Kelmit leirikoulussa K-11 6/?

[emppa_p]

Otsikko: Kelmit leirikoulussa
Kirjoittaja: emppa_p
Beta: Rentun Ruusunen luvun 5 ja Lily• luvusta kuusi eteenpäin (:. Kiitän molempia.
Fandom: Potter
Genre: fluff, romance, drama, humor, ja muita
Paritus: Lily/James, Sirius/OC/Remus,Peter/OC, Frank/Alice, ja ehkä muita lievempiä
Ikäraja: enintään K-11
Summary: Tässä selitys minkä takia Tylypahkassa ei enää järjestetä leirikouluja.
Vastuuvapaus: Sen minkä tunnistatte kuuluvan Rowlingille, on hänen ja loppu on minun mielikuvituksestani ja en saa tästä rahallista hyötyä.
Varoitukset: kielenkäyttö? Lisäilen jos tulee muuta mieleen.
A/N: Ensimmäinen Fictini joten olkaa kilttejä…  Rakentavaa palautetta ja muitakin kommentteja otan mieluusti vastaan.  Tuolla tuo Sirius/OC/Remus merkintä tarkoittaa siis kolmiodraamaa . Pilkutus virheitä minulla varmaankin on todella paljon ja pahoittelen niitä jo etukäteen…

Luku 1.

Punahiuksinen Lily Evans katseli ympärilleen. He olivat keskellä Skotlannin maaseutua ja seisoivat vanhan valtavan valkoisen kartanon pihassa. Tyttö katseli ympärilleen, peltoja joita oli silmän kantamattomiin, joillakin niistä seisoi lampaita laiduntamassa tyytyväisen näköisenä. Kaikki oli niin rauhallista kunnes…
”MUSTA, POTTER, PISKUILAN, LUPIN! PYSÄYTTÄKÄÄ TUO LAMMAS HETI!” kuului aina niin sulosointuinen huuto heidän tuvanjohtajansa professori McGarmivan suunnalta. Lily kääntyi katsomaan mitä kelmit olivat tällä kertaa tehneet ja näki, että vaaleanpunainen lammas leijui hieman maanpinnan yläpuolella ja jahtasi hätääntyneen näköistä Severus Kalkkarosta. Kelmien kasvoilla oli sellainen ilme kuin olisivat keksineet hyvänkin pilan. McGarmiwa näytti siltä, että räjähtäisi kohta ja Lilyn oli pakko tirskahtaa hiljaa itsekseen tämän ilmeelle (vaikka olikin nähnyt sen melko usein kiitos kelmien). 
”KAKSIKYMMENTÄ PISTETTÄ POIS ROHKELIKOLTA JA JÄLIKI-ISTUNOTOA!” professori karjui naama punaisena.
”Mutta professori hyvä”, James Potter sanoi teko mielistelevään ääneen. ”Emmehän ole koulussa, joten eihän Rohkelikolta silloin voi ottaa pisteitä pois” poika jatkoi.
”MINÄ VOIN OTTAA PISTEITÄ POIS VAIKKA KESÄLOMALLA JOS NIIKSEEN TULEE, MUTTA NYT PYSÄYTTÄKÄÄ TUO LAMMAS HETI, TAI JÄLKI-ISTUNTONNE JATKUU KOKO LOPPUVUODEN!” professori jatkoi karjuntaa.
”Selvä on Minnie rauhoitupas jo ettei tuo otsasuonesi räjähdä, ja sehän olisi hyvin ikävää.”, Sirius Musta koulun tunnetuin naistenmies, casanova, sydäntenmurskaaja tai millä nimellä häntä halutaankaan kutsua sanoi imartelevalla äänellä samalla kun lammas laskeutui paikaalleen taas valkoisena ja Kalkkaros huohotti hengästyneenä.
”Ja herra Mustan jälki-istunto jatkuu sitten koko kuukauden!”, McGarmiwa jatkoi, mutta jo hieman rauhoittuneena kun lammas oli taas valkoisena paikallaan laiduntamassa.
 
”Ja jos NYT viitsisitte kuunnella minua kun kerron tämän leirikoulun käyttäytymis-säännöt. Eli tytöt ja pojat nukkuvat eri huoneissa, kyllä Musta ikävä tuottaa pettymys, mutta kuulit aivan oikein, ja huoneissa on oltava viimeistään yhdeltätoista illalla. Suostuimme joustamaan tässä asiassa, koska rehtorin Dumbledoren mukaan olette jo aikuistuneet sen verran, että pystytte käyttäytymään illalla jokseenkin asiallisesti, mutta minun on pakko sanoa, että en ole tästä asiasta aivan niin varma joidenkin ihmisten osalta.” tässä vaiheessa professorin katse käväisi kelmeissä ennen kuin jatkoi.
”Saatte itse valita huone toverinne, mutta jos nämä järjestelyt eivät toimi niin me muutamme niitä. Huispausta täällä ei saa pelata, koska täällä on liian iso riski, että jästit näkevät sen, ja voisiko herra Potter ystävällisesti sulkea suunsa ,sillä näyttää samalta kuin kala kuivalla maalla. Jos ansaitsette jälki-istuntoa täällä, niin suoritatte sen myös täällä isäntäväen kertomalla tavalla. Olemme täällä kaksi viikko ja vaikka olemmekin vain sen aikaa toivon, että te kaikki käyttäydytte täällä hyvin ettekä tuota pettymystä meille opettajille. Johtajaoppilaat…” Hänen katseensa käväisi Lilyssä ja Jamesissa.
”Teillä on myös täällä velvollisuuksia ja partioitte ympäristössä kello yhdestätoista, kello yhteen. Te kaikki osallistutte täällä pieni muotoisille oppitunneille jossa opetellaan erilaisia jästien luonnossa selviytymistaitoja ja järjestetään pieni muotoisia kilpailuja. täällä ei saa taikoa ollenkaan.” jopa professorit näyttivät nyrpeiltä tässä vaiheessa.
”Sillä tätä majataloa pitää eräs jästi perhe ja he eivät käsittääkseni ole tottuneet taikoihin ollenkaan joten toivon, että en näe enää yhtään lentävää vaaleanpunaista lammasta!” professori tuijotti suoraan siriukseen tiukasti.
”Tottahan toki professori! Voin VANNOA, että ette tule näkemään MITÄÄN sen kaltaistakaan enää!”, Sirius huudahti ja näytti niin viattomasti ettei huijannut ketään.
”Ja vielä kertaukseksi jos joku ei kuullut ensi,mäisellä kerralla niin tytöt ja pojat EIVÄT saa nukkua samassa huoneessa paitsi jonkun ERITTÄIN hyvän syyn nojalla, kyllä herra Longbottom ja neiti Prewett kuulitte aivan oikein, ja ei, en todellakaan halua kuulla missä olette olleet kun suvaitsitte saapua vasta nyt, mutta joka tapauksessa kaksikymmentä pistettä pois Rohkelikolta ja Puuskupuhilta.”, professori lisäsi vielä loppuun ja katsoi pistävästi Alicea, joka oli juuri ilmaantunut paikalle poikaystävänsä Puuskupuh Frank Longbottomin kanssa. Alice hiipi Lilyn viereen aivan punaisena kasvoiltaan ja sen näköisenä kuin haluaisi painua maan alle ja yritti olla katsomatta kehenkään virnuilevista oppilaista tai tuimannäköisistä opettajista.
 
”Noniin seuratkaapas minua ja painotan vielä, että mitään taikoja täällä ei sallita!” McGarmiwa muistutti vielä ennen kuin lähti johdattamaan heitä makuukammareilleen.
”Jäinkö mistään paitsi?” yhä punainen Alice kysyi Lilyltä.
”Et oikeastaan mistään, McGarmiwa kertoi säännöistä ja kelmit muuttivat yhden lampaan pinkiksi ja laittoivat jahtaamaan Kalkkarosta. Eli et yhtään mistään jäänyt paitsi.”, Lily vastaasi virnistäen.
”McGarmiwa taisi saada mukavan raivarin, vai?”, Alice kysyi hihittäen poskien punan jo laskutuessa tytön pyöreillä poskilla.
”Juu saihan se ihan mukavan”, Lily irvisti.
”Ja nyt minä haluaisin kuulla minkä takia nuori siveellinen neiti Prewett saapui erään nimeltä mainitsemattoman Longbottomin kanssa noin paljon myöhässä”, kuului vinoileva pojan ääni heidän takaansa. Alice mutisi jotain, joka kuulosti aivan:
”ööh… Ääh.. Ei kuulu sinulle……” muuttuen jälleen aivan punaiseksi. Lily kääntyi ympäri ja näki poika nelikon, joka oli ottanut heidät kiinni kyllästyttyään kiusaamaan kalkkarosta. 
”Ai ei kuulu minulle?”, Sirius musta uskottoman komea poika kysyi kohottaen kulmiaan.
”Minähän vain yritän varjella tupatoverieni siveellisyyttä” poika jatkoi virnuille yhä leveämmin.  Muiden poikien purskahtaessa nauruun hänen ympärillään.
”Mitä?!” närkästynyt poika kysyi samalla kun huitaisi mustan hiussuortuvan pois komean naamavärkkinsä edestä.
”Anturajalka minusta SINUN ei pitäisi puhu muiden siveellisyyden varjelemisesta!” sanoi mustasotkuhiuksinen silmälasipäinen James naurun purskahdustensa lomasta.
”Kuinka niin?”, toinen kysyi vinoillen nyt itsekin.
”No jos ottaa huomioon kuinka monta tyttöä olet käyttänyt luutakomerossa vaikka on vasta syyskuun puoli väli” James aloitti, mutta Lily keskeytti tämän:
”Minä en halua kuulla mitään tästä aiheesta enempää!”.
”Ihan miten vain haluat Lily kukkaseni”, James sanoi katsoen tyttöä virnuillen.
”Minä en ole mikään kukkasesi! Suostuin siihen, että kutsut minua Lilyksi, koska olemme johtajaoppilaita, mutta jos alat keksiä typeriä lempinimiä minulle niin olen taas Evans.”, Lily tiuskaisi pojalle jatkaen kävelyään professoreiden perässä kohti heidän nukkumapaikkaansa, joka sijaitsi päärakennuksen takana melko isossa punaisessa sivurakennuksessa. Professorit johdattivat heidät sinne ja ohjastivat oikeisiin huoneisiin
 
Lily jakoi huoneeseen Alicen ja kahden muun Rohkelikko tytön kanssa, Lauren Smithin ja Amy Brownin kanssa. Huoneessa oli kasi kerros-sänkyä joista toisen alasängylle Lily kiepsahti ja Alice toisen. Huone oli melko avara. Ikkunan edessä oli iso valkoinen pöytä jolla oli pienessä ruukussa kukkia. Huoneessa oli kaiken kaikkiaan kolme ovea, yksi, joka johdatti käytävälle, yksi kylpyhuoneen ovi ja yksi ovi josta he eivät tienneet minne, se johti.
”Minne tuo ovi johtaa?”, Lily kysyi osoittaen samalla viimeistä ovea.
”En tiedä, mutta katsotaan”, Alice sanoi samalla kun nousi ja käveli ovelle aukaisten sen sepposen selälleen. Oven takana he näkivät kelmien huoneen. Sirius makoili laiskasti toisella yläsängyllä ja James toisella. Remus oli purkamassa laukkuaan yhteen vaatekaapeista ja Peteriä ei näkynyt missään joten tämä oli varmaan, joko vessassa tai ruokavarkaissa. Pojat kääntyivät katsomaan auenneelle ovelle ja Siriuksen ja Jamesin kasvoille nousi kuuluisa kelmi virne. Kun Alice näki mitä oven takana oli, hän parahti kuin kidutettu kissa ja yritti sulkea ovea äkkiä, mutta Sirius oli jo pompannut ylös sängyltään ja painellut ovelle James perässään.
”Kas, kas, kas, tämähän oli mukava ovi! Vai mitä, Sarvihaara?” poika kysyi virnuillen yhä leveämmin.  Jamesinkin kasvojen virne vain leveni kun hän katsoi Lilyyn, tyttö hakkasi päätään tyynyyn ja valittaen samalla jotain josta kukaan ei saanut selvää. Lauren ja Amy hätkähtivät muiden mukana oven takana paljastuvaa näkymää, mutta näyttivät melko tyytyväisiltä (Amy oli ollut jo iät ja ajat ihastunut (ihme ja kumma) Peteriin ja Lauren Remukseen).
”Loistavaa! Illalla pullonpyöritystä?” kysyi silmälasipäinen poika ruskeat silmät tukkien.
”EI!” kuului kova karjaisu Lilyn suunnalta, mutta Amy ja Lauren näyttivät melko innostuneilta ja Alicen kasvoilla taas oli juonikas ilme.
”Älä viitsi Lils! Mene nyt mukaan!”, Alice sanoi yhä juonikkaampi ilme kasvoillaan.
”Etkö sinä muka tule?”, Lily kysyi silmät nyt viiruina. Alice punastui vähän vastatessaan:
”No ajattelin vähän, että voisitte pelata sitä poikien puolella ja minä voisin pyytää Frankin tänne…”. Nyt Alicen kasvot olivat aivan punaiset. ”Kyllähän se meille käy! Täytyyhän meidän auttaa nuortaparia, mutta luvatkaa, että ette tee mitään mitä minä en tekisi!”, Sirius sanoi iskien nyt silmää aivan punaiselle Alicelle.
”Eli aloitamme kello yhdeksän pelaamaan meidän kammarissa? Ja minusta tuntuu, että meidän kannattaisi peittää tuo ovi, koska Minerva tai kukaan muukaan professori tuskin pitäisi siitä jos joku heistä sattuisi tulemaan käymään täällä.”, Remus sanoi liittyen puheeseen.
”Totta puhut Kuutamo!”, James sanoi katsoen Lilyä iloisesti, tyttö taas tuijotti tiukasti jalkojaan. Eihän hän pitänyt Potterista, mutta silti se tunne mahan pohjassa aina kun poika katsoi tätä ruskeineen silmineen… Ei, hänen täytyy unohtaa se, hänhän inhoaa Potteria.
”Lily kai sinä olet mukana vaikka Alice aikookin viettää iltaansa Frankin kanssa?”, Lauren tarkisti. Lily empi hetken kunnes sanoi: ”Hyvä on… Olen mukana”. Jamesin kasvot levisivät hymyyn, mutta Lily jatkoi:
”Olen mukana sillä ehdolla, että kukaan ei laita minua suutelemaan Potteria tai Potteria minua! Onko selvä?” tyttö katsoi tuimasti varsinkin Siriusta, joka näytti pettyneeltä, mutta ei niin pettyneeltä kuin James, mutta virkkoi silti:
”No hyvä on Lily-kukkanen. Emme laita sinua suutelemaan Sarvihaaraa, tai Sarvihaaraa sinua”.
”Lopeta sinäkin tuo Lily-kukkanen puheet heti alkuunsa Musta! ” tyttö tiuskahti takaisin. 
”Mutta katsos kun olet ollut Lily-kukkanen jutuissamme jo ensimmäiseltä luokalta lähtien! Ja sanon ylpeänä, että MINÄ keksin sen nimen silloin kun Sarvihaara muutti muodonmuutoksissa korvasi vahingossa kukanterälehdiksi.” poika jatkoi ja iski silmää. Lily vuorostaan punehtui muistaessaan sen. Hän oli tietenkin suuttunut pojalle, joka oli pyydellyt anteeksi ja oli selittänyt hädissään, että oli yrittänyt muuttaa tytön edessä ollutta pikaria kukkakimpuksi, mutta jotain oli kai mennyt pieleen. McGarmiwa oli ollut samalla vihainen kuin ylpeäkin. Rohkelikolta lähti silloin kymmenen pistettä, mutta se ansaitsi viisitoista hyvästä ihmismuodonmuutoksen yrityksestä.
”Mutta nyt meidän pitää mennä. Lipetit ilmoitti, että meillä on ruokailu kymmenen minuutin päästä”, Remus ilmoitti asiallisesti.

[soFFii]

Jatkoa! tykkäsin alus oli joku pieni virhe mut muuten en huomannu mitään en kyllä lukenukkaan hirveen tarkasti.

[Riekun]

Tykkäsin! Ja ideakin on hyvä!^^ Pikkuvirheitä bongasin pari mut ne ei haitannu lukukokemusta.. Hyvä ekaksi ficiks! Onko tää muuten jatkoficci vai oneshot?

[MiNi]

Tykkäsin! <3 Idea on ihana ja kokemuksesta tiedän, että kun on eka fikki oottaa paljon (ainakin minä  ). Käyn aina kurkkimassa ja aluks lannistuin kun muille kommattiin, mut mulle ei (Heh... olin vähä kade  ) Hypin kattoon asti joka kommentista ja siks aattelin et haluut kommentei. Mää pilkunviilaan kaikille, mutta mulla itsellä on 100000000 pilkkuvirhettä (Kiitos beta )

”MUSTA, POTTER, PISKUILAN, LUPIN! YSÄYTTÄKÄÄ TUO LAMMAS HETI!”

pitäs varmaan olla PYSÄYTTÄKÄÄ 

McGarmiwa näytti siltä, kun räjähtäisi kohta ja Lilyn oli pakko tirskahtaa hiljaa itsekseen tämän ilmeelle

siltä (pilkku) kun...   Mutta suosittelisin tuohon lauseeseen että-sana kun-sanan tilalle  .

Älä pliis ajattele mua pahiksena, mutta kun mää haluan auttaa 

Ja jatkoa pliis nopeeta 

MiNi (jolla olisi kiire oman fikin kirjoittamiseen, mutta ei voinut jättää kommaamatta  )

[emppa_p]

A/N:
soFFii: Kiitos kommentista

Riekun: Kiitos, ja siis jatko fictiksi tätä ajattelin. Saa nähdä miten pitkä tästä tulee (;

MiNi: Oho! Kiitos, täytyy korjata! (;  En ajattele sua pahiksena, vaan kiitos huomautuksista Kiitos paljon kommentista


Tässä luvussa saattaa olla jotain hieman epäselvää, mutta se tarkennetaan seuraavasssa luvussa (:

Luku 2.

He lähtivät kohti päärakennusta, jonka pihassa professorit: McGarmiwa, Lipetit, Kuhnusarvio ja Amaryllis odottivat heitä. Kun kaikki oppilaat olivat paikalla, opettajat jakoivat heidät tupiensa mukaan ryhmiin, ja lähtivät johdattamaan kohti ruokasalia.
Lähes koko matkan James töllisteli vain edessään kävelevän punapään hiuksia kuin lumoutuneena. Sirius tökkäsi poikaa kylkeen innostuneen oloisena.
”Katso mikä ilmestys!” poika kuskasi toiselle ja osoitti innostuneesti edessäpäin seisovaa noin heidän ikäistään tyttöä, jolla oli vaaleat joka suuntaan sojottavat hiukset ja sinivihreät silmät. Sirius tuijotti tyttöä niin kuin ei olisi tyttöä ikinä eläessään nähnyt (tosin Sirius tuijotti niin lähes jokaista uutta tyttöä jonka näki). Jamesista tyttö oli kyllä kaunis, mutta ei aivan hänen tyyppiään, tai no hänen tyyppiään olivat tytöt, joilla oli aivan samanlaiset punaiset hiukset kuin Lilyllä ja samanlaiset smaragdinvihreät silmät, joten sellaisia tyttöjä oli aika harvassa. Tähän mennessä hän oli tavannut vain yhden sellaisen tytön, joka täytti kriteerit ja, tämä tyttö käveli juuri parin metrin päässä hänestä nauraen iloisesti ystäviensä kanssa.
”Ihan kiva”, James vastasi toiselle, joka muljautti silmiään.
”Ihan kiva? Katso nyt noita tissejä!”, Sirius intoili.

Remus oli kuullut heidän keskustelunsa ja vilkaisi myös tyttöä ja hätkähti kun tunnisti tytön ja katsoi tarkkaavaisesti tyttöä ja yhtäkkiä tytönkin katse kohtasi hänen ja hetken tämä näytti elävältä kysymysmerkiltä kunnes tunnisti pojan ja hymyili iloisesti ja heilautti kättään. Remus tunsi pienen punan nousevan kasvoilleen, mutta heilautti kättään takasin. Yhtäkkiä Remus tajusi Peterin saapuneen, mutta ennen kuin ehti aloittaa pojan tenttaamisen, niin McGarmiwa alkoi puhua:
”Tässä ovat Andersonit, jotka pitävät tätä paikkaa pystyssä. He pitävät teille välillä ne jo aikaisemmin mainitsemani pienmuotoiset oppitunnit ,mutta taidankin antaa heidän itse kertoa lisää ja selventää paikan järjestys-säännöt jos joillekin…” tässä vaiheessa McGarmiwan katse käväisi selvästi kelmeissä.
"Ne eivät vielä ole heille selviä”. Ja sen sanottuaan hän siirtyi syrjään ja noin keski-ikäinen mies astui edemmäs ja alkoi puhua:
”Hyvää alkavaa iltaa! Minä olen siis Tom Anderson ja toimin tämän paikan isäntänä”. Mies näytti ystävälliseltä, mutta siltä myös, että tarpeen tullessa voisi olla tiukka.
”Tämän paikan säännöt on melko helppo muistaa ja niitä on vain muutama: 1) Aamiainen tarjoillaan kello kahdeksasta yhdeksään. Päivällinen on noin kello viisi ja illallinen kello kahdeksan. 2) Oppitunneilla käyttäydytään hyvin ja toivon, ettei siellä tapahdu mitään erikoista ja uskon, että te kaikki voitte käyttäytyä hyvin.” tässä vaiheessa (kaikkien ihmetykseksi) taka-alalla oleva McGarmiwa näytti silmänräpäyksen ajan siltä, että voisi purskahtaa nauruun vilkaistessaan kelmeihin.
”3) Täällä on aika paljon eläimiä joten toivon, että ette kiusaa niitä kuin viisivuotiaat. Seitsemäntoistahan te olette?” hän tarkisti ja katsahti McGarmwaa, joka nyökkäsi, mutta jonka silmistä näkyi nauru. Tom ei näyttänyt huomanneen sitä vaan jatkoi:
”No sittenhän te olette saman ikäinen kuin minun tyttäreni Emma tässä. Jos haluatte ratsastaa teidän täytyy kysyä häneltä lupa, ja jos hän näkee sen tarpeelliseksi hän tulee mukaan katsomaan, että selviätte hengissä sieltä.  Ja vielä tässä on vaimoni Birget ja häntä totellaan samassa määrin kuin minua, ehkä jopa enemmän, mutta eipä tässä sen enempää! Ruvetkaapas syömään!” mies lopetti puheensa ja ohjasti heitä yhä edemmäs jossa oli viisi pitkää pöytää, jotka muistuttivat hieman Tylypahkan tupapöytiä.

Oppilaat katsoivat epävarmasti professoreja joista Kuhnusarvio avasi suunsa ja sanoi:
”Saatte istua haluamassanne järjestyksessä”. Sen kuultuaan oppilaat ryntäsivät pöytiin saadakseen kavereilleenkin paikat. Kelmit suuntasivat tietenkin Jamesin johdolla istumaan Lilyn ja tämän ystävien luokse. Lily istui Alicen veressä, joka taas istui Frankia vastapäätä ja Frank istui Amyn vieressä, jota vastapäätä istui Lauren. James istahti muitta mutkitta Lilyä vastapäätä, vaikka tyttö ei näyttänyt olevan kovin tyytyväinen ratkaisuun. Sirius istui Lilyn viereen ja Peter poikaa vastapäätä.  Remus taas päätti istahtaa Siriuksen viereen. Remus oli juuri ehtinyt aloittaa kanan syömisen ja nauroi tyttöjen ilmeille kun he katsoivat Siriuksen ja Jamesin hotkimista ilmestyi Emma paikalle ja istui Remusta vastapäätä muitta mutkitta. Sirius tuijotti vuoroin tyttöä vuoroin Remusta, joka oli hieman punehtunut.
”Hei Remus! Siitä on pitkä aika!” tyttö sanoi hymyillen iloisesti.
”Niin on. Liian pitkä”, Remus vastasi.Sirus tökkäsi ”huomaamattomasti” ystäväänsä, että tämä esittelisi muutkin.
”Tässä on Sirius, tuo sinun vieressäsi oleva on Peter hänen veressään istuu James ja häntä vastapäätä on Lily…”, Remus luetteli muut loppuun, ja Emma nyökkäsi kaikille kun heidät oli esitelty.
”Minä olen siis Emma, kuten varmaan kuulittekin äsken” tyttö pyöräytti silmään.
”En olisi uskonut enää näkeväni sinua” hän jatkoi puhuen suoraan Remukselle, joka tunsi kaikkien katseen itsessään, mutta vastasi silti: ”En minäkään sinua!”. Sirius katsoi muiden mukana kysyvästi (ja hieman mustasukkaisesti) Remusta ja kysy sitten kaikkien mielessä olevan kysymyksen:
”Mistä te tunnette toisenne?”. Remus vilkaisi Emmaa, joka katsoi takaisin.
”Ehkä minä kerron…” tyttö sanoi hitaasti.
”Me tapasimme toisemme noin vuosi sitten ranskassa jossa olimme lomalla. Muistan miten olin perheeni kanssa juuri saapunut hotellille. Olin innoissani, koska ei meidän perheellä usein ollut varaa lomamatkaan mihinkään ulkomaille. No päätimme, että vielä sinä iltana emme lähtisi kaupungille vaan pysyisimme sen illan hotellilla. No kun ilta tuli menimme syömään ja aina niin ihanat vanhempani olivat ilmoittaneet minut mukaan hotellin toimintakerhoon. En vieläkään tiedä mikä on pahempaa kuin se… No ohjelman järjestäjä oli hieman liian innokas eikä suostunut hyväksymään sitä, että minä en leikkisi piilosta viisivuotiaiden kanssa. No jouduin sananmukaisesti juoksemaan pakoon häntä ja viisivuotiaiden armeijaa. Juuri kun juoksin erään kulman taakse kolmannessa kerroksessa törmäsin johonkin. Tietysti heti pelkäsin, että olin törmännyt siihen Rafaeliin (siis ohjelmavastaavaan), mutta törmäsinkin tähän Remukseen tässä ja kävi ilmi, että hänkin oli samalla pakomatkalla kuin minä, joten jatkoimme pakoa yhdessä. No lopultahan se Rafael sai meidät kiinni ja kai siitä oli hieman apua, että oli saanut lahjottua hotellin turvamiehen niin, että tämä pystyi katsomaan valvontakameroista (Tässä vaiheessa kaikki muut apitsi Lily ja Remus näyttivät kysyviltä). Mutta jos jotain hyvää siitä pitää keksiä niin ainakin me tutustuimme Remuksen kanssa ja oli helpompi kestää sitä kärsimystä kahdestaan. Ja tietenkin unohdimme vaihtaa osoitteita, joten yhteyden pito oli mahdotonta, kunnes äsken huomasin hänet täällä”, Emma lopetteli kertomustaan. Sirius katsoi kulmiaan kohotellen Remusta ja sanoi:
”Kuutamo sinä olet tainnut unohtaa kertoa meille jotain”. Remus punastui entisestään ja Sirius jatkoi vielä:
”Vaikka tuo kyllä selittääkin, että miksi olit lähes kokoajan omissa maailmoissaan, aivan kuten Sarvihaara joskus kun se haaveilee Lilystä”.  Nyt Remus oli jo aivan punainen, muttei sentään yksin sillä Jameskin oli punastunut Siriuksen puhuessa ja yllättäen Lilykin tuijotti lautastaan varsin punaisena. Yhtäkkiä Emma hyppäsi ylös ja katsoi Remukseen kysyessään:
”Remus haluatko nähdä sen hevosen josta puhuin silloin?”. Remus nyökkäsi ja nousi hänkin ylös. Emma oli jo lähdössä johdattamaan poikaa talleille, kun Sirius sanoi tälle virnistäen:
”Hei me pelaamme illalla pullonpyöritystä! Tule mukaan jos tahdot! Meidän huoneemme numero on 11 ja kello yhdeksän aloitamme”. Emma näytti innostuneelta ja vilkaisi nopeasti Remukseen ja nyökkäsi sitten. Sirius iski vielä ”huomaamattomasti” silmää aivan punaiselle Remukselle. Emma oli kuin ei huomaisi tätä ja lähti johdattamaan tätä talleille. Kun he olivat poistuneet James sanoi Siriukselle:
”Kuule Anturajalka, jos totta puhutaan sinulla ei taida olla kovin suuret mahdollisuudet tuohon tyttöön!”
”Kyllä minä hänet saisin jos haluaisin, mutta taidan jättää hänet suosiolla Kuutamolle” vastasi Sirius tälle virnuillen

Emma ja Remus saapuivat talleille rennosti jutellen.
”Varaudu sitten siihen, että Siriuksella tunnetusti menee kovaa, kun hän pelaa pullonpyöritystä”, Remus varoitti johon Emma nauroi. ”Enköhän minä pärjää. Haittaako sinua, että lupauduin mukaan?” hän kysyi varovasti pojalta samalla kun hän vaihtoi eräälle mustalle hevoselle veden.
”Ei ollenkaan! Itse asiassa on mukavaa, että lupauduit mukaan! Me siis pelaamme meidän huoneessamme Alicen pyynnöstä, että hän ja Frank saisivat viettää laatuaikaa keskenään toisessa huoneessa. Mary ja Marleen suostuivat ilman enempiä suostutteluja, mutta Lily laittoi meidät vannomaan ettei joudu suutelemaan Jamesia, mutta pelkään Lilyn puolesta, että Siriuksella on pahempaa mielessä!” ,Remus naurahti. ”Mitä sen Lilyn ja Jamesin välillä oikein on?”, Emma uteli.
”No Sarvihaara on jahdannut häntä lähes tauotta toisesta luokasta lähtien, muttei ole saanut osakseen kuin kirouksia ja muuta mukavaa”. Remus vastasi nauraen ja kysyi sitten:
”Oletko vieläkään sinut sen kanssa, että maailmassa elää velhoja ja noitia?”.  Emma nauroi taas:
”Kuinka monesti se pitää sanoa, että olen. Vaikka nyt kun alan miettiä et oikeastaan silloin Ranskassa antanut mitään pitäviä todisteita siitä, jollei lasketa sitä puutikkua…”.
”Muistan miten ajattelin, että varmaan pidit minua hulluna, mutten voinut muutakaan kuin kertoa kun olit kerran jo nähnyt taikasauvani, enkä keksinyt mitään järjellistä selitystä sille. Mutta haluaisitko nähdä nyt sillä A) Olemme koulu ajalla joten voin taikoa ja B) Olen täysikäinen. Muistathan kun kerroin, että velhot tulevat täysi ikäisiksi 17-vuotiaina?”,Remus vastasi hieman kiusaantuneena.
”Joo, todellakin! Laita vaikka tuo sanko lentelemään ympäriinsä!” tyttö vastasi innoissaan. Remusta hymyilytti ja kohta se sanko lentelikin ympäriinsä ja Emma katseli sitä lumoutuneena.
”Nyt on kyllä paras lopettaa, sillä jos, joku professoreista näkee olen todella pahassa pulassa!”, Remus sanoi ja ämpäri lakkasi lentelemästä ja taikasauva katosi pojan taskuun.
”Mutta hei nyt minun pitää mennä! Täytyy lähteä utelemaan Matohännältä… tai siis Peteriltä, että mihin oli kadonnut aikaisemmin.”, Remus jatkoi ja kääntyi lähteäkseen.
”Mutta nähdään sitten” hän vilkaisi kelloaan.
”Kymmenen minuutin päästä”. Emma nyökkäsi ja hymyili. Kun Remus oli jo kääntynyt lähteäkseen hän kuuli huudon takaansa:
”Remus odota!” Poika kääntyi ja Emma juoksi hänen luokseen ja seisahtui siihen ja empi hetken ennen kuin suuteli tätä.
”Parempi näin ettei Sirius saa yllätettyä meitä illalla!” tyttö sanoi naama aivan punaisena ja Remus vain tuijotti häntä yhtä punaisena takaisin ja kumartui varovasti tytön puoleen takaisin. Tyttö tajusi mitä poika aikoi tehdä ja kumartui häntä kohden ja heidän huulensa kohtasivat jälleen. Tällä kertaa suudelma kesti hieman pidempään, mutta lopulta Emma erkani siitä ja sanoi:
”Halusin tehdä tuon jo Ranskassa”. Remus nyökkäsi hymyillen. Emma tönäisi tätä leikkimielisesti ja sanoi:
”Lähdepäs siitä nyt ystäviesi kuulusteltavaksi!”. Remus nauroi
”Voin kuvitella miten he katsovat minua kun tulen huoneeseen aivan pää pilvissä!”. Emma vain virnuili.
”Nähdään sitten kohta!” tyttö vielä sanoi ennen kuin kääntyi lähteäkseen. Remus nyökkäsi ja lähti hänkin omia reittejään kohti huoneistoja.

[MiNi]

Ihana luku <3 Ja löysin taas virheitä (miks mun pitää kiusata ihmisiä? )

Tähän mennessä hän oli tavannut vain yhden sellaisen tytön,

Tuo oli hauska virhe sillä van on englantia 

Jos haluatte ratsastaa teidän täytyy kysyä häneltä lupa,

Ja tuo oli huono suomi kieli 

”Ihan kiva? Katso nyt noita tissejä!”, Sirius intoili.

Tässä ei ole mitään vikaa, mutta purskahdin nauruun

Jatkoa tuli nopeasti (kuten minulla, kun en jaksanut odottaa, mutta nyt on ongelmia, koska ensimmäiset lukuni olivat valmiiksi koneella ennen kuin julkaisin sen ja nyt pitää kirjottaa paljon koulu töiden lomassa) Mutta se on (tavallaan) hyvä asia 

Jatkoa odotan 

MiNi (joka yhäkin kirjoittaa fikkiään)

[emppa_p]

MiNi: Oho! Että noita kirjoitusvirheitä aina tuppa tulemaan... xD mutta korjaan ne ja kiitän ja kumarran jälleen kommentoinnista

[emppa_p]

A/N: Jatkoa olkaa hyvä 

Luku 3.

Kun Remus saapui makuuhuoneeseen, kaikki muut pojat makasivat omilla sängyillään rennosti, ja pullo kökötti jo lattialla valmiina. Poikien päät kohosivat heti katsomaan juuri tullutta Remusta.
”No miten meni?”, Sirius kysyi virnuillen leveästi.
”Miten niin miten meni?”, Remus esitti vastakysymyksen, sillä tyhmän esittäminen oli paras suunnitelma mitä hänellä oli. Hän istahti siinä samalla omalle vuoteelleen.
”Mitä teitte?”, James kysyi omasta vuoteestaan kulmat koholla.
”Juteltiin ja ruokittiin hevosia”, Remus vastasi tuijottaen samalla Siriuksen sängyn pohjaa.
”Pyh! Tylsää! Lääpittekö te ollenkaan?” Siriuksen ääni kysyi Remuksen yläpuolelta. Remus tunsi punastuvansa, mutta hänen onnekseen ovelle koputettiin juuri silloin, ja Sirius hyppäsi heti pystyyn odottamatta Remuksen vastausta ja avasi oven, jonka takana seisoivat kaikki neljä tyttöä. Amy astui ensimmäisenä sisään ja Remus oli havaitsevinaan pienen punan tytön kasvoilla tämän kohdatessa Peterin katse ja poikakin näytti punastuvan.
”Nyt oli kyllä tapahtunut jotain mistä he eivät tienneet”, Remus tuumi itsekseen istuttuaan lattialle piiriin Emma toiselle puolelleen ja Peter toiselle.

Lily ei ollut vieläkään aivan varma miksi oli suostunut tähän. Ehkä siksi, koska halusi antaa Alicelle ja Frankille yhteistä aikaa tai, siksi koska oli yllytyshullu masokisti.  Sirius piteli pullo kädessään kuin valtikkaa samalla kun alkoi puhua:
”Eli kaikki varmaan tietävät säännöt ja vielä tarkennukseksi, jos ei suostu vastaamaan kysymykseen, tai tekemään tehtävää pitää ottaa jokin vaatekappale pois”, ja kun hän oli sanonut laski pullon maahan ja oli jo valmis pyörittämään sitä, mutta Remus keskeytti tämän ja kaivoi sauvansa esiin ja osoitti ovelle ja loitsi lukitus- ja vaimennusloitsun. Lily tuijotti Remusta kuin hullua (eikä vain Lily vaan oikeastaan kaikki). Oliko Remus menettänyt järkensä? Heillä oli jästi mukana, mutta Emma vain hymyili rentona ja selitti:
”Ei hätää, tiedän että te kaikki olette noitia ja velhoja! Sain sen selville silloin Ranskassa, kun Remus ei keksinyt parempaa selitystä tuolle puukepilleen”, kaikki tuijottivat yhä Remusta. James tokeni ensimmäisenä ja kysyi Remukselta:
”Kuutamo miksi sinä loitsit tuon oven?”. ”Ajattelin, että Minerva tai kukaan muukaan opettaja ei pitäisi tästä, joten ajattelin varmistua siitä, ettemme jää kiinni” poika vastasi yksinkertaisesti. Idea sopi kaikille oikein hyvin (paitsi Siriukselle, joka ehdotti, että he kävisivät pyytämässä opettajat mukaan).
”Mutta Sirius pyöritäpä sitä pulloa nyt”, James sanoi samalla kun Remus noitui vielä poikien ja tyttöjen huoneiden väliseen oveen vaimennus loitsun. Ja se kävi Siriukselle oikein hyvin, ja pullo pysähtyi Amyyn häneltä kysyttiin:
”Totuus vai tehtävä?” johon tyttö (arvatenkin ja Siriuksen pettymykseksi) vastasi:
”totuus” Muut miettivät hetken kunnes Lily kysyi häntä vaivanneen kysymyksen:
”Missä olit tänään aikaisemmin? Siis silloin kun McGarmiwa puhui Ruokasalin edessä?”. Kaikki katsoivat kiinnostuneina Amy, joka punehtui punehtumistaan ja hetken harkittuaan hän sanoi:
”Olin hakemassa sauvaani unohdin sen tänne”. Kaikki arvasivat, että tyttö valehteli ja Sirius oli jo avaamassa suutaan protestoidakseen, mutta Lily keskeytti tämän ja sanoi:
”Selvä Amy, pyöritä nyt sitä pulloa”. Kun Amy pyöritti pulloa se osoitti Lilyä, joka varmuuden varalta sanoi:
”Totuus” katsellen hänkin levottomasti Siriusta.
”Saako siis kaikki keksiä näitä juttuja?”, Sirius kysyi muilta ja muut mutisivat jotakin myöntymisen merkiksi, siis kaikki muut paitsi Lily.
”No niin, siinä tapauksessa Lilytin kerropa mitä mieltä olet tästä meidän Sarvihaarastamme tässä?”, Sirius kysyi läjäyttäen samalla kätensä veljellisesti Jamesin olalle. Lily empi hetken ja katseli silmälasipäistä poikaa.
”No onhan hän ihan söpö ja mukava lähes aina silloin kun ei tee niitä teidän päättömyyksiänne ja välillä ihan hauskakin”, Lily oli katsonut koko ajan lattiaan vastatessaan ja tunsi nyt monet kummastuneet katseet itsessään. Lily vilkaisi Jamesia ennen kuin pyöritti pulloa ja näki, että poika oli kuin seitsemännessä taivaassa. Tyttö käänsi nopeasti katseensa pojasta ja pyöräytti pulloa, joka osoitti Remusta. Poika mutisi hiljaa:
”tehtävä” ja siitähän Sirius innostui.
”Lilly-kukkanen! Saanhan minä keksiä tämän?! Saanhan??”. Remus katsoi rukoillen Lilyä, joka vain katsoi tätä pahoittelevasti ja sanoi:
”No ole hyvä vain Sirius-tähtönen!”. Sirius katsoi tätä hetken kummastuneena, mutta kohautti sitten olikaan ja kääntyi Remukseen päin virnuillen ilkeästi:
”Sinä saat vetää kielarin Emman kanssa!”. Remus punehtui kasvoiltaan, mutta Emma vain kohautti olkiaan ja käänsi päätään vieressä istuvaan poikaan päin, joka nojautui eteenpäin jo toistamiseen (vaikka eihän sitä muut tienneetkään,) sinä iltana. Kaikki tuijottivat heitä, ja sitten kun tehtävän suorittaminen oli alkanut kestää jo hieman liian kauan, Sirius vihelsi kuuluvasti ja nauroi haukahtelevaa nauruaan: ”Hankkikaa huone! Mutta, me jatketaan peliä!”. Emma ja aivan punainen, mutta iloisen näköinen Remus irrottautuivat ja Remus pyöritti pulloa, joka osoitti Siriusta.
”Tehtävä!”, Sirius melkein huusi ennen kuin kukaan edes ehti kysyä mitään.
”Saanko keksiä tämän Kuutamo?”, James kysyi virnuillen.  Remus nyökkäsi vastaukseksi ja tarkkaili Jamesia.
”Anturajalka, sinun pitää mennä ja suudella Amaryllistä huomenna aamiaisella kaikkien nähden!”. Kielo Amaryllis oli heidän yrttitiedon opettajansa ja Puuskupuhin tuvanjohtaja, erittäin iäkäs noita, jole oli kiloja kertynyt aivan liikaa. Sirius kohotti olkiaan ja kysyi sitten vain:
”Miksi häntä? Miksi en Minervaa?”
”Etkö muista, että olet jo suudellut Minervaa? Ensimmäisellä muodonmuutosten tunnilla kolmannella luokalla. Suutelit jotakuta kenen henkilöllisyyttä en nyt ikäväkseni muista, ja Minerva alkoi rähjätä, että:
”En suvaitse tuollaista käytöstä luokassani!” ja sinä vain nousit ja menit hänen luokseen ja annoit hänellekin suukon! Hän taisi muuttua mukavan punaiseksi ja me molemmat saimme jälki-istuntoa kun minä erehdyin kysymään, että oliko se professorin ensisuudelma!”, James muistutti. Kaikki purskahtivat nauruun muistellessaan tai (Emman tapauksessa) kuvitellessaan professorin ilmeen tapahtuneen jälkeen.
”Mutta selvä! Amaryllis täältä tullaan!”, Ja peli jatkui.

Kun kello oli viittä vaille yksitoista, Lily nousi seisomaan, veti hameensa takaisin päälleen Jouduttuaan riisumaan sen kieltäydyttyään tekemästä Siriuksen tehtävää (, joka oli käskenyt tämän stripata heille) ja sanoi:
”James, meidän täytyy lähteä partiointiin!”. ”Lily vielä yksi pyöritys!”, James aneli ja lopulta Lily suostui siihen, että Emma saisi pyörittä vielä kerran. Emma pyöritti ja pullo osui Jamesiin, joka sanoi:
”Totuus” ensimmäistä kertaa omalla kohdallaan sinä iltana. Emma mietti hetken ennen kuin kysyi katsoen tarkkaavaisesti Jamesia:
”Mitä ajattelet/tunnet Lilystä?” Kaikki alkoivat tuijottaa tarkkaavaisesti Jamesia ja Lilyä (,joka puolestaan tuijotti tarkkaavaisesti sukkiaan). Poika oli hetken vaiti ennen kuin vastasi:
”Kuten olen yrittänyt vakuuttaa hänelle ja itse asiassa kaikille muillekin, minä rakastan häntä yli kaiken ja hän on kaunein tuntemani elävä olento”. Kaikki tuijottivat Lilyä, joka edelleen tuijotti sukkiaan, ja jotkut olivat havaitsevinaan pienen, pienen kyyneleen tytön silmä nurkassa, mutta he kuitenkin vain kuvittelivat nähneensä sen. Yhtäkkiä Lily nousi seisomaan ja sanoi hiljaiseen huoneeseen:
”James meidän täytyy lähteä partiomaan! Emma tuletko yhtä matkaa?”. James nousi kuuliaisesti ylös. Emma hyppäsi myös ylös, mutta veti myös Remuksen mukanaan ja sanoi:
”Minäkin taidan lähteä, mutta ajattelin, että Remus voisi tulla saattamaan minut?”. Remus nyökkäsi iloisen oloisena. Lily katsoi tietäväisesti Emmaa, joka vain virnisti. Nuoret lähtivät huoneesta, ensin Lily ja James ja sitten Remus Emman kanssa.

Remus ja Emma kulkivat vaitonaisten Lilyn ja Jamesin kanssa kohti päärakennusta. Sen pihassa heidän tiensä erosivat kun johtajaoppilaat lähtivät tarkastamaan talleja. Remus ja Emma jäivät katsomaan heidän peräänsä ja kun he olivat kuulomatkan ulkopuolella Emma kysyi: ”Mitenköhän Lily suhtautuu Jamesiin nyt?”. Remus mietti hetken ennen kuin vastasi:
”Luulen, että hänen olevan melko vaivaantunut ja nyt hän ei tiedä mitä tekisi kun ei ole itsekkään varma tunteistaan tai siitä mitä ajattelisi Jamesin äskeisestä tunnustuksesta. Olen melko varma, että hän on luullut kaikki nämä vuodet, että on ollut Jamesille jokin leikki tai siis hänhän on ollut yksi niistä Tylypahkan muutamasta tytöstä, jotka eivät ole kiinnostuneet Jamesista, joten tietenkin hän luulee, että tämä pitää häntä vain haasteena. Ja jos totta puhutaan, minäkin olen ollut melko varma siitä, vaikka olen joutunut esittämän lukemattomat kerrat Lilyä James harjoitellessa iskurepliikkejään, mutta tänään taisin tajuta, että James oikeasti välittää siitä tytöstä”.
”James on tainnut tehdä kaikenlaista yrittäessään iskeä Lilyn? Vai?”, Emma uteli.
”Voi kuule et arvaakaan! Kerran hän muutti Rohkelikon oleskeluhuoneen tapetit vaaleanpunaisiksi tekstein James Potter sydän Lily Evans! Ja tuo oli vain yksi hänen tekosistaan. Ja kuten ehkä arvaatkin, Lily sai mukavan raivokohtauksen, mutta ihme kyllä Minerva ei… Olisit nähnyt silloin hänen ilmeensä kun tämä näki tapetit. Olisin voinut vaikka vannoa, että hänen oli vaikea pitää hymyään poissa! Ja hän vähensi vain tupapisteitä ja käski palauttaa tapetit, ei sen kamalampaa”, Remus lopetti kertomuksensa. Emma naurahti, mutta vilkaisi sitten taivaalle ja sanoi:
”Voin kuvitella… Mutta nyt minun pitää kyllä mennä! Mutta söisitkö huomenna aamiaista kanssani tuon läheisien järven rannalla?”. Remus nyökkäsi ja ennen kuin itsekkään tajusi oli nojautunut suutelemaan Emmaa. Hän perääntyi nopeasti taas aivan punaisena, mutta Emma katsoi häntä kuin naurua pidätellen ja kysyi:
”Miksi peräännyit?”. Remus katsoi tätä hetken kummissaan kunnes kumartui varovasti lähemmäs ja heidän huulensa kohtasivat ties kuinka monennetta kertaa sinä iltana. Emma vastasi suudelmaan innoissaan, ja pari oli niin syventynyt suudelmaansa, etteivät huomanneet taaksensa ilmestynyttä hahmoa kunnes…
”Kröhöm!” kuului heidän takaansa professori Kuhnusarvion ääni ja nuoret ponnahtivat erilleen.
”Anteeksi, että keskeytän teidät herra Lupin ja neiti Anderson, mutta eikö teidän pitäisi olla huoneissanne? Vaikka ymmärrän kyllä, kaunis yöhän tämä on, mutta silti! Mutta sovitaanko niin, että jos menette nyt, niin en nähnyt teitä?” professori kysyi silmät tuikkien. Molemmat nyökkäsivät ja toivottivat hyvät yöt ja vielä vilkaistuaan toisiaan poistuivat ja jättivät Kuhnusarvion hymyilemään ja muistelemaan varmaankin omaa nuoruuttaan.

Kun Lily ja James olivat tarkastaneet tallit, he suuntasivat kohti läheistä järveä puhumatta toisilleen vieläkään, molemmat omiin ajatuksiinsa vaipuneina. Kun he saapuivat järvelle, Lily istahti sen rantaan tuijottaen taivasta mietteliäänä. James empi hetken, mutta istui sitten tytön viereen katsellen hänkin taivaanrantaan.
”Tuota… Tänään on kaunis yö”, James sanoi päätettyään rikkoa kiusallisen hiljaisuuden. Lily mumisi jotain vastaukseksi. Poika huomasi tytön vilkaisevan häntä ja katsoi takaisin.  James tuijotti nyt tytön smaragdin vihreisiin silmiin ja kohotti kätensä huomaamattaan hiuksiinsa pöyhimään niitä hermostuneesti, mutta Lilyn käsi tarttui tämän käteen ja veti sen pois hiuksista ja kysyi lähes virnuillen:
”Onko sinun aina pakko pöyhiä niitä?”. James hymyili epävarmasti takaisin, mutta tunsi sydämensä hakkaavan kun Lily piti yhä tämän kädestä kiinni päästämättä irti.
”No… Teen niin aina kun minua hermostuttaa ja yleensä en edes huomaa tekeväni niin” poika vastasi tuijottaen vieläkin tytön silmiin lumoutuneena. Yhtäkkiä Lily kai tajusi pitävänsä yhä poikaa kädestä joten päästi irti. James irrotti hieman vastentahtoisesti tytön lämpimästä kädestä. James vilkaisi ympärillään olevaa aukiota jota reunustivat ruusupensaat.
”Tuota…”, Jamesin katse singahti nopeasti tyttöön, joka piti pienen tauon, mutta jatkoi sitten hermostuneena:
”Tarkoititko oikeasti sitä mitä sanoit silloin pullonpyörityksessä?”. James vastasi empimättä:
”Kyllä, joka sanaa!”. Lily tuijotti hetken poikaa ja käänsi sitten katseensa mustalle yö taivaalle johon oli ilmestynyt muutama tähti. Lily avasi suunsa ja sanoi:
”Meidän pitää jatkaa kierrosta”. James pettyi kuulemaansa, mutta päätti olla painostamatta. Hän hyppäsi nopeasti ylös ja ojensi kätensä tytölle, joka tarttui siihen. Pojan autettua tyttö ylös he jatkoivat matkaa. James vilkaisi heidän yhteen kiertyneitä sormiaan ja huomasi Lilynkin katsovan niitä, muttei päästänyt irti. He suuntasivat askeleensa kohti vihannesmaata.

He kiersivät kasvimaan ja juuri kun he olivat yhden kasvihuoneen takana, Lily seisahtui ja otti taas Jamesin käden pois hiuksista. James tirskahti kun näki Lilynkin virnuilevan.
”Kuinka monesti pitää sanoa, että älä pöyhi niitä hemmetin hiuksiasi!”, Lily sanoi virnuillen. James tajusi heidän seisovan vastakkain Lilyn pitäessä tämän molemmista käsistä kiinni.
”En vain voi sille mitään! Se käsi vain aina hakeutuu sinne” poika puolustautui. Lily virnisti leveämmin ja pudisteli hieman päätään. Yhtäkkiä heidän katseidensa kohdatessa James nojautui eteenpäin tajuamatta sitä itsekkään ja yhtäkkiä hän oli suudellut Lilyä. Lily vaikutti melkein yhtä yllättyneeltä kuin James, mutta pojan yllätykseksi hän vastasi suudelmaan. James työnsi Lilyn Kasvihuonetta vasten ja suuteli entistä ahnaammin tyttöä ja tunsi kuinka miljoonat ilotulitteet räjähtelivät hänen sisällään. Hän lopetti suudelman kesken vastentahtoisesti, koska ajatteli antaa työlle tilaa, että tämä voisi lyödä häntä, mutta kun hän oli lopettanut tyttö katsoi häntä hämillään ja punaisena, mutta ei vetäytynyt kauemmas tai lyönyt, minkä turvin James kumartui takaisin tytön puoleen, nyt jopa innokkaammin (jos mahdollista) kuin äsken. Jamesin kädet kietoutuivat tytön hiuksiin ja itse tunsi tytön kädet omassa hiuspehkossaan. Yhtäkkiä he kuulivat takaansa ääneen:
”Kröhöm!” äkkiä he erkanivat toisistaan ja huomasivat tuijottavansa Kuhnusarvion loistaviin silmiin.
”Olen hyvin pahoillani keskeytyksestä, mutta kello alkaa olla sen verran, että te voitte alkaa lopetella partiointi kierroksenne”.
”Tuota selvä professori”, Lily sopersi. James katsahti tytön punaisiin poskiin ja otti taas häntä kädestä kiinni kun he kääntyivät lähteäkseen, mutta pysähtyivät kun kuulivat Kuhnusarvion puhuttelevan heitä vielä ja kääntyivät.
”James, saanko tiedustella onko nuori Musta kipeänä?”. James kummasteli professorin kysymystä ja vastasi:
”Ei professori, kuinka niin?”. Kuhnusarvio vastasi hieman yllättyneenä:
”Minusta on vain outoa, että saan kaikki muut ”kelmit” kiinni naisseurasta, paitsi itse Sirius Mustan. Mutta onnitteluni teille! Ja tässähän se taas nähdään, että sinnikkyys palkitaan, vai mitä James?”, Kuhnusarvio iski silmää heille ja alkoi jo kääntyä lähteäkseen, mutta sanoi vielä (enemmän itselleen kuin heille):
”Ja Minerva taitaakin olla minulle velkaa viisitoista kaljuunaa! Kiitos teille!” Ja sen sanottuaan mies poistui paikalta onniteltuaan heitä vielä kerran. Kun professori oli poistunut, molemmat alkoivat nauraa ja lähtivät yhdessä talsimaan kohti huoneitaan. Kun he saapuivat huoneidensa oville, James oli jo avaamassa ovea, mutta Lily käänsikin pojan toisin päin ja antoi vielä nopean suukon pojan poskelle ja sanoi:
”James se mitä sanoit tänään oli suloisinta mitä kukaan on ikinä minulle sanonut!” Lily avasi huoneensa oven varovasti ja livahti sisään. James jäi vielä tuijottamaan ovea jonka taakse tyttö oli kadonnut, mutta alkoi sitten hyräillä hiljaa itsekseen avatessaan oman makuukammarinsa oven.   

[MiNi]

Tykkäsin luvusta hirveästi  . Mutta virheitä löyty (anteeks oon taas saarnaamas...  )

”Nyt oli kyllä tapahtunut jotain mistä he eivät tienneet”

Tämä oli hauska virhe. Paitsi, jos tarkoitit eviä 

Ehkä siksi, koska halusi antaa Alicelle ja Frankille yhteistä aikaa tai siksi, koska oli yllytyshullu masokisti.

siksi (pilkku) koska...

Sirius kysyi muilta ja muut mutisivat jotakin myöntymisen merkiksi,

Tarkoitit varmaan muilta, mutta tuon lauseen ymmärsi puhekielen minulta sanaksi 

Ja sit vielä yks vinkki. Tätä olisi helpompi lukea, jos laittaisit puheenvuorot aina uudelle riville esim.

Kun Remus saapui makuuhuoneeseen, kaikki muut pojat makasivat omilla sängyillään rennosti, ja pullo kökötti jo lattialla valmiina. Poikien päät kohosivat heti katsomaan juuri tullutta Remusta.
”No miten meni?”, Sirius kysyi virnuillen leveästi.
”Miten niin miten meni?”, Remus esitti vastakysymyksen, sillä tyhmän esittäminen oli paras suunnitelma mitä hänellä oli. Hän istahti siinä samalla omalle vuoteelleen.
”Mitä teitte?”, James kysyi omasta vuoteestaan kulmat koholla.

Tuolla tavalla rivit eivät hyppisi niin hirveästi, sitä olisi vaivattomampi lukea ja luvusta tulisi pidemmän näköinen 

Nyt lopetan kiusaamisen ja sanon taas, että pidin luvusta ja toivon pikaista jatkoa 

MiNi (joka yhäkin väkertää fikkiään...)

[emppa_p]

MiNi: Kiitos paljon taas kommentoinnista ja korjauksista. Korjaan ne kun ehdin, mutta tulin nyt vain käväsemään... Kiittäen, emppa (joka odottaa innoissaan jatkoa MiNin fictiin)

[emppa_p]

Kiitos kommentista onski ja korjasin tekstin selvemmäksi... Toivottavasti nyt siitä saa selvää 

[emppa_p]

A/N: Nyt tuli hieman lyhyempi luku, mutta yritän tehdä seuraavasta pidemmän.

Luku 4.

Sirius makoili sängyssään katsellen vitivalkoista kattoa mietteissään.
”Missä se Sarvihaara viipyy?” hän kysyi lopulta Remukselta. Remus vain ynähti vastaukseksi ja uppoutui taas ajatuksiinsa. Sirius oli varma, että poika ei edes kuullut kysymystä. Sirius tuhahti ja oli kääntymässä Peterin puoleen kysyäkseen saman, mutta huomasi pojan sängyn olevan tyhjä.
”Missä Matohäntä on?”. Nyt Remuskin hätkähti pois ajatuksistaan ja kääntyi myös katsomaan yllättyneenä tyhjää sänkyä.
”Hän oli aamullakin jossain. Siis silloin kun Minerva piti saarnaansa ja ennen sitä hänhän ei edes ollut huoneessa.” Sirius tuijotti hetken kummastuneena Remusta. Ei hän vain ollut huomannut mitään, sillä hän oli kai liian kiireinen tuijottamaan Emmaa. Tytön miettiminen sai vatsassa jonkin käännähtämään kummallisesti. Ei, ei hänen vatsansa saa reagoida noin Kuutamon naiseen! Yhtäkkiä ovi aukesi ja Peter astui sisään. Kaksi muuta poikaa tuijottivat juuri tullutta poikaa kummallisesti. Peter näytti vaivaantuneelta ollessaan tuijotuksen kohteena.
”Mitä?” vastatullut kysyi.
”Missä olit?”, Sirius tiukkasi tuijottaen pojan punehtuneita poskia.
”En missään” hän sai vastakseksi, mutta jotenkin hänestä tuntui, että poika valehteli.
”Peter voit kertoa meille”, Remus sanoi, mutta Peter vain vaihtoi yö-paitansa päälleen ja kömpi sänkyyn. Tuli hiljaista ja Sirius oli avaamassa jo suunsa udellakseen Peteriltä lisää, mutta huomasi pojan nukahtaneen. Hän vaihtoi kysyvän katseen Remuksen kanssa ja oli juuri avaamassa suunsa sanoakseen jotakin, mutta ovi aukesi taas ja tällä kertaa sisään astui James, joka näytti siltä kuin leijuisi puolimetriä maanpinnan yläpuolella. Siriuksen suu levisi virneeseen.
”Missäs sinä taas olet luuhannut?”, Sirius kysyi, mutta poika näytti siltä kuin ei kuulisi mitään ja kävi makaamaan omaan sänkyynsä hyräillen jotain ihmeellistä kappaletta hiljaa itsekseen.  Siriukselle riitti:
”MIKS MINULLE EI KERROTA MITÄÄN?! REMUS ON JOSSAIN OMISSA SATUMAILMOISSAAN JA SAMOIN PETER! JA NYT SARVIHAARA NÄYTTÄÄ SILTÄ, ETTÄ EVANS OLISI SUUNNILLEEN SUUDELLUT HÄNTÄ!”. Peter hätkähti hereille ja Remus ja Jameskin tuijottivat Siriusta hieman oudosti. Jamesin posket olivat punaiset.
”No ei huono Sirius. Arvasit kerralla oikein, mutta älä silti herätä naapuri huoneen neitejä!” Tämän kuultuaan kaikki tuijottivat ihmeissään Poikaa.
”Evans taisi mojauttaa sinua todella kovaa kun olet saanut noin pahan aivotärähdyksen! Vai onko se jokin uusi loitsu?”, Sirius kommentoi. Remus tuijotti Jamesia kulmat todella koholla ja Peter näytti yhä siltä kuin, joku olisi mojauttanut häntä halolla. James kertoi mitä oli tapahtunut ja muut tuijottivat yhä enemmän, mutta jostain syystä mitä Sirius ei ymmärtänyt, Peter ja Remus näyttivät molemmat punehtuneilta. Ei kai heidän välillä voi olla mitään?
”Muuten”, James aloitti muistettuaan nähtävästi jotain.
”Kun Kuhnusarvio yllätti meidät, hän sanoi, että oli nähnyt kaikki muut kelmit naisseurassa paitsi Siriuksen”, James jatkoi ja tuijotti uteliaasti Peteriä. Sirius tuijotti myös Peteriä Remuksen kanssa.
”Eli siellä ”Ei missään” taisi olla tyttö mukana?”, Sirius tiukkasi. Peter raukka vain punastui yhä syvemmin ja tuijotti sänkynsä kattoa visusti.
”Anna tulla Peter! Kerro mielle kuka se on?”, James rohkaisi. Peter mumisi jotakin mistä kukaan ei saanut mitään selvää.
”Hieman selvemmin kiitos!”, Sirius pyysi yhä kärkkäämmin. Peter mumisi nyt jotain, mutta jo selvemmin ja siitä erotti selvästi sanan:
”Amy”.  Sirius meinasi pudota sängyltään, Jamesin ja Remuksen reaktiot olivat pienemmät, he vain tuijottivat.
”Tarkoitatko Amy Brownia? Lilyn ystävää? Ruskeat hiukset, vihreät silmät, siedettävät rinnat!” Sirius selvensi edelleen järkyttyneenä. Peter vain nyökkäsi. Remus hymyili rohkaisevasti Peterille, joka vastasi varovaisella virneellä.
”Miten se tapahtui?!”, James vuorostaan kysyi melkein yhtä järkyttyneenä kuin Sirius.
”No aiemmin kun olin lähdössä vessasta sinne ruokalan eteen tajusin, että unohdin sauvani tänne ja lähdin hakemaan sitä ja törmäsin Amyyn. Törmäsin siis ihan kirjaimellisesti. No pyytelin siinä anteeksi kuten hänkin ja jotenkin se vain tapahtui. Ja no me päätimme pitää tästä matalaa profiilia. Ja no äsken näimme ulkona ja Kuhnusarvio yllätti meidätkin”, Peter selitti punaisena.
”Ja sinut ja Emma taidettiin yllättää, vai?”, James kysyi Remukselta joka vain nyökkäsi punastuneena. Sirius tuijotti heitä ja sitten huudahti:
”Ei ole totta! Kaikilla teillä on nainen, paitsi MINULLA! Tämä asia pitää korjata ja äkkiä!”. Muut naurahtivat ja pudistelivat päätään ja kapusivat sänkyihinsä.Muut nukahtivat äkkiä paitsi Sirius, joka mietti ongelmaansa: Hänellä ei ollut naista, mutta tällä hetkellä häntä ei oikeastaan kinostanutkaan kukaan paitsi Emma, ja siinä oli se ongelma, että Kuutamo piti tästä ja tämä Kuutamosta. Sirius alkoi käydä läpi mielessään eri seitsemän luokkalaisia tyttöjä joiden kanssa ei vielä ollut. Niitä oli kaikki Luihuiset. Eli ei hänellä hyvin mennyt. Siriuksen silmäluomet alkoivat painua, joten hän päätti jatkaa ongelmansa ratkaisua huomenna.

[Rentun Ruusunen]

Tää on tosi hyvä. Muuta ihmeellistä en löytänyt, kun:

”Amy”.  Sirius meinasi pudota sängyltään, Jamesin ja Remuksen reaktiot olivat pienemmät, he vain tuijottivat.
”Tarkoitatko Amy Brownia? Lilyn ystävää? Ruskeat hiukset, vihreät silmät, siedettävät rinnat!”, Sirius selvensi edelleen järkyttyneenä. Peter vain nyökkäsi. Remus hymyili rohkaisevasti Peterille, joka vastasi varovaisella virneellä.

Toi punanen piste pitäis olla pilkku. Tota punasta pilkkuu ei pitäis olla, koska siinä on jo huutomerkki.

Tossa puhutaan Amysta ja tässä Marysta:

”No aiemmin kun olin lähdössä vessasta sinne ruokalan eteen tajusin, että unohdin sauvani tänne ja lähdin hakemaan sitä ja törmäsin Maryyn. Törmäsin siis ihan kirjaimellisesti. No pyytelin siinä anteeksi kuten hänkin ja jotenkin se vain tapahtui. Ja no me päätimme pitää tästä matalaa profiilia. Ja no äsken näimme ulkona ja Kuhnusarvio yllätti meidätkin”, Peter selitti punaisena.

[emppa_p]

kiitos kommentista Rentun Ruusunen. Korjaan heti 

[Rentun Ruusunen]

Mä voin betata jää jos haluat.

Ruusunen

[emppa_p]

onski: Kiitos kommentista (: Tosta Lily James jutusta, niin seuraavassa luvussa tulee enemmän Lilyn ajatuksia mukaan (, kuten tulee Laurenin mustasukkaisuuskohtauksiakin xD).

Ja sitten se punastelu... Yritän vähentää sitä, mutta kai se tulee vain luonnostaan vahingossa sinne... Mutta ensi luvussa yritän ettei kukaan punastu! 

Rentun Ruusunen: Kitoos paljon jos tulisit betaksi! 

[Arion]

XDDDD *hajos*

sain aika monta naurukohtausta tätä lukiessani ja toi nimikin veti hieman perään, joten uusi lukija

uutta odotellessa

[Jahma]

aawwss... mahtava idea!

Tästä tulee niin mieleen oma leirikoulu ja kaikki parisuhde säädöt yms..

muutamia virheitä löytyi sieltä täältä, mutta muuten todella sujuvaa tekstiä.

”Ei ole totta! Kaikilla teillä on nainen, paitsi MINULLA! Tämä asia pitää korjata ja äkkiä!”.

Voi Sirius- raukkaa, totuus on karu.

”Ja Minerva taitaakin olla minulle velkaa viisitoista kaljuunaa! Kiitos teille!” Ja sen sanottuaan mies poistui paikalta onniteltuaan heitä vielä kerran.

Kaikkea kivaa opettajien keskuudessa 

Innolla jatkoa odotellen
Jahma

[MiNi]

Juu kommaan vähän myöhässä...  Mutta onko sillä väliä? 

Eli siis alotan kuten yleensä. Luku oli hyvä ja pidin siitä paljon... Ja tuota voisin jatkaa vaikka harmaaseen tulevaisuuteen asti, mutta on taida ehtiä  .

JA NYT SARVIHAARA NÄYTTÄÄ SILTÄ, ETTÄ EVANS OLISI SUUNILLEEN SUUDELLUT HÄNTÄ!

Ihmiset kertokaa kirjotetaanko tuo suunilleen vai suunnilleen?  Yhtäkkiä vaan rupes mietityttää...

Virheitä tuolla on jo korjattu ja siitä on kauan (kaks päivää) kun luin tän enkä jaksa nyt ettiä virheitä. Ja suosittelen itekkin betaa, johon hommaan Rentun Ruusunen kiltisti tarjoutui  .

Ja sit se punastuminen... Itekkin huomasin, että kaikki ihmiset aina punastuu, mutta koska se ei mua haittaa, siks en kommannu siitä (Ja sitä paitsi mun fikis kaikki virnistää  (mitä voin sille et tykkään virnistää  )(ja jotenkin se sopii Siriukselle, kun se katoaa nurkan taakse virnistäen mää-nyt-isken-sut-ja-sä-pyörryt-virnistyksen))

MiNi (joka tällä kertaa ei ole fikin parissa, vaan kirjottaa tunnollisesti äikän tehtävää vahingossa kadoten kommentoimaan  )

// Hehee... Nyt sulla on kaks sivua sun fikissä ja kommenteis (mää hypin kattoon, kun niin tapahtu ja kun tuli kolmas sivu niin hyppäsin melkein katon läpi  )

Ja koska tulee jatkoo?? ootan innolla 

[Rentun Ruusunen]

Nyt siis viides luku on betattu