Kirjoittaja Aihe: Vain he kaksi, k-11|(James/Albus) 3th gen,angst,romance...  (Luettu 1084 kertaa)

yuuri

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 833
  • Ava by unsure <3
    • Been there, Done that
Title: Vain he kaksi
Author: yuuri
Raiting: k-11 //: Arte muokkasi ikärajaa Finin uusiin sääntöihin vastaaviksi.
Pairing:James Sirius/Albus Severus
Genre: angsti,romance…
Warnings:kiroilu, insest...

A/N:Ystävänpäivä ficci Criss Angelille<3 Myöhäistä ystävänpäivää : )


___________________________________________________________________________


He olivat vain loppu aikoina huutaneet toisilleen - Harry ja Ginny. Lily ei ollut Harryn. Ginny oli pakannut tavaransa ja ottanut Lilyn mukaan ja astelut ulos ovesta taakseen katsomatta. Harry oli alkanut tekemään ylitöitä ja unohtelemaan asioita. Jokainen ilta James keräsi tyhjät tölkit ja pullot pois olohuoneesta ja kantoi sammuneen Harryn vuoteeseen. James oli tehnyt ruuan, siivonnut - kaiken.

“Helvetti Albus! Mitä sinä vittu kuvittelet tekeväsi?” James karjui ja tarttui pikkuveljensä käsiin. Taikasauvan heilautus. Arpia ei jäänyt, mutta muisto säilyi.
“James… En vain jaksa. Harry-”
“Isä.”
“Älä korjaa minua! Harry huomaa sinut. Hän tietää mitä teet ja huomaa sinut.”
“Paskat.”
“Hän pörröttää hiuksiasi. Kiittää…”
“Hän tekee nuo vain ollessaan humalassa.”
“Ehkä, mutta tekee silti. Minä olen hänelle näkymätön. En muista koska hän olisi viimeksi minulle puhunut…”

James huokaisi. Hän tiesi Albuksen sanojen olevan totta. James yritti pitää loput perheestään kasassa, mutta tiesi kaiken olevan hyödytöntä - turhaa. Albus ei valmistuisi tätä menoa ja joutuisi kertaamaan viimeisen vuotensa. Harry tulisi saamaan potkut töistä, ellei ollut niitä jo saanut. Mistä James sen tiesi, Harry ei enää puhunut hänelle muuta kuin kiittääkseen ja pyytääkseen uuden pullon.

“Rakastatko sinä minua?”
“Tietenkin. Äläkä koskaan epäile sitä!” James sanoi ja silitti veljensä tummia, ylipitkiksi kasvaneita hiuksiaan. Albus painoi päänsä Jamesin olalle.
“Lähdetään. Harry pärjää kyllä. Ja jos ei, niin hänellä on aina Ron-setä ja Hermione-täti.”
“En ha-”
“James. Haluatko sinä todella jäädä tänne?”
“En. En ole pitkään aikaan tuntenut tätä kodikseni. Vain paikaksi, jossa nukun, syön ja elän…”
“Lähdetään.”
“Minne?”
“Aivan vitun sama.”

*

Albus painoi isoveljensä majatalon vuoteen silkkilakanoille.
“Rakastatko minua?”
“Tietenkin.”
Albus hymähti ja painoi huulensa Jamesin kaulalle. Vanhempi huokaisi.
“Minä otan sinut. Kaikin tavoin ja sinä et valita.”
“Minä olen vain sinun, Albus.”

*

“Hän todellakin teki sen…”
“Oletko surullinen?”
“En. En enää osannut sanoa häntä isäkseni, joten tuntuu kuin tunkeutuisin jonkun vieraan hautajaisiin…”
James tarttui Albuksen käteen ja puristi sitä. Heillä todellakin oli vain toisensa, mutta se riitti heille.

_____________________________________________________________________________

A/N: Olen tyytyväinen tähän, mutta outo tästä tuli o.O<3
« Viimeksi muokattu: 28.03.2016 15:36:26 kirjoittanut Arte »
Nothing is true, Everything is permitted
ficciarkku

elektrik bones

  • casket case
  • ***
  • Viestejä: 744
  • damnation daniel
hihi ♥ olipa sulonen :3
sanoit tosiaan, että outo :D komppaan sua, mutta se oli ihanalla tavalla outo :-*
pidin ihan hurjan paljon, kiitos kiitos kiitos tästä ♥
ihana kun kaikki kirjoittaa mun otp'tä mulle ystävänpäiväksi :D ja toi myöhästyminen ei haittaa yhtään, koska no, montakohan mullakin on vielä kesken XD
mutta juu, oot just niin paras ♥
ficci oli myös ihana, angstyAlbus ♥ ja vaikka tää olikin angstia, niin tää oli omalla tavallaan tosi iloien ja rento :D

Kiitos systeri :-*

~ Crissy ~