Castiel on... No, se on vaan niin Castiel. Pidin tekstin tunnelmasta todella paljon - ensin oli vähän angstisempaa mutta sitten kuitenkin toi loppu oli niin lohduttava!

Seinän takaa kuuluu vaimeaa ääntä, Sam katsoo vielä televisiota. Hän vaatii nykyään aina oman huoneen. Sanoo traumatisoituneensa jo liikaa yllätettyään Deanin ja Casin sängystä.

Tästä vielä ehdottomat plussat, koska no... Voin vaan kuvitella tilanteen :'D

[Beelsebutt]

Angelina awww, ittelles!

Destiel ei tule koskaan myöhässä vaan aina sopivaan aikaan <3 Meikän supersuosikit Impala ja Vaseline (molemmat K-18) ja toki vähemmän pr0nisteleva Kaikki kaunista (K-15) on toivottavasti jo luettu? Eivät taida spoilata kumpikaan niin kauan kun tietää, kuka ja mikä Cas on x) Sit voisin suositella vielä mun AO3-profiilista SPN-suosituksia (jos toi linkki ei toimi niin tässä toinen ilman filtteröintiä, siellä on sit muitakin fandomeja).

Mutta niin, tää ficci! Dean on vähän Dean on vähän Dean. Se on ehdollistettu siihen, ettei se koskaan oo ihan tarpeeksi, niin tuommoinenhan siitä tulee. Ja toisaalta, kun joku on sitä kerran rakastanut, se on sitten kans lähtenytkin jonnekin. Ihan äidistä lähtien.... onneks Cas ymmärtää Deania paremmin kuin Dean itse, joten toivoa on! <3

Haha, toi lainaamasi kohta on juuri mun päässäni viittaus tuossa ylempänä linkittämääni Jossun ficciin "Kløver Vaseline" ei sitä siis tarvitse lukea ymmärtääkseen, koska onhan toi viittaus nyt aika selkeä x) mut se kannattaa lukea, koska se on sydäntä sykähdyttävän ihana! ja Jossun tapaan sisältää loistavaa pr0nia kans

Hei mut oikeesti kiitos suuri kun kommentin jaksoit naputella näinkin vanhaan ficciin <3<3

[Violetu]

Mitäs, miten on mahdollista, että tällainen on jäänyt minulta huomaamatta/kommentoimatta
Voi Dean, voi Cas <3
Istuu kyllä just eikä melkein tällaiseen nättiin elokuun yöhön tämä. Deanin aika synkät ajatukset, mutta silti jotenkin toiveikas loppu tekivät tämän tunnelmasta jotenkin hyvin canonmaisen minulle (tai ehkä sellaisen, jollainen toivoisin canonin olevan?)
Tässä oli ihanaa pehmeyttä ja hienoja oivalluksia, tykkäsin kokonaisuudesta ^^

~Violet