Kirjoittaja: sieerra
Ikäraja: Sallittu
Genre: angstpohdintaa
A/N: Tunnekuohun vallassa kirjoitettua tekstiä, joka on postattava alta pois ennen kuin epäröin. Mielipiteitä olisi ihana kuulla! (:
Ajatteletko?
Alati mielessäni pyörivä kysymys, niin epämiellyttävä, niin piinaava! Ei siitä pääse eroon vaikka kuinka hautaisi, paloiksi pilkkoisi ja rypistäisi, yrittäisi saada olemattomaksi. Se vain on, kuin oleminen on. Pakko vailla pakoa.
Ajatteletko minua koskaan?
Koska sinä olet ensimmäisissä ajatuksissani nousevan auringon valossa, joka ei aivan päihitä hymysi loistavaa muistoa. Koska sinä tanssit viimeisenä henkilönä mielessäni unen rajamailla, juuri ennen siirtymistä toiseen todellisuuteen. Ja siellä sinä vasta oletkin, enemmän kuin koskaan! Ystävyys maistuu happamalta, polttaa kieleen reiän.
Ajatteletko minua koskaan?
Tulet mieleeni lähes jokaisesta radion soittamasta kappaleesta, listan romanttisuus nauraa vasten kasvojani. Jokaisesta tuoksusta, joka on edes hennosti yhdistettävissä yhteiseen muistoon. Joka kerta, kun kohotan käteni koskettamaan kaulallani alati roikkuvaa riipusta, kannanhan sinua mukanani. Muistot saivat kultareunat, säröt hioutuivat pois jo aikaa sitten. Pintasi kiiltää taas.
Ajatteletko minua koskaan?
Ja kun viimeinkään en saa kysyttyä kolmen pisteen tarkoitusta, en kestäisi kuulla totuutta. Jos totta on sittenkin se, mitä en halua edes ajatella. Vaan mieluummin itken itseni uneen, yhä uudelleen. Epätietoisuuttako piinaavampaa totuus lopulta olisi? Joskus en jaksa uskoa. Silti en halua kuulla.
Ajatteletko minua koskaan.. koskaan..koskaan?
Koska en kestäisi sitä.
Jos et ajattele minua.
