Author: FlowerLadies
Name: Uni, joka toteutui syntymäpäivänä
Raiting: K11
Pairing: Luna/selviää lopussa
Genre: (lievä) angst, romance, fluffy
Disclaimer: J.K.Rowling omistaa hahmot ja paikat jne, en minä valitettavasti. Rahaakaan en tällä tahkoa. Mie vuain leikin!
Summary:
Mutta yksi onnentoivotus hänellä oli saamatta. Se, jota hän eniten toivoi. A/N: Joo elikkä elikkä! Tännään on minun ihteni syntymäpäivä, ja mietiskelin notta voisinpa kirjoittaa sen kunnijaksi pikku ficceröisen
. Idea siis lähti tästä päivästä, ja siitä että minusta ainaki ois ollu ihana jos oisi joku (eräs tietty, joka ei etes onnitellu! höh
) toivottanunna tälläin hyvää synttäriä!
Toivottavasti luette, ja näätte sopivaksi kommentoijja mielipitteennö! Lovella, FL~
*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*¨*
Luna Lovekiva epäili olevansa onnellisin ihminen koko maailmassa.
Tänään nimittäin oli hänen syntymäpäivänsä, hän täytti viisitoista!
Eihän sellainen ikä täytetä kuin kerran elämässä, ja innokkaasti häntä oli onniteltukin.
Kaikki hänen ystävänsä, Harry Potter, Hermione Granger, Ginny ja Ronald Weasley, Neville Longbottom ja jopa Fred Weasley olivat halanneet häntä onnentoivotusten kera.
Ja tottakai myös puuskupuhit ja jopa jotkut harvat korpinkynnet, jotka eivät katsoneet häntä nenänvarttaan pitkin ihan koko ajan.
Mutta yksi onnentoivotus hänellä oli saamatta.
Se, jota hän eniten toivoi.
Huokaisten vaaleahiuksinen tyttö istahti autiolle käytävälle seinää vasten.
Silmänsä sulkien hän uppoutui taaskin unelmaansa.
Se siveli hänen hiuksiaan hellästi, suuteli huuliaan varoen ja samalla niin omistavasti haluten, kosketti ihoa rakastaen, kirveli mahanpohjassa, kirpeästi kutitti sydämensä sykkiessä erilaisen laulun tahdissa.
Se hyväksyi hänet juuri laisenaan, ilman muureja jotka toisilla tytöillä oli. Muureja, jotka oikeastaan olivat vain jotta heistä luultaisiin parempaa kuin he olivat. Luna ei niitä tarvinnut, hän hyväksyi itsensä tälläisenä. Itselleen hän kelpasi, ja tässä unessa myös
hänelle.
Oikeassa unessa, elämässä, Luna ei kelvannut unelle. Ei, valitettavasti.
Silmänsä kivuliaasti avaten tyttö huokaisi taas.
"Mitäs se huono täällä huokailee?"
Hän säpsähti tuttuun ääneen.
"Ei taida olla sopivaa nimetellä toista huonoksi tämän syntymäpäivänä." Luna tuhahti käännähtäen ympäri. "Vai mitä luulet?"
"Niin, eipä taida." uni naurahti nojatessaan seinäpylvästä vasten. "Mutta tuo onkin vain sanonta." se virnuili.
"Sinulla varmaan oli jotain asiaa, vai sattumaltako siinä nojailet?" parhaansa mukaan tyttö yritti tavoitella kylmyyttä ja rauhallisuutta ääneensä.
"Joo, oli mulla asiaa." unelma sanoi tällä kertaa totisena, ja pian se olikin aivan hänen edessään.
"Noh, kerro toki sitten." Luna niin halusi astua nuo viimeiset sentin osaset heidän välillään umpeen, muttei ollut varma uskaltaisiko.
Uni kuitenkin teki sen hänen puolestaan.
"Ihanaa syntymäpäivää, Luna..."
Huulet tapasivat toisensa, varovaisina, ja silti niin toisilleen tarkoitettuina. Rakastavina.
Nyt Luna
tiesi olevansa maailman onnellisin ihminen. Hän oli saanut unensa todeksi.
Unen, joka nyt oli totisinta totta. Hänen ei tarvinnut edes nipistää itseään tietääkseen, että se oli juuri George Weasley, josta hän oli haaveillut, joka häntä nyt suuteli.
