Kirjoittaja Aihe: BBC!Merlin: Heikko (S, lievä Arthur/Gwen, angst & draama)  (Luettu 2104 kertaa)

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 437
  • ヨホホホ♪
Otsikko: Heikko
Kirjoittaja: Mightyena
Fandom: BBC!Merlin
Genre: Angst & draama
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Arthur/Gwen + Merlin, Gaius ja Uther on myös mainittu.
Disclaimer: Merlin kuuluu luojilleen ja minä en ansaitse tällä mitään.
Haaste: Yksilön elämänkaari. Arthur on tässä nuori aikuinen. (:

Summary: Todellinen heikkous on sitä, ettei pysty tekemään sitä, mikä on oikein. Ei pysty, eikä edes halua. Arthur ei pidä heikkoudesta.

A/N: Tuota. Olen tuskaillut tämän kanssa jo melko kauan, miettien, että miten tätä voisi parantaa ja nyt tulin siihen lopputulokseen, että tämä on julkaisukunnossa. Tämä on Arthurin myöhästynyt teiniangsti? ;3 Olen sitä mieltä, että kaikki itsevarmat tyypit ovat jossain vaiheessa epäilleet itseään, ja tämä on se vaihe Arthurin näkökulmasta. Yritin tahallani luoda kontrastia aikaisemmin kirjoittamaani Arthur-ficciin (ei, tämä ei ollut piilomainontaa). Kommentit olisi ihania. ♥ Minä en muuten erityisemmin sarjassa pidä Arthur/Gwenistä, koska se rakastuminen on jotenkin huonosti toteutttu. Yritän varmaan jatkossa muita parituksia. (:

~~~~~~~~~~

Heikko

Ikkunan läpi päivän viimeiset auringonsäteet hyväilivät vielä hetken Arthurin ihoa ennen kuin ne kuolivat ja katosivat. Sillä hetkellä tuli pilkkopimeää. Ihmiset lukitsivat ovensa, kävivät makuulle ja yrittivät levätä tarpeeksi seuraavaa päivää varten. Yön lapset, velhot ja kulkurit hiipivät äänettä yössä.

Arthur rutisti toisen kehon omaansa vasten, painoi päänsä hänen hiuksiinsa, toivoi tämän hetken kestävän vielä hiukan pidempään. Hänen sylissänsä Gwenin hengitys oli jännittynyttä ja katkonaista.

Arthur ei millään saanut ajetuksi pois mielestään sitä faktaa, että hän ei ollut ainoa, ketä tämä tyttö rakastaa. Ja vaikka se fakta satuttikin häntä, hän ei sanonut mitään. Koska hän ei halunnut pilata sitä, mitä heillä oli. Koska hän ei tiennyt, miten ottaisi asian puheeksi. Koska hän ei ollut varma, hyötyisikö hän siitä ylipäätään mitenkään. Mutta ennen kaikkea, koska...

...Rakkaus tekee heikoksi.

Todellinen heikkous on sitä, ettei pysty tekemään sitä, mikä on oikein. Ei pysty, eikä edes halua. Arthur ei pidä heikkoudesta.

"Varokaa, että ette syö taas liikaa, herra. Kohta ette enää saa vyötänne kiinni."

Merlin hymyili leveästi. Arthur mulkaisi häntä nopeasti, muttei voinut pidätellä (hiukan epäuskoista) hymyään. Ei prinssille kuuluisi sanoa tuollaisia päivästä toiseen. Arthur voisi laittaa vaikka päänsä pantiksi, että Merlin herroittelikin ihan vain kiusallaan. Niinpä niin.

Kuka nyt heikkoa kunnioittaisi?

"Arthur", Gaius sanoi painokkaasti, "sinun täytyy ryhtyä sijaishallitsijaksi. Kun isäsi on tuossa kunnossa, tämä kuningaskunta hajoaa pian hänen käsiinsä."

Arthurin sisällä kiehahti. Hän hillitsi halunsa heitellä tavaroita ja huutaa vain niukasti.

"En aio syrjäyttää isääni", Arthur totesi ja kääntyi poistuakseen huoneesta.

Hän käveli ripeästi, sydän jyskyttäen. Hän halusi hetkeksi pois tästä kaikesta, jonnekin, missä ei tarvitsisi olla huolissaan itsestään tai kenestäkään muusta. Hänen askeleensa kaikuivat tyhjillä käytävillä, ikään kuin koko linna haluaisi todistella, miten yksin ja epätoivoinen hän oman mielensä kanssa olikaan.

Niin kuin kaikki muutkin, prinssi Arthur Pendragon on heikko. Niin kuin kaikkia muitakin, prinssi Arthur Pendragonia pelottaa oma heikkoutensa.

Rakkaus tekee heikoksi, heikkous tekee epätoivoiseksi.

Siitä huolimatta hänen kaikuvat askeleensa vaikuttivat päättäväisiltä linnan tyhjillä käytävillä.
« Viimeksi muokattu: 12.11.2014 10:55:06 kirjoittanut Beyond »
everybody knows there's a party at the end of the world

Ivory Cutter

  • ***
  • Viestejä: 62
Tämä oli kiva. Tässäkin oli semmoisia kivoja oivalluksia, niin kuin siinä aikaisemmassakin. Tykkäsin noista Arthurin kursivoiduista ajatuksista muun tekstin seassa. (kai ne oli Artun ajatuksia?) Ne loi semmoista kivaa kontrastia. Ja Merlin oli tässä kiva. Tommonen veikee niinkuin aina :)
Tätä on vähän vaikea kommentoida ja puristaa mun ajatuksia selkeiksi lauseiksi, mutta semmonen yleisfiilis tässäkin oli semmoinen... no tämäkin oli viisauksia täynnä.

Tykkäsin, kiitos!
oho, käytinpäs mä paljon tota kiva-sanaa o_0

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 437
  • ヨホホホ♪
Tykkäsin noista Arthurin kursivoiduista ajatuksista muun tekstin seassa. (kai ne oli Artun ajatuksia?) Ne loi semmoista kivaa kontrastia. Ja Merlin oli tässä kiva. Tommonen veikee niinkuin aina :)

Juu, ne oli Arthurin ajatuksia. Ja voi että miten ihana lempinimi (Arttu). XD En taida häntä enää kutsua millään muulla nimellä, aaws. Minäkin tykkään hirveästi Merlinistä (tässä ficissä ja aina), kun hän on samalla hassu ja eeppinen. :3

Kiitos paljon kommentista, se piristää päivää. ♥
everybody knows there's a party at the end of the world

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 516
Erinomainen premissi, epävarma Arthur, tykkään! Minusta Arthurin epävarmuutta olisi voinut käsitellä enemmänkin sarjassa, koska minäkin ajattelen, että hänen kaltainen mahtaileva tyyppi, jolla on aina pakko näyttää, pitää sisällään paljon epävarmuutta. Erityisesti kiva näkökulma oli tuo, että Arthur ajatteli olevansa heikko, kun halusi pitää Gwenin itsellään, vaikka siitä ei ole kyse, Gwenhän siinä myös teki valinnan. Oikeastaan pikkuisen itsekästä ajatella, että hän ainoastaan on mukana suhteessa ja vain hän voi tehdä päätösiä siinä. :D Voi Arthuria, jonkun pitäisi kertoa hänelle tällaiset asiat, Uther taisi olla huono tuossa (niin siis vesi on märkää :D). Eikä Arthur suostu ymmärtämään, että Merlin piikittelee häntä, koska tuntee olonsa rennoksi parhaan ystävänsä seurassa. Kävi niin sääliksi Arthuria, kun hän tunsi olonsa niin yksinäiseksi ja ehdin ajatella, että kyllähän hän voi uskoutua monille ihmisille, mutta sitten toisaalta, siitähän tässä on kysymys. Koska se olisi heikkoutta. Valitsemasi kohta sarjassa on tosi sopiva tälle heikkoudelle, Arthur oli jo kolmen kauden ajan ehtinyt kehittyä, mutta isänsä vointi loi uuden epävarmuuden tilan, koska hänen oli pakko alkaa ottaa niin paljon vastuuta. Aiheutit paljon ajattelemisen aihetta, koska tämä on tosi jännä kysymys. :)

Inhottavaa, että jätit tämän vähän auki. Päättäväiset askeleet antavat toivoa, että ehkä Arthur pikku hiljaa oppisi, että hän ei ole heikko, jos rakastaa tai suostuu kuuntelemaan ystävänsä piikittelyä tai ei koe olevansa valmis valtaistuimelle. Kiitos tästä, viihdyin tämän parissa oikein hyvin. ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚