Kirjoittaja Aihe: Mary Poppins, Toivomustani ei voinut paketoida, Mary/Bert, S, fluffy  (Luettu 1860 kertaa)

Milgia

  • Kapteenska
  • ***
  • Viestejä: 1 790
  • He'd be Her Bert.
Title: Toivomustani ei voi paketoida
Fandom: Mary Poppins
Rating: S
Pairings: Mary/Bert
Genre: Drama, fluffy
Disclaimer: Lyriikat Michael Bublen.
Summary: …But now I know what my heart wants you to bring

A/N: Jouluhaasteeseen. Voin sanoa, että varsin rasittava tapaus, mutta I hope yoy enjoy.
- Omistettu ja rakkaudella tehty Luvvielle , Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut rakas höpsö ♥



Toivomustani ei voi paketoida


Jouluaattoiltana satoi hiljalleen lunta, isoja ja hahtuvaisia lumihiutaleita. Ne leijailivat kaduille ja katoille, tehden Lontoon kaduista jouluisen näköisiä. Lumi oli odotuttanut itseään jo marraskuulta asti, sitä oli alkanut sataa vasta aattoaamuna, kun lapset vielä askartelivat viimeisiä koristeita.

Nämä hiutaleet eivät sulaneet kun ne osuivat ihmisten villaisille vaatteille, ne jäivät kankaalle koristamaan kantajaansa talvisemman näköiseksi. Ilma teki ihmisten posket punaisiksi, se sai hengityksen huuruamaan ja sormenpäät kipristelemään.

Enää ei kuulunut riemunkiljahduksia lasten suista, heidät oli jo käsketty sisälle syömään illallista ja laittamaan joulusukka paikoilleen takanreunalle tai sängynpäätyyn.

Stockings are hung with care
As Children sleep with one eye open
Well, now there's more than toys at stake
Cause I'm older now but not done hoping.

Puistossa ei ollut enää juuri ketään, puistoissa aikansa viettävät olivat saaneet sijaa sukulaistensa tai ystäviensä luota. Ei puistoa kuitenkaan suljettu oltu, vaikkei poliisikaan enää sitä kiertänyt.

Mies ruskeassa takissaan oli juuri kävellyt tuon hiljaisen ja lähes koskemattoman näköisen puiston halki Cherry Tree Lanelle, jonka talojen ikkunoissa oli hehkuvia kynttilöitä kertomassa joulunodotuksesta.

The twinkling of the lights
The scent of candles fill the household
Old Saint Nick has taken flight
With a heart on board so please be careful.

Old Saint Nick oli jo kuuleman mukaan aloittanut matkansa ihmisten luokse, ehkä joku onnekas saisi jo alkuillasta joulusukkansa täyteen? Bert ei ollut vuosiin enää toivonut mitään, silti joka vuosi sukassa oli jotakin pientä ja hyödyllistä, jota hän ei ollut osannut ajatellakaan.
Oli miehellä yksi toive, toive jota ei sanottu ääneen, ei edes Old Saint Nickille. Toive suoraan sydämestä, hän tahtoi uskaltaa tai kuulla, että toinenkin ajatteli samoin. Eihän edes tiennyt miten sellaista voisia toivoa, ehkä toisenkin kuului toivoa jotain samankaltaista?
Each year I ask for many different things
But now I know what my heart wants you to bring

17 Cherry Tree Lanen portaikolla Bert seisoi hetken, ennen kuin koputti oveen, jos oven avaisi Mary, hän kertoisi heti mitä oli koko matkan ajatellut, mutta entä jos se oli joku muu? Uskaltaisiko hän enää myöhemmin.

So please just fall in love with me this Christmas
There's nothing else that I will need this Christmas
Won't be wrapped under a tree
I want something that lasts forever
So kiss me on this cold December night.

Sisältä kuului askelten ääniä, ne olivat kevyitä, eivät yhtään kiireisiä eivätkä hosuvia. Bert tunsi nuo askeleet, hän olisi tahtonut kääntyä ympäri ja lähteä pois, mutta toive piti hänet paikoillaan.
»Hyvää iltaa Bert, ajoissa kuten aina», Mary Poppins tervehti hymyssä suin tulijaa.
»Iltaa Mary, oletko jo valmis? » Bert vastasi kohteliaasti, hän oli ottanut lakkinsa pois päästään.
»En aivan, tule sisälle odottamaan. » Mary sanoi, päästäen miehen sisään eteiseen.

Jo eteisessä tuoksui olohuoneessa oleva joulukuusi, kuusen luota kuului iloista naurua ja ääntä, perhe oli jo aloittanut joulunvieton, ehkä siellä jo availtiin ensimmäisiä lahjoja tai laulettiin ja tanssittiin kuusen ympärillä.

Katse huomasi jotakin erikoista eteisen ja olohuoneen välisen ovenkarmin yläpuolella, siellä roikkui kauniin vihreä mistelinoksa. Mistelinoksa olisi saattanut antaa rohkeutta jollekin toiselle, muttei Bertille. Miehen teki jälleen mieli kääntyä kannoillaan, tai jättää vain kertomatta mitä hänellä oli sydämellään, hän tiesi, että Mary kysyisi sitä kuitenkin.

A tree that smells of pine
A house that's filled with joy and laughter
The mistletoe says stand in line
Loneliness is what I've captured
Oh but this evening can be a holy night
Let's cozy on up by the fireplace
And dim those Christmas lights

»Nyt olen valmis», Mary sanoi. Hänen talvihattunsa oli erityisen kaunis, musta, jossa oli muutamia havunoksia ja valkoisia marjoja. Talvitakin vihreä väri ja punaiset posket tekivät naisesta suloisen oloisen. Naisen pyyhältäessä Bertin ohi, hän haistoi pehmeän uudenlaisen tuoksun, jota ei voinut niin vain sivuuttaa.

Enää ei voinut livistää, jos hän tekisi sen, ei hänellä olisi enää koskaan mahdollisuutta mihinkään. Mary tarttui miehen käsivarteen talon portailla. Jouluaaton kävely oli kuulunut heidän perinteisiinsä kaikkina niinä vuosina, kun Mary oli ollut Lontoossa joulukuun.

Hiljaisuudessa he kävelivät puistoon, lumen ja hiekan narskuessa kenkien alla joka askeleella.
»Mary», Bert aloitti päättäväiseen sävyyn. Nainen kääntyi katsomaan miestä päin, mutta ei sanonut mitään.
»Ei sittenkään mitään, muistin jo, että olin kertonut sen sinulle jo», Bert jänisti, heti sen jälkeen häntä alkoi kaduttaa, ettei ollut sanonut asiaa samalla vauhdilla, ilman taukoja. Sinisten silmien kysyvä katse ja punatut huulet häiritsivät miehen keskittymistä.  Hän tahtoi sanoa ääneen rakastavansa tuota naista ja suudella noita virheettömästi punattuja huulia, tuntea samalla tuon vienon tuoksun nenässään.

So please just fall in love with me this Christmas
There's nothing else that you will need this Christmas
Won't be wrapped under a tree
I want something that lasts forever
So kiss me on this cold December night.

Jos kaikki olikin Marylle vain leikkiä, eihän hänellä, hänen omien sanojensa mukaan edes ollut tunteita. Bert oli ollut aina toista mieltä, ne olivat kyllä, mutta ne eivät tulleet juurikaan koskaan pinnalle. Ne eivät tulleet koskaan esille muiden ollessa läsnä.

Hän pysähtyi keskelle puistotietä, keskelle puistoa, joka puolella oli valkoista, lumi kimalteli kuun valossa. Molempien hengitykset huurusivat. Mary katsahti muualle, sivuprofiili oli yhtä kaunis kuin aina, yhtä inspiroiva kuin aina. Bert olisi tahtonut piirtää nuo kasvot, joille kuun sinertävä valo loi varjot.

Joulu oli antamisen juhlaa, se oli ollut Bertille selvää jo pienestä asti. Tänä iltana ei ollut kyse lahjapaketeista, ei hienoista vetureista eikä värikynistä, oli kyse sydämestä ja lupauksista, jotka hän tahtoi sanoa ääneen.

They call it the season of giving
I'm here, I'm yours for the taking
They call it the season of giving
I'm here, I'm yours

»Minulla on tänä jouluna vain yksi toive, en tahdo olla enää yksin, en etenkään nyt», Bert sanoi hiljaa. Hän tavoitteli Maryn silmiä.
»Toive? » Mary kysyi uteliaana. Silmät yrittivät ottaa toisen eleistä ja olemisesta selvää.
»Toive, jota olen salannut kauan, jota en tahdo kertoa kenellekään», Bert sanoi, hän seurasi tarkkaan muuttuiko Maryn katse.
»Sitä kutsutaan salaisuudeksi, eikä sitä tarvitse kertoa», Mary hymähti.
»Shhh… Minun on pakko, en pysty enää olemaan niin, että minä tiedän sen vain», Bert huokaisi syvään. Hän tahtoi koskettaa, silittää naisen poskea.

»Toivottavasti et pahastu» Bert kuiskasi hiljaa, tarttui naisen käteen ja veti tätä lähemmäs itseään. Mary ei vastustellut, Bertistä tuntui hetken, että Mary tiesi mitä hän tarkoitti. Mies nosti lempeästi naisen kasvoja, katsoen sinisiin silmiin.

Bert näki lähempää naisen talvihatun, yksi oksa näytti tutulta, kuin mistelinoksalta. Hän sai mistelinoksasta rohkeutta, vaikkei osannut ajatella asiaa tarkemmin.  Kirpeä pakkasilma toi oman säväyksenä naisen tuoksuun joka tuntui näin läheltä aivan mahdottoman huumavalta.

Cause I don't wanna be alone tonight
I'll wear you like a Christmas sweater
Walk proudly to the mistletoe tonight
I want something to last forever
So kiss me on this cold December night.

Bert  suuteli Marya kevyesti ja varoen. Aivan kuin varmistaen, joka hetkellä, että Mary oli samaa mieltä. Nainen kietoi kätensä toisen kaulan ympäri. Vastasuudelma oli kiihkeämpi, ei niin varovainen. Suudelmien jälkeen,
»Se on mistelinoksa», Mary kuiskasi miehen korvaan.

They call it the season of giving
I'm here, I'm yours for the taking
They call it the season of giving
I'm here, I'm yours

« Viimeksi muokattu: 12.11.2014 21:18:00 kirjoittanut Beyond »
But deep within my soul, I'm glad the times have changed
As long as rock and roll and the Chevys stay the same.

It was me and you and Chevy.