Author: Sole
Fandom: Glee
Genre: yksipuolinen Romance, Drama, Angst
Rating: S
Pairing: Emma/Rachel
Disclaimer: Glee ei kuulu minulle
Summary: Hänen päässään on jotain vikaa ja hänen sydämessäänkin on jotain vikaa.
Osallistuu Femmekymppiin.
Okaketulle, katsotaan jos kirjoitan jotain vaikeampaa myöhemmin, mutta ajattelin aloittaa helposta tekstistä tämän parituksen kohdalla, koska se vähän hankala (:
Paniikki
”Hei sitten, neiti Pillsbury!” Rachel sanoo hymyillen. Rachelin hymy on niin leveä, ettei tämä voi yhtäaikaisesti sanoa mitään, ja Emmaa alkaa naurattaa.
Sen sijaan, että nauraisi, hän kuitenkin sanoo: ”Hei sitten, Rachel”, ja hymyilee hänkin.
Rachelin lähdettyä hän jää yksin työhuoneeseensa ja hymyilee vielä hetken ennen kuin nojaa kyynärpäänsä pöytäänsä ja päänsä käsiensä varaan. Hän puristaa silmänsä kiinni ja kuulee naurun mielessään. Enää häntä ei naurata, mutta hän naurahtaa silti saadakseen naurun pois päänsä sisältä. Hän nauraa kuitenkin itselleen, ei Rachelille.
Emma liu'uttaa kyynärpäitään niin pitkälle pöydällä kuin pystyy, kunnes hänen kasvonsa koskettavat pöytää. Hänen nenänsä ja huulensa hipaisevat pöydän pintaa. Silloin hän hätkähtää ja nousee nopeasti istumaan. Paniikki ottaa hänet valtaansa ja mielipuolinen nauru kaikuu hänen mielessään. Pöydässä on varmasti aivan kamalan paljon bakteereita, ja hän on suudellut sitä. Se on pahempaa kuin oikea suudelma. Likaisempi sillä tavalla kuin huuhtelemattomat viinirypäleet ovat likaisia.
Emma pidättää hengitystään ja antaa paniikin sekoittaa päänsä.
Emma pyyhkii suutaan kämmeneensä ja juoksee opettajainhuoneeseen pesemään kätensä. Sitten hän pesee hampaansa huolellisesti hammasharjalla, jota Will on yrittänyt saada hänet olemaan kantamatta mukanaan. Hän pesee suunsa ja kasvonsa. Varmuuden vuoksi. Sitten hän pesee kätensä uudestaan ja palaa takaisin huoneeseensa. Hän nostaa kaikki esineet pois työpöydältään ja pyyhkii sen kertakäyttöiset kumihanskat kädessään. Hän riisuu hanskat ja heittää ne roskakoriin.
Vasta sitten hän voi taas hengittää.
Emma istuu takaisin tuoliinsa ja painaa kyynärpäänsä päättäväisesti pöydälle. Hän tahtoo näyttää itselleen, ettei se ole niin kamalaa. Nythän pöytä on puhdas, hän on puhdas, ja kaikki on hyvin. Hän hymyilee kokeilevasti. Hän on iloinen. Puhtaus saa hänet iloiseksi ja –
hän tietää tarvitsevansa apua.
Emman ajatukset palaavat takaisin Racheliin. Rachel käy hänen luonaan puhumassa milloin mistäkin, useimmiten täysin keksityistä ongelmista, ja hän auttaa tätä parhaansa mukaan. Hän on hyvä puhumaan, hyvä tekemään ihmisten ongelmista vähemmän ongelmallisia. Se ei ole ongelma. Hänen ongelmansa on se, että hän itse on niin iso ongelma. Hänen päässään on jotain vikaa ja hänen sydämessäänkin on jotain vikaa. Paljon vikaa.
Emma kuvittelee Rachelin tummansinisessä karusellihevos-neuleessaan, lyhyessä hameessaan ja hiukset loivina kiharoina olkapäilleen valuen istumaan tuoliin häntä vastapäätä. Rachelin, jolla on ruskeat silmät ja kauniit kasvot ja hymy, mutta josta tulee aivan yhtä iso ongelma kuin hän silloin kun tämä lakkaa hymyilemästä ja avaa suunsa. Siksi Rachel kai käykin hänen luonaan. Ehkä he siksi tuntevat jonkinlaista yhteenkuuluvuutta.
Eipäs, pieni ääni Emman mielessä kuiskaa, sama joka on nauranut mielipuolista naurua. Nyt se ei kuulosta enää ollenkaan mielipuoliselta, ja Emma tietää sen olevan oikeassa.
Muutamaa viikkoa aikaisemmin Emma on yllättänyt itsensä ajattelemasta, miltä tuntuisi suudella Rachelia. Ajatus on jäänyt hänen mieleensä, ja hän on miettinyt sitä vielä seuraavanakin päivänä. Ja sitä seuraavana.
Pehmeältä. Varmasti pehmeältä.
Siitä Emma on ymmärtänyt, että hänen sydämessään on aivan yhtä paljon vikaa kuin hänen päässään.
Typerästä ihastuksestaan Racheliin.
