Nimi: Niin lähellä, niin kaukana
Kirjoittaja: littlewitch
Ikäraja: S
Paritukset/hahmot: Ginny/Michael, Cho/Harry, kenties sivuaa hieman Ginny/Harry
Genre: fluff, draama
Vastuunvapaus: Hahmot ja paikat kuuluvat Rowlingille, mä vaan vähän lainailen niitä omiin leikkeihini
Yhteenveto: Ginny jaaritteli joutavia Michaelin kanssa mutta hänen ajatuksensa askartelivat Harryssa: oliko Michael nähnyt nuo salaiset katseet, joita Ginny välillä soi itselleen silmien harhaillessa Harryyn? Oliko hän huomannut että Ginnyn ajatukset olivat useasti muualla kuin Michaelissa: kun he suutelivat, Ginny saattoi painaa silmänsä kiinni ja kuvitella suutelevansa Harrya, pöyhivänsä pojan mustia sotkuisia hiuksia.
-
Ginny Weasley työnsi vaaleanpunaisilla julisteilla koristellun oven auki ja kääntyi katsomaan tuliko poikaystävä Michael Corner vielä perässä.
”Oletko ihan varma tästä, Ginny?” Michael kysyi silmäten epäluuloisesti konfetteja heitteleviä kerubeja.
”Totta kai” Ginny sanoi hyväntuulisesti ja nyppäisi pojan tukasta sydämenmuotoisen konfetin.
He etsiytyivät istumaan suloiseen nurkkapöytään, siihen jonka vieressä oleva ikkuna oli vähiten huurussa. Ginny katseli Matami Puddifootin kahvilan pihamaata jossa kasvoi kesäisin ruusuja. Nyt se oli kuin kuorrutettu tomusokerilla ja siellä täällä seisoskelevilla pareilla, joista useimmat suutelivat toisiaan lumisateessa. Ginny ei oikeastaan ollut tällaisen yltiöromantiikan parhain ystävä, mutta oli päättänyt viettää kerrankin kunnon siirappiystävänpäivän ja aikoi tehdä sen kunnolla.
”Mitä sinä otat?” Michael kysyi ja näytti juomalistaa. Ginny silmäili vaihtoehtoja ja päätyi kermavaahtokaakaoon jonka mukana tulisi listan mukaan vaaleanpunaisia suklaasammakoita. Michael valitsi cappucinokaakaon, ja he tilasivat neljä macaron-keksiä (kaksi vaaleanpunaista, yksi vaaleansininen ja –keltainen, kaikkien päällä kimaltavia nonparelleja jotka tuoksuivat vienosti ruusuille).
Pian matami toimittikin kaakaot ja keksit perille, ja nuoret söivät rauhallisen hiljaisuuden vallitessa. Jotenkin Ginny aisti pinnan alla myös hermostuneisuutta, muttei keksinyt mikä voisi olla pielessä näin suloisessa paikassa ja ystävänpäivänä.
”Potterhan on teidän perheen ystävä.” Lause tuli Michaelin suusta niin töksähtäen ja arvaamattomasti, että Ginny hörppäsi kaakaota väärään kurkkuun. Hetken päästä toinnuttuaan hän kovetti ääntään hieman ja kysyi tunnustelevasti:
”Niin, Harry onRonin paras kaveri. Kuinka niin?”
”Kysyinpähän vaan. No, mitenkäs Rohkelikon joukkueen huispauskausi menee?”
Ginny jaaritteli joutavia Michaelin kanssa mutta hänen ajatuksensa askartelivat Harryssa: oliko Michael nähnyt nuo salaiset katseet, joita Ginny välillä soi itselleen silmien harhaillessa Harryyn? Oliko hän huomannut että Ginnyn ajatukset olivat useasti muualla kuin Michaelissa: kun he suutelivat, Ginny saattoi painaa silmänsä kiinni ja kuvitella suutelevansa Harrya, pöyhivänsä pojan mustia sotkuisia hiuksia.
Mutta eihän Michael ollut ajatustenlukija. Ei hän tiedä, Ginny päätti vakaasti ja heittäytyi keskusteluun mukaan täysillä korvatakseen äskeisen hetken.
Kun he olivat syöneet, Ginny tarttui Michaelia kädestä ja katsoi tätä silmiin. Poika ei jäänyt tulkitsemaan ruumiinkieltä kauaksikaan aikaa, vaan kurottautui suutelemaan Ginnyn ruusunpunaisia huulia. Mutta suudelman jatkuessa hän avasi silmänsä ja katsoi ikkunasta ulos.
Ja sieltä, kaukaa, hän erotti Rohkelikon väreissä hohtavan kaulaliinan ja Korpinkynnen etsijän Cho Changin mustat, silkkiset hiukset.
Ginny vetäytyi nopeasti pois suudelmasta, käski Michaelin hätäisesti ulos odottamaan ja sanoi käyvänsä naistenhuoneessa. Hän pyrähti Ladies-kyltillä varustetun oven taakse juuri parahiksi nähdäkseen, kuinka Harry ja Cho istuivat samaan pöytään, jonka matami Puddifoot oli juuri pyyhkäissyt puhtaaksi sauvanheilautuksella.
Ja kun kyyhkyläiset olivat tilanneet ja keskittyivät toisiinsa, Ginny livahti nopeasti ulos, pysähtyen kuitenkin heittämään murhaavan katseen Cho Changiin joka keskusteli vilkkaasti Ginnyn unelmien pojan kanssa. Hän paukautti oven mennessään kiinni niin kovaa, että muutama kerubi hätkähti ja matami huudahti hiljaa ”No jopas!”
