Haluatko tietää, miten? (oikein väärin oikein) | K-11, Severus/Lily, L/J, raapaleita, 4/4 (7.12.)

[Ametrine]

Otsikko: Haluatko tietää, miten? (oikein väärin oikein)
Paritus: Severus/Lily, Lily/James
Tyylilaji: angstia ja vääryyttä, raapaleita kahdessa osassa
Ikäraja: K-11
Haasteet: One True Lifetime 20 (nuoruus), One True Genre 20 (raapale), Päihdehaaste IV, Vaihda genresi-haaste, Idearoll, Kärpäslätkähaaste
Vastuuvapaus: Rowling omistaa kaiken ihanan, Ame leikkii.
Tiivistelmä: ”Tuliviski tuli ja meni ja jätti hymyn huulille. Lily tanssi ja kompastui – entä sitten vaikka tahallaan”

A/N: ensimmäinen osa; 2 raapaletta, 150 ja 100 sanaa.

--


(oikein)

Violetit kynnet naputtivat pöydänkantta, tuliviski tuli ja meni ja jätti hymyn huulille – sellaisina iltoina Lily puhui mielellään.
”Tapasin Jamesin taas tänään.”
Severus istui silmät, korvat ja suu mykkinä, uskotteli itselleen että se oli oikein.
”Hän tuoksui suklaasammakoilta, mutta maistui sitäkin paremmalta.”
Vääryyttä vääryyden perään. Lilylle se oli leikkiä; tunteiden purkamista ja kippislaseja. Silmälasipäinen huispaussankari kummitteli punapään sanoissa, loitsi hänen poskensa hehkuviksi ja Severuksen unet katkeriksi.

”Haluatko tietää, miten hän teki sen?”
Rohkelikkoprinsessan silmäripset olivat pitkät ja tarjous vastustamaton. Severus tiesi odotustensa täyttyneen.

Lily ei odottanut toisen vastausta. Hän nojautui pöydän yli ja antoi pojan maistaa viskin ja kermakaramellien maun huuliltaan, sulki silmänsä ja huokaisi, jätti ironiaa tihkuvan huuliprintin mustatukkaisen sydämeen. Tyttö suuteli ystäväänsä täsmälleen samalla tavalla kuin James oli suudellut häntä. Se lämmitti, huumasi ja täytti kipinöivällä tyydytyksellä; Severus unohti ettei punapää ollut oikeasti hänen.

”Se tapahtui juuri noin”, Lily sanoi, ja illuusio tuhoutui.
Kitkeränsuloista. Severus hukutti kyyneleensä juomalasiin.


***


”James kävi yöllä taikomassa sulkakynäni ruusuksi.”

Severus puristi sormensa nyrkkiin pöydän alla ja mietti, miksi hän suostui kuuntelemaan. Miksi antoi juopuneen tytön kiusata häntä kertomuksillaan? Miksi päästi Lilyn livahtamaan kainaloonsa ja sormeilemaan hänen kylkeään kaavun läpi?

Joskus oli parempia päiviä ja enemmän pullonkorkkeja pyörimässä jaloissa. Lily tanssi ja kompastui – entä sitten vaikka tahallaan – kaatui Severuksen syliin niin että tämänkin tasapaino heitti kuperkeikan – eivät vahingot voineet olla noin täydellisiä – ja huulet löysivät uuden paikan mustatukkaisen leuan alta. Vääryydet kumosivat toisensa eikä jäljelle jäänyt mitään. Siinä hetkessä oli Jamesin sijaan hän,

kunnes

”Muistan yhä, miltä hänen jahtaajan sormensa tuntuivat paitani alla.”


(väärin)

[Funtion]

”Muistan yhä, miltä hänen jahtaajan sormensa tuntuivat paitani alla.”
En tii miks mut tää nauratti mua kovin… jahtaajan sormensa… hahha mikä ilmaus! Mut joo, tottahan se on.

Mä en oo Severuksen ystävä enkä Lilyn ystävä enkä varsinkaan Severus/Lilyn ystävä, mutta mä oon raapaleiden ystävä. Tässä näkyi hienosti se Severuksen herkempi puoli, se joka tekee siitä inhimillisen (vai pitäisköhän sitä kutsua Lilyksi). Lily puolestaan, noh, mä en pidä siitä hahmona joten mä en pitänyt siitä tässäkään mitenkään erityisesti. Kuitenkin oli hienoo, miten se tavallaan tahallaan suuteli Severusta ja livahti kainaloon, mutta ei kuitenkaan tahallaan. Että se kuitenkin puhui Jamesista ja mietti sitä, eikä ollut ihan et "ooh Severus oot paras." Mä en tiedä kuinka tyhmä Lily sit on, vai tykkääkö se tahallaan satuttaa Severusta, mut ehkä niin on parempi: etten mä tiedä. Sillä musta tuntuu että se tietää ja vaan leikkii tyhmää.

Nää oli ihania siinä mielessä, että sun kirjoitustyylis on näissä hyvin selkeä, mutta sinne on kuitenkin ripoteltu kivoja pikku oivalluksia niin ettei teksti oo ihan tylsää, esim.

Lily tanssi ja kompastui – entä sitten vaikka tahallaan – kaatui Severuksen syliin niin että tämänkin tasapaino heitti kuperkeikan – eivät vahingot voineet olla noin täydellisiä – ja huulet löysivät uuden paikan mustatukkaisen leuan alta. Vääryydet kumosivat toisensa eikä jäljelle jäänyt mitään.
Tästä mä pidin. Tää on just se mun esimerkkini! Noi ajatusviivojen välissä olevat lausahdukset on kivoja: entä sitten vaikka tahallaan, eivät vahingot voineet olla noin täydellisiä.

Mmh oon joku maailman huonoin kommentoimaan raapaleita, sillä niisson niin vähän sanoja.. mut pidin näistä ja odotan innolla loppujakin raapaleita jotka luen ja kommentoin! Kiitos näistä!

[Ametrine]

fierté: Sinä se jaksat olla aina noin ihana kommentoija. Awws, kiitoksia. Severus/Lily ei oo munkaan suosikkeja, mutta siitä parituksesta saa paljon irti koska siinä on pohjalla pitkä ja surullinen tarina. Rakastuin muuten tuohon tapaan, jolla tulkitsit nämä raapaleet. Mä olin itse ajatellut jotain paljon moraalittomampaa Lilyn suunnalta (joo olen aivan kamala ja sydämetön ihminen oikeasti, kill me now), sä taas saat kaiken vaikuttamaan kivalta ja pörröiseltä. ♥
Kiitos kiitos paljon, näkyillään jatkossa!

[Aavis]

Saat multakin kyseenalaisen kommentin! Jee

Olin jostain syystä aluksi melko skeptinen tämän tekstin suhteen eikä ihan alku oikein temmannut mukaansa, mutta mitä pidemmälle ehdin, sitä enemmän pidin ficistä loppuviimeksi. Ehkä se hitaan lämpenemisen syy löytyy alun yksinkertaisuudesta ja siitä, ettei tunnelma siinä kohdin ole vielä päässyt rakentumaan kunnolla lukijan tietoisuuteen.

Hahmot olivat kovin tutun oloisia ja lauseet tarpeen vaatiessa herkkiä: Lily onnistui ärsyttämään keveällä suhtautumisellaan ja Severus sulattamaan sydämen... näinhän sen kuuluu ollakin. (Aww, violetit kynnet sopivat tähän niin hyvin näin jälkikäteen miettien!)
Toisaalta mietin lukiessani myös Lilyn motiivia. Juuri tässä tekstissä en välttämättä hahmosta suuremmin pitänyt, mutta toisaalta - ehkei hän todella saa täyttä tyydytystä Jamesin kainalossa ja siksi tarina olisi voinut päättyä toisinkin, jos hänen olisi ollut helpompi tehdä päätös kahden pojan  välillä ja luopua toisesta. Jostain syystä olen huono saamaan sitä vaikutelmaa, kuin Severuksen rakkaus olisi ollut yksipuolista ja rohkelikkotyttö vain kovasydäminen.

Ficci on minun silmääni myös hyvin rakennettu, mitään ei jää huomiota herättävästi puuttumaan sanamäärän rajoituksesta huolimatta; tunnelma on tiivis ja tilanne elävä.

♥ vks

[Ametrine]

viilakoodi: Kyseenalainen kommentti, jee. Mukava kuulla että tykkäsit, vaikkei alku onnistunut houkuttamaan mukaansa. Lilyn motiivit on tosiaan jotain sellaista, mistä mullakaan ei ole sataprosenttisen selkeää käsitystä. Kai se on jotain sensuuntaista että se ei osaa päättää kahden pojan välillä ja siksi ottaa kaiken irti molemmista (ja se tuliviskihan vaan auttaa asiaa..) Kiitos sulle hurjasti kehuista ja kiinnostuksesta. Toivottavasti tulet vierailemaan uudestaan!

[LumiNalle]

Kommenttikampanjasta iltaa (yötä) !

Raapaleiksi nää oli hyviä. Itse, henkilökohtaisesti en pitäny jaotuksesta, mutta sehän ei mikään virhe oo. Kunhan vaan mainitsin 

Ensimmäisessä raapaleessa tykkäsin heti ensimmäisestä lauseesta, noista violeteista kynsistä, tuliviskistä ja Lilyn puheliaisuudesta.

Raapaleista (vai oliko tässä yksi pitempi?) tihkui katkeransuloinen itseironia, lähinnä Severuksen osalta, voi raukkaa, kun on niin pyörällä päästään Lilyyn. Yleensä en pahemmi tykkää Sevvystä,enkä kyllä Lilystäkään, mutta Severus onnistui kyllä sulattamaan sydämen. Lilystä sain vähän jännän kuvan, sellasen hieman heitukkamaisen, mutta kuitenkin iha rakastuneen pöhkön joka ei tarkoita mitään pahaa.

Toivottavasti jatkat pian, mua ainakin kiinnostais kuulla Jamesista hieman

[Ametrine]

LumiNalle: Kiitos kivoista sanoista (ja vau, joku toinenkin mun lisäksi pitää ensimmäistä lausetta onnistuneena). Ajattelin nämä kaksi tavallaan kahdeksi irralliseksi raapaleeksi, mutta päätin laittaa ne yhteen viestiin tunnelman ylläpitämisen vuoksi. Tein jotain ihmeellisiä kokeiluja jaotuksen kanssa; se on vähän hassu ja oon ehkä tunkenut tuohon liikaa sanoilla leikkimistä, ottaen huomioon sen että sanoja on ylipäätään aika vähän.
Jatkoa tulee tässä joskus, en tosin voi luvata että kirjoitan Jamesista koska halusin keskittyä kuvailemaan Lilyn ja Severuksen suhdetta tuossa tilanteessa. Pyyntösi on kuitenkin vastaanotettu, katsotaan mitä saan aikaan!

[Ametrine]

A/N: toinen osa; 2 raapaletta, 150 ja 100 sanaa



Tyttö oli villi, liiteli kuin punaiset kipinät taivaalla ja väisteli ketterästi Severuksen katsetta ja äänettömiä pyyntöjä. Tyttö oli vapaa, vietti päivänsä Jamesia kädestä pitäen, ja huonoina hetkinä haki Severuksen seurakseen tanssimaan pullonkorkkien päällä.

(väärin)

Severus oli mykkä, aivan kuin rypistynyt pergamentinpala, jonka Lily oli unohtanut matka-arkkunsa pohjalle. Poika oli kuin päiväkirja, se jolle tyttö paljasti tunteensa ja jonka sivuille läikytti vahingossa kermakaljaa ja myöhemmin heitti nurkkaan lojumaan.

(oikein)

Lily oli vapaa valitsemaan tai olemaan valitsematta, vapaa kikattamaan tummatukkaisen huispaussankarin käsivarsilla ja painautumaan kalpeanaamaisen luihuislapsen kylkeen silloin kun kukaan ei nähnyt. Hän oli villi ja uskalias, kierteli kahden pojan välillä omistaen tunteita vain sitä rohkeampaa kohtaan, ja Severus tiesi, että ennen pitkää tytön täytyisi valita heistä toinen. Kenenkään käsipuoleen ei mahtunut kahta kumppania, ei edes Lilyn – ja Severus pelkäsi valintaa, koska hän oli liian ihastunut vääryyteen ja katkeransuloisiin iltoihin, liian rakastunut punapäähän menettääkseen hänet –

pelkäsi koska James näytti paremmalta Lilyn rinnalla.


***


Ehkä…

Severus toivoi, ettei Lilyn tuliviskilasi tyhjenisi ikinä, että oikeus ja vääryys kumoaisivat toisensa ja jäljelle jäisivät vain he kaksi, eikä koskaan James. Hän rakasti iltoja, mutta aamuisin hän oli jälleen yksin, unohdettu, vanha päiväkirja johon päin Lily ei edes katsonut.

Täytyy…

Poika vihasi olla kakkosvaihtoehto; toisinaan hylätty ja toisinaan rakastettu, jumissa punakutrisen tytön huumaannuttavassa hymyssä, liian heikko ollakseen mitään parempaa. Hän tahtoi nousta ja lähteä, olla muistamatta rohkelikkoprinsessan kirsikanmakeaa huulipunaa poskillaan.

Mutta…

Lilyn katse poltti aukkoja Severuksen rintaan ja täytti ne myöhemmin lemmellä. Jos poika kieltäytyisi, hän vain rikkoisi itsensä –

koska lähteminen ei onnistuisi kuitenkaan.


(oikein väärin oikein)

[Funtion]

Severus oli mykkä, aivan kuin rypistynyt pergamentinpala, jonka Lily oli unohtanut matka-arkkunsa pohjalle. Poika oli kuin päiväkirja, se jolle tyttö paljasti tunteensa ja jonka sivuille läikytti vahingossa kermakaljaa ja myöhemmin heitti nurkkaan lojumaan.
Upea vertauskuva! : ) Tykkäsin ihan hirrrveesti!

Hän oli villi ja uskalias, kierteli kahden pojan välillä omistaen tunteita vain sitä rohkeampaa kohtaan, ja Severus tiesi, että ennen pitkää tytön täytyisi valita heistä toinen.
Tästä muodostuikin mulle hankala ongelma: kuka on rohkein? Ihmisiin ei kannattaisi viitata adjektiiveilla... :DD Tääkin on hyvin kyseenalaista, että kumpi niistä sitten se rohkeampi on ja tarkoitetaanko tällä rohkeampaa Lilyn näkökulmasta ja rohkeampaa jonkun ulkopuolisen näkökulmasta vai... siis jos puhutaan ihmisistä, suosittelen käyttämään vaan nimiä, hän-sanaa ja jossain tilanteissa sitä "toinen" sanaa. Tietty tää on vaan mun mielipide.

Kirsikanmakea on ihana sana. Näitä raapaleita lukiessa tuli sellainen fiilis, että nää vois toimia paremmin runoina! Kyllä! Pelkistetympinä runoina, joissa sanoilla on ihan eri tavalla painoarvoa. En vieläkään oikein hahmota tätä oikein väärin oikein -juttua, en ihan täydellisesti, en ymmärrä miksi se on tuolla. Tuntuu oudolta kommentoida näitä viimeisiä raapaleita kun ensimmäisistä on kulunut jo jotain 8 kuukautta... ihminen on pakostikin muuttunut siinä ajassa ja munkin mieltymykset ovat vaihdelleet. :DD

Oon yllättynyt siitä, miten paljon pidin tuosta uusimmasta raapaleesta, vielä näinkin pitkän ajan jälkeen. En tiedä sitten tästä kokonaisuudesta... ehkä tämä olisi helpompi hahmottaa, jos olisin nyt ennen näitä uusimpia lukenut nuo aiemmat. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen raapalesarja, josta päällimmäisenä jäi mieleen tuo oikein/väärin-juttu. Kiitos! : ) (Ja anteeksi kammottavan huonosta kommentista. Olisit ansainnut paremman! :c)

[Ametrine]

Oi fierté, uskollinen kommentoijani! Kiitoskiitoskiitos laadukkaasta ja rakentavasta palautteesta. On totta että nimi tai hän-sana on selkeimpiä vaihtoehtoja kun puhutaan jostakusta, mutta mulla on tapana keksiä useita synonyymeja hahmoille, jotta tekstiin ei tulisi toistoa. Ehkä jotkut niistä synonyymeistä on sitten liian epäselviä.
Kiva kuulla että pidit kokonaisuudesta. Kiitos kommentista! ♥

[Emmatrix]

Hellurei!

Yksi iloinen pikku pyromaani päätti tulla kommentoimaan!

Aivan upeaa tekstiä! Pidin kirjoitustyylistäsi, joka oli selvää, mutta ei kuitenkaan liian yksinkertaista arvokkaine yksityiskohtineen.

Etenkin tämä oli mieleen:

Joskus oli parempia päiviä ja enemmän pullonkorkkeja pyörimässä jaloissa. Lily tanssi ja kompastui – entä sitten vaikka tahallaan – kaatui Severuksen syliin niin että tämänkin tasapaino heitti kuperkeikan – eivät vahingot voineet olla noin täydellisiä – ja huulet löysivät uuden paikan mustatukkaisen leuan alta. Vääryydet kumosivat toisensa eikä jäljelle jäänyt mitään. Siinä hetkessä oli Jamesin sijaan hän,

Ja myös tämä: 

”Se tapahtui juuri noin”, Lily sanoi, ja illuusio tuhoutui.
Kitkeränsuloista. Severus hukutti kyyneleensä juomalasiin.

Toinen luku oli myöskin mukava, vaikka ensimmäinen oli mielestäni parempi.

 Olenko ainut, jolle tuli tunne, että Lily on pikkuisen huora?

[Elliellie]

Kaunista angstausta, pakko sanoa.

Jotenki tässä saa Lilystä vähän "bitchmäisen" kuvan, en tiiä oonko ainoa... Hankala kuvitella se ryyppäämässä, muutenkin.

Yllätys, en taaskaan osaa kommentoida, mutta varmaan tajusit.