Kirjoittaja Aihe: Eikä viikollakaan olisi enää merkitystä, K-11  (Luettu 1968 kertaa)

arctic

  • king in the north
  • ***
  • Viestejä: 102
  • built on glass
Author: minä
Beta: jag
Disclaimer: handut irti, meikän on.
Rating: k-11
Pairing: no, jaa. en tiedä.
Genre: one-shot, sekava, random. en oikeen tiedä onko tää slashia vai hettiä, saatte mieltää ihan miten haluatte.
Summary: Eikä nekään tule ikinä olemaan mitään muuta, kuin sitä mitä ne on.
Warnings: kiroilu, sekavuus. eipä varmaan muuta. alkoholia kulutetaan jonkin verran, mutta nää on aikuisia. kai.
A/N: joo. varmaan randomein teksti, minkä olen ikinä kirjoittanut, mutta jostain syystä pidän kovasti. aattelin ekaksi kirjoitella ihan raapaleita, mutta sitten siitä tulikin tuollainen. kappaleilla on mittaa järjestyksessä ekasta viimeseen 170, 160, 100, 190, 190, 100 sanaa.


Eikä viikollakaan olisi enää merkitystä



Keskiviikko kävelee Helsingin katuja, kävelee ympäriinsä, harhailee, palaa takaisin, mutta ikinä ei saavuta.

Saavuta mitä? Ei sitä tiedetä, pään sisällä on tyhjää ja pimeää. Joulukuussa on jo kylmä, mutta ei Keskiviikko huomaa, ei kiinnosta. Mikään ei kiinnosta, ei enää, ei ikinä, paitsi se saavuttamaton. Aina on seinä, ja se on ylitsepääsemätön. Ja sen toisella puolella on kaikki kaunis, viekas ja haluttava.

Niin helvetillisen haluttava, ettei Keskiviikko kestä.

Kurkussa polttaa, kun Keskiviikko kumoaa lasin toisensa jälkeen, ja nielaisee ja nielaisee ja nielaisee, huomaten, ettei ole enää mitään jäljellä.
   ”Toinen samanlainen.”

Ja se juovuttaa ja helpottaa, antaa elämälle tarkoituksen ja on se vitun pelastava rengas. Ja Keskiviikko istuu siinä tiskillä sanomatta mitään. Ei sano mitään, on vaan ja istuu ihan hiljaa. Sitten se juoksee ulos, juoksee läpi koko vitun maailman. Niin varmaan. Puolessa välissä se pysähtyy, muut tuijottaa.

Keskiviikko kääntyy, jättää kaiken taakseen siksi yöksi, juoksee. Kaisaniemessä se istuu penkille, viereen istuu mies. Kätellään, Keskiviikko menettää jotain, mutta saa vastineeksi onnellisen illan. Täydellisen yön, joka kestää koko ikuisuuden.

Eikä ketään edes kiinnosta.

-

Perjantai rakastaa maailmaa.

Rakastaa kaikkia, mutta se kyllästyttää. Ei se osaa tehdä mitään muuta, kuin rakastaa kaikkia. Perjantai on se, jota kaikki haluaa, mutta jonka kaikki huomaamattaan talloo jalkojensa alle, pakottaa tekemään kaiken samalla tavalla. Ikinä ei saa olla yksin, ikinä ei saa olla rauhassa.

Perjantai on kaunis, viekas ja haluttava, ja tahtoo jonkun, joka ei halua sitä. Tahtoo olla joku muu, ei enää samanlainen.

Takaisin päin, sinne Perjantai haluaisi palata, mutta aina on seinä. Seinä on Perjantain ja kaiken tavanomaisen välissä. Kaiken muille tavanomaisen. Mutta Perjantai ei ikinä saavuta. Ja sekös ärsyttää, ärsyttää niin helvetisti, että kaikki tupakat loppuvat.  Perjantai istuu hiljaa paikallaan seinää vasten ja heittää tyhjän askin roskikseen.

Pitihän Perjantain lopettaakin, aina sen on pitänyt, jokaisen illan jälkeen, kun kaikki kärjistyy ja kaikesta tulee sekavaa. Missään ei ole enää järkeä.

Aamulla on, kun jokainen askel kuulostaa ukkosenjyrinältä. 

Kujan ohi juoksee pitkä mies. Raskaasti se juoksee, ihan kuin ei enää jaksaisi mitään. Olisi valmis luovuttamaan, mutta silti jatkaa.

-

Torstai on kaikki, eikä kukaan. Torstai on epätoivon huippu, ja onnellisuuden alku. Torstai on kaikkien eikä kenenkään, siitä ei pidä kukaan. Tai sitten pitää.

Torstai on keskipiste. Siinä vaiheessa joko luovutetaan ja tyydytään omaan kohtaloon, tai painetaan eteenpäin hirveällä raivolla välittämättä vaikutuksista. Torstai on se, johon kaikki pysähtyy, Torstai on este. Seinä.

Seinä joka jakaa kaiken, todellisuuden ja kuvitelman, ihan vitun kaiken.

Ylitsepääsemätön, mutta kuitenkin niin helppo murtaa. Oikeaan kohtaan kun osuu, niin uppoaa. Vauhdilla. Jos vaan osaa, ja jaksaa.

Kukaan ei ikinä osaa, ja kaikki luovuttavat. Ainakin jossain vaiheessa. Ja siinä vaiheessa ollaan epätoivoisia, murtuneita, ja niin vitun sekaisin.

-

Vintillä on pilkkopimeää, ja niinhän siellä kuuluukin olla.

Mutta ei Keskiviikon vintillä, ei pään sisällä, ei Keskiviikon. Se haluaa sen aikaisemman valoisan ja pölyttömän, mutta tunteista tyhjän ja rasitteista vapaan mielen ja pyrkii siihen.

Mutta ei Keskiviikko pääse.

Aina on se villi ja haluttava, aina on se seinä, ja aina on se vitun arkinen ja tympeä, eikä siitä pääse yli eikä ympäri.

Mutta ei Keskiviikko halua olla sekaisin. Keskiviikko tahtoo olla viehättävä ja houkutteleva, sellainen josta kaikki viehättävät ja houkuttelevat pitävät.

Mutta Keskiviikko on tylsä. Kukaan ei pidä, kaikkia raivostuttaa kaikki. Odotetaan vaan, kun päivä vaihtuu toiseen, ja arki on enää vaan jokin tuntematon käsite.

Viehättävänä ja houkuttelevana ei viikollakaan olisi enää mitään merkitystä, ja kaikki olisi kuin unta. Perjantain unta, paitsi että Perjantaille se ei ole uni, vaan todellisuus. Tämä on tosiasia, sellainen, jonka jopa Keskiviikko tietää, vaikkei enää kiinnostaisikaan.

Keskiviikko istuu taas tiskille. Samalla vanhalle, arkiselle tiskille. Ottaa yhden. Toisen. Kolmannen. Eikä se lopu siihen. Arkinen on tässä vaiheessa jo maailman rumin kirosana, ja Keskiviikko katsoo paheksuvasti itseään peilistä baarin vessassa.

Keskiviikko alkaa jo näyttää viehättävältä ja houkuttelevalta. Nyt olisi hyvä aika lopettaa.

Ei Keskiviikko lopeta, ei vitussa.

-

Kivilattia on kylmää marmoria, ilma on kylmä, aurinko on kylmä. Niin kylmä, että se melkein näyttää siniseltä. Ja niin näyttää Perjantaikin.

Vieressä istuu se pitkä mies. Poika. Ei Perjantai tiedä. Näyttää tylsältä, mutta se on kaikkea mitä Perjantai haluaa. Perjantai ei halua valoja, ei juovuttavaa tunnetta, ei tanssilattioita, ei krapulaisia aamuja, ei se halua enää yhtään vittu mitään, paitsi arkea.

Arkea ja rauhaa. Omaa rauhaa.

Ei se mies edes näytä kovin erikoiselta. Se on huomaamaton, mutta jos sitä kauan tuijottaa, alkaa ärsyttää. Kuinka se räpäyttää silmiään liian usein, kuinka sen olemus on jotenkin epämääräisen oloinen muutenkin. Kuinka se.

Lista on loputon.

Mies katsoo Perjantaita. Ottaa takin pois päältään, antaa sen Perjantaille. Sitten se vuorostaan hytisee, eikä Perjantai tunne oloaan mukavaksi. Ei se tunne oloaan juuri miksikään tämän kanssa.

Mies on Keskiviikko, Perjantai tajuaa. Kaikki siitä puhuu, mutta kukaan ei pidä. Siitä valitetaan, kuinka se on tylsä, arkinen.

Keskiviikko on aivan liian pitkä, näyttää hassulta. Ei Perjantai pääse Linnanmäelle tämän kanssa. Perjantai nousee ylös, huokaisee syvään.

Antaa takin Keskiviikolle, suukottaa kevyesti poskelle, heilauttaa kättään ja juoksee kotiin. Pois kaikesta, kaikilta, kaikelta. Itseltään.

-

Jälleen kerran on onnistunut tunne. Sellainen, että vatsanpohjassa kihelmöi onnellisuus ja tekee mieli nauraa, ja kaikki on ihanaa.

Mutta Torstaissa on pienen pieni särö.

Seinässä on särö.

Ja kun säröön kohdistaa paineen, se leviää, leviää, leviää ja lopulta hajoaa kasaan. Pieninä sirpaleina Torstai katsoo itsensä tipahtelevan maahan. Perjantain syy.

Mutta eihän niin tietenkään käy. Torstai pitää itsensä koossa, totta kai pitää. Miksei pitäisi?

Pakko. Ei Torstai saa muuttua mihinkään.

Pakottava tarve samanaikaisesti luovuttaa ja jatkaa. Mutta Torstai on aina Torstai. Ei se tule ikinä olemaan Keskiviikko tai Perjantai.

Eikä nekään tule ikinä olemaan mitään muuta, kuin sitä mitä ne on.
« Viimeksi muokattu: 26.04.2015 17:58:17 kirjoittanut plööt »
i'm not the reason you're looking for redemption

ava on oma

Ringa

  • roger roger
  • ***
  • Viestejä: 98
Vs: Eikä viikollakaan olisi enää merkitystä, K-15
« Vastaus #1 : 18.12.2011 11:28:11 »
Voi elämä, voi elämä, saanhan mä nyt kuolla onnellisena? Ehkä mä kommentoin kuitenkin ekana.

Mä en tiiä, oonko mä koskaan muistanut kommentoida mitään sun tekstejäs, mutta joka ikisen oon lukenut ja aina tykännyt. Sä kirjotat jotenkin kauhean persoonallisesti (siis siinä ei oo mitään kauheeta vaan se on just hyvä juttu) ja mä oon aika varma, että jos mulle tökättäis käteen pari tekstiliuskaa, niin mä osaisin sanoa että joo, tän on kirjottanut arctic ja noi muut on jotain randomeita. Tästä mä tykkäsin siksikin, että täs on sellasta jotain monitulkintaisuutta. Ylikirjoittamiseen mä en ole ikinä sun kohdallasi törmännyt ja mä oikeasti arvostan sitä, miten sä saat ihan parilla lauseella kuvailtua jonkun tilanteen niin täydellisesti, että melkein kateus iskee. :D
Noi viikonpäivät oli jännät, olit kuvaillut ne samalla sekä viikonpäivinä että henkilöinä ja vaikka mä ensin vähän kohottelinkin kulmiani ja mietin, että just joo, niin se kuitenkin toimi yllättävän hyvin, erinomaisesti jopa. Mä en tiiä myöskään, onko sulle koskaan saarnattu pilkuttomuudesta esim. että-sanan jälkeen pitäis olla pilkku sun muuta. Mä en kuitenkaan ala niistä huomauttelemaan, koska vaikkei sun ficit välttämättä ole aina kieliopillisesti priimoja, niin ikinä mitkään yhdyssanavirheet tai ne pilkunpuutteet ole lukukokemusta häirinneet.
Lainaus
Torstai on epätoivon huippu, ja onnellisuuden alku.
Tän lauseen mä nostan pinnalle, koska se on vaan niin totta ja täydellinen. Mistä sä oikeesti revit näitä, vinkkaa mullekin! :D Plus tää on oiva esimerkki niistä pilkuista. Ite olisin ehkä jättänyt tohon kohtaan laittamatta, mutta tähän se sopi kuin nenä päähän vähän tauottamaan tekstiä ja korostamaan sitä vastakohtaa epätoivon ja onnellisuuden välillä.

No niin, nyt on hyvä lopettaa kun mä vielä itekin tiedän ainakin suurinpiirtein mitä mä yritän selittää. Anygays, keep going ja kirjottele. :3 nyt mä meen sinne nurkkaan kuolemaan.
astu kolme ruutua taakse
yksi vuosi eteen ja aamu jälkeen
yöhön vielä aikaa

nyt 74
avatar © raitakarkki

arctic

  • king in the north
  • ***
  • Viestejä: 102
  • built on glass
Vs: Eikä viikollakaan olisi enää merkitystä, K-15
« Vastaus #2 : 18.12.2011 14:05:21 »
Ringa: hui, kommentti. kiitos kaunis <3.

Älä kuole! Voit sitten myöhemminkin tulla kommentoimaan, niin mulle tulee ihan superhyperkivafiilis!

Joo, kirjotan tällä tavalla hassusti, mutta oot ensimmäinen joka on sanonut, että persoonallisesti. Lähinnä mulle on kerrottu että tyyli tekee näistä sellaisia lapsekkaita, kun nimiä toistellaan ja kuvailuja ei ole ihan hirveästi. Monitulkintaisuuteen pyrinkin, ja ootin ihan innolla, että kukakohan hoksaa, teinkö mä siitä liian vaikean, mutta en tehnyt selkeästi, jee! :')

Ah, ikuinen viholliseni pilkut. Se on varmaan ollut typo, se että-sanaa edeltävä puuttuva pilkku, koska sinne yleensä tungen pilkut ja muistan kaikki alikonjunktiot ulkoa :'D, mutta noi ja-sanaa edeltävät pilkut tulee jotenkin ihan itsestään. En muista varmaan yhtäkään esim. äikän ainetta, missä mulla ei olis ollut pilkkuvirheitä, ja kaikki niistä on yleensä ollut niitä , ja . No mutta hyvä kun ei lukiessa häirii.

Ihan täydellinen? Why thank you. Revin näitä omasta pääkopastani, ja valitettavasti se on yksityisalue 8(. No ei, on mulla itselläkin vaikeuksia. Yritin tossa kohtaa aatella, että torstai on viikonpäivänä kuitenkin keskiviikon ja perjantain välissä ja mitä mä tunnen kumpanakin päivänä ja sitten, että keskiviikkona torstai on sellainen voi vittu, vielä yks päivä ennen kun viikonloppu alkaa, ja torstaina torstai on sellanen jes, huomenna alkaa viikonloppu. Arktisen selitykseni lopetankin sitten tähän (anteeksi siitä pilkusta ja-sanan edessä, onneksi edes toimi siinä kohdassa).

Kiitos kun luit, kommentoit, pidit ja oot ihana. Jatkan varmasti, enhän mä nyt seinään lopettaisi.

-arktinen.
i'm not the reason you're looking for redemption

ava on oma

NicuQ

  • Vieras
Vs: Eikä viikollakaan olisi enää merkitystä, K-15
« Vastaus #3 : 21.12.2011 12:58:16 »
No nyt olen ihan sekaisin tämän tekstin ihanuudesta.
Pidin, pidin ihan kauheasti tästä!
En osaa nyt kommentoida mitään järkevää, kun tykästyin kirjoitustyyliisi ja tähän ideaan ja kaikkeen.
Erityisesti pidin Torstain kuvailusta:
Lainaus
Torstai on kaikki, eikä kukaan. Torstai on epätoivon huippu, ja onnellisuuden alku. Torstai on kaikkien eikä kenenkään, siitä ei pidä kukaan. Tai sitten pitää.

- Eli yhdyn edelliseen kommentoijaan tässä.  :)

Ja voi pientä Torstaita:
Lainaus
Pakottava tarve samanaikaisesti luovuttaa ja jatkaa. Mutta Torstai on aina Torstai. Ei se tule ikinä olemaan Keskiviikko tai Perjantai.

- Torstai kipusi automaattisesti suosikikseni tässä tarinassa.

En nyt mitään rakentavaa osaa kommentoida, mutta ajattelin ilmoitella seuraavani tätä.

Jatkoa siis odotellen.



Dani

  • wild
  • ***
  • Viestejä: 296
  • necessary evil
    • tumblah
Vs: Eikä viikollakaan olisi enää merkitystä, K-15
« Vastaus #4 : 21.12.2011 19:01:20 »
NicuQ: Kiitosta kommentista! :)

Mukavaa kun pidit, Torstaista oli yllättävän vaikea kirjoittaa.
Pahoittelen kyllä nyt, tämä on one-shot.
Lainaus
Genre: one-shot [--]


-arktinen.

//hopsan, tajusin nyt vasta että vastasin väärällä käyttäjällä. nooh :DD asia selvä, lue toki!
« Viimeksi muokattu: 21.12.2011 19:47:34 kirjoittanut Dani »
I'm Gotham's reckoning, here to end the borrowed time you've all been living on.

avatar by raitis

Paraikaa käynnissä fini-hiatus, joka kestää määräämättömän ajan.

Sassa

  • ***
  • Viestejä: 1 051
Vs: Eikä viikollakaan olisi enää merkitystä, K-15
« Vastaus #5 : 25.12.2011 13:11:06 »
Voi asfd tää on upea. Mun on pitänyt kommentoida jo ties kuinka pitkään, mutta en ole vain osannut koska. @_@

Mä tykkäsin tosi paljon tosta monitulkintaisuudesta, en ole tainnut ennen lukea mitään vastaavaa. Tää meni eteenpäin sellaista hengästyttävän intensiivistä tahtia, eikä se haitannut yhtään, koska toi kerronta oli jotenkin sellaista jota oli helppo kuvitella jonkun selittävän ääneen. Hahmoihin oli toisaalta helppo samaistua, ja Torstaita olisi voinut sääliäkin, mutta toisaalta kaikkeen piti suhtautua myös vähän silleen matter-of-factly, koska, noh, ne on kuitenkin vaan viikonpäiviä.

Ihana ja tunteita ja ajatuksia herättävä teksti. Sä oot ihan liian taitava ja voisin olla tappavan kateellinen ellen rakastais sitä niin paljon. <3
asfaltin pinta kiiltää yössä
on sade lakannut viimeinkin
ajatella, minä melkein luovutin


arctic

  • king in the north
  • ***
  • Viestejä: 102
  • built on glass
Vs: Eikä viikollakaan olisi enää merkitystä, K-15
« Vastaus #6 : 25.12.2011 13:45:53 »
Sassa: Voi asfd kommentista kiitos! <3

Jotenkin tulee kiva tunne, kun oo kirjottanut jotain erilaista, ja silti popula tykkää. Onnistunut fiilis! Intensiivinen is my speciality, baby. No ei, mutta näin mulle on useampaan otteeseen kerrottu.

Oh, ai tää herättääkin ihan jotain? Oonkohan ylittänyt itseni, vai mitä :D? Älä oo tappavan kateellinen <3.

-arktinendaapadaa
i'm not the reason you're looking for redemption

ava on oma

Antelope

  • Vieras
Vs: Eikä viikollakaan olisi enää merkitystä, K-15
« Vastaus #7 : 03.01.2012 20:51:44 »
Kommenttikampanjasta iltaa - ja syvimmät pahoitteluni. Olen niin myöhässä tämän kommentin kanssa, kun vain voi olla, mutta totuus on, että olen elänyt kännykän netin varassa aika kauan, niin kommentoiminen on ollut aika vähäistä ylipäätänsä. Nojoo, ehkä lopetan tämän tekosyiden latelun ja mennään itseasiaan, eli tähän upeaan tekstiin.

Ja tämähän on upea. Ihan hemmetin upea. Ennen kuin olin lukenut tämän niin ajattelin korvata kaiken pitkällä kommentilla, mutta nyt tajuan etten varmaankaan edes pysty siihen. Minulla ei ole sanoja. Oon ihan hemmetin kateellinen. Siis oikeasti, tämä on originaali, olet itse keksinyt koko tämän viikonpäivähomman ja gkldsgjs.

Tässä on siis tosi hieno idea. Pidän tästä viikonloppuhommasta todella paljon ja se toimii - todella hyvin. Torstai, Perjantai ja Keskiviikko ovat kaikki erilaisia, mutta silti niiden välisiä ei välttämättä huomaa jos tämän lukee nopeasti. Kaikki ovat murtuneita ja kaikilla on vastassaan seinä - Keskiviikon edessä, Perjantain takana ja Torstain seinä on murtunut. Upeaa, niin kertakaikkiaan upeaa.

Otsikko on ihana. Sen lukiessa ajattelee ensin vain okei joo, tässäpä nyt tämmöinen originaali, mutta tekstin luettuaan sen ymmärtää ja se sopii tähän tekstiin niin hyvin (no tottakai, kun tässä on viikonpäiviä, Sherlock.) Summaryn lausekin klghdslkjhsklhdskl ja öö.

Teksti oli todella sujuvaa, enkä kirjoitusvirheitäkään löytänyt, mutta olen ylipäätänsäkin huono bongailemaan niitä. :'D Eli siis pidin tästä ihan hirvittävästi ja olen kateellinen kirjoitustaidollesi. Niin ja anteeksi tästä ihmetyhmä kommentista, mutta en osaa, höh.

Lainaus
Torstai on epätoivon huippu, ja onnellisuuden alku.
Upea.

Kiitos siis ihan järjettömästi ja olen edelleenkin todella pahoillani, kun tässä kesti. Kauan.


Antelope :-*

arctic

  • king in the north
  • ***
  • Viestejä: 102
  • built on glass
Vs: Eikä viikollakaan olisi enää merkitystä, K-15
« Vastaus #8 : 04.01.2012 11:22:30 »
HEI, KOMMENTTI! AAAA.

Antelope: Eipä tuo kommentin myöhyys ollenkaan haittaa, kiva kun kuitenkin kommentoit, etkä vaan sivuuttanut.

Oh my, kiitos paljon paljon, kun tykkäsit! Ei se kommentin pituus, vaan laatu. Ja onhan tämä kuitenkin aika mittava kommentti, että hyvinhän sä olet sanoja löytänyt. Itsekin muutun ihan sanattomaksi, kun saan tällaista palautetta. Ihanaa kuulla, että mun idea toimi. Olin vähän siinä ja siinä että viitsinkö julkaista, kun en ollut ihan varma että ymmärretäänkö tätä, mutta ihan hyvinhän siinä loppujen lopuksi kävi. Kiitos upeasta <3.

Oon mä kyllä tuolta noita kirjoitusvirheitä itse bongaillut ja korjaillut, että ehkä mä vaan oon korjannut ne kaikki niin, ettet löytänyt mitään :DD. Älä suotta oo kateellinen, kiitos paljonpaljonpaaaaaljon kun luit, pidit ja kommentoit sun muuta, eikä tuo mikään tyhmä kommentti ollut 8(.

Kiitos itsellesi, eipä tuo mitään. <3

-arktinen.
i'm not the reason you're looking for redemption

ava on oma