Kirjoittaja Aihe: Tähtikohtaloista |K11| dark romance | Sirius/Lily, James/Lily, James/Remus  (Luettu 5023 kertaa)

jadie

  • ***
  • Viestejä: 154
  • sports nerd
Nimi: Tähtikohtaloista
Kirjoittaja: Jadie
Oikolukija: Guadaloupe Lupus Daemonis
Tyylilaji: dark romance, draama
Paritus: Sirius/Lily, (James/Lily, James/Remus)
Ikäraja: K11
Vastuunvapaus: En omista Pottereita, leikin vain
Varoitukset: väkivaltaisuus, puolitajunnanvirtaisuus, himmeys

Summary: Jäljellä vain muutama unelmanpalanen, jokainen tahollaan etsimässä niistä oikeita.

A/N: Koska RoastedGarlic antoi hienot paritukset ja yökirjoittaminen ftw, sain jotain puolialitajuista aikaan ja ihan tyytyväinen olen. Gua natseili betasi, joten omistus ja iso kiitos kuuluu sulle, hihi. ♥ Nauttikaahan, ootte kaikki kivoja (ja kommentteja rakastetaan) :D





Tähtikohtaloista

Tähdet olisivat voineet heijastua Lilyn hiuksista, jos James olisi huomannut sen. Kuuluiko sen mennä niin, ei Lily tiennyt, hän olisi vain halunnut sen olevan helppoa. Se oli silti Sirius joka huomasi tähtipölyn tytön tukalla, tulenkajon silmissä, katseessa jotain käsittämätöntä. Se käsittämätön ei koskaan löytänyt Jamesin silmiä, James näki vain laskevan auringon punaiset hiukset ja kirkkaat silmät. Ja silti James oli liikaa Remuksen kanssa, (ehkä se oli Remuksen salaisuus joka niin houkutteli) ja Lily näki vain sen.

 
”Lily-kulta, mitä sinä teet täällä? Et kai sinä aio tosissasi viettää uutta vuotta tähtitornissa?”
Yksi katse ja Sirius huomaa makaavansa tytön vieressä kylmässä valossa tornin lattialla. Molempien hengitys kohoaa ylöspäin vain haihtuakseen hetken kuluttua pakkasilmaan. Sirius kääntyy kyljelleen katsellakseen Lilyn harhailevan jossain taivaankappaleiden välillä, ehkä tämä haaveilee mahdottomuuksia, ehkä haluaa saada tähtiä kiinni. Vuosi vaihtuu, eikä Lilystä tunnu erikoiselta ja Siriuskin vain palelee, mutta antaa asian olla. Tytön hymy ei kerro mitään, silti se kuiskii Siriukselle, tule tänne tähtipoika, hän on näkevinään kimaltavan hunnun Lilyn punaisten hiusten ympärillä, ehkä se on vain pakkanen, mutta poika tahtoisi nähdä sen todellisena.

***

”Näytät kauniilta...”
Sirius antaa sormiensa valahtaa Lilyn hiusten läpi, varoo koskemasta valkeaa harsokangasta eikä vahingossakaan hipaise nuoren naisen kasvoja. Lily kuitenkin tarttuu miehen käteen painaen sen huulilleen ja kuiskaa kiitos, korjaa solmiota, laskee ehkä kädet olkapäille. Se hymy, joka oli tullut Siriukselle tutuksi vuosien aikana, on yhä jossain, Sirius tahtoisi vielä kerran painaa sen tyttönsä huulille ja unohtaa. Lilyn ajatukset viipyilevät samoissa muistoissa ja hän hymyilee vielä kerran (Sirius ei enää koskaan löytäisi sitä samaa hymyä) painaessaan otsansa pojan omaan, nyökkää huulta purren, olen varma. Sirius tuhahtaa ja ele kertoo Lilylle enemmän kuin Sirius tarkoittaa, tiedätkö, se sormus sitoo sinut tänne, se ei päästä sinua enää pois ja se vaatii vain sen sanan, jonka aiot sanoa vääristä syistä, väärälle ihmiselle enkä minä aio jäädä katselemaan. Sirius antaa periksi hetken mielihalulle ja nostaa kätensä tytön poskille. Lily ei kuitenkaan aio itkeä, ei tässä sadussa.
”Kyllä sinä tiedät, Sirius, ei meillä mitään vaihtoehtoa edes ollut, --”
”Vapaus Lily, se saattoi olla seitsemäntoistavuotiaan harhaa, mutta se oli vaihtoehto. Tiedät kyllä, minä tajuan, mutta minusta valitsit tämän vääristä syistä. Ei se ole oikein.”
”Sinä aiot paeta taas. Se ei ole oikein.”
”Hei, sinä tiedät kyllä, älä syyllistä minua. Et itsekään tiedä mikä olisi oikein.”
”Onko tämä keskustelu koskaan edennyt tämän pidemmälle?”
Huokaus. Kieltävä vastaus, Sirius käskee Lilyä sulkemaan silmänsä. Lily tottelee ja Sirius heilauttaa sauvaansa, kävelee pois mutta pudottaa vaalean paperinpalasen puolityhjään huoneeseen.
 
Ehkä sinä vielä joskus löydät sisäisen tähtityttösi ja teet siitä totta. Ehkä tässä tarinassa prinssi saa prinsessansa, mutta kyllä minä sinut tunnen; et ole koskaan ollut se prinsessa. Ehkä vielä joskus.
 
Ehkä James vielä joku yö osaa katsoa siihen kylmänkauniiseen hohteeseen Lilyn hiuksilla. (Vihreiden silmien hehku katosi niihin lukemattomiin öihin jolloin vapaus oli todellista.) Hääkuvassa ovat hymyilevä James, kädet ympärillä, itkevä Lily sekä Siriuksen loihtimat puolinäkymättömät tähdensirpaleet kimaltavina. Kaunis illuusio jostain jonka piti olla onnea.


***

 
Jäljellä vain muutama unelmanpalanen, jokainen tahollaan etsimässä niistä oikeita.
 
Lily kävelyllä kalpeantalvisessa metsässä, kultaturkkinen susi, hetken sekasorto ja lumi värjäytyy punaiseksi tytön hiusten ympärillä; ruumis omituiseen asentoon vääntynyt katse tähtiin suunnattuna. Viimeisenä ajatuksena taskuun tungettu paperinpala, ehkä vielä joskus.
 
James juoksemassa, missä Lily on, miksi hän tekee näin ja juuri kun maailmalta putoaa pohja – Lily maassa, veri sekoittuu lumeen – James pysähtyy. Meripihkaiset sudensilmät varjoissa, tunnistuksenhäivähdys. Kultaisen varjosuden piirteet ovat helposti tunnistettavissa eikä James osaa yhdistää Remusta Lilyn kohtaloon. Ei ehdi varoa hyökkäystä, tuntee enää musertavaa kipua, sinnittelee tarpeeksi kauan nähdäkseen tutuissa silmissä välähdyksiä menneistä: James ja Remus Tylypahkassa, vetovoimainen hymy, käsi toisen ympärillä, tuuleen hukattuja suudelmia.
 
Jamesin jo kylmät silmät peilaavat katseen, jossa ei ole häivääkään katumusta.



« Viimeksi muokattu: 23.05.2015 22:23:29 kirjoittanut Beyond »
The grand story, and we ripped up the ending, and the rules, and destiny, leaving nothing but freedom and choice.

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 734
  • ex - annicamaria
Voouuu hei ihan älyttömän hieno fic! Yks harvoista kolmiodraama(tai joku sen suuntainen) ficeistä, joita olen lukenut. Oli jännä lukea tälläinen teksti, jota en ole ennen tottnut lukemaan, sillä yleensä paritan Siriuksen Remukselle ja kaihdan James/Remus paritusta, mutta tässä ficissä kaikki toimi.

On hyvin jännä kuvitella lilyn ja jamesin suhde kulissiavioliitoksi. Toisaalta ihan realistinen asetelma, sillä tylypahkan johtajatyttö ja johtaja poika, kummatkin suosittuja rohkelikkoja joiden niskassa on ihmisten odotukset ja niiden luoma paine. Oli kuitenkin mukava lukea tälläistä synkempää pätkää välillä, missä kaikki ei ollutkaan pinkkejä pilvilinnoja, vaan ennemminkin surullisenkaunista ja traagista kerrontaa.

Lilyn ja siriuksen suhde oli ihanasti kuvattu. Salaisuus, josta he eivät halunneet puhua muille. Kaipuu, jonka kanssa sirius ei pysty elämään lilyn valitessa toisen miehen, vaikkakin motiivit sille ovat hyvin vähäiset. Tämä asetelma oli kuvattu ihanan herkästi ja surullisesti, minun kävi jopa sääliksi siriusta.

Kirjoitustyylisi oli todella kaunista ja hyvin mukavaa luettavaa. En löytänyt yhtäkään virhettä, kuvailu oli ylimaalisen kaunista & lauserakenteet ja sanavalinnat vain vahvistivat herkän traagista tunnetta, joka tästä ficistä välittyi. Kaikki toimi ja luettuani lopun olin ihan tämän ficin pyörteissä. Todella ihanaa kerrontaa ja ihana idea, tykkäsin mielettömästi.

Lainaus
Ehkä James vielä joku yö osaa katsoa siihen kylmänkauniiseen hohteeseen Lilyn hiuksilla. (Vihreiden silmien hehku katosi niihin lukemattomiin öihin jolloin vapaus oli todellista.)
Ihana kohta, joka sai mut hykertelemään tyytyväisyydestä ja samalla tuntemaan hirveää sääliä siriusta ja lilyä kohtaan.

Jamesin ja remuksen suhde mulle jäi vähän etäisemmäksi ja sanotaanko näin että vieraammaksi, mutta tämän kaiken muun loiston ja kauneuden keskellä se ei haitannut ollenkaan. loppu oli todellakin yllättävä ja todella surullinen, mutta sopi hyvin ficciin.

harvaa näin onnistunutta ficciä olen lukenut, joten kiitos paljon lukukokemuksesta!
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

jadie

  • ***
  • Viestejä: 154
  • sports nerd
annicamaria: Ehkä söpöin kommentti ikinä ♥ Mä hämmennyin oikeen toden teolla, että joku tykkäsi noinkin paljon ja onnistunut? Ooh, ei tässä voi kun kiittää ja ihmetellä, olen otettu ja kiitollinen ja hihi, kiitos kun kommentoit! ^^ (Oon maailman huonoin vastaamaan kommentteihin, eh) Piristit mun päivää oikein kunnolla. :)
The grand story, and we ripped up the ending, and the rules, and destiny, leaving nothing but freedom and choice.

ToLu1

  • *
  • Viestejä: 1
Herranjumala mikä ficci. :oo Mä oon syvästi järkyttynyt. Tää oli jotain niin kauheeta, hyvä etten alkanut itkeä, mutta jotenkin kuitenkin niin kaunis ja kaikkea... Sirius / Lily-paritus oli aivan täydellinen, teki mieli katkasta Jamesilta kaula katki, koska tästä tuli just sellanen fiilis, että Sirius ja Lilyhan ne kuuluu yhteen, ei Lily ja Severus (no okei, ehkä vielä vähän) tai Lily ja James. Ja mä aloin jo kuvitella päässäni kaikenlaisia fantasioita siitä, että mitä jos Harry olisikin Siriuksen poika ja James olisi Harryn kummisetä... :DD

Mutta myös tuo James/Remus-paritus toimi yllättävän hyvin, vaikken mä ole koskaan oikein pitänyt siitä parituksesta kauheasti. Mutta sekin siis toimi hämmentävän hyvin. :D

Ja plussana on ehdottomasti vielä pakko sanoa, että ihan jumalattoman kaunista kuvailua. Siis se oli oikeasti jotain ihan uskomatonta, enkä mä tajua sua yhtään kun et oo kertonut että oot noin taitava kirjottamaan etkä törkimys oo ennen julkassut tarinoita missään! Ihania kielikuvia ja niin runollista, herkkää, kaunista ja ainutlaatuista kuvailua, että oikeasti tässä tulee kohta tippa silmäkulmaan. (:
"Kaunis illuusio jostain jonka piti olla onnea." ---> Etenkin tuo kohta oli niin jotenkin kaunis mutta jotenkin ravistelevan ahdistava, että rakastuin täysin. :D Ihan liian kaunista kuvailua, mä oikeasti kuolen tälle kerronnalle!

Joten sun pitää ehdottomasti ilmoittaa mulle, jos teet lisää ficcejä. Ihan sama mikä paritus tai genre, mutta ilmotat kuitenkin mulle. Pakko saada lukea lisää tällaista. :3
~Sokerihumalasta kunniaan.

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Hei, minähän se täällä :)

Pitihän tämä tulla lukemaan, kun tuon James/Remuksen sulle heitin, ja vaikka se aluksi ei ollutkaan tässä kovin suuressa roolissa niin en silti lainkaan pettynyt, tämä oli parempi kuin odotinkaan. Toki aivan erilainen, kun mun mielikuvat oli vähän hellempiä genrejä. Mutta tämä oli tällaisena angstisena tragediana oikein toimiva ja - sanoinko jo? ainakin aioin - kaunis. Mää jotenkin kuvittelin, että Remus tappaisi vain Lilyn voidakseen olla Jamesin kanssa, mutta mitäpä toisaalta mustasukkaisuus ei hajonneella mielellä teettäisi. Ja tuo Lilyn ja Siriuksen juttu oli ihan sydämensärkijäkamaa, kuinka se olisi voinut ehkä vielä olla, ja miten toisenlainen loppu olisi ollutkaan jos nämä neljä olisivat vain pariutuneet niin kuin kenties syvällä sisimmässään olisivat halunneet. Miten surullista. Tykkäsin siis kovasti tästä ficistä, on kunnia olla mainittuna inspiroijana tähän, kiitos :)
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

Antelope

  • Vieras
Moi, olen nyt lievästi sanottuna järkyttynyt. Mikset sä ole kertonut mulle, että olet näin taitava? : ( Vaan jotain tyhmää ettet kehtaa julkaista mitään ja että oot huono, mutta tämähän oli vallan upea! Oikeasti.

Ensinnäkin otsikko. Se on yksinkertainen, mutta silti ihan hemmetin kaunis. Tähdet on hienoja ja kohtalo on... on ehkä vähän pelottavakin asia ja nuo kaksi asiaa yhdessä luovat täydellisen otsikon, hih. Sitten paritus, tai oikeammin paritukset, oli tosi hienoja myös! James/Remus on jotain sellaista, mitä en ole aikaisemmin lukenut, mutta huomasin pitäväni siitä yllättävän paljonkin. (Ottaen huomioon, että S/R forever.) Sirius/Lilykin toimii ja se on sellainen kaunis, mutta tosi haikea paritus. Ne ei koskaan saa toisiaan täysin ja se jää vaan sellaiseksi haikeaksi ikävöinniksi ja sanaksi jos. Ihan niin kuin tässäkin, mutta pointtini oli se, että nämä kaksi paritusta istuvat tähän ficciin yhtä hyvin kun Fazerin sininen mun suuhun.

Genret on tosi onnistuneita myös. En olisi osannut kuvitella tähän mitään muuta kuin angstin ja tälläistä "hiljaista" romancea. Teksti nyt muutenkin on tosi kaunista ja haikeaa ja siinä välittyi hienosti kaikenlaisia tunteita; rakkautta, ikävää ja vähän pelkoakin toisen menettämisestä, vaikka ei koskaan voisi valita tätä oikeasti. James/Remus oli tässä vähän taka alalla ja se oli sitten huomattavasti,  ää en löydä sopivaa sanaa, tai no, se ei ollut niin vaikeaa kuin Siriuksen ja Lilyn suhde. En sano, että sekään olisi helppoa, mutta se oli helpompaa.

Lainaus
”Lily-kulta, mitä sinä teet täällä? Et kai sinä aio tosissasi viettää uutta vuotta tähtitornissa?”

Tämä kohta. Vaikka molemmilla selvästi oli muitakin tunteita kuin ystävyyttä, tämän kohdan ja varsinkin tuon kulta-sanan Lilyn edessä, mielsin enemmänkin ystävyydeksi. En tiedä olitko tarkoittanut sitä niin, mutta niin minä sen ajattelin. Piilotettujen tunteiden alla, pohjalla, oli edelleen kuitenkin se ystävyys.

Äääh, tuntuu, että selitin tähänkin kommenttiin ihan jotain tyhmää ja lkhslkjsdgkljgkls, mutta pointtina oli se, että pidin tästä ihan hirveästi, lauserakenteet ja kuvailu olivat jotain ylimaalisen ihanaa ja että olet kiva ja hyvä kirjoittaja. :3 Kiitos paljonpaljonpaljon. (tähän söpö sydän, mutta en voi tehdä tällä koneella niitä, mur.)


Antelope :-*

insatiable

  • ezion salarakas
  • ***
  • Viestejä: 1 343
  • koska ezio on ihkudaa
    • FINI
FB-kommenttiasiakierrokseni alkaa! Jau. Mut siis. Ou gaad, tää oli hieno! Mää en oo silleensä Lily/James/Sirius-asetelman ystävä, jos lähdetään ajattelemaan suuremmassa mittakaavassa, mutta tässä se toimi oikein mukavasti. Sirius ja Lily kyllä tuntuu parina/ihastuneina/rakastuneina/whateva jotenkin niin väärältä, koska oon iskostanut päähäni sen mielikuvan, että Lily on kyllä Jamesin kanssa, mutta oikeasti rakastaa Severusta. Hmh :D

Mää tykkäsin tän otsikosta tosi paljon! Mun mielestä se on erilainen ja erottuva, mutta selkee ja kaunis. Se liittyi tekstiin hyvin, eikä jäänyt semmoi olo, et mistä se on oikeen tullut - kuten joskus käy, oikeesti. Jotenkin myös toi otsikon rauhallinen sävy jatkui koko tekstissä, vaikka loppu olikin traaginen. Tykkäsin erityisesti siitä, ettet ollut käyttänyt turhaa dialogia, vaan ficci oli pääasiassa kerronnallista. Mää oon semmosen kirjottamisen fani hamaan loppuun saakka! :)

Kuvailu oli todella kaunista ja onnistunutta. Se loi tunnelmasta harmoonisen ja rauhallisen ja tuntu siltä, ettei tän ficin äärestä ole kiire minnekään pitkään aikaan. Siks mää vähä petyinkin, kun tää sit vaa loppu. Mulle käy aika harvoin tekstien kohdalla silleen, että petyn, kun loppu tulee, joten hei propseja tästä siis! En usein jää janoamaan one-shotin lopun jälkeen mitään, mutta sää olit onnistunut jotenkin luomaan nyt semmoi kivan pätkän, että ää! :D

Lainaus
Ehkä sinä vielä joskus löydät sisäisen tähtityttösi ja teet siitä totta. Ehkä tässä tarinassa prinssi saa prinsessansa, mutta kyllä minä sinut tunnen; et ole koskaan ollut se prinsessa. Ehkä vielä joskus.
Ehkäpä paras kohta koko ficissä. Kauniin karu ja totuuden sisältävä viesti. Mahtavasti muotoiltu. Olisi jotenkin niin loukkaavaa, jos joku sanoisi noin, mutta toisaalta niin kaunista, koska maailma on julma. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? :D

Wuuh. Nojoo, pidin siis tästä pätkästä kovasti ja kiitän sinua sen linkkaamisesta!  :-*

xo, ins

jadie

  • ***
  • Viestejä: 154
  • sports nerd
Voi puspus, ootte ihania ja muruja ja mä arvostan teidän kommentteja ihan älyttömästi ♥

insatiable: hihi, mä oon otettu sun sanoista. ♥ Mietin aika tarkkaan, että uskallanko edes linkata sulle mitään, mutta halusin silti kommentteja joten hyvä näin. Ensinnäkin, mahtavaa kun tykkäsit tosta nimestä, mä tuskailin sen kanssa kauan, mutta tää vaikutti lopulta parhaalta ja luontevimmalta, joten iso kiitos siitä. Ja aaw, mä oon tosi iloinen jos sain aikaan tuollasen reaktion loppumisesta ja oon ilonen että tykkäsit kerronnallisesta tyylistä ja ääh. Hienoa jos oon onnistunu siinä tunnelmanluomisessa, ja tuo sun quote oli mun omakin lemppari ja tota, oon tosi kiitollinen kommentista. ^^

Antelope: Ja mun pitäis vastata tähän jotain vai? No jos vaikka alotan että ♥ ja öö, että oon tästäkin ihan äärimmäisen otettu ja kiitollinen ja ehkä alan uskomaan itseeni vähän enemmän tän ansiosta ja hihi. Naww, kiitos otsikkokehuista, tykkään siitä itekin, ja koska S/R forevah, niin oon nyt aika ylpeä itestäni, jos sain nämä paritukset, jotka rikkoo foreverin, toimimaan. Genretys oli hankalaa ja puolet kiitoksista kuuluu Gualle koska en osaa genrettää ja nyt vasta älysin, että onhan tää myös angstia. Lisään sen tuonne alkuun. Ja aw, sä tulkitsit sen kohdan oikein, koska mä ajattelin sen myös alussa ystävyydeksi ja myöhemmin sitten jotain enemmän. Kiitos sullekin kauniista sanoista, myönnän että oon yhä vähän hämilläni noista kehuista. Ja lisään sinne kuvitteellisen sydämen koska oot kiva. :>
PS. Sait mut haluamaan Fazerin sinistä :P

RoastedGarlic: Hmm, ensin kiitos parituksista, koska en olis varmaankaan tähän ryhtynyt ilman niitä. ♥ Ja iso, iso kiitos sinullekin. Ylitin odotukset? Vau ainakin siitä, ja mä jotenkin aavistelin että jos annat mulle kelmiparitukset niin saatat odottaa jotain erilaisempaa kuin tämä. Mutta joo, sun kommentti piristi myös tosi paljon ja arvostan sitä ja hehe. Oli kunnia kirjottaa tästä tai mitä ikinä. :'D

Tolu-muru: Sinä. ♥ Kirjotit mulle tollasen kommentin. Oh my, sinä. Et arvaakaan kuinka paljon toi merkkaa sulta kuultuna ja aah. Lalala oikeesti, melkein itkit, mä oon koko ajan vaan ylpeämpi tästä ja öäh. Loppuu sanat sun kanssas. Hyvä, että sain paritukset toimimaan mutta älä katkaise James-paran kaulaa, se on silti ihana :> ja ja iso aalto kiitoksia sullekin. Äw, ihanaa jos kuvailu on onnistunutta ja oon oikein törkimys :D otettu sun sanoista ja joo, kerron ihmeessä sulle jos saan jotain muutakin aikaan koska kommentoit liian noin ihanasti. Ja joo, tuo sun mainitsema lause on jopa mun mielestä onnistunut. :3

-Jadie :-*

The grand story, and we ripped up the ending, and the rules, and destiny, leaving nothing but freedom and choice.

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 446
Stalkkerinappula heittelee eteen kyllä niin erilaisia tekstejä kuin mitä yleensä luen, kelmien sukupolvi kokonaisuudessaan on minulle aika vieras.

Minusta tässä Lilyn ja Siriuksen suhde oli kuvattu hyvin ja tämä tähtipoikajuttu oli aika hauska. Jo näistä parista pätkästä tuli hyvin ilmi heidän suhteensa ja suru siitä, että Lily silti nai Jamesin.

Loppu tuli minulle vähän puskista, koska en lukenut alkutietoja kunnolla ja luin vain itse tekstin. Minun on henkkoht hankalampi nähdä Remus käyttäytymässä näin, mutta ehkä yhdistän varoituksista sanan himmeys tähän ja annan tämän olla minulle vähän himmeä kohta.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava fikkeröinen, kiitokset tästä ilta aamuyöpalasta!
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."