Kirjoittaja Aihe: Iivana Ei-Niin-Julma (S)  (Luettu 2534 kertaa)

Kharon

  • coolein rotta
  • ***
  • Viestejä: 357
  • papa has dough
Iivana Ei-Niin-Julma (S)
« : 23.08.2012 13:54:54 »
Kirjoittaja: Kharon
Ikäraja: S
Varoitukset: Naukulliset viskiä ja kermalikööriä ja samppanjaa.
Summary: Iivana on tyttö kylmän rajan takaa.
A/N: Blokintappoyritys nro 129348, ja ensimmäinen valmiiksi saatu teksti pitkään aikaan! Innostuin Iivana-nimestä, ja lähdin kieputtelemaan tarinaa tällaisen typykän ympärille. Kuvittelisin tämän sijoittuvan jonnekin 60-70-lukuihin, vaikka en mää ymmärrä tätä tarinaa, päätön ja epälooginen, mutta olkoon ihan rauhassa. :) Tosiaan tahallista tuo, että joka kappale alkaa Iivanalla (repliikkejä lukuunottamatta).




Iivana Ei-Niin-Julma

Iivana on tyttö kylmän rajan takaa. Hän rakastaa hameita, kiiltäviä sukkahousuja (aitoja suomalaisia, kalliita makkarankuoria), sitruunateetä ja majakoita. ”Minä haluaisin asua majakassa”, hän huokaa haaveksien, kuin ei olisi normaalia haluta asua majakassa.

Iivana ei koskaan pyöräile, hänestä se on rumaa, ja hän istuu aina sääret ristissä. Hän hipelöi hameensa helmaa hermostuessaan ja punastuu aina vain korvanpäistään, kasvonsa hän on hukannut niin vahvan puuterin alle. Hänen kynsiensä värit vaihtuvat kahden päivän välein, juuri ennen kuin lakka ehtii rypistyä ja lohkeilla. Kerran minä katson kuinka hän maalaa kyntensä punaiseksi ja puhaltaa ne kuiviksi. Hänen hengityksensä on kitkerää kuin merituuli, sitruunateen makuista, vaikkei hän koskaan anna sitä maistaa.

”Tyst”, Iivana toruu ja puraisee nenänpäätäni käheästi kikattaen. Häntä ei saa koskaan suudella, ei ennen avioliittoa, vaikka hän aamuöisin kotiin kolistellessaan korjaa huulipunaansa ja kitkuttelee lanteensa irti likaisista pikkuhousuista. Hän on sellainen, syntiä ja silkkiä, rasvaa kielensä kermaliköörillä ja hyräilee lastenohjelmien tarttuvia sävelmiä.

Iivana puhuu kaiken aikaa, ja silloin harvoin kun hän ei puhu, hän laulaa tai kuorsaa epävireisesti. Englantia hän lausuu melkein yhtä huonosti kuin suomea, mutta laulaa silti you're my little girl, ja pitää yöpöydällään kuvaa Paul McCartneysta. ”Minä menen hänen kanssaan naimisiin ja istun valkoisessa lentokoneessa juomassa samppanjaa kun te, kun te tuhertelette täällä piirustuksianne ja katselette minun kuviani sanomalehdistä!”

Iivana olisi kammottavan kaunis sanomalehtien mustavalkoisilla sivuilla, hillityn hallitun viileä vaalea mutta pelkkä kuori. Kerron hänelle, että elävänä hän on kauniimpi, ja hän nipistää poskeani nauraen. Ei sano kiitosta kuitenkaan. Minä pyydän häntä silloin vaimokseni.

”Kuule, eikö nyt olisi kamalaa mennä minun kanssani naimisiin. Minähän pidän yöpöydälläni Paulin kuvaa ja huokailisin hänen nimeään korvaasi meidän öinämme”, Iivana varoittaa, eikä ole kuulevinaan kun minä sanon ettei se minua vaan haittaisi. Hän laittaa matalakorkoiset nahkakengät jalkaansa ja kipittää tiehensä trenssitakin helmat hulmuten, valkeat letit viipottaen. Minä en kerro, että ajatuskin hänestä ja minusta ja meidän öistämme vie minut kylmän ja kuuman rajalle, sinne mistä Iivana on kotoisin.

Iivana lopettaa opinnot neljän valvotun yön, sitruunateen sekaan lorautettujen viskinaukullisten ja syksyn voimalla. Hän itkee koko yötä myöten punaiseen puhelimeen, enkä minä erota puheesta kuin mama ja njet. Aamulla hän tulee kasvot mustaviiruisina ja sukkahousut makkaralla nilkoissa, ripustautuu suoraan syliini kuin apinanpoikanen emoonsa.

”Anteeksi”, Iivana rytistää haurasta nenäliinaa nyrkissään, ”minä en saisi näin.” Mikä vialla, kysyn ja silitän hänen märkiä kasvojaan. Hän sanoo, ettei hänestä tule Paul McCartneyn vaimoa, ettei hän juokaan samppanjaa tai lennä valkoisessa lentokoneessa tai peilaa kuvaansa sanomalehdistä. ”Minä lähden takaisin Venäjälle”, hän kertoo, ja tyrehdyttää myrskyisän itkunsa nenäliinanpalaseen.

Iivana tekee lähtöä, kun minä valmistun oikeaksi taiteilijaksi kuukauden päästä. Pyydän saada maalata hänen kasvonsa, mutta hän vain hymyilee väsyneesti ja taittelee mekot ja housut eri pinoihin. Seuraavana aamuna löydän roskakatoksesta kaksi paperikassillista täynnä sieviä mekkoja ja hameita, Iivanan tuoksu niihin takertuneena. Miksi sinä heitit kaikki hameesi pois, kysyn melkein vihaisena, koska Iivana rakastaa hameitaan enemmän kuin sitruunateetä ja äiti Venäjää. ”Huomasitko, että majakan valot palavat”, Iivana vastaa ja sulkee huoneensa oven.

Iivanan viimeisenä aamuna hänen huoneestaan astuu surusilmäinen, mustatukkainen poika, jonka terävät nivelet ja kulmat kehystävät kellastuneita tapetteja. Hän näyttää kamalan tutulta, hetken pohdin olenko joskus nähnyt Iivanan valssaamassa hänen kanssaan. ”Minut kutsuttiin armeijaan”, hän viimein sanoo Iivanan käheällä äänellä, ja pyyhkii mustelmaisia silmänalusiaan. Hän suutelee suupieltäni, tuoksuu Iivanalle ilman Iivanan vehnänvaaleita lettejä ja hentoista povea. Minä jään istumaan sohvalle kun hän kantaa nahkalaukut alas ja ajaa kylmän rajansa yli, enkä saa ajatuksiani irti hänen mustikkasilmistään.

Minä pyytäisin häntä vieläkin vaimokseni.
« Viimeksi muokattu: 01.07.2016 01:15:41 kirjoittanut Kharon »
“Viini on suloista, mutta suloisempaa on ihmisveri.”

Otuksia.

Melba

  • ***
  • Viestejä: 573
Vs: Iivana Ei-Niin-Julma (K7)
« Vastaus #1 : 23.08.2012 15:49:01 »
Tämän luettuani oli ihan pakko käytä googlettamassa Iivana Julman nimi, olen nimen kyllä totta kai kuullut, mutta ehtinyt unohtaa kuka on kyseessä. :--D Otsikko on ihan todenmukainen kyllä, tuskinpa tämä nuori neitokainen/nuorukainen on tuhansia ihmisiä mielioikkujensa takia murhauttanut.

Koskaan ei pitäisi itse arvostella ja vähätellä omia tekstejään, koska silloin tulee kommentoijalle liian suuri riski uskoa, että tarina todella on päätön ja epälooginen :----D No ei oikeasti, leikki leikkinä, näppärä ja mielenkiintoinen pikku tarinanpätkä tämä oli. Iivana-nimen käyttäminen näin selvästi feministisestä henkilöstä herättää mielenkiinnon heti alkumetreillä, tarinan nimen takana haluaa kuulla loppuun asti.

Venäläistyylisen tunnelman olet tähän onnistunut tavoittamaan aika hyvin, joten aitouttakin tästä löytyy. (Ja mitä nyt olen kokemuksia kuullut, niin armeijakaan ei Venäjällä todellakaan ole mikään huviretki.) Tässä on minun aina rakastamaani kuvailua muutenkin aika mainiosti, yksityiskohtia löytyy ja ne on myös kiedottu tarinan edetessä taidokkaasti yhteen, ja vaikka esimerkiksi sitruunatee mainitaan tarinan kuluessa ainakin neljä-viisi kertaa, ei se silti vielä kuulosta mitenkään tökeröltä. Kertojan rakkaus kuulostaa myös aidolta, tässä on sopivasti kaihoa ja kaipausta. Loppulause on myös kaunis.

Kuitenkin tässä on ehkä hieman viimeistelemättömyyden tuntua, kaikkia sanavalintoja ja ratkaisuja ei ehkä ole ihan loppuun asti hiottu.

Lainaus
”Minä haluaisin asua majakassa”, hän huokaa haaveksien kuin ei olisi normaalia haluta asua majakassa.
Tässä lauseessa esimerkiksi. Jotenkin tuo vain kuulostaa hieman töksähtävältä. Esimerkiksi sanan 'aivan' lisääminen kuin-sanan eteen saisi sen minusta kuulostamaan paremmalta, tai sitten joku toinen vastaavanlainen ratkaisu.

Lainaus
Hänen kyntensä värit vaihtuvat kahden päivän välein
Ja tässä varmaan pitäisi olla muoto kynsiensä? :--)

Lainaus
Iivana olisi kammottavan kaunis sanomalehtien mustavalkoisilla sivuilla, hillityn hallitun viileä vaalea mutta pelkkä kuori. Kerron hänelle, että elävänä hän on kauniimpi, ja hän nipistää poskeani nauraen. Ei sano kiitosta kuitenkaan. Minä pyydän häntä silloin vaimokseni.
Tästä tykkäsin kovasti, esimerkiksi kohta 'hillityn hallitun viileä' on jotenkin hauska. :---D

Loppuratkaisussa jäi hieman häiritsemään se, miten kertoja ei heti tunnista Iivanaa. Se vain kuulostaa jotenkin absurdilta, vaikka toisaalta kyllähän muutos varmasti on aikamoinen. Sekin kyllä jäi hieman epäselväksi, että miksi nämä kaksi oikein yhdessä asuvat, kämppiksinä ilmeisesti? Eivät he taida seurustella kuitenkaan.

Lainaus
... mustatukkainen poika, jonka terävät nivelet ja kulmat kehystävät kellastuneita tapetteja
Ja tämä on kyllä hienon kuuloinen lause, mutta merkitys on vähän hassu. Miten nivelet ja kulmat voivat kehystää tapetteja? :--D

Tarinan lopun auki jääminen oli kyllä ihan hyvä ratkaisu. Toisaalta pieni säälintunnehan tätä kertojaa kohtaan ihan väistämättä muodostui, tekstistä jotenkin jää sellainen mielikuva, että tuo aamu saattoi olla mahdollisesti viimeinen kohtaaminen. :---(

No mutta joo, kokonaisuutena kuitenkin oikein toimiva teksti, pidin kyllä. Ai joo, viimeisenä huomautuksena vielä että suurenna ihmeessä vähän noiden alussa ja lopussa olevien lyriikkojen fonttikokoa, niistä ei oikein saa selvää edes minunkaan näytölläni, vaikka tämä aika pieni onkin. Ellei sitten ollut tarkoituskin laittaa lukijat tihrustamaan. :--D
ja mitä vähemmän susta mä muistan sen täydellisempi mun mielessäni oot

- Finin lukupiiri -

Kharon

  • coolein rotta
  • ***
  • Viestejä: 357
  • papa has dough
Vs: Iivana Ei-Niin-Julma (K7)
« Vastaus #2 : 23.08.2012 23:54:48 »
Melba: Kiitos rakentavasta! :-* Mulla kävi sellainen hassu juttu että Iivanan tullessa päähäni en edes muistanut, että kyseessä on miehen nimi. Idea oli sama vaikken nimen "sukupuolta" silloin vielä tiennytkään, mutta tarinasta piti kyllä tulla yllätyksellisempi, ettei heti alussa ainakaan arvaisi mistä mahdollisesti voi olla kyse! : D

Mulle tuo päättömyyden ja epäloogisuuden esille nostaminen oli lähinnä puolustusmekanismi siihen, etten todellakaan tiedä kuinka 60-70-lukujen vaihteessa järjestettiin kutsunnat Venäjän armeijoihin, tai miten Iivanalla edes oli mahdollisuutta asua Suomessa Neuvostoliiton aikoihin. Jos joku siis alkaisi mua syyttelemään näistä jutuista, niin "tää tarina on niin päätön ja epälooginen että ihan sama". ;D

Oho enpä huomannut että tuota sitruunateetä mainitaan tossa noin monesti. No ainakin tulee selväksi että Iivana (ja Iivanan kautta kertojakin) tykkää siitä. :---D Viimeistelemätön tämä tosiaan on, pari päivää sitten kirjoitettu ja olisi pitänyt antaa hautua pidempään mutten malttanut. Ennn ehkä lisää tuohon majakka-lauseeseen toista sanaa, lisään siihen pilkun mutta pidän muuten tuollaisena. :') En osaa paremmin perustella miksi, mutta ehkä joku päivä huomaan että se tosiaan töksähtää ja sit muokkaan sitä toisenlaiseksi!

Loppuratkaisun tunnistamattomuuden perustelen sillä, että halusin mahdollisesti kusettaa lukijaa loppuun saakka, ja sitten toisaalta peruukki ja hyvin vahva meikki voi todella tehdä ihmeitä. :') Oot oikeassa kyllä siinä, että kun kertoja kerran on Iivanaan rakastunut niin sen ehkä olisi pitänyt se heti tunnistaa. Mut no. Ja itse kuvittelisin, vaikkei tätä tarinassa kerrotukaan, että kaksi asuivat jonkinlaisessa opiskelija-asuntolassa.

Lainaus
Miten nivelet ja kulmat voivat kehystää tapetteja? :--D

Nivelet ja kulmat, Iivana on siis hirveen kulmikas ja "luinen" ja laiha ihminen, se tavallaan itsessään kulmikkuudessaan kehystää tapetteja. Vähän niinku taulu, jossa on vahvat mustat raamit, kehystää tapettia. Hmm, ehkä tuo kehystää-sana on vähä huono... Mä keksin sanoille aina niin eri merkityksiä. :'D No siis joo. Minä ja mun järjettömien kuvausten selitykset osa 3295. ;D

Kiitoksia kommentista, mate! Pistänpä noita fontteja isommaksi, ei missään nimessä ollut tarkoitus laittaa lukijaa siristelemään. :D
Voi Lordi että tuli pitkä vastaus. Oho sori tästä fontista. XD
“Viini on suloista, mutta suloisempaa on ihmisveri.”

Otuksia.

Funtion

  • Vieras
Vs: Iivana Ei-Niin-Julma (K7)
« Vastaus #3 : 14.09.2012 18:16:46 »
Iivana on tyttö kylmän rajan takaa. Hän rakastaa hameita, kiiltäviä sukkahousuja (aitoja suomalaisia, kalliita makkarankuoria), sitruunateetä ja majakoita.
Sanat aiheuttaa mielikuvia. Oon kai jo aiemmin yhteen sun originaaliin huomauttanut makkarankuorista… muistaakseni siinä kaivettiin sitä makkaraa sieltä kuoresta? Hyi hitto mitä mielikuvia. No mutta, tässä on taas se sun ihana makkarankuores. Mitkä mielikuvat… sukkahousuista makkarankuoriin. Joo, ymmärrän kyllä, mitä tarkoitit tuolla sanalla, mutta mä en ois ihan valinnut sitä… no, hyvä että joku valitsi. Tai no oikeastaan ei hyvä. Sillä toi sanavalinta rehellisesti sanottuna etoo mua. Inhottaa. Ainakin herätit mun mielenkiinnon jo ensimmäisellä lauseessa.

Hän on sellainen, syntiä ja silkkiä, rasvaa kielensä kermaliköörillä ja hyräilee lastenohjelmien tarttuvia sävelmiä.
Mä en voi itselleni mitään, enkä mä saa koskaan suutani kiinni, joten pakko sanoa… lastenohjelmia. Lastenohjelmien säveliä. Tiedät jo kertomattakin, kuka mulle tuli mieleen.

Aamulla hän tulee kasvot mustaviiruisina ja sukkahousut makkaralla nilkoissa, ripustautuu suoraan syliini kuin apinanpoikanen emoonsa.
Mmh makkaraa… eihh sun kanssasi.

Vau, sä taisit räjäyttää mun tajunnan tai jotain. Koko ajan kuvittelin Iivanan — epäilyttävästä nimestään huolimatta — söpöksi "pikku"tytöksi, jonka söpöys saattaa vaihtua vähän karumpaan suuntaan aina joskus ja jouluna, sellaiseksi platinablondihienostelijaksi kuten esim. Potterin Fleur tai jotain… ja sitten. Sitten! Iivana menee armeijaan, Iivana onkin Iivana, nimenomaan Iivana, Iivanalla on käheä ääni eikä mitään hameita tai lettejä, Iivana on miehen nimi siinä missä Raimokin. No tuo käänne kieltämättä tuli puun takaa, sillä mä en tajunnut tätä vaikka kuinka kiinnitin huomiota tuohon nimeen… arg nyt ärsyttää oma tyhmyyteni.

Ajattelin jo, että olipas tämä kivaa luettavaa ilman mitään sen suurempaa. Että onpas omaperäinen hahmo, mieleenpainuva, ja että jääpä kertoja kovin etäiseksi — niin kuin se jäikin, mutta se ei haittaa, sillä Iivana tässähän oli se tärkein — ja niin edelleen, mutta lopussa kyllä käänsit kaiken nurin kurin. Tää ei ollutkaan enää “vain” hyvää luettavaa, vaan tällä oli tarkoituksensa ja sanoma. Tää oli upea, kieltämättä kaikista upein originaali, jonka mä oon sulta lukenut.

Kiitos tästä. Nyt muistan taas, miks rakastan sun tekstejäs: ne osaa aina yllättää! Aina! Koita nyt jo tappaa se blockis, ääh, mä kaipaan sun tekstejäs. Kiitos paljon! <3
Ps. Multa on ees turha olettaa mitään rakentavaa sun teksteihis. Oon varmaan putkiaivo tai jotain, kun ees en ruvennut kyseenalaistamaan sitä, miten toi kertoja ei muka tunnistanut Iivanaa lopussa yms. Mä vaan nautin tästä tekstistä liikaa.
Pps. Oho ei tää kohonnutkaan lempparioriginaaliks sulta, meinaa muistin just äsken sen Pärjäile, kaveri -tekstin! Uuuh se on ihana, pitääkin taas lukea se uudestaan, se saa mut aina kyyneliin.

Kharon

  • coolein rotta
  • ***
  • Viestejä: 357
  • papa has dough
Vs: Iivana Ei-Niin-Julma (K7)
« Vastaus #4 : 20.09.2012 19:56:24 »
fierté: MAKKAROITA. Vaikka mä miten väitän vihaavani tuota sanaa, taidan sittenkin alitajunnassani sitä rakastaa kun se joka tekstiin tunkee. : D Voi sua ja sun Moriartya kun sekin tunkee joka tekstiin. <3 Joka tapauksessa oon aivan hurmaantunut jos tuo yllätys oikeasti säilyi loppuun asti! Mahtavaa! :') Et todellakaan ollut tyhmä, ihmisillä on monenlaisia nimiä - tunnen tytön joka kulkee pojan nimellä täysin luontevasti. Kiitos tuhannesti ja yli kommentista, se on mulle kultaa arvokkaampi, ja ehkä tuo blokkikin nyt väistyisi tämän voimalla. <3
“Viini on suloista, mutta suloisempaa on ihmisveri.”

Otuksia.

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 050
Vs: Iivana Ei-Niin-Julma (K7)
« Vastaus #5 : 20.11.2012 20:01:46 »
Luin tämän hetken mielijohteesta tänä aamuna. Koska nimi. Ja koska minun on jo pitkään, siis todella pitkään, pitänyt lukea sinun tekstejäsi. Ja nyt voin vain ihmetellä, miksi minulla kesti niin tavattoman kauan, sillä tämä on aarre (Hobitti lähestyy ja virittelen jo oikeita taajuuksia, ehe). Oikeasti, ei minulla ole tälle tekstille sanoja. Ei paljoa, vain muutama. Pidin tästä tekstistä valtavasti, tässä on tarkkaa ja silti hienovaraista hahmokuvausta ja vaikka tarina on kohtuullisen lyhyt, hahmoihin ehtii päästä sisälle. Niin Iivanaan kuin itse kertojaankin, joka ei ainakaan minusta jäänyt etäiseksi, eihän onnistunut minäkertoja yleensäkään keskity itseensä vaan ympäristöönsä ja muihin (ellei sitten ole omanapakeskeinen narsisti).

fierté sanoi sen hyvin: tämä räjäyttää tajunnan. Juuri kun luulee tuntevansa hahmot, kertojan alistuvan rakkauden ja Iivanan palon vapauteen ja unelmiin, juuri kun heidät on kuvitellut mielessään, matto repäistään jalkojen alta. Iivanan käheä ääni herätti jo alussa huomioni, pidin sitä erikoisena valintana niin feminiiniselle hahmolle ja ehkä siksi niin hienona. Mutta sillä olikin tarkoitus! Iivana onkin kulmikas ja letitön ja poika, ja kaikki ne makkarasukkahousut ja kauniit hameet ja paksut puuterikerrokset ovat konkreettisesti vain rekvisiittaa! Vau. Olo on kuin olisin juuri lukenut palkitun kafkalaismaisen novellin jossa mikä tahansa on mahdollista eikä mikään sitä miltä näyttää. Olet taitava, käsittämättömän taitava kirjoittaja ja mielikuvituksesi uskomaton. Olen sanalla sanoen ymmyrkäisenä ihailusta.

Ja loppu. Tekstin loppu kruunaa kaiken. Vaikka kaikki on ollut valhetta ja kulissia ja totuus on mustelmia silmän alla, kertoja olisi silti valmis menemään naimisiin Iivanan kanssa. Minusta se kertoo jotain olennaista syvästä rakkaudesta.

Kiitos tästä tekstistä. Voit olla varma, että luen sinulta muitakin!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Kharon

  • coolein rotta
  • ***
  • Viestejä: 357
  • papa has dough
Vs: Iivana Ei-Niin-Julma (K7)
« Vastaus #6 : 05.01.2013 17:34:30 »
Susimus: Syvät anteeksipyyntöni näin kauheen myöhäisestä vastauksesta, ugh. :c Vaikka luin kommenttisi heti kun se ilmestyi ja pari kertaa sen jälkeenkin, ja se valtavasti mua ilahdutti. Kiitos siis todella kovasti kommentistasi. <3 Mä ehkä olen vähän sellainen kirjoittaja, että hyppään keskelle jotakin kohtausta enkä hirveästi selittele hahmojen tunteita tai taustoja. Mutta hyvä kuulla että sun mielestä tässä päästiin aika hyvin hahmojen sisälle. :3

Hykerryttää jos tarinasta tosiaan jäi vähän epävakaa fiilis - suuri kehu, jos tämä muistuttaa jotakin kafkamaista novellia, koska Kafka on eräänlainen jumala. <3 Tällä kommentilla on hyvä jatkaa eteenpäin, kiitos paljon kauniista sanoista. :--)
“Viini on suloista, mutta suloisempaa on ihmisveri.”

Otuksia.

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Vs: Iivana Ei-Niin-Julma (K7)
« Vastaus #7 : 06.04.2013 20:31:23 »
Hei vautsi, tää oli ihan mahtava! En muista, koska oon lukenut viimeksi sun tekstiä, mutta tuntuu, että oot kehittynyt siinä suht lyhyessä ajassa tosi paljon kirjoittajana. Tästä tekstistä huokuu sellaista kirjoittajan itsevarmuutta ja omaa ääntä.

Tykkäsin tästä todella paljon ihan alusta loppuun asti. Mulla on pitkät piuhat, ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin tajusin, mistä tuossa lopussa oli kyse (samaistuin siis kertojaan, heh). Ja sitten olinkin vähän mindblown. Kaunista kuvailua, joka ei kuitenkaan liidellyt siellä turhan taiteellisen absurdeissa sfääreissä vaan oli ankkuroitavissa mielikuviin. Maalasit Iivanasta todella kiehtovan ja todentuntuisen kuvan, ja melkein kuulin hänen naurunsa helisevän korvissani. Mun silmään tässä toimi lähestulkoon kaikki. Todella taitavasti rakennettu teksti kaiken kaikkiaan. Kiitos kovasti lukukokemuksesta!

her shaking shaking
glittering bones

Kharon

  • coolein rotta
  • ***
  • Viestejä: 357
  • papa has dough
Vs: Iivana Ei-Niin-Julma (K7)
« Vastaus #8 : 30.05.2013 22:22:41 »
sugared: Oi, loistavaa, oon unohtanut vastata sun kommenttiin! Syvimmät & vilpittömimmät pahoitteluni! D: Se ilahdutti mua nyt aivan yhtä paljon kuin ensimmäisellä lukukerrallakin. Tuntuupa hyvältä kuulla jos jotain kehitystä on huomattavissa, vaikka pakko sanoa, että mun taso kirjoittajana hyppelehtii ihan laidasta laitaan. :') Siis niin varmasti aika lailla kaikilla mutta Iivanan jälkeen on tullut kirjoitettua laarikaupalla enemmän sontaa kuin laadukasta tekstiä. Vieläkin on vähän vaikeuksia löytää sitä omaa ääntä - mutta pikkuhiljaa, kai!

Hahaa, vitsi oon niin iloinen kun ihmiset sanoo ettei teksti auennut heti ensivirkkeestä. ;D Kiva kuulla että tuli yllätyksenä. Tää on taas yksi näitä vähän vähemmän koristeltuja tekstejä joita mun pitäisi ehdottomasti harrastaa enemmänkin. Onhan tässäkin jotain turhaa taiteilua kenties, mutta huomattavasti vähemmän kuin mun teksteissä yleensä.

Jepa. Kiitos ihan hirrrvittävästi kannustavasta kommentistasi. :-*
“Viini on suloista, mutta suloisempaa on ihmisveri.”

Otuksia.