Kirjoittaja Aihe: Kirjat & kirjasarjat #2  (Luettu 80633 kertaa)

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 630
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #980 : 30.06.2019 12:51:13 »
Hmmm, tästä päästäänkin miettimään:

Mikä sinun mielestäsi tekee kirjasta lasten- tai nuortenkirjan aikuistenkirjan sijaan?
(Ihan henkilökohtaisia mielipiteitä, ei mitään "virallisia" listoja, kiitos^^)
Kiinnostaisi myös tietää, mikä teidät saa tuntemaan, että joku kirja on suunnattu nuoremmille kuin mitä itse olette, tai että ette vain kuulu kirjan kohderyhmään? (miettien edelleen lähinnä ikää).
Minähän luen melko paljon myös lapsille ja nuorille suunnattua kirjallisuutta kaiken muun ohessa, olen aina ollut melko kaikkiruokainen lukemisen suhteen. En varmaan ole ikäni puolesta kohderyhmää edes Pottereille, mutta en siitä ole koskaan piitannut. Mutta se, että tuntuuko kirja sellaiselta, että sitä voi aikuinenkin lukea ilokseen, vaikka kohderyhmä olisikin nuorempi, tulee varmaan kerronnan tyylistä ja siitä tunteesta, mikä lukijalle tulee. Lähinnä se siinä vaikuttaa, että osaa itse arvioida kirjaa sen mukaan, ettei osu ihan kohderyhmään. Olisihan se hassua lähteä arvostelemaan sellaista asiaa, joka ei siihen edes kuulu. Potterit ovat hyvä esimerkki kirjasarjasta, joka avartuu lukiessa eteenpäin; Viisasten kivihän on ihan sopiva pienempienkin lasten kirjaksi, mutta myöhemmissä nousee esiin synkempiä teemoja ja asioitakin kerrotaan eri tavalla kuin mitä tarinan alussa.

Jos lähdetään ihan pikkulasten kuvakirjoista, joita aikuinen lukee ääneen lapselle, niin voi hyvänen aika, kuinka minua ärsyttävätkin sellaiset, joissa teksti "kuulostaa tyhmältä", rytmittyy huonosti ja esimerkiksi loruteksteissä riimit ovat jotain vähän sinnepäin. On puolestaan ilo lukea sellaista kirjaa ääneen, jossa on yksinkertaisistakin sanoista ja hyvin simppelistä tekstistä saatu aikaan tasapainoinen kokonaisuus ja sanat tukevat hyvin kuvia, ja varsinkin jos riimitys on toimiva ja soljuu mukavasti lukiessa. :)

Selkeästi lastenkirjoiksi tarkoitettuja kirjoja lukiessa (esim. Astrid Lindgren, Enid Blyton jne) merkitsee paljon se, miten tarina kulkee, onko seikkailu tai toiminta siinä jännittävää ja kiinnostavaa. Vaikka kirja olisi ihan ilmeinen lastenkirja, se kyllä voi silti viedä aikuisenkin mennessään. Luin viime talvena Kristina Ohlssonin aika tuoreen (Lasilapset / Hopeapoika / Kivienkelit -)trilogian, jossa seikkailunhaluiset lapset kokivat jänniä hetkiä mystisten tapahtumien äärellä. Minusta oli oikein toimiva tarina, siinä oli pikkuisen yhteiskunnallisia aiheita taustalla, käsiteltiin niin vanhemman kuolemaa kuin uudelleen vakiintumista, yrittäjyyttä ja maahanmuuttajia, mutta lapselle sopivalla tavalla niin, ettei mitään kuitenkaan selitetty puhki.

Yksi lempikirjojani on Neil Gaimanin Coraline varjojen talossa, joka on hyvinkin simppeli mutta silti mukaansatempaava ja jännittävä, paikoin aika karmivakin, ja sopii minusta oikein hyvin aikuislukijallekin. (Tykkään paljon myös elokuvasta). Gaimanin Hautausmaan poika on vielä vähän sitä sadumpi, mutta sekin oli kiva luettava. Lapsuuteni suosikkikirjat, Aili Somersalon Päivikin satu ja Mestaritontun seikkailut tuntuvat edelleen lukiessa kiehtovilta, sadunlumoisilta ja jännittäviltä, kun niitä lukee lapsille.

Maggie Stiefvaterin nuorille suunnattu ihmissusi-sarja (Väristys / Häivähdys / Ikuisuus / Viettelys) oli sellainen, joka jäi positiivisesti mieleen, vaikka en ole lukenut kirjoja uudelleen sen jälkeen. Olen joskus miettinyt, että voisi lukea uudestaankin, että näkisi, vieläkö pidän niistä. Sitten nuo hiljattain mainitsemanikin nuorille / nuorille aikuisille suunnatut kirjat Becky Albertalli: Sydänsurujen kääntöpuoli, Katharine McGee: Tuhat kerrosta -sarja, ja enemmän lapsille / nuorille suunnatun tuntuinen Jessica Townsend: Nevermoor -sarja ovat kaikki sellaisia, joista tietää lukevansa kohderyhmän ulkopuolelta, mutta jos ei siitä piittaa, niin ei se haittaa.

Jos kirja on hyvin puhekielisesti kirjoitettu tai tekstissä esimerkiksi viljellään kirosanoja ja slangisanoja, vierastan sitä enkä tykkää lukea. Jos kyse on nuortenkirjasta, silloin tuntuu, että nyt en ole kohderyhmää, ja jätän lukematta. Mutta jos kyse on aikuisten kirjasta, silloin ajattelen että tämä on huonosti kirjoitettu. Olen huomannut tämän jo aikaisemmin, ja siinä ehkä on kyseessä tuollainen Violetun mainitsema henkilökohtainen mielipide, mitä kirjallisuudelle asettaa. Voi olla että jokin teos onkin oikea harkitusti tehty kirjallisuuden helmi näistä asioista huolimatta, mutta minulle siinä kyllä tulee se tunne, että kirjailija ei ole viitsinyt tehdä työtään kunnolla ja löysäillyt tekstinsä kanssa. Toinen, mitä en yhtään arvosta ja mikä saa kirjan tuntumaan pöljästi omatekoiselta eikä "oikealta" ja vakavasti otettavalta, on se jos tekstistä puuttuu isot kirjaimet ja välimerkit. Tehokeinohan se on, mutta minusta huono sellainen. Pahaa ihan tekee lukea oikeaa kovakantista kirjaa, jossa teksti ei näytä kunnolliselta. (Tätä muuten oli havaittavissa juurikin tuolloin, mistä viime viestissäni puhuin, kun kerroin etten pitänyt kotimaisesta synkistelykirjallisuudesta. Se oli tuplaten ärsyttävää, kun tuli vastaan joku sellainen kirja, jossa tökki sekä teksti itsessään että myös tarina.)

Mistä tulikin mieleen, minkä verran lukukokemukseenne vaikuttaa se, miltä teksti näyttää kirjan sivulla? Vältättekö pientä tekstiä tai isoja kappalejakoja tai päinvastoin, onko joku tietty tyyli tai fontti tms, mitä ette voi sietää, tai mikä erityisesti kiehtoo?

Olen huomannut, että vanhemmissa kirjoissa teksti on tupattu niin ahtaasti kasaan, että sitä on miltei työläs lähteä lukemaan. Nykyään kirjoista tehdään tarkoituksella helppolukuisen näköisiäkin; teksti on aseteltu väljemmin, rivivälit ja kirjasinkoko ovat helposti hahmotettavat ja joskus jopa liiankin suuret kooltaan.

Itse ehkä tykkään sellaisesta välimuodosta eniten. Kun tekstiin uppoutuu, ei minua haittaa vaikka teksti olisi pientä piperrystä sivun laidasta laitaan, mutta jos se on hyvin väljää, varsinkin kun kerronta on lyhyttä, niin sellaiseen on vaikea päästä sisään. Tätä tuntuu olevan paljon etenkin ranskalaisessa kirjallisuudessa; mitä olen kirjakaupoissa selaillut tai lukenut käännöksiä, niin teksti on erittäin ilmavaa. Lauseet lyhyitä, jopa yksisanaisia, ja hyvin, hyvin väljästi tilaa virkkeiden ympärillä. Jää sellainen haahuileva tunnelma. Olen yrittänyt sietää sitä, koska usein pidän ranskalaisesta kirjallisuudesta, mutta tuo on asia, joka joskus tökkii myös kirjoissa, joista pidän paljon.



I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Elfmaiden

  • ***
  • Viestejä: 1 037
  • haaveilija
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #981 : 30.06.2019 12:52:42 »
Kuten Fiorella kommentoi, Eve Hietaniemen Yösyöttö-sarja on loistava! Itselleni jäi niistä eniten positiiviset puolet sekä elämänmakuinen arjen kuvaus mieleen, vaikka elämässä on vaikeuksiakin. Miikka Nousiaisen Vadelmavenepakolainen oli myös hykerryttävä.

Luin juuri todella kivan kirjan, Dieter Schmitzin romaaniin Kun sanat ei kiitä, jossa Saksasta Suomeen jo vuosikymmeniä sitten asettautunut perheenisä kertoo itseironisesti arjestaan sekä osallistuu projektiin, jossa etsitään suomalaisinta sanaa.

Mikä sinun mielestäsi tekee kirjasta lasten- tai nuortenkirjan aikuistenkirjan sijaan? Minulle tulee ensimmäisenä määrittelevänä tekijänä mieleen mikä on kirjan päähenkilöiden ikä ja elämäntilanne. Toki se ei ollenkaan määrää sitä, minkä ikäiselle lukijalle kirja voi olla antoisa! Lukukokemukseen vaikuttaa paljon ainakin oma elämäntilanne ja -kokemukset, ja millaisesta luettavasta tykkää. Potterit itsestäänselvänä esimerkkinä ovat lasten- tai nuorten kirjoja - vaikka ovatkin kyllä aika hurjia - mutta ovat silti antoisia aikuisillekin. Oma ikänumerohan ei myöskään kerro minkä ikäinen kokee olevansa, ja se varmasti vaihtelee eri elämänalueidenkin mukaan. Itse tykkään lukea paljon nuortenkirjoja, vaikka olen jo yli 30 :D
USKO, TOIVO JA (POIKA)RAKKAUS

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 183
  • ava by .joyriding.
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #982 : 30.06.2019 13:57:42 »
Mikä sinun mielestäsi tekee kirjasta lasten- tai nuortenkirjan aikuistenkirjan sijaan? Minulle tulee ensimmäisenä määrittelevänä tekijänä mieleen mikä on kirjan päähenkilöiden ikä ja elämäntilanne. Toki se ei ollenkaan määrää sitä, minkä ikäiselle lukijalle kirja voi olla antoisa! Lukukokemukseen vaikuttaa paljon ainakin oma elämäntilanne ja -kokemukset, ja millaisesta luettavasta tykkää. Potterit itsestäänselvänä esimerkkinä ovat lasten- tai nuorten kirjoja - vaikka ovatkin kyllä aika hurjia - mutta ovat silti antoisia aikuisillekin. Oma ikänumerohan ei myöskään kerro minkä ikäinen kokee olevansa, ja se varmasti vaihtelee eri elämänalueidenkin mukaan. Itse tykkään lukea paljon nuortenkirjoja, vaikka olen jo yli 30 :D

Minäkin tykkään lähes 30 vuotiaana nuorten kirjoista, YA on se joka on ruennut viime aikoina tökkimään. Monessa YA-romaanissa hahmot ovat ärsyttävän täydellisiä tai pikemminkin he ovat saavuttaneet täyteyden tyyliin 19-vuotiaana. On taitavaa salamurhaajaa, tyyppiä, joka pärjää metsässä niin paukkupakkasilla kuin hirmuhelteillä jne. Tuollainen "olen täysin valmis ennen kuin täytän 20 vuotta" -ajattelu ei oikein näin kolmekymppisenä tunnu realistiselta, varsinkin kun tietää miten kesken oma elämä on (missä on mun vakityö, parisuhde ja omistusasunto? Tai huippuun asti viety salamurhaajakoulutus?).

Palasin muuten vastikään nuorten kirjasarjan pariin, jonka edellisen osan oon lukenut varmaan kymmenen vuotta sitten. Olipa ihana palata tyttöjen ja maagisten farkkujen seuraan. Tyttöjen puhekielisyys tuntui vain vähän lapselliselta ja jo vanhentuneelta teinikieleltä. Muuten oli helppo muistaa miksi tykkäsin näistä kirjoista niin paljon itse teininä. Hahmot ovat nuoriksi juuri sopivan keskeneräisiä ja heillä on nuorille sopivia ongelmia ilman, että kaikki ovat tasoa "iik, kynsi katkesi". Maagiset farkut-sarja on kyllä siis mielestäni antoisa aikusellekin monen muun lasten- ja nuorten kirjan kanssa.
Now I will say one thing only:
               where any man is needed, I am there.

                             - Odysseus-

                 (Philoctetes by Sophocles, lines 1054-55)

                

Vlad

  • Sudenmorsian
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 825
  • Loveatar
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #983 : 30.06.2019 13:59:40 »
Tuo Somersalon Mestaritontun seikkailut on yksiä omista suosikeista. Plus Somersalo taitaa myös olla mulle jotain kaukaista sukua, mutta rakastin sitä kirja lapsena ja tykkään siitä edelleenkin.

Mutta mulle kirjasta tekee lasten- tai nuortenkirjan pitkälti kirjan tyyli, osaltaan kirjoitustapa ja henkilöhahmot. Mä jonkin verran tykkään lukea edelleen lasten- ja nuortenkirjoja (Siiri Enoranta on yksiä suosikkeja, Gisellen kuolema ja Nukkuu lapsi viallinen etenkin on sellasia, että voisin lukea ne aina vaan uudelleen ja uudelleen), osaltaan koska tosi monet niistä on oikeasti hyviä + esim. kirjastossa monet fantasiasarjat on nuortenosastolla. Mun kirjallisuusmaku on muutenkin enemmän sinne fantasiaan ja aika iso osa ainakin kirjastojen luokitteluissa menee sinne lasten- ja nuorten puolelle. Toki mä luen paljon muutakin, mutta tavallaan mun kirjallinen ”koti” on siellä fantasian puolella.
« Viimeksi muokattu: 30.06.2019 14:04:19 kirjoittanut Vlad »
A King only bows down to his Queen.

The only difference between try and triumph is a little umph.



"Always"
1946-2016

flawless

  • Deathbat
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 7 499
  • Folie à deux
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #984 : 02.07.2019 13:55:49 »
Onko joku täällä lukenut Pierre Lemaitren kirjoja? Mä luin tässä parin päivän aikana kirjan Irene, jonka viimeistelin eilen illalla (fiksusti tehty flaw, oikein tuutulaulukirjanen) ja mä oon nyt vertaistuen tarpeessa :D Anoppi suositteli mulle tätä kirjaa ja laitoin hänelle juuri palautteen että kiitos suosituksesta, oli hyvä kirja, kiitos myös yöunien menettämisestä, koska oli kauhee kirja! :D Ennen kuin siirryn spoiliosioon niin sanon että oli kyllä hyvä kirja, jos haluaa lukea nokkelan ja nerokkaan dekkarin ja nauttii kekseliäistä juonenkäänteistä ja koukuista eikä pelkää raakuutta niin tartu tähän, loistava kirja. Jos et ole lukenut tätä ja aiot lukea niin älä missään nimessä lue seuraavaa, tai kirja menee aivan pilalle.

Spoiler: näytä
Miten voi kirja loppua niin karseella tavalla! Ei mikään kirja vaan voi loppua noin! Olisi ehkä pitänyt kirjan alun raakaa paloittelumurhaa lukiessa tajuta että tää tulee jatkumaan samaan tyyliin, mutta mä vaan oon niin järkyttynyt! Ennen kuin Irene kidnapattiin niin sanoin miehelle että mua alkaa ahdistaa kun murhaaja vihjailee viimeisestä teoksestaan ja tutkijan vaimo on raskaana, että jos sille vaimolle tapahtuu jotain niin mä en kestä, ja perkele sitten se kidnapattiin parin sivun päästä! Kirjan loppu oli kyllä todella jännittävä, se kuinka koko vyyhti selvisi ja kilpajuostiin aikaa vastaan oli tosi koukuttavaa. Mua kylmäsi ihan hittona, kun kirjan lopussa sanottiin että kuvailtu karsea murha tapahtuu tasan kahdelta ja sitten myöhemmin kerrottiin ennen heidän paikalle pääsyä että kello on varttia yli, mutta olin silti epäuskoinen, että ei se oikeesti voi päättyä raskaana olevan naisen ja vauvan irvokkaaseen lahtaamiseen, vaan väärässäpä olin. Loppu oli kyllä niin kuvottava että mua oksettaa edelleen, en yleensä vähästä järkyty mutta nyt oon kyllä järkyttynyt ja pahoinvoiva. Ihan saatanan hirveä kirja :D Vaikka olihan se oikeesti hyvä. Oli kunnon mind blown fiilis kun tajusi, että onkin lukenut koko ajan sitä murhaajan kirjoittamaa kirjaa... En vaan käsitä kuinka hieno juonenkäänne se oli. Uskomaton. Ja se, kuinka viimeinen murha tuli olemaan murhaajan itse kauan sitten kirjoittama, kuinka kaikki punoutui niihin kirjoihin... Vau. Siis vau. Plus lopuksi kirjan nimi kyllä aukesi ihan eri tavalla. Oon samalla vaikuttunut ja vihainen, hitto mikä kirja. :D Täytyy tästä toivuttua lukea seuraavaksi Alex.

by Sokerisiipi

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 099
  • Banneri @ Crysted
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #985 : 02.07.2019 16:35:41 »
Lasten- ja nuortenkirjakysymys on sikäli jännä, että itsellekin ekana tulisi mieleen että hahmojen ikä, mutta olen kyllä lukenut monia aikuistenkirjoja joissa hahmo on lapsi tai nuori. Ehkä kyse on sitten siitä, mitä hahmoille tapahtuu ja miten sitä elämää kuvaillaan (esim. jos Potterit olisi kirjoitettu aikuisyleisölle niin varmaan Harryn synkän elämän kuvailu olisi vähän toisenlaista...), lastenkirjoissa on kuitenkin säilytettävä kepeämpi asenne. Luen alka paljon nuortenkirjoja ja usein niissä ei haittaa se, että olen selvästi kohderyhmän ulkopuolella, mutta välillä ärsyttää kun on jotain ihan mitättömiä murheita. ::) Ja yks Cecelia Ahernin kirja tulee mieleen, Mitä huominen tuo tullessaan, josta odotin samantyyppistä aikuista päähenkilöä kuin muissa kirjailijan kirjoissa on, ja sitten se olikin aivan teini-ikäinen niin tuntui tosi oudolta.

flawless, mää en ole tota nimenomaista (sarjan ekaa, koska miksipä kukaan lukisi ekan osaa ekana ::)) kirjaa lukenut mutta katsoin sopivaksi availla spoilerin kun oon lukenut kai pari seuraavaa ja aika huoletta niissä luonnollisesti spoilailtiin! (Joskin kun nyt tuon luin niin jotain oli kuitenkin mennyt ohi, mutta enpä usko että tuo muutenkaan olisi ollut lukulistan kärjessä. :D) Raaka väkivalta on noissa kirjoissa kyllä erittäin kantavaa materiaalia, itsestä lähinnä tuntui monissa kohtii että tässä nyt jotain kirjailijan omia väkivaltafantasioita käsitellään ja mässäillään... niin laajalla kuvauksella ei oikein tuntunut olevan mitään tarkoitusta. (Silloin ihmettelin vaan että onko ne ny tarpeen kaikille jakaa, mutta tässä nyt tuli mieleen että varmaan ne joitakuita kiinnostaa!) Mutta sikäli kyllä ovelia juonia ja käänteitä kyllä oli että osin ihan kiinnostavaa luettava. Oon kuitenkin ajatellut että kokonaisuus ei ole niin vetävä että huvittaisi lukea enempää! (Mutta yleisenä suosituksena: koska juonet tosiaan oli aika nokkelia niin jos tykkää dekkareista ja väkivalta kiinnostaa tai ei haittaa niin kannattaa kyllä lukea!)
 

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 945
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #986 : 03.07.2019 09:59:01 »
Mikä sinun mielestäsi tekee kirjasta lasten- tai nuortenkirjan aikuistenkirjan sijaan?

Minun mielestäni kirjojen jaottelussa ylipäätänsä (esimerkiksi kirjastossa tai kirjakaupassa) on omat ongelmansa, joten en tiedä olenko paras vastaamaan kysymykseen  ;D Olen etsinyt monta kertaa kirjoja väärästä hyllystä, sillä genrejä on niin monta... Ehkä olen vain sillä tavalla tyhmä, tai painotan itse jotakin toisen seikkojen yli.

Moni on maininnut hahmojen iän, ja kyllä, onhan sillä merkitystä. Toinen vaikuttava asia on käytetty kieli, pääasiallinen genre ja mahdollinen rakuus. Olen siinä mielessä tätimäinen (vaikka vielä alle 20v...) että kaikista väkivaltaisin tai julmin kuvailu ei mielestäni kuulu nuortenkirjoihin. Olisin itsekin voinut mieluusti vältää ylä-asteellla yhden kohtauksen, jossa silpottiin naisen ruumista elävältä (David Eddinsin ei-niin-hyvää tuotantoa, muistaakseni Eleniumin tai Tamulin taru - en ole lukenut sarjaa uudestaan muistakaan syistä).

Osa onkin jo hieman kertonut, mutta millä fiiliksellä luette kirjoja, joiden kohderyhmän "ulkopuolella" olette? Onko kellään mulla "lukuhäpeää?"

Sanoinkin jo, että tällä ei mielestäni ole niin hirveästi väliä, MUTTA minulla on paha tapa ajatella, mitä muut ajattelevat  ::) Olen kotoisin pienestä kunnasta, ja välillä minusta tuntuu epämukavalta kävellä tiskin ohi lasten- ja nuortenkirjaosastolle. Ihan kuin siinä olisi mitään kiusallista, mutta jostain hullusta syystä niin vain tuntuu! Aivan kuin kirjastotäti katsoisi nenänvarttaan pitkin, että tuolla se hönö selaa samoja teoksia kuin viisitoistavuotiaana, eikä ikinä aio kasvaa aikuiseksi ja lukea pelkästään sotakirjoja sekä dekkareita! Tiedän, että koko ajatus on ihan tyhmä, mutta siitä on vaikea päästä yli.
So wake me up when it's all over
when I'm wiser and I'm older
all this time i was finding myself
and I didn't know I was lost

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 630
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #987 : 03.07.2019 17:48:38 »
Melodie, olet oikeassa tuostakin väkivallasta ja asioiden käsittelytavasta. Jos mietitään vaikka HP-sarjaa, niin siinähän käsitellään väkivaltaa ja sotaa hyvin ylimalkaisesti. Lähinnä se, mitä Harry itse kokee tai näkee, on kuvattu mitenkään. Näin aikuislukijana kutkuttaisi kuulla tarkemmin aikuisten hahmojen tunteista ja vaiheista velhosodan aikaan, mutta kuten usein käy oikeassakin elämässä, hahmot lähinnä vaikenevat sodasta ja sen aiheuttamista tunnelmista.

Osa onkin jo hieman kertonut, mutta millä fiiliksellä luette kirjoja, joiden kohderyhmän "ulkopuolella" olette? Onko kellään mulla "lukuhäpeää?"
Lasten- ja nuortenkirjoista ei oikeastaan. Pyörin siellä lasten kanssa jatkuvasti muutenkin. Ja olen sen verran aktiivinen kirjaston käyttäjä, että kirjaston henkilökunta todennäköisesti muistaa minut hyvinkin. Enemmän hävettäisi lainata jotain mikä ei osuisi minun normaaleihin lukutottumuksiini. Toisaalta luen niin laidasta laitaan kaikkea, ettei luulisi minkään ihmetyttävän. Enkä tiedä, jääkö yksittäisten ihmisten jutut niille mieleen mitenkään. (Tosin, jos itse olisin töissä kirjastossa, minulle ehkä jäisikin?)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Violetu

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 2 494
  • You are not alone
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #988 : 03.07.2019 19:35:25 »
Onko kellään muulla "lukuhäpeää?"

Yritän kynsin hampain taistella kaikkea sentapaista vastaan, vaikka perheen suunnalta tulee jatkuvasti yritystä saada minussa sellaista aikaan.
"Mitä sä tommosia lastenkirjoja luet?"
"Etkö sä nyt oo jo kasvanu noista yli" jne.
Lähinnä alkaa suututtaa/kiukuttaa tuollaiset kommentit, ei kirjoissa ole mitään yläikärajaa... joskus haluaa lukea ja nostalgisoida tai ylipäätään lukea jotain "kevyempää". (Vaikka ehkä kevyt ei ole ihan paras sana).

Itse mietin viime vuonna lasten- nuorten- ja aikuistenkirjojen eroa ihmissuhteiden ja seksuaalisuuden/romanttisuuden kautta ja niillä on aika selkeät erot (riippuu osin myös genrestä) joihin palaan kun on paremmin aikaa muotoilla ajatuksia ja oikea näppäimistö😅
Vie minut kanssasi yöhön ja
seikkailuun.

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 068
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #989 : 05.07.2019 21:17:24 »
Minun mielestäni kirjojen jaottelussa ylipäätänsä (esimerkiksi kirjastossa tai kirjakaupassa) on omat ongelmansa...
No on joo. Varasin naapurikaupungista kirjan joka on numeroitu 82.5 mutta nouto omasta lähikirjastosta, enkä löytänyt siltikään 82.2 hyllystä yhtään tämän kirjoittajan kirjaa, vaikka haun mukaan niitä olisi siellä pitänyt olla. No kysymällä selvisi, että nuo 5-loppuiset ovat pääasiassa englanninkielisiä kirjoja, jonka olinkin varannut. Eli kyllä olen toisinaan päästäni pyörällä mistä hyllystä voin hakemiani kirjoja löytää. Kyseessä siis lukuvuoroa odottava Arthur Conan Doylen: The adventures of Sherlock Holmes. Sitä paitsi muistin perukoiltahan se nousi, että meille on ala-asteella luetettu Baskervillen koira, joka taisi olla yksi niitä kirjoja joita kouluihin tilattiin monta koko luokan yhtä aikaa luettavaksi.

Onko kellään mulla "lukuhäpeää?"
Useat fantasiakirjasarjat on sijoitettu nuortenosastolle, josta käyn välillä jotain hakemassa. Huomaan välillä että tulee vähän tyhmä fiilis, että mitä minä siellä teen. Sitten kerran totesin itselleni, että eiväthän ne siellä kirjastossa tiedä kenelle minä niitä lainaan. Vähän sama tunne on jossain sarjakuvahyllyllä, josta olen joskus kesäksi lainanut pinon Lucky Lukeja tai Marsupilameja jne. Onneksi isoissa kirjastoissa on lainausautomaatit.

Mutta eilen tartuin viimein kirjaan, joka on ollut listallani odottamassa. Puolisoni osti keväällä omaan hyllyyn Michelle Obaman "Minun tarinani" ja nyt kun se tuli lainasta takaisin, aloitin lukemaan sitä ja voi kuinka pidänkään siitä. Paljastamatta yksityiskohtia siellä on muutama ihana pieni yksityiskohta Michellen lapsuudesta, johon voin samaistua itsekin  :) Ja eikös se eilinen ollutkin sopiva päivämäärä aloittaa sen kirjan lukeminen?
« Viimeksi muokattu: 06.07.2019 17:33:18 kirjoittanut Fairy tale »

Simma

  • The Witch
  • ***
  • Viestejä: 207
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #990 : 05.07.2019 21:56:49 »
Lainaus käyttäjältä: Isfet
Minun mielestäni kirjojen jaottelussa ylipäätänsä (esimerkiksi kirjastossa tai kirjakaupassa) on omat ongelmansa...

Tämäpä juuri. Kirjakaupoista en osaa sanoa enempää, täällä on tasan yksi kirjakauppa, eikä sekään ole mikään suuri. Lähinnä siellä on eroteltu toisistaan romaanit, pokkarit, lasten kirjat, englanninkielinen kirjallisuus ja tietokirjat. Sen sijaan kirjastossa olen monesti joutunut pyörimään hyllyjen välissä pitemmänkin aikaa etsiessäni jotain tiettyä kirjaa. Kuvittelen aina tuntevani kirjaston tarpeeksi hyvin (olen kuitenkin käyttänyt kyseistä kirjastoa niin monta vuotta + ollut jopa siellä töissä, tosin musiikkiosastolla, mutta silti), joten yleensä kävelen suoraan hyllyjen sekaan ottamatta selvää millä numerolla se kirja on sinne järjestetty. Lopulta joudun sitten luovuttamaan ja etsimään kirjan koneelta huomatakseni, että se on numeroitu johonkin aivan eri kategoriaan kuin mitä olisin osannut kuvitella. Tuli myös huomattua silloin kun tein jotain koulutehtäviä, mihin jouduin etsimään kirjastosta tietoa, niin etsin aina automaattisesti jotain tietokirjaa ensin ikuisuuden aikuisten osastolta, kunnes löysinkin sen sitten lopulta lasten puolelta. :-D Häiritsevää kyllä, miten jossain sama kirja saattaa olla aikuisten puolella ja jossain taas lasten.

Ja mitä tulee tuohon lasten vs. aikuisten osasto -keskusteluun, niin itselläni on aina vähän hassu olo jos joudun menemään lasten puolelle etsimään jotain kirjaa. Siellä puolella kun monesti on just jotain alle kouluikäisiä/ala-asteelaisia pyörimässä, niin tuntuu kiusalliselta itse aikuisena olla siellä niiden seassa etsimässä jotain luettavaa. :-DD Että voisin kai sanoa sen olevan se miun "lukuhäpeä". Samoin jos olen ensin vähätellyt tai naureskellut jollekin kirjalle/kirjailijalle/genrelle/tms. ja sitten päädynkin lopulta itse lukemaan sitä, niin luen sitä ehkä vähän häpeillen ja piilotellen. Esimerkiksi jos olisin ensin naureskellut vaikka jostain 50 shadesista että miten ihmeessä joku voi siitä tykätä ja sitten päädynkin itse sitä lukemaan ja vielä jos sitten pitäisinkin lukemastani(!) niin en kehtaisi siitä kovaan ääneen kuuluttaa. :--D Lähinnä koska en haluaisi kohdata mahdollista naljailua siitä että hei, eikös siun pitänyt inhota sitä ja nyt sitten yhtäkkiä se onkin hyvä.

ava © Ingrid
banner © .joyriding.


Listaus

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 8 351
  • Yhteiseksi hyväksi.
    • Instagram @sonnjahei
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #991 : 11.07.2019 10:15:01 »
Tuohon jaotteluun kirjastoissa ja kirjakaupoissa en osaa sanoa oikeastaan mitään, kun asioin mainituissa paikoissa niin kamalan vähän, kun nyt olen uudelleen harrastusta aloittaessani oikeastaan nauttinut vain Storytellistä. Siellä olen kyllä huomannut, että kategorioiden avulla en löydä läheskään luettavaa niin helposti. Enemmän etsin kirjoja muualta käsiini ja katselen muiden suosituksia tai "omasta takaa" tiedän kirjoja, joita haluan lukea. Sitten haulla löytyy vaikka mitä helmiä, kun aluksi valikoima tuntui todella pieneltä, mutta siellähän on oikeasti vaikka mitä. Kirjastoissa ja kirjakaupoissa taas suuntaan aika suorilta, kun niissä asioin fantasiahyllyille, jos haen luettavaa, mutta oikeastaan se on ollut kieltämättä aika vaikeaa ellei tiedä, mitä hakisi. Se, johtuuko se sitten jaottelusta, kun pyörin vain parilla hyllyllä eli fantasiassa aikuisten tai nuorten osastolla vai siitä, etten uskalla tarttua uusiin teoksiin, ellen ole kuullut niistä mitään. Kirjakaupassa taas useimmiten nappaan vain niitä, joita olen halunnut, kun välttelen heräteostosten tekemistä ihan jo taloudellisista syistä, vaikka toisaalta olisihan se kiva ottaa esim. suomalaisen kirjakaupan suosittelemia kirjoja joskus ostoskoriin, jos raaskisi.

Lainaus
Osa onkin jo hieman kertonut, mutta millä fiiliksellä luette kirjoja, joiden kohderyhmän "ulkopuolella" olette? Onko kellään mulla "lukuhäpeää?"
En ole koskaan kokenut minkäänlaista "häpeää" tai edes sen tapaista lukiessani kirjoja. Olen itseasiassa sen verran "vanha", 26-vuotta, että lasten- ja nuortenkirjat ovat nykyisin oman ikäni ulkopuolella, mutta nautin niistä suuresti. Tykkään lukea kevyitä teoksia ja "kaikki tietävät" siitä, eikä se ole aiheuttanut kovin kummoisia reaktioita muissa henkilöissä, olipa sitten kaveri, perhettä tai kumppani. :) Joskus kumppani toki sanoo, että luen vain hömppää paitsi nykyisin, kun olen alkanut siirtyä myös Noitureiden pariin tai kun luin Tulen ja jään laulut, ettei lukutottumukseni ole enää vain lasten- ja nuortenkirjoja. :) Eniten "lukuhäpeää" olisi lienee voinut aiheuttaa manga, jos sille olisi ollut "tarvetta", kun sain aika paljon palautetta ala- ja yläasteaikaan siitä, kun olin "ernu" (erilainen nuori, jota siihen aikaan käytettiin manga- ja animeihmisistä sekä j-rokkareista ja sen semmoisista, joihin itse kuuluin). En kuitenkaan koskaan hävennyt manga- tai animeharrastustani silloinkaan, joten kai sitä ei osaa aikuisenakaan tuntea minkäänlaista häpeää. :D

Tietysti, jos nappaan jonkun Arina Tanemuran mangan, joissa on taikuutta, tyttö/naispäähenkilö ja sellaista romanttista hömppää, koen olevani kohderyhmän ulkopuolella, mutta noissa mangoissa on nostalgia-arvoa ainakin itselleni. Sen sijaan Tokyo Mew Mew ja muu nuorille tytöillä suunnattu on oikeasti niin paljon kohderyhmäni ulkopuolella, etten oikeastaan niihin tartukaan, mutta se saattaisi aiheuttaa hieman omituisia katseita lähi-ja muissa piireissä. Sen sijaan kirjapuolella en ole tätä kokenut. :D


"Kotiinsa kannettiin Odo tuo sankari
paikkaan joka oli lapsesta tuttu.
Hattunsa käännettiin nurinpäin hautaan,
sauvakin katkaistiin: surkea juttu."

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 099
  • Banneri @ Crysted
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #992 : 14.07.2019 21:42:26 »
Haluaisin suositella romaania! Nevil Shuten Viimeisellä rannalla on pyörinyt viime aikoina usein mielessäni. Kirja on aika vanha (ja se toki näkyy), mutta ei mitenkään vanhentunut. Kyseessä on dystopiaromaani, jossa Australiassa odotellaan ydinpilvilaskeumaa. Teos on samaan aikaan kammottava ja viehättävä ja tuskainen ja suloinen ja toivoton ja toivoaherättävä. Hahmojen sympateeraaminen on helppoa ja on samaan aikaan ymmärrettävää ja hämmentävää lukea elämänkulusta tuollaisessa tilanteessa.

Dystopiahan on ollut varsin pinnalla viime vuosina joten ehkä teiltä muiltakin löytyy suosituksia?

Abarat

  • ***
  • Viestejä: 275
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #993 : 17.07.2019 12:03:05 »
Muumikirjoista suosikkini on toistaiseksi ollut Taikatalvi. Olis ihanaa lukea se joskus japaniksi, sitten kun taidot riittää! Vlad oliko hyvä kokemus lukea japaniksi, tuliko oivaltamisen iloa?

Haluaisin lukea suomeksi käännettyjä Yasunari Kawabatan kirjoja enemmän.

Vlad

  • Sudenmorsian
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 825
  • Loveatar
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #994 : 17.07.2019 13:45:15 »
Abarat, en nyt oivaltamisen ilosta tiedä, kun tuo vaatii aika kovaa kirlitaitoa - ja tähän mennessä omani vielä siinä pisteessä, että sanakirjaa tarvii miltei koko ajan. Mutta kyllähän noita lukee, jos vaan aikaa on tuhrata siihen, koska mistään parin päivän operaatiosta ei ole kyse. Pikemminkin yhden 200-300 sivuisen kirjan lukemiseen menee useampi viikko tai jopa kuukausi. Neljä viikkoa on ennätys, silloin toki huonommalla kielitaidolla (puolentoista vuoden jälkeen) ja luin joka päivä monta tuntia. Ei tuo semmoista ”luenpas tästä nyt huvikseni”-lukemista missään nimessä ole, vaan ennemminkin aktiivista opiskelua. Siihen saa kanssa varautua, että iso osa tarinasta menee täysin ohi (itse oon pysynyt kartalla varmaan isolta osalta siksi, että osaan nuo tarinat ulkoa, kun se piirrossarja 90-luvulta on tullut katsottua montamonta kertaa läpi).

Mutta kyllä tuo ihan hyvä kokemus on, jos sen opiskeluna ottaa. Tämmöiselle nopealle lukijalle lukemisen kannalta vähn turhan suurta työtä vaativaa puuhaa, jos ihan lukemismielessä lukisi, mutta kun sitä lähestyy nimenomaan harjoituksen ja kielitaidon ylläpitämisen kannalta, niin tykkään. Enemmän saisi irti ehkä, jos olis kieli vielä vahvemmalla pohjalla, mutta menee näinkin. Tuo Taikurinhattu on edelleen kesken, en oo saanut luettua kun on ollut muita, nopeammin luettavia kirjoja tarjolla, mutta Pyrstötähden ja Juhannuksen oon lukenut ja onhan se lukeminen hauskaa opiskelua :D
A King only bows down to his Queen.

The only difference between try and triumph is a little umph.



"Always"
1946-2016

Nevilla

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 5 042
  • Phantom Thief of Hearts
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #995 : 17.07.2019 14:11:04 »
Dystopiahan on ollut varsin pinnalla viime vuosina joten ehkä teiltä muiltakin löytyy suosituksia?

Itse asiassa! Kävin tänään Suomalaisessa kirjakaupassa ja pyysin myyjältä lomasuositusta, ja hän heitti eteen kirjan, jota en todellakaan olisi muuten ostanut. :D Se oli argentiinalaisen kirjailijan, Agustina Bazterrican, teos Rotukarja. Siinä kaikki eläimet on yllättäen teurastettava, koska tulee joku eeppinen virus (juu ok) ja sitten ihmiset alkavat jalostaa lihanhimossaan osaa ihmiskunnasta syötäväksi. Ei nyt kuulosta kaikkein uskottavimmalta alkuasetelmalta, mutta kuulemma kirja on tosi hyvä, joten ostin sen. Katsotaan, että pystynkö edes lukemaan...  ::)

Luin myös viime viikolla Kim Thúyn Run, joka oli ollut paljon pinnalla kirjablogeissa ja instoissa, ja tykkäsin siitä kovasti. Se ei tosin ollut dystopiaa vaan omaelämäkerrallinen romaani, jossa oli tosi kaunista kieltä ja hienon pirstaleinen, epäkronologinen rakenne. Suosittelen!

we deserve a soft epilogue, my love

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 099
  • Banneri @ Crysted
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #996 : 17.07.2019 14:17:30 »
Nevilla ah joo olen kuullut tuosta ihmissyöntikirjasta! Kuulostaa ihan kiinnostavalta, kenties siis pitää kokeilla.

Itse keksin jo toisenkin mahtavan suosituksen. ;D George Saundersin novellikokoelma Sotapuiston perikato on suurimmalta osin mieletöntä tykitystä. Siitä on jo ehkä useampi vuosi ku oon sen lukenut mutta vieläkin tulee välillä jotain kohtia mieleen ja vajoaa sellaiseen se on niin hyvä!! -intoiluun.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 8 351
  • Yhteiseksi hyväksi.
    • Instagram @sonnjahei
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #997 : 17.07.2019 22:55:39 »
Lainaus käyttäjältä: Nevilla
Itse asiassa! Kävin tänään Suomalaisessa kirjakaupassa ja pyysin myyjältä lomasuositusta, ja hän heitti eteen kirjan, jota en todellakaan olisi muuten ostanut. :D Se oli argentiinalaisen kirjailijan, Agustina Bazterrican, teos Rotukarja. Siinä kaikki eläimet on yllättäen teurastettava, koska tulee joku eeppinen virus (juu ok) ja sitten ihmiset alkavat jalostaa lihanhimossaan osaa ihmiskunnasta syötäväksi. Ei nyt kuulosta kaikkein uskottavimmalta alkuasetelmalta, mutta kuulemma kirja on tosi hyvä, joten ostin sen. Katsotaan, että pystynkö edes lukemaan...  ::)
Nyt on kyllä kirja, joka varmaan pitää itsekin lukaista. :D Suomalaisen kirjakaupan suosituksia olisi kivaa joskus itsekin enemmän hyödyntää, kun en ole koskaan oikeastaan kysynyt apua, vaikka siellähän sitä osattaisiin. Sen sijaan oon uteliaana vilkuillut niitä lappuja, joita kirjoihin on laitettu, joissa annetaan suositus.

Aiemmin puhumani Mies joka kuoli Antti Tuomaiselta ja avaimeni tutustua hänen erikoiseen tyyliinsä olikin juuri siinä, että joululahjaa valitessaan paraskaverini pyysi suomalaisen suosituksia ja sellaisen sitten sain. :D

Kiva kuulla, että myyjät rohkenevat ehdotella erilaisempiakin teoksia, eikä vaan niitä top10 -myydyimpiä, tms. :)

Itselläni äänikirjana luvussa nyt Maameren tarinat #1: Maameren velho, joka on kyllä todella kiva ainakin minun mielestäni. :) Sitten luettavana, ylläri, edelleen Noituria - vaikka nyt ollaankin jo sentään toisessa osassa menossa. :D Olisi kamala into aloittaa jo lukemaan seuraavaa kirjaa, kun siellä olisi mm. Artenkin suosittelema Nevermoor, joka kiinnostaa paljon. Ei sillä, tykkään Noituristakin, mutta tavallaan houkuttaisi kevyempi teos. Ehkä äänikirjat sillä rullaavatkin paremmin, kun valitsen kevyempää kirjallisuutta, kuin sitten luettavaksi...

Itse en osaa montaa kirjaa lukea yhtä aikaa, tämäkin on jo saavutus, että kuuntelen ja luen eri kirjoja. :D


"Kotiinsa kannettiin Odo tuo sankari
paikkaan joka oli lapsesta tuttu.
Hattunsa käännettiin nurinpäin hautaan,
sauvakin katkaistiin: surkea juttu."