Kirjoittaja Aihe: Jos ei koskaan kohdattu ois // S, H/D ficlet- ja raapaleketju. 5/5 + ♥  (Luettu 5629 kertaa)

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 750
  • ex - annicamaria
kirjoittaja: annicamaria
ikäraja: S
genre: fluffya, varoitan.
paritus: Harry/Draco
haasteet: tunne10, tunteella onni, onnellisuus, one true something20, OTP:llä luihuiset, Kerää kaikki hahmot- haasteeseen Draco Malfoylla ja joulufic-haaste.

A/N: Joululahja ihanaiselle Stardustilleni ♥♥♥

en omista hahmoja enkä paikkoja, enkä saa rahaa kirjoituksistani! elkää lähettäkö räyhääjiä : )




« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 01:51:25 kirjoittanut Kaapo »
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 750
  • ex - annicamaria
1.
Sanamäärä: 150
Hän-kertoja.


Kuinka ennen ees aamuun nousta tahdoin mä yksinäin,
kun et vierelläin ollut. Unta kenestä näin?
Suru suurempi kuin jos jokin luotain sut veisi pois,
olis vain ellei koskaan kohdattu ois.


Haukottelin makeasti ja pitkään. Uniset silmäni eivät vielä halunneet avautua ikkunasta paistavan aamuauringon armoille. Käänsin kylkeä ja painoin pääni vieressäni makaavan tummahiuksisen miehen olalle. Katsoin hänen levollisen rauhallista ilmettään ja tasaisesti kohoavaa rintakehäänsä. Naurahdin, hän oli niin suloinen nukkuessaan.

Juoksutin sormeani hiljalleen hänen solisluullaan, piirtelin ympyröitä vatsalihaksiin ja kylkiluihin, seurasin huulen kaarta ja posken pehmeitä muotoja. Silittelin hänen silkkisiä hiuksiaan kietoen toisen käteni hänen ympärilleen. Olin niin onnellinen saadessani haistaa hänen makean tuoksunsa ja maistaa sokerisen ihonsa. Aika kietoutui ympärillemme ja hetkeksi unohduin sen vietäväksi. Se kuljetti minua eteenpäin lempeästi, kuin virtaava puro tai kuohuva putous ja kokoajan kykenin haistamaan hänen tuoksunsa. Hän piti pääni pinnan yläpuolella.

Ajan luoma illuusio rikkoutui, kun hän avasi silmänsä.

”Arvaa mitä, Draco?”
”Niin, Harry?”
”Tänään on joulu.”
« Viimeksi muokattu: 16.12.2011 21:02:25 kirjoittanut annicamaria »
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 750
  • ex - annicamaria
2.
Sanamäärä: 200
Sinä-kertoja


Kuinka ennen ees luulin jotain onnesta tietäväin,
kun jo koitossa kevään syksyn merkit vain näin.
Tiennyt en että kuulla ihokin kosketuksen vois
ja kuin kaivannut kauan sua myös se ois.


Narskuva lumi saappaiden alla, hiljalleen alas leijuvat hiutaleet punertuvilla, pakkasen pahoinpitelemillä poskipäilläsi. Se ihana tapa jolla siristät silmiäsi, kun silmälasisi peittyvät valkeaan huuruun. Ihmisten kiireiset ja stressaantuneet askeleet ovat muuttuneet onnellisiin hymyihin ja jouluntoivotuksiin. Enää ei ollut kiire mihinkään. Viikkojen valmistelut olivat nyt päättyneet tähän kauniiseen hetkeen.

Hymyilit kun katselit tonttulakkipäisiä lapsia, jotka kiersivät ovelta ovelle laulamassa joululauluja. Muutamat lahjoittivat jopa jotain makeaa. Ilo tunkeutui hiljalleen omaankin sydämeeni. Ilo, joka ei siellä usein vieraillut. Ilo, joka usein karkasi minulta turhan kauas ja jätti sydämeni yksin tummanpuhuvaan syysiltaan. Nyt kuitenkin tunsin sen palaavan jälleen, täynnä uudenlaista puhtia ja tarmoa.

Kiedoin käteni sinun käteesi välittämättä vastaan kävelevien kukkahattutätien nyrpeistä ilmeistä. Millaisia kummallisuuksia, he ajattelivat. Hieman epäröiden vilkaisit minua kulmiesi alta.

”Draco, onko tämä nyt se hetki?”
”Mikä hetki?”
”Se, että näytämme kaikille olevamme yhdessä.”
”Jos ei tämä hetki ole siihen sopiva, niin mikä sitten?”

Ja minä tiesin puhuvani totta. Tätä minä halusin, tämä oli unelmani täyttymys. Halusin lisää jouluja Harryn kanssa. Lisää kävelyitä, lisää joululauluja ja lämpöä. Lisää suudelmia. Rakkautta.
« Viimeksi muokattu: 16.01.2012 15:44:21 kirjoittanut annicamaria »
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 750
  • ex - annicamaria
3.
Sanamäärä: < 250
Sinä- kertoja


Jos yhden, vain yhden mukaan muistoista saan,
kuinka yhtäkään yötä kanssas voin unohtaa?
Ja aamuun kuin aamuun unet pois häviää.
Niin myös hetkemme haihtuu,
vaan jotain jää


Kirkon kova puupenkki turrutti jokaisen kehoni kolkan. Papin puuduttava saarna virtasi toisesta korvastani sisään ja toisesta ulos ja keskityin kaikkeen muuhun paitsi olennaiseen. Tarkastelin papin ärsyttävää tapaa kohottaa kulmakarvojaan jokaisen lauseen lopussa, huomasin vieressäni istuvan naisen lisäävän huulipunaa minuutin välein. Takanani istuva mies puuskutti ja kiemurteli tuskissaan yrittäessään olla huutamatta himosta, kun hänen naisystävänsä näykki hänen korvalehteään.. Syntistä.

Sinä istuit vieressäni kuin et olisi koskaan poissa ollutkaan. Tuijotit jonnekin kaukaisuuteen mitäänsanomaton ilme kasvoillasi ja sinä hetkenä tiesin mielesi vaeltavan jossain kaukana täältä.  Joku muu olisi saattanut luulla sinun keskittyneen saarnaan, mutta minä jos kuka tunsin vihreiden silmiesi huokuvan elinvoiman ja innostuneisuuden, niiden intohimon ja kauneuden.

”Mitä mietit?” Kuiskasin.
”Sinua.”
”Harry Potter, milloin sinusta on tullut imelä?”
”Sinä olet meistä se romantikko.”

Naurahdit ja katsoit minuun tuikkivilla silmilläsi. Jos joku, joka tuntisi Malfoyn suvun olisi kuullut äskeiset sanat, olisi hän varmaan luullut Harrya vähintäänkin tärähtäneeksi.

”En ole romanttinen.”
”Oi Draco, sinä olet. Tiedät sen itsekin.”
”No olen saattanut vuosien saatossa vähän pehmentyä.”

Tyrskähdit. Pappi vilkaisi vihaisesti meidän suuntaamme. Hukutimme hihitykset hihaamme, ja hetken tunsin olevani kuin seitsemänvuotias lapsi, joka on juuri tehnyt kepposen. Sain vain istua siinä sinun kanssasi ja kikattaa jälleen. Nauraa sitä naurua, joka minulta nuorena riistettiin. Antaa vapauden karata kahleistaan ja pyyhkiä verkkokalvoltani seurakuntalaisten paheksuvat ilmeet.

Minä elän.

« Viimeksi muokattu: 16.12.2011 21:03:54 kirjoittanut annicamaria »
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 750
  • ex - annicamaria
4.
Sanamäärä: 150
Hän-kertoja

Tulee aika kun peittää ruoho polkumme täällä saa.
Linnut hiuksiimme hiljaa pesän voi rakentaa.
Ja kun tähtien takaa kanssas kaikkeutta katselen,
on kuin oisin jo kerran kokenut sen.


Kalkkunan suloinen tuoksu leijaili huoneessa sekoittuen höyrytettyjen ruusukaalien katkuun. Marjapiirakat, karpalokastikkeet, punaviinimarjahyytelöt, perunalaatikot ja kurpitsamuhennokset odottivat syöjäänsä. Pöytä täyttyi nopeasti rupattelevista velhoista ja noidista, Molly Weasley hääräsi minkä ehti, haki lisää kuplajuomaa, korjasi pudonneen viinilasin ja varmisti, ettei jouluvanukas palanut pohjaan.

Harry jutteli ystävilleen, nauroi heidän kanssaan. Iloitsi. Hän oli niin lähellä, että olisin kättäni liikauttamalla kyennyt silittämään hänen silkinpehmeää kämmenselkäänsä. Silti hän oli kauempana kuin aikoihin. Tunsin useiden velhojen pistävät katseet niskassani ja käsivarsissani. En kuulunut tänne, halusin olla Harryn. Vain Harryn.

Hän käänsi päänsä ja katsoi minuun kasvoillaan edelleen onnellinen virnistys. Kulmien kohotus ja huolestunut vilkaisu minuun sai huolet pyyhkiytymään raivolla rantakallioihin. Harry oli siinä minua varten nyt ja tulisi aina olemaan.

Oi miten rakastinkaan häntä niin.
« Viimeksi muokattu: 16.12.2011 21:04:10 kirjoittanut annicamaria »
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 750
  • ex - annicamaria
5.
Sinä- kertoja
Sanoja: <150

Jos yhden, vain yhden mukaan muistoista saan
 Kuinka yhtäkään yötä kanssas voin unohtaa?


Lahjapapereiden kotoisa rahina sai minut tuntemaan oloni rentoutuneemmaksi, kuin pitkään aikaan. Iloiset kiljahdukset täyttivät huoneen kun lapset availivat pakettejaan. Rose esitteli ylpeänä äidilleen juuri saamaansa tanssivaa nallekarhua samalla kun Hugo lenteli upouudella leluluudallaan ympäri olohuonetta. Kaikki näytti niin onnelliselta, niin idylliseltä. Arthur istui keinutuolissa ryppyiset kasvot vääntyneenä kevyeen hymyyn, Ginny keskusteli Mollyn kanssa uudesta villapaidastaan (”Arvostan tätä, äiti, mutta taas pähkinänruskea? Enkö ole jo sanonut, että pidän enemmän punaisesta.”) ja sinä istuit vieressäni nojaten olkapäähäni.

Kello alkoi olla jo paljon. Silmäsi alkoivat lupsahdella hiljaa kiinni ja näin sinun suorastaan taistelevan väsymystä vastaan.

”Harry?”
”Mhm?”
”Piditkö lahjastani?”

Irvistit kaulassasi tummanvihreä kaulahuivi, jota koristivat hopeanhohtoiset pystyraidat. En ollut voinut vastustaa kiusausta vähän pilailla kustannuksellasi.

”Sinä et sitten ikinä muutu, Malfoy.”
« Viimeksi muokattu: 18.12.2011 22:36:53 kirjoittanut annicamaria »
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 750
  • ex - annicamaria
+ ♥

Sinä-kertoja, dialogi
Sanamäärä: < 200

Ja aamuun kuin aamuun, unet pois häviää.
Niin myös hetkemme haihtuu, vaan jotain jää.


”No johan oli pippalot.”
”Piditkö niistä?”
”Kyllähän ne aika paljon Malfoyn perheen perinteistä poikkesivat, mutta minulla oli hauskaa.”
”Mitä sinä sitten ennen teit jouluna?”
”Isällä ja äidillä oli tapana järjestää aina suuret seurapiirijuhlat. Lounastimme sukulaistemme ja muiden puhdasveristen velhojen kanssa.”
”Vau, siistiä.”
”Aika tylsää oikeastaan. Illalla sain aina äidiltä ja isältä lahjan. Joskus harvoin myös Blaiselta ja Pansylta jokusen suklaasammakon. Tuntui, ettei minulla ole perhettä ollenkaan.”
”Tiedän miltä se tuntuu, minullakaan ei ollut perhettä.”
”Sinulla ei ole sitä vieläkään.”
”Tiedätkö, minusta tuntuu, että minulla on. Ensinnäkin minulla on sinut, toiseksikin olen aina tervetullut Kotikoloon. Weasleyt ovat minun perheeni.”
”Luuletko, että he pitivät minusta?”
”Kuka nyt ei pitäisi sinusta?”
”Tiedätkö Harry, aika moni ihminen ei pidä minusta.”
”Sepä yllätys.”

Kiedoit kätesi omaani.

”Arvaa mitä, Draco?”
”No?”
”Muistatko ensimmäisen vuotemme Tylypahkassa.”
”Muistan. Olit ylimielisin ja ärsyttävin kakara kenet olin kuunaan tavannut.”
”Sinä olet sitä vieläkin.”
”Vihaan sinua.”
”Tiedän, rakas.”
« Viimeksi muokattu: 16.12.2011 21:04:27 kirjoittanut annicamaria »
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

Lasikuula

  • ***
  • Viestejä: 700
    • Glass Bead's Pictures
KK:sta hei.

Olen onnellinen ja loppu sai minut vain taputtamaan käsiä yhteen ja hymyilemään. Miksei kukaan ole tähän kommentoinut? Kommentoimaan!

Aluksi hämmennyin noista hän-kertoja ja sinä-kertoja jutuista. Hän kertojan oletin olevan kolmaspersoona ja sinä kertojan ensimmäinen ym. Kyllä se sitten tekstiä lukiessa selkiytyi, mutta pari kertaa piti "kelata taaksepäin", jotta se ajatus katoaisi päästä.
Lyriikat - kursivoidut "aloitustekstit"- sopi tähän todella mainiosti. Ne täydensivät ja toivat oman kauniin tunnelmansa tähän tekstiin. Tykkäsin :)
Minusta sie kuvailu oli kaunista ja moni asia oikein pomppasi silmien eteen tuoden erilaisia mielikuvia asioista.

Lainaus
”Mitä mietit?” Kuiskasin.
”Sinua.”
”Harry Potter, milloin sinusta on tullut imelä?”
”Sinä olet meistä se romantikko.”
Aww <3 Draco on piiloromantikko, sen tietää kaikki ;)

Jos jotain kehitettävää olisi, niin itse ainakin käyttäisin jotain muuta tapaa ilmaista kertoja, kuin hän-kertoja tai sinä-kertoja ym. Mutta loppujen lopuksi sekin on vain mielipidekysymys :)

stardust

  • Slytherin's Pride
  • ***
  • Viestejä: 185
  • Stay strong, David.
Ensinäkin, lähden kahdesta sanasta.
1. Kiitos. Kiitos, että teit minulle nämä, en voisi olla enemmän otettu siitä, että joku omistaa minulle tekstejään, varsinkaan, kun ne ovat jotain tälläistä, jotain näin kaunista ja suloista.
2. Anteeksi, kommentointi venyi näin kauas, mutta lomalla aivonikin ilmeisesti päättivät levätä, enkä saanut aikaiseksi itseäni tänn e kirjoittamaan.

Tänä vuonna minä en meinannut millään päästä joulutunnelmaan, (oi odota vain, kyllä tämä liittyy ficceihisi), mutta sinun ansiostasi sekin onnistui. Luin nämä päivänä jolloin lunta satoi hiljalleen ja olin sulaa lätäköksi lattialle. En tiedä miten onnistut aina tiivistämään kaiken tuon suloisuuden näin lyhyisiin tekstinpätkiin. Vaatii taitoa saada kokonainen tunnetila ja lataus pieneen sanamäärän, mutta sinä näytät olevan siinä mestari. Posket heloitti ja liian monta "aww" sanaa karkasi huulilta näitä lukiessa. Onhan toki totta, että asiaan vaikutti se, kuinka otettu olin kun olit minulle tälläistä omistanut, mutta myös se, että minulla on suuren suuri softspot Drarrylle, oh damn, onhan se Potter fandomin OTP:ni. Rakastin myös sinun Dracoasi ja Harryasi. Draco oli ihanan IC mutta myös sopivassa suhteessa OOC ja valehtelisin jos sanoisin, ettei Harry ollut myös aivan samaa. Kertaakaan ei hahmojen sanomiset pistäneet silmääni tai vaikuttaneet hahmolle sopimattomalta, aplodit siitä.
(Tosin, tuskin lienee täysin oikeaa tai väärää tapaa kuvata näitä kahta hurmuria)

Minulle nousi näistä pikku tarinoista kaksi ehdotonta suosikkia, numero 3 ja ihastuttava plussa tarina. Niissä tuli ilmi sitä ihanaa  pientä kinastelua, jota näiden kahden suhteessa rakastan. Draco on ihanan raivostuttava ja Harry koettaa parhaansa pärjätäkseen toiselle. Upeaa, täydellisen upeaa. Myös kirkko tapahtumapaikkana oli omalaatuinen, mutta ah niin jouluisen perinteinen.
Myös Weasleyn perheen kuvailu, vanhentuneet Arthur ja Molly, hymyilin ja liikutuin samalla.  Juuri tuollaiset pienet maininnat ja yksityskohdat tekevät sun teksteistä ainutlaatuisia. Ne tuovat lyhyeen tekstiin paljon syvyyttä ja saavat lukijan kiinnostumaan tai sulamaan lattialle, kuten minun tapauksessani.

Huh, sormet ovat jo kipeät tästä naputtelusta, mutta silti tuntuu, että sanottavaa jäi paljon. Rakastan näitä, kiitos näistä, olet ihana. Siinä ehkä tärkeimmät. Luen varmasti ja kommaan sinua jatkossakin Luihusiskoni, sillä olet taitava, todella, todella taitava. Kiiiiiitos ja iso halaus, xoxo.

♥: stardust
avatar & banneri by raitakarkki
He ran into my knife - He ran into my knife ten times.

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 193
  • Until you believe
Aww, olipas tämä suloinen! (: En tiennyt avaavani jouluficciä, mutta ei se mitään! Joulu on niin ihanaa aikaa ja erityisesti tässä kuvasit niin hyvin perinteistä (englantilaista) joulua, ja nuo yksityiskohdat jouluruokineen sun muineen olivat oikein hienoja! Ja pidin myös tosi paljon siitä, miten tässä edettiin kronologisessa järjestyksessä hyvin selkeästi, sillä se rytmitti kokonaisuutta oikein kivasti.

Minua pikkasen hämäsi kanssa nuo kertojat, koska minusta yhdessäkin kappaleessa luki olevan kertojana hän, mutta se olikin minäkertoja (4.). Tosin se nyt oli pikkujuttu, ja itse lukemista se nyt ei tietenkään haitannut. Siitä kyllä pidin nimenomaan, kun tuo kerrontatapa vaihtui, toi sellaista pientä vaihtelua teksteihin. (:

Sulla on ihastuttava tyyli kirjoittaa; oikein nätti ja luonteva. Teksti soljuu mutkattomasti eteenpäin, eikä ole mun makuun liian koristeellista, mutta silti löytyy kaunista kuvailua sekä nokkelia sanakäänteitä. Ja dialogikin oli hyvää ja sai kyllä paikoin hymyn huulille! Ja onnistuit pitämään kokonaisuuden hyvin tasapainossa, ja kerroit oikein hurmaavan tarinan näistä ihanista pojista! Hahmot olivat sen verran IC:tä kuin nämä kaksi nyt vaan voivat keskenään olla. Pidin Dracon leikkimielisyydestä ja tietynlaisesta epävarmuudesta liittyen Weasleyn perheeseen, mutta myös siitä, miten lopulta Harry teki huolet turhiksi ja loppu oli erittäin suloinen ja hauska ja onnellinen. (:

1. sekä 2. olivat molemmat sellaisia supersöpöjä, joissa kuvailu oli minusta erityisen nättiä, ja kuvasit oikeen hienosti heidän suhdettaan. Kirkkokappale oli ehkä yksi suosikeistani kiitos yksityiskohtien (himokas (nuori)pari) ja Dracon ajatuksien. Ja Draco todellakin on romantikko! :D 4. ja 5. olivat minusta ehkä parhaita, ihanan jouluisia ja tunnelmallisia. Toki lopetuskin oli dialogina hyvä, ja kuten taisin jo sanoa, loppu onnellinen ja samalla hauska. En nyt muista, taisi olla useammassakin osassa, mutta pidin myös paljon siitä, miten Draco ajatteli ja puhui lapsuudestaan ja perheestään, ja miten hän ilmeisesti nyt sitten koki oikean, rakastavan ja lämpöisen joulun.

Oikein ihana raapale/ficlet-ketju, kiitoksia sulle! <3
All I wanted was you

Ava by Sinderella

Merci

  • Leffafriikki
  • ***
  • Viestejä: 164
Oi että! Miten helkkariss en ole ikinä tätä avannut, tai edes huomannut? Eikä tämän julkaisustakaan kauan
aikaa ole. Huuh, tälläinen jouluinen ja mä luen tämän vasta nyt. Häpeänaalto pyyhkäisköön ylitseni.

Oon lukenut vissiin aivan liikaa H/Dtä joka on täynnä kliseistä kamaa, sillä tämä vaikutti silmiin aivan
sikasöpöltä ja lähes täydelliseltä raapaleketjulta! Tuossa ei ollut mitään epämääräistä säätämäistä Ronin ja Hermionen kanssa, vaan tämä yksinkertaisesti käsitteli Potteria ja Dracoa, sekä niiden yhteistä joulua. Vaikke he menivätkin Weasleylle, niin silti kaikki pysyi kasassa, eikä kirjoitus lähtenyt käsistä. Sekä omasta mielestäni tämä ei ollut mikään erityinen siirappipläjäys! :'o
Itse pidin tätä juurikin täydellisen täyteläisenä, ja vähän viattomanakin. ^^ Ei ollut mitään yöllisiä salaisia panoja, vaan suoraan kuvasit niiden arkea - ihan niinkuin kenen tahansa muun.

Tämä oli aivan ihana ja tykkäsin kovin ! Kiitos siis. :3
More profound bond

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 750
  • ex - annicamaria
Merci - Oiih ihanaa, että eksyit kommentoimaan tätä. H/D:tä ei voi ikinä lukea liikaa, ja mitä? lähes täydellinen? oh you are bringing me tears little buddy, thankyou ♥ olen todella kiitollinen kommentistasi, pus.

Sädekehä - mhm toki olisin voinut kirjoittaa ficin selvemmin kertojin, mutta jotenkin halusin tuoda jotain eri kulmaa, ja siis nuo hän ja sinä- kertojat tarkoittavat sitä, minä draco puhuu harrysta. Esim "sinun silmäsi" tai "hänen silmänsä" oh god olempas ollut sekava, kirjotan selvemmin ens kerralla, anteeksi. Kiitos kuitenkin paljon ihanasta kommentistasi, olen otettu ♥

Stardust - you worth it! nyt minä sulan lätäköksi lattialle sinun kehujesi takia, apua. Olet itse erittäin taitava ja ihana, ja yritin sinun ihanuutesi takia parhaani tässä ficissä. Se on kaikki omistettu sinulle, ja vain sinulle kultaseni. kiitos hirmuisesti kommentistasi, nyt mäkin olen yhtä lätäkköä siun kanssa!

Lasikuula - mmm joo, sanon saman sinulle kun Sädekehälle tuossa aikaisemmin, eli oon selkeempi ens kerralla. kai mä yritin tästä jotenkin "liian hienoa". mutta kiitos paljon kommentitasi, sydäntä lämmittää aina kun saa tuollaisia kommentteja : )
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

Antelope

  • Vieras
Hihii, luin tämän eilen ja tyyliin sulin lammikoksi, enkä pystynyt minkäänlaista kommenttia väsäämään! :'3 Ei voi olla edes laillista, murr, olin muutenkin jäätävässä kuumeessa ja sitten, kun luin tälläistä ihanan ihanaista fluffia, niin...

Muutenkin aplodit sinulle, koska pystyit kirjoittamaan H/D fluffia ilman, että minä olen täällä ihan kauhuissani, että hyi, mitkä OoC:t apua ei näin ei näin. : D H/D fluffia on jotenkin ihan jäätävän vaikeaa kirjoittaa ilman, että kaikki menee päin pyllyä. Ainakin minulle se on vaikeaa, mutta sinä nyt ilmeisesti taidat senkin, koska tämä oli jotenkin todella ihana ja söpö, eikä romantic-Draco häirinnyt millään tavalla vaan se oli jotenkin hihityttävää. Joulu tosin oli ja meni, mutta se ei haitannut ainakaan minun lukemistani millään tavalla, koska nautin vain tästä todella söpöisestä tekstistä. (:

Kirjoitustyylisi on todella ihana! Se on sellaista jännän yksinkertaista kuvailua, mutta silti tosi nättiä, ja sai minut kivasti mukaan tähän fluffiseen joulutunnelmaan. Kirjoitusvirheitä en löytänyt, mitä nyt jossain raapaleessa pisti silmään - hetki, etsin sen tuolta. Niin tämä:

Lainaus
”Mitä mietit?” Kuiskasin.
Tässä pitäisi kai olla ihan vaan pieni kirjain, mutta tämäkin on nyt tälläistä tylsää pilkunviilausta. :/

1. ja 2. raapale olivat supersöpöjä, varsinkin tuo ensimmäinen, kun Draco katselee Harrya, kun tämä nukkuu. Aaws, ehkä suloisinta. :3 Muutenkin tämä koko raapaleketju oli jotain suloisinta H/D:ta, jota olen koskaan pystynyt lukemaan ilman, että lopetan kesken kaiken. Hahmoissa oli OoC-piirteitä, mutta enimmäkseen ihan IC:einä pysyivät, mikä tasoitti tuota OoC:mäisyyttä. Ja minä kyllä tiedän, että H/D fluffia on ihan hiton vaikeaa kirjoittaa, että hahmot pysyisivät IC:einä! Taitaa olla jopa mahdotonta. : D

Pidin tästä todella paljon, joten sanon siis äärimmäisen kiitoksen. (: KIITOS. (Saat kyllä lainata mulle jotain ämpäriä, koska pitäisi tässä jossain vaiheessa kootakin itseni...)


Antelope :-*

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 750
  • ex - annicamaria
Antelope - huhhuh olipas ihana ja pitkä kommentti! Minunhan tässä pitäisi sulaa kun joku tuolla tavalla kehuu. Nyt taidan kuljea idioottimainen irvistys naamalla koko viikon, niin hyvin kommenttisi nosti hymyn huulilleni.
Tosiaan, rakastan H/D romancea ja fluffia, mutta se OoC:mäisyys häiritsee minuakin, ja ehkä se on juuri se syy, miksi sitä on harmittavan haastavaa kirjoittaa, vaikka kuinka tekisi mieli. Hyvä kuitenkin jos hahmot ovat pysyneet edes kohtalaisen ICinä, koska se huomio todella merkkaa paljon minulle kirjoittajana.
Kiitos miljoonasti ihanasta kommentistasi, pus! :-*
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

GrandJeté

  • Jeti
  • ***
  • Viestejä: 27
  • Avatar by Haava.
Oi kuinka suloista! Päässä pyörii lähinnä tuo edellinen lause eikä mitään muuta. Oli jotenkin ihanan super fluffista (miten tuokin kirjoitetaan?) ilman sitä turhaa siirappisuutta (joka sekin on aivan järjettömän ihanaa sopivan kokoisina annostuksina).

Saitko selvää? No kuitenkin, tosi ihana raapale-sarja ja hymyilen noille kahdelle hurmurille ja sinun ihanalle kirjoitustyylillesi. Perinteinen joulu oli mukavaa luettavaa varsinkin katseitten, hymyjen ja kiusoittelun takia. Suosikkejani olivat 3, 5 ja tietysti +♥. Vähän hämmensi nuo hän-kertoja ja sinä-kertoja jutut, mutta sitten nekin ymmärsi. Kirjoitusvirheitä en huomannut, enkä niitä kyllä etsinytkään, annoin raapaleitten viedä mennessään.

Niin kuin mm. Merci sanoi, oli hyvä ettei ollut mitään outoa säätämistä Ronin ja Hermionen tai Dracon perheen tai jonkun muun tuttavan kanssa. Ja herrat eivät olleet liian OoC, vaan juuri sopivasti. IC hahmoja H/D ficeissä on todennäköisesti mahdoton kirjoittaa. Sinä kuitenkin onnistuit pääsemään tosi lähelle IC hahmoja näissäkin raapaleissa. Tykkäsin tosi kovasti.

Ja suuri kiitos suloisesta lukukokemuksesta!
unelmat on paljaita puita pakkasessa

iipimoi

  • ***
  • Viestejä: 184
oioioi ! Tämä on jotain yli suloista <3 tykkäsin näistä kaikista tosi paljon ja sun kirjotus tyyli oli just sopiva, ei ollu liian runollinen ja kuvailua oli silti tarpeeksi. :)

Ensimmäinen oli tosi ihana, niin yksinkertainen ja silti ihan älyttömän tunteellinen ja kaunis.
Toinen oli niin ... Aw. Ei siitä voi sanoa mitään muuta :D varsinki toi käsien pito kohta, olin kuolla. <3
Kolmas oli ihanan humoristinen kun draco kuvaili sen ympäristöä ja samalla tosi kaunis kun draco katsoo harryn silmiä ja tunnistaa katseen, voi. :3
Neljäs ja viides oli myös tosi ihania ja varsinki toi "oi minä rakastin häntä niin." suloistus !

Ja toi sydän nyt vaan oli aivan ihana. Varsinkin toi loppu, sulin <3

Kaikin puolin ficci oli siis todella hyvä ja sä todellakin jatkat kirjoittamista! Mielellään h/dtä kun tää dramione näyttää valtaavan koko finin :( kiitos siis ihan kamalasti luku kokemuksesta ja tykkäsin ihan hirmuisesti! :3     
If we take this bird in, with its broken leg,
We could nurse it, she said,
Come inside for a little lie down with me,
And if you fall asleep, it wouldn't be the worst thing.

coward

  • ***
  • Viestejä: 80
En oikein osaa sanoa mitään, mutta oli aivan ihana ! Rakastuin <3
H/D <3

Elfmaiden

  • ***
  • Viestejä: 1 048
  • haaveilija
Suloisia, oikein jouluisia ja romanttisia tuokioita.
Jäin miettimään, tulivatko Harry ja Draco ilmi Weasleyille jo aiemmin? Jos he olivat olleet vuosia yhdessä, luulisi, että Harryn olisi ollut mahdotonta salata asiaa...
USKO, TOIVO JA (POIKA)RAKKAUS

Larppastus

  • Vieras
Niisk... Nelonen, oli lempparini. Se sai minut itkemään, kun ajattelee toista onnellisena jota rakastaa ja itse on surullinen, sitten näkee rakkaansa huolen.  :'( ihania rapsuja! Kiitos.

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 272
  • the gay ships are the yay ships
Se on niin ihmeellistä, miten pystyy pelkistämään näin paljon ihanaa tavaraa  niin vähäiseen sanamäärään. Ja ilman että siitä tulee tunteetonta ja kuivakkaa potaskaa. Kunniotista siitä sinulle :)

Nää kaikki oli niin upeita. *sanaton* tykkäsin eniten kolmosesta ja vitosesta <3 ne oli vaan niin söpöjä ja hauskoja. (varsinkin vitosessa Ginny :D)
Enpä muuta osaa sanoa.

-Ways
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti