Ensimmäiseksi pahoittelen, etten voi kommentoida pitkästi. Olen töissä. Ja ennen kun pääsisin kotiin olisin jo unohtanut.
Rakastan Dramionea ja olen todella onnellinen, että löysin ihmisen jolta löytyy näin paljon tuotoksia siitä. Olen lukenut jo kaksi muutakin ficciäsi, mutta minun täytyy todella varoen lukea ja kommentoida täällä töissä ja kotona en edes ehdi olla koneella. -.-'Btw, asiaan:
Aloitin ficin keskeltä, mikä ei loppuen lopuksi haitannut, kun myöhemmin kuitenkin kävi ilmi miten Hermione ja Draco olivat päätyneet yhteen. Olit keksinyt siihen melko mukavan, omalla tavallaan ihan luontevan kuuloisen juonen, joka oli simppeli ja helposti ymmärrettävä. Eikä kuitenkaan vienyt liikaa huomiota.
Alussa ollut riita ja Dracon suojelu vaisto Hermionea kohtaan, vaikka joutuisi luopumaan tästä, oli suloista. Se oli oikeaa rakkautta, vaikka hän olisikin joutunut luopumaan Hermionesta ja oli valmis luopumaan koko elämästään. Valitettavasti pojat ovat luupäitä ja eivät tajua, että myös tyttö voi rakastaa niin paljon. Hermione olisi hyvin voinut tappaa itsensä Dracon jälkeen, eikä uhrauksesta periaatteessa olisi ollut mitään hyötyä. No kuitenkin, kuolemisesta pääsenkin itse asiaan...
Luciukseen. Minulla on tavallaan jonkinlainen viha-rakkaus-suhde häneen. Inhoan häntä, kun hän yrittää melkein jokaisessa Dramione ficissä tappaa Hermionen, mutta omalla tavallaan (muissa tilanteissa siis) tykkään hänestä. Tätä ficciä lukiessani, mieleni kuitenkin kirota hänet syvinmpään helve**iin. Miksei hän joskus voi antaa poikansa olla onnellinen? Kuunnella häntä? Ja toinen asia, minä vihaan ihmisiä, jotka alistavat väkivalloin. Lastaan ei saa hakata ja sillä selvä.
Se mitä musiikkia silmäilin, olit valinnut oikeat kappaleet. En itse voinut kuunnella kyseisiä kappaleita, sekä lisäksi oma musiikki korvissa on aika kovalla kun täällä on radio, mistä tulee jotain humppaa...
Ainiin, melkein unohdin. Myös sen jälkeinen aika, kun Draco jätti Hermionen, oli uskottava. Itsekkin edellisen eron jälkeen laahustin ympäri taloa, enkä syönyt mitään. Niin ja itkin. Olit onnistunut kuvailemaan Hermionen olotilan loistavasti.
Hmm.. unohdin taas kaiken mitä minun piti sanoa, sen lisäksi kommentistakin tuli melko pitkä... Toivottavasti tästä on sinulle jotain iloa, pysyn tälläkin hetkellä siis hereillä kofeiinilla ja olen töissä ja teen siis töitä tässä ohessa, en siis ihmettele jos teksti on sen mukaista. Tulet varmasti lukemaan kommenttejani jatkossakin.
Kiitos sinulle nyt kuitenkin.