Nimi: Väriliekeillä tanssien
Kirjoittaja: feveray
Ikäraja: S
Genre: drama, haikeussururomancejne
Paritus: Luna/Bill
Haasteet: Ficlet 300 sanalla 64. Valinta
Vastuuvapaus: Kaikki Rowlingin omaisuudeksi tunnistettava kuuluu hänelle, lopussa esiintyvän kappaleen sanat Oh Landille. Kukaan ei maksa mulle mistään.
A/N: Bill/Lunaa ♥ tästä parituksesta on itse asiassa alkanut pikkuhiljaa tulla yks mun suosikeista, ja näitä tälläisiä onkin viime aikoina tullut kirjoitettua useampikin. Idea tähän lähti Oh Landin
Wolf and I kappaleesta (en sit tiedä et huomaaks sen tästä
)
Väriliekeillä tanssienLunan maailma oli täysin erilainen kuin Billin; tyttö oli maalannut omansa vesiväreillä, roiskien maalia siveltimestä taivaalle ja upottaen sen sitten veteen värjätäkseen merenkin; Bill halusi olla osa tätä maailmaa, osa sitä kaikkea mitä Luna oli, mutta mies ei omannut tarpeeksi värejä ja näin ollen katosi siveltimen ulottumiin (lakastui ruusujen tavoin, kun aika otti ne omakseen).
”Haluatko kuulla narksuista?” Luna oli kysynyt. Bill kuunteli Lunan puhuvan näistä pienistä olennoista kuin olisi itsekin uskonut niihin, leikki tytön hiuksilla ja hymyili ilmassa pyöriville käsille kertomuksen saavuttaessa kiihtyneen sävyn (eikä Luna muistanut hengittää, ja itsekin ihmetteli miksi).
Luna tiesi sen minkä Billkin; mies oli liian harmaa elääkseen Lunan kanssa samassa maailmassa (siinä jossa ilma räjähti värikkäiksi liekeiksi, veden alla pystyi hengittämään ja mahdotonta ei ollutkaan), mutta silti tyttö yritti saada miehen uskomaan – vaikka tiesi itsekin, ettei tätä voinut pakottaa (harhaluuloja oli liian monta, eikä Luna tiennyt mitä ne olivat koska hän itse uskoi enemmän kuin oikeasti pystyikään) -
ja siksi kumpikaan ei tiennyt syytä siihen, miksi he tekivät kaiken sen, mikä kaiken järjen mukaan olisi pitänyt jättää tekemättä (Luna ei pelännyt satuttavansa itseään – hän pelkäsi satuttavansa Billiä). Ja silti molemmat olivat täysin erilaisia toistensa seurassa – sellaisia, joita normaalisti eivät olleetkaan; vapaita.
Mutta se ei ollut tarpeeksi, ja Bill oli ensimmäinen joka lähti (yritti poistaa varjonsa tuoman harmauden Lunan väriskaalasta), eikä Luna yrittänyt tätä estellä (kuvitteli ettei Bill kuulunut sinne missä Luna itse oli, vaikka se sattuikin) -
mutta unohtamaan ei kumpikaan suostunut.
You are the wolf
And I am the moon
And in the endless sky we are but one
We are alive
In my dreams wolf and I