Kirjoittaja Aihe: Azkabanissa || S (angst) Sirius, Remus  (Luettu 1960 kertaa)

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Azkabanissa || S (angst) Sirius, Remus
« : 24.11.2011 12:57:16 »
Otsikko: Azkabanissa
Kirjoittaja: AraPippin
Ikäraja: S
Tyylilaji: angsti, kuolema
Päähenkilöt: Sirius, Remus
Tiivistelmä: Kun Sirius on ollut viikon Azkabanissa, Remus uskaltautuu käymään katsomassa häntä, sillä hänen on pakko puhua siitä, mitä Sirius teki Jamesille, Lilylle ja Peterille, tai niin Remus kuvittelee. Vuosien kuluttua kaksikko päättää auttaa Harrya eteenpäin elämässään ja pyytävät anteeksi menneitä.
Varoitukset: masennusta, kuoleman käsittelyä
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille, itse päätin tehdä tällaisen fikin heistä, kohtauksen, joka voisi mahdollisesti sopia Rowlingin tarinaan johonkin kohtaan.


Ei, niin ei voinut olla tapahtunut. Sirius ajatteli varmaan miljoonatta kertaa tapahtuneen jälkeen. Ei vain voinut olla totta, että hänen paras ystävänsä, sielunveljensä James Potter oli kuollut vaimonsa Lily Potterin kanssa. Sirius ei voinut edelleenkään uskoa sitä, vaikka siitä oli jo viikko. Miten Peter oli voinut mennä kertomaan Voldemortille Pottereiden piilopaikan? Oliko ystävyys Peterille sittenkin vain paperin pala, jonka voisi heittää roskakoriin, kun sitä ei uskoisi tarvitsevansa?
Sirius ei myöskään voinut olla ajattelematta, että se oli myös hänen syynsä. Hän oli kuvitellut, että se olisi ollut täydellinen harhautus, ettei kukaan ajattelisi sitä. Samalla hän oli kumminkin syyttänyt ystäväänsä Remusta siitä, että tämä olisi ollut Voldemortin vakooja. Roolit olivat menneet päin tappokirousta, kirjaimellisesti. Kaikki oli mennyt pieleen, sillä Peter oli ollut vakooja, mahdollisesti jo vuosia, ainakin vuoden, Sirius päätteli. Remus ei varmasti ollut vakooja, vaikka ystävän ihmissusisuus saikin sen ajatuksen, että tämä saattoi olla mukana Voldemortin ihmissusilaumassa. Ei, Remus ei ikinä pettäisi ystäviään, jotka olivat hänen ainoat todelliset ystävänsä.

Siriuksen ajatukset katkesivat, kun hän kuuli ääniä käytävältä. Ankeuttajat vaikuttivat Siriukseen edelleen vahvasti. Kaikki onnellisuus oli karkotettu viattomasta miehestä.  Kivinen vankilan lattia oli kylmä. Samoin kasvoilla tuntui kylmyys vahvasti. Kyyneleet, jotka olivat alkaneet päiviä sitten, mutta niitä ei ollut pyyhitty pois, olivat edelleen miehen kasvoilla.
Yhtäkkiä sellin eteen tuli mies, joka pysähtyi. Miehen kasvot olivat tutut. Sirius olisi henkäissyt helpotuksesta, ellei miehen kasvot tihkuneet vihaa Siriusta kohtaan.
   ”Remus, mä –” Sirius aloitti.
   ”Miten saatoit, Sirius? James oli veljesi! Miten saatoit tappaa heidät? Miten saatoit myydä heidät Voldemortille?” Remus sanoi vihaisena hilliten äänensä. Hän ei tarkalleen tiennyt, miksi oli mennyt katsomaan Siriusta. Hän tarvitsi kaiken tahdonvoimansa päästäkseen kulkemaan ankeuttajien ohitse. Miksi Sirius ansaitsi sen? Tai ehkä ei Sirius, vaan James ja Peter. He olivat kuolleet Siriuksen takia, ja Remuksen oli pakko saada puhua asiasta Siriuksen kanssa, vaikka kuinka vihasi ystäväänsä sillä hetkellä. Ei Sirius ei ollut edes hänen ystävänsä enää. Ei tämän jälkeen.
   ”Remus, et tiedä kaikkea. Mä oon pahoillani”, Sirius sanoi. Hän ei tiennyt, mitä muutakaan sanoa. Hän oli pahoillaan siitä, että oli ajatellut, että Remus olisi ollut se vakooja. Kaikki tosiaan oli hänen syytään, James tosin oli myös ajatellut samoja, mutta jos Sirius olisi pysynyt salaisuudenhaltijana, niin kaikki olisi toisin. Sirius olisi ehkä itse kuollut, mutta sentään James ja Lily olisivat olleet elossa, mutta heillä ei olisi sitten ollut pienintäkään ajatusta, että Peter olisi Voldemortin vakooja, ja he eivät osaisi pelätä Peteriä. Pelätä? Peteriä? Miten oli mahdollista, että ystävysten heikointa pelättäisiin?
   ”En tiedä vai kaikkea? Ja hemmetti, Sirius, et voi vain sanoa, että olet pahoillasi!” Remus huusi.
   ”Remus, anna minun selittää… minä – sinä tiedät, että minut oli nimetty salaisuudenhaltijaksi, mutta me vaihdoimme sen Peteriksi. Olen pahoillani, ettei me luotettu sinuun. Meidän olisi pitänyt”, Sirius yritti. Remus vain mulkoili Siriusta.
   ”En tiedä, mistä hemmetistä puhut, mutta tiedän, että valehtelet. Sirius, miksi? Miksi sinä valehtelet nyt, kun et ikinä valehtele?” Remus kysyi kylmästi.
   ”Remus…” Sirius sanoi, mutta ei keksinyt mitään sanottavaa. Ei toinen kumminkaan uskoisi.
   ”Anna olla, Sirius. Et ole enää ystäväni. Luulin sinun olevan ystäväni, osa perhettäni kuten olin sinulle, mutta nähtävästi et olekaan.” Remus sanoi viimein ja lähti. Sirius jäi istumaan kylmälle vankilan lattialle.


   ”Sirius, olen pahoillani siitä silloin”, Remus sanoi Siriukselle, joka istui hänen vieressään kivellä. Sirius ei ollut ilmoittanut olinpaikastaan mitään kirjeessä, ettei se joutuisi vääriin käsiin. Lukuvuosi, jona Remus oli opettanut Siriuksen kummipoikaa Harrya Tylypahkassa, oli vain kolme viikkoa sitten loppunut. Remus oli silti hyvänä aurorina jäljittänyt ystävänsä, ja vielä Dumbledoren avulla, jolla oli hyviä lähteitä.
   ”Anteeksi, etten uskonut sinua silloin”, Remus sanoi, kun toinen kääntyi katsomaan häntä kysyvästi. ”Silloin Azkabanissa.”
   ”Äh, Kuutamo. Unohda se”, Sirius hymyili. ”Se on mennyttä ja unohdettua. Sitä paitsi, ymmärrän kyllä. Miten ihmeessä olisit uskonut minua silloin? Et mitenkään.”
   ”Minun olisi pitänyt. Minun olisi pitänyt uskoa, ettet ikinä pettäisi Jamesia ja Lilyä”, Remus sanoi.
   ”Harry on hyvin paljon isänsä kaltainen”, Sirius sanoi. Remus ihmetteli toisen puheenaiheen vaihtoa.
   ”Mitä tarkoitat?” Remus kysyi.
   ”Emme saa jättää Harrya yksin, Remus. Hän tarvitsee meitä tämän jälkeen. Hänellä ei ole vanhempia, hän ei voi saada niitä takaisin, me tiedämme sen, mutta voimme aina olla niitä, joihin Harry uskoo ja luottaa. Ja meidän täytyy luottaa ja uskoa Harryyn, ja pitää hänestä huolta”, Sirius sanoi.
   ”Hän osaa pitää huolta itsestään nähtävästi paremmin kuin kuvittelet. Hänen tätinsä ja setänsä ovat hirveitä, ja hän silti on selvinnyt tähän asti”, Remus huomautti. ”Ja hän joutuu ongelmiin yhtä helposti kuin sinä ja James meidän kouluaikoinamme, eikä sitä voi auttaa.”
Sirius virnisti yhtäkkiä hyvin kelmimaisesti. ”Mutta voimme auttaa paremmin ongelmiin.”
   ”Antura, ei!” Remus huokaisi. ”Hänellä on ongelmia tarpeeksi.”
   ”Se oli vitsi, Kuutamo”, Sirius nauroi. ”En missään nimessä halua häntä suurempiin ongelmiin. Mutta, jos hän tarvitsee apua, voimme silti auttaa.
Niin, ja Harry tosiaan osaa huolehtia itsestään. Hän lähetti minulle kirjeen, jossa sanoi, että hänen serkkunsa on hyvin rajoitetulla ruokavaliolla, jonka takia tarvitsee kipeästi ruokaa. Lähetin heti linnun matkaan, joka vei hänelle ruokaa.”
   ”No, se on hyvä”, Remus hymyili.
« Viimeksi muokattu: 11.06.2016 11:22:27 kirjoittanut Renneto »
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 760
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Azkabanissa || K-15 (angst) Sirius, Remus
« Vastaus #1 : 19.05.2012 02:22:08 »
Otinpa asiakseni tutkia hieman sinun ficcejäsi, kun olet jaksanut antaa minulle rakentavaa palautetta Nemoon. Jos pystyisin tekemään sinulle vastaavan palveluksen. :)

Olit ottanut aika ison kokonaisuuden käsiteltäväksi näin lyhyeen tekstiin. Siksi tämä jäi hieman pintapuoliseksi. Olisit voinut syventää tapahtumia kertomalla hieman enemmän siitä, mitä henkilöiden päiden sisällä oikeastaan liikkui milloinkin. Nyt tämä tuntui rakentuvan pitkälti dialogin pohjalle. Vuoropuhelun kautta on kyllä mahdollista välittää tunnelma ja ajatukset täydellisestikin, mutta tässä se ei mielestäni toiminut. Sinuna panostaisin hieman enemmän henkilöiden ajatuksien kuin puheiden kuvaamiseen. Ympäristökuvauskin oli varsin vähäistä, mutta enemmän minua häiritsi sen valjuus. Tapahtumapaikka oli kuitenkin Azkaban. Olisin kaivannut enemmän tunnetta mukaan.

Käytät paljon sivulauseita. Niitä voisit vähennellä, sillä tekstisi oli paikoin hyvinkin tönkköä. Sivulauseita karsimalla saisit tekstistä jo paljon sujuvamman ja siten miellyttävämmän lukukokemuksen. Joissakin kohdissa myös toistit aika paljon samoja sanoja.

Juoneltaan tämä oli aika basic. Lähinnä kirjan tunnelmointia. Ei ihan sellaista, mitä yleensä itse luen. Hahmot olit toteuttanut ihan hyvin. Sirius oli minun makuuni ehkä hieman liian raukka. Olen tottunut lukemaan hänestä jonkin verran vahvempana. Remus oli lähempänä omaa kuvaani, vaikka jotkut hänenkin ajatuksensa hieman särähtivät korvaani. Jotenkin kumpikin henkilö oli paljon puhtaamman ja viattomamman oloinen kuin minun ajatuksissani. Mutta nämä ovat toki vain mielipideasioita.

Mutta niin, kuten tulit jo Nemossa todenneeksi, kirjoittamalla kehittyy. Tämä ei ollut parhaimpia lukemiani tekstejä, muttei nyt varsinaisesti huonoimpiakaan. Toivottavasti kommentistani on sinulle apua tulevien tekstiesi kanssa. :)
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Azkabanissa || K-15 (angst) Sirius, Remus
« Vastaus #2 : 23.05.2012 10:41:04 »
Belsissa - kiitos kommentistasi, vai pitäisikö sanoa vastapalevluksesta ;)
Pakko myöntää, että olet oikeassa, että kuvailu ja ajatukset ovat todella heikoilla etenkin tässä fikissä - välillä onnistun ajatuksia ja ympäristöä kuvaamaan, toinen fikkini täällä Mitä Remus ajatteli, kun Sirius kuoli on oikeastaan melkein pelkästään Remuksen ajatusmaailmaa, mutta joskus tosiaan tulee todella vähän kuvailua. Itsekin välillä huomaan, että kuvailua enemmän omiin fikkeihin ja muihin. Saatan jopa sanoa siitä, vaikka se menee kaksinaismoralismin puolelle, josta en tosin pidä.

Kiitos sivulausekommentista, pidän tuon mielessä - sanojen toistelun vedän lukihäiriön piikkiin, mutta yritän kiinnittää siihenkin huomiota.

Mitä tulee taas tuohon Siriuksesta ja Remuksesta hahmoina, niin itse olen nähnyt aina, että ystävyys on Siriukselle kaikki kaikessa, ja se osittain varmaan tekikin Siriuksesta raukan silmissäsi. Mutta pakko sanoa, että en ole kovin hyvä kirjoittamaan hahmoja sellaisina, kuin niiden kirjailijat niistä luo, tässä tapauksessa Rowlingin käsialaa minun on siis välillä vaikea "matkia".

Kyllä, kirjoittamalla tosiaan tulee paremmaksi, vaikka olisikin jo paljon kirjoittanut (nimimerkillä olen ollut kahden nuorten novelli/runo-kokoelman julkaisussa mukana, kaupoissa kai ei ole, mutta kirjastoissa on / tulee.

Mutta vielä kerran kiitos kommentistasi, on kiva saada kritiikkiä, oli se sitten positiivista tai sitten negatiivista, kiva kuulla kumminkin, ettei ollut surkeimpia lukemiasi fikkejä :D
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan