Kirjoittaja Aihe: Choices of our lives // songfic, S, G/D (angst, romance)  (Luettu 2409 kertaa)

Ansqu

  • ***
  • Viestejä: 261
    • Fort
Author: Ansqu
Title: Choices of our lives
Pairing: Ginny/Draco
Beta: Tiia //jättimäiset kiitokset
Rating: S //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Genre: angst, romance, songfic
Summary: Pääosin Ginnyn pähkäilyja sekä omista että Dracon tunteista ja elämästä ylipäätänsä. Menee hieman syvällisyyksiin ja loppu hyvin, kaikki hyvin.
PoV: Ginny, lopussa hieman Dracokin
Song: Kim Wilde - You came

A/N: Sitä tavallista tunnesoopaa, tämmöistä ajankulu kirjoitusta. Ei reploja, ei mtn uutta ja mullistavaa. Ensimmäinen valmis ficcini. Jouduin kirjoittamaan kahteen kertaan - ensimmäisen version meni kone tuhoamaan. Damn it! Hyvin alkoi tämäkin harrastus. ;S Tämä on sitten kirjoitettu ihan ekana. En suomentanutkaan tätä ennen mitään, yms.

-----------------------------------------------------------------

Someone I know is staring at me
And when I look into her eyes
I see a girl that I used to be
I hardly recognise


Katsoin peiliin. Tuijotan omaa peilikuvaani. Yritän nähdä mahdollisimman syvälle omiin silmiini, saada selville omat ajatukseni ja tunteeni. Missä vaiheessa kaikki alkoi mennä näin huonosti?

Ei elämän kuuluisi olla tälläistä, sen tulisi olla aivan erilaista, helpompaa, yksinkertaisempaa, mukavampaa, iloisempaa ja täynnä onnea ja riemua. Elämässä ei saisi olla liikaa vaikeita valintoja eikä vastoinkäymisiä, ei liikaa toivoa joka jossain vaiheessa manipuloi ihmisten mieltä ja kääntyy heidän tuhokseen. Vaan miten käykään Weasley retkahtaa Malfoyhin, kaikki menee väärin. En ymmärrä, missä vaiheessa se ehti jo tapahtua. Malfoyt ovat vain kylmiä ja tunteettomia paskoja, joihin ei ole luottamista, pitäisihän minun se tietää.

Huokaisin hiljaa peilin kylmään pintaan, joka huurtui heti tukkien välittömän yhteyden omiin silmiini. Lysähdin vielä syvemmälle tuoliin ja nostin kädet ohimoilleni hieromaan niitä ja auttamaan verenkiertoa. Nyt pitäisi saada ajatukset oikealle radalleen ja nopeasti. Onneksi oli sunnuntai, ei tarvitsisi homehtua tunneilla ja selitellä muille mitään. Olisi koko päivä aikaa painia tunteiden kanssa ja yrittää tehdä tärkeitä valintoja, joiden kanssa saisin kestää koko loppuelämäni. Olisiko hän todella luottamukseni ja rakkauteni arvoinen? Miksi soisin ajatustakaan koko ketaleelle, joka sai minut tähän loputtomaan ajatuskierteeseen?

Yritin punnertaa itseni tuolista ylös epäonnistuen ensimmäisellä kerralla surkeasti. Koko kehoni on passiivinen. Pääni käskee tekemään asioita, mutta muut ruumiinosani eivät tottele. Toisella yrityksellä pääsin jaloilleni ja yritin pysyä pystyssä.

Lähdin vaivalloisesti raahautumaan linna läpi pihalle. Ulos saavuttuani silmissä sumeni hetkellisesti liian pikaisesta valomärän lisääntymisestä. Vilkaisin ympärilleni ja huomasin ihmeekseni pihan olevan tyhjä, vaikka sää oli mitä mainioin. Aurinko helotti kirkkaana korkealta taivaankannelta ja missään ei näkynyt pienintäkään pilvenhattaraa. Lähdin kohti järven rannalla olevaa puuta. Se oli lähin varjoinen ja rauhallinen mietiskelypaikka. Laskeuduin istumaan puuta vasten nojaten pääni sen vahvaan runkoon. Painauduin tiukemmin puuta vasten ja aloitin alusta. Taas, aivan kuin se olisi aiemminkaan auttanut.

Cos in the space of a year
I've watched the old me disappear
All of the things I once held precious
Just don't mean anything anymore
Cos suddenly


Viime vuonna kaikki oli vielä aivan hyvin. Inhosin sinua, aivan kuten sinäkin minua, juuri kuten meidän kuului. Mutta jotain tapahtui kesän aikana. Koko ajatusmaailmani tuntui kiepsahtavan ylösalaisin. Koko perheeni kunnia on vaarassa, kuten sinunkin. Ei meistä tulisi mitään, miten voin edes ajatella mitään tälläistä. Kuitenkin kaikki tuntuu niin oikealta, vaikka se onkin väärin. Kaikki tuntuu omituisen luontevalta meidän välillämme. Kemiamme sopivat yhteen, vaikka meidän tulisi inhota toisiamme. Ei tämä ole oikein, vaikka meistä molemmista tuntuu siltä.

Kukaan ei hyväksyisi meitä, vaikka sitä kuinka kovasti toivoisimmekin. Olen tottunut pitämään perheeni aina etusijalla, nyt pitäisi vain jättää kaikki vähänkin tärkeä ja tuttu taakse. Lähteä vanhan vihollisen matkaan ja pettää kaikki. Se on outoa. Kuinka kukaan voisi vain heittää kaiken tärkeän pois noin vain? Viskata nurkkaan kaiken, mitä on ikinä vähänkään kunnioittanut ja aloittaa uusi elämä aivan erilaisessa ympäristössä.

Ehkä kaikelle todellakin on olemassa syy. Ehkä ihmisten ei olekaan koskaan ollut tarkoitus päättää omasta elämästään. Meille on vain annettu harhakuvitelma, johon haluamme uskoa ja jonka haluamme pitää oikeana. Meidän on annettu kuvitella pystyvämme määräämään jotain, olevamme oman elämämme yksinvaltiaita. Mutta jokin suurempi voima yrittää vain johtaa meitä sen avulla, antamalla meille kuvan, jossa me päätämme kaikesta, vaikka tosiasiassa kaikki on vain harhaa, keino pitää alamaiset tyytyväisinä. Kaikki on päätetty jo kauan ennen meitä, olemme syntyneet pieniksi pelinappuloiksi elämän julmaan peliin.

You came, and changed the way I feel
No one could love you more
Because you came and turned my life around
No one could take your place


En unohda sitä iltaa. Oli elokuun kuudes, perjantai-ilta ja kellon viisarit tikittivät uhkaavasti kohti kahdeksikkoa. Istuin keittiön pöydän ääressä lukemassa maahisten sodista ja niiden vaikutuksista velhojen tulevaisuuteen, kun kuulin koputuksen. Se ei ollut paljoa kellon tikitystä kovempi. Vilkaisin ympärilleni ja huomasin suure pörröisen pöllön läheisen ikkunan takana. Laahustin hitaasti ikkunan luokse ja päästin pöllön lennähtämään sisään. Otin viestisi vastaan osaamatta vielä siinä vaiheessa kuvitella pahimmissa painajaisissanikaan keneltä se olisi.

Tänä iltana klo 9 sen suuren lehmuksen alla etupihalla. 

Luin sen monta kertaa läpi, kunnes viimein ymmärsin asian laidan. Nimetön viesti, joka voisi olla vaikka keneltä. Kuolonsyöjältä joka vaanii varomattomia pikkutyttöjä tai melkein keneltä tahansa muultakin. Mutta kuten olin harmikseni tajunnut liian monta kertaa aiemminkin, olin utelias. Päätin tulla luoksesi, vaikka siitä ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä koituisi mitään hyvää. 

Oli aika valita. Jossain vaiheessa eteen avautuu kaksi polkua, joista molemmat johtavat suureen seikkailuun, josta selviäminen olisi elämäntehtävä. Ne kaksi tietä erosivat toisistaan vain niiden oviaukoilla odottavien henkilöiden suhteen. Olisinko valmis astua kanssasi samalle polulle, vai jatkaisinko omaa turvallista, yllätyksetöntä elämää vanhojen ystävieni kanssa? Tiedät, että minä rakastan sinua. Enemmän, kuin haluaisin myöntää kenellekään. Mutta kysymys kuuluu: mitä sinä tunnet? Rakastatko minua samalla tavalla, vai onko tämä vain jotain sairasta peliä? Olisitko todellakin valmis tulemaan mukaani, vai jättäisitkö minut yksin, kun lopulta ymmärrät, mitä menettäisit kanssani? Olisinko siinä aiheessa jo liian kaukana metsässä, etten löytäisi edellistä reittiä, ja jäisin vaeltelemaan päämäärättömästi ympäriinsä etsien uutta tietä?

I've never felt good with permanent things
Now I don't want anything to change
You can't imagine the joy you bring
My life won't be the same


Olen aina ollut seikkailunhaluinen. Jossain vaiheessa vanhat asiat alkavat menettää kiinnostustaan ja haluan kokea jotain uutta. Loppujen lopuksi sinä olisit vain uusi kokemus, joka houkuttaa. Olet mysteeri, jonka haluan ratkaista. Olet siirtänyt valintavuoron minulle. Yritit osoittaa omia tunteitasi minua kohtaan, ja onnistuit siinä. Samalla jätit minun harteilleni liian ison taakan kannettavaksi. Haluaisin vain jäädä viereesi nukkumaan, haluaisin istua sylissäsi ja kuunnella puhettasi. Haluaisin tuntea kosketuksesi ihollani, tuntea huulesi omillani. Et uskokaan, miten paljon olet muuttanut minua saaden minut ajattelemaan ja kaipaamaan sinua. Aiheutit minulle mielenhäiriön, jonka alaisena halusin sinut.

Nyt ensihuuma on laskenut, mutta sen tilalle on tullut usko ja toivo sinua kohtaan. Ja rakkaus, jota en koskaan uskonut meidän välillemme syntyvän. Pitkästä aikaa olen onnellinen. Tunnen itseni elinvoimaiseksi ja tunne olevani täynnä toivoa tulevasta. Sait minut syttymään ja tuntemaan itseni jonkin arvoiseksi. Sinun arvoiseksesi, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

And I'll be there when you call
I'll pick you up if you should fall
Cos I have never felt such inspiration
Nobody else ever gave me more because


Tapaamisemme jälkeen olen ajatellut vain sinua. Olet tunkeutunut uniini ja ajatuksiini liian tiiviisti. Kaipaan sinua hetki hetkeltä enemmän, viime tapaamisestamme on ikuisuus ja haluaisin tietää miltä sinusta tuntuu. Haluaisin saada selville, oliko se kaikki vain yksi niistä ihanista unista, joista tapaan herätä aivan liian pian. Oletko sinä todellinen vai vain läheisyydenkipeän mieleni tuotos. Oletko vain saavuttamaton pakkomielle, josta en pääsisi koskaan eroon.

Vai oletko todellakin tosissani kanssasi, oliko jokainen sanasi totta? Välitätkö minusta yhtä paljon, kuin minä sinusta? Tekisitkö kaikkesi minun vuokseni, kuten minä olen valmis tekemään? Pysyisitkö rinnallani ikuisesti, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin? Voisitko todella rakastaa jotain muuta, kuin itseäsi? Aloitatko elämän mustan suvun valkeana lampaana vain minun takiani vai annoitko minulle turhaa toivoa, oliko se vain ohimenevä ihastus, jonka takia saisin kärsiä aina, kun kohtaan silmäsi ja näen niistä kuvastuvan vain puhdasta vihaa minua kohtaan? 

You came, and changed the way I feel
No one could love you more
Because you came and turned my life around
No one could take your place


Autoit minut ylös murheestani, nostit mieleni toivottomuuden syövereistä. Sait minut rakastamaan sinua. Nyt tiedän, mitä minun tulee tehdä. Tunnen vapaan ja tyhjentävän tunteen ottavan minusta vallan. Vaivun rauhalliseen, tasaiseen Dracontäyteiseen uneen. Tunnen oloni levolliseksi, voisin lennähtää maata kiertävälle radalle jos olisin vielä yhtään onnellisempi. 

I watch you sleep in the still of the night
You look so pretty when you dream
So many people just go through life
Holding back, they don't say what they mean
But it's easy for me


Draconkaan ajatukset eivät pysyneet kuosissa. Hän valvoi yksin makuusalissa tuijotellen kattolaudoitusta ja ajatellen Ginnya. 

Hänelle on niin helppo puhua. Hän ei tuomitse minua totuuden takia. Kunpa olisinkin hänen luonaan, voisin kertoa hänelle vielä kerran, että välitän. En usko, että hän ymmärtää minua. En usko, että kukaan ymmärtäisi minua. Olenhan Malfoy ja Malfoyt eivät rakastu verenpettureihin, puhdas veri, mutta samanlaista pohjasakkaa he ovat kuraveristen kanssa.

Malfoyt eivät myönnä mitään, he eivät tunnusta rakkauttaan. Toisaalta… Miksi minun pitäisi aina noudattaa Malfoy-säännöstöä? Alkaa pikkuhiljaa ketuttaa tuollainen ainainen jankutus Malfoyden ylpeydestä ja ah-niin-täydellisestä-suvusta. Antaisivat minun tehdä joskus omia valintoja. Huokaisin raskaasti. Tästä ei tule mitään.

Päätin lähteä kävelylle. Ehkä pieni kuutamolenkki selkeyttää ajatuksia. Ei mennyt kauaa, kun olin jo ulkona. Yö tuntui epämiellyttävän kolealta. Täysikuu loisti taivaalla ja tähdet hohtivat kelmeää valoaan ympäristöön. Kaikki näytti niin kauniilta.

Käveli vähän aikaa päämäärättömästi paikasta toiseen, kunnes huomasin tytön rannalla olevan lehmuksen alla. Menin katsomaan mitä tämä teki yksin ulkona siihen aikaan vuorokaudesta. Lähestyessäni huomasin tämän punaiset hiukset ja tunnistin hänet Ginnyksi.

Nopeutin askeliani ja aivan hänen lähelleen päästyäni tajusin tämän nukkuvan. Laskeuduin rauhallisesti hänen viereensä. Maa oli kylmä. Ihmettelin tytön vähäistä vaatetusta ja asetin viittani hänen päälleen. Kohotin käteni kohti Ginnyn poskea ja silitin sitä kevyin, pitkin vedoin. Miten kylmältä sen tuntuikaan. Liikutin kättäni kohti tytön sinertäviä huulia ja tunsin hänen värähtävän päästessäni sinne asti.

Asettelin viittani paremmin hänen ympärilleen ja asetuin makaamaan hänen viereensä. Hän oli kaunis. Kuin suoraan jostain prinsessasadusta. Uppouduin katselemaan hänen kasvojensa piirteitä ja huomasin värin palaavan hiljalleen. Jossain vaiheessa nukahdin itsekin. 

Since you came
No one could love you more
Because you came and turned my life around
No one could take your place


Heräsin keskellä yötä ja avatessani silmäni huomasin tuijottavani suoraan hänen kasvoihinsa. Tunsin päälläni jotain painavaa ja tarkemmin katsellessani tunnistin sen hänen viitakseen. Hämmästyin melkoisesti, kun ymmärsin olevani rannassa.

Tapahtumien kulku alkoi selvitä minulle. Aloin hivuttautua lähemmäs Dracoa ja painauduin hänen rintakehäänsä vasten. Vedin vielä viitan lämmittämään meitä molempia, sillä yö oli todella kylmä, vaikka olikin vasta syyskuun alku.

Asetuin vielä tiukemmin Dracoon kiinni ja annoin luomieni laskeutua. Turvallisuuden tuntu alkoi levitä hänestä. Nuuhkaisin hänen tuoksuaan. Se rauhoitti minua. Kaikki tuossa pojassa sai minut tuntemaan oloni levolliseksi ja turvalliseksi. Lepäsin siinä puoliunessa hetken aikaa, kuunnellen laineiden liplatusta ja yllämme olevan puun lehtien kahinaa, kunnes huomasin Dracon alkavan osoittamaan heräämisen merkkejä.

Hänen liikahtaessa avasin silmäni ja kohtasin hieman yllättyneet koleanharmaat silmät. Hymyilin ja kohottauduin painamaan suudelman hänen huulilleen. Tunsin hänen vastaavan ja syventävän sitä. Kiedoin käteni tiukasti hänen ympärilleen ja hymisin nautinnollisesti.

Pitkän ajan kuluttua vetäydyin hieman kauemmas kysyvä ilme kasvoillani. Näin vastauksen kysymättömään kysymykseeni hänen silmistään ja painauduin takaisin suudelmaan. Draco maistui ihanalta. Raikkaalta ja lämpimältä. Suutelimme pitkään ja viimein irrottauduttuamme painauduin onnellisena ja hymy huulillani takaisin häntä vasten.

Emme tarvinneet sanoja. Ymmärsimme toisiamme paremmin ilman. Tunsin hänen kietovan kätensä ympärilleni kuin suojakilveksi maailman pahuutta vastaan. Viimein tunsin mieleni täysin selväksi. Juuri näin kaiken piti olla. Tämä oli oikein. Tässä olisi vastaus kaikkiin kysymyksiin. Minä ja Draco, Weasley ja Malfoy, rohkelikko ja luihuinen, tyttö ja poika. Yhdessä.

You came, and changed the way I feel
No one could love you more
Because you came and turned my life around
No one could take your place
« Viimeksi muokattu: 29.11.2014 14:01:26 kirjoittanut Sansku »
Love is an irresistible desire to be irresistibly desired.

Eruru

  • ***
  • Viestejä: 398
  • easy, breezy, beautiful
Lainaus
Olenhan Malfoy ja Malfoyt eivät rakastu kuraverisiin.
Ginny ei kuraverinen?

Avasin tämän monta kertaa ennen kuin viitsin lukea loppuun. Kamala pötkö tekstiä ei innostanut, kappalejakoa olisit voinut vähän enemmän harrastaa. Tykkäsin kuitenkin ja päätin sitten myös kommentoida. Oikeastaan muuta valitettavaa kuin nuo kappalejaot ei ole, ihanan synkkä ja romanttinen Romeo&Juulia kertomus. Ginnyn pohdiskelut kahdesta polusta olivat hyviä, niistä pidin. Vaikka vihaankin Ginnyä koko sydämeni pohjasta, enkä voisi kuvitella häntä paritettavan kellekään muulle kuin jättiläiskalmarille, tämä iski jotenkin. Kai se oli se kirjoitustyyli. Kiitoksia, olen iloinen että sain viimein luettua tämän.

Ansqu

  • ***
  • Viestejä: 261
    • Fort
kääks. Itku, taisin sekoittaa Hermioneen jossain välissä *hipsii vaihtamaan verenpetturiksi..*

Kai niitä kappalejakoja pitäisi, tuohon aikaan en vain ollut kovin innostunut tekstin kappaleisiin jakamisesta, en osannut (enkä väitä osaavani vieläkään). Mutta pitänee yrittää :)
Love is an irresistible desire to be irresistibly desired.

Eruru

  • ***
  • Viestejä: 398
  • easy, breezy, beautiful
Jep, nyt näyttää paljon selkeämmältä. Useat säikähtävät kamalaa tekstiryöppyä, joten ehkä nyt useampikin uskaltaa tulla kommentoimaan ;D