Sydänkone, K11 || Harry/Sirius -raapale

[Aiqsu]

Ficin nimi: Sydänkone
Kirjoittaja(t): Aiqsu
Fandom: Potterilla mennään
Tyylilaji/Genre: Angst, deathfic, darkfic
Ikäraja: K11
Paritus/Päähenkilöt: Harry/Sirius
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Ja kuinka sinä pitelitkään minua ylhäällä, armoillasi, silti vierelläsi.
A/N: Tällaista angstailua tuli raapustettua, Siriuksen kuoleman jälkeisiä aikoja tässä luonnollisesti käsitellään. Idea liittyi sairaalan sydänkoneeseen joka sammutetaan. Raapale.



Sydänkone

En minä tahdo itkeä. Eikä tosiasioita voida enää kieltää.

Ette te minua näe. Minä olen vieläkin täällä.

En minä ole enää minä. Unohdus voi korjata ihmisen.

Ei minussa ole korjattavaa. Anna minut pois. Niin minäkin tein.

Varjoina voin kääntyä vasemmalle, eikä sielläkään ole tienviittoja, sillä nukkunut olet ja veit minut mukanasi, sydämeni, ja tahdon sen takaisin.
Ei, oikeasti tahdon vain sinut.
Silmienaukomista aamu aamulta, auringonnousuja jotka eivät aloita uutta.
Ja kuinka sinä pitelitkään minua ylhäällä, armoillasi, silti vierelläsi, alastomana pelosta ja tahdosta, kuivuneet huulet raollaan odottaen.
Miksi metalliset terät ja haavoittavat luodit eivät pelasta?
Viekää minut pois.

Sielu on sammunut.

[Sacrifice]

Näin yhdeltätoista illalla (yöllä?) on tosi vaikea kommentoida, mutta on pakko yrittää keksiä jotain. Tämä ficci ansaitsee tulla kommentoiduksi. Yllättävää, ettei ole yhtään...

Joka tapauksessa. Tosi kaunista, surullista... Rakastan Siriusta ja tulin tosi surulliseksi ja vihaiseksi kun se kuoli... Ja pidän tästä parituksesta. Hienoa työtä. Uskomattoman hyvin kirjoitat, hui! ;w;

[Kuurankukka]

Hui, olipas voimakas ja vahva pikkuraapale! Parituksen takia tämän alunperin valitsin, sekä otsikon takia myös. Periaatteessahan paritus olisi voinut olla mikä tahansa tekstin perusteella, mutta löytyi tästä silti elementtejä jotka yhdistän mielelläni angstisiin Harry/Sirius paritukseen. Vaikka sanamäärä oli pieni, olit saanut luotua tähän kauniin luonnollisia sanavalintoja ja lauseita, pidin esimerkiksi tuosta "varjoina voin kääntyä vasemmalle" ja sammuneesta sielusta. Varsinkin sammunut sielu oli riittävän tehokas havahduttamaan.

Harryn Siriuksen perään angstaaminen ei sinällään ole mikään uusi juttu, mutta tämän tunnelmassa oli jokin joka teki tekstistä tuoreelta tuntuvan. Se oli paikoin jopa lopullinen ja ahdistava, toisaalta Harrymaisen päättäväinen ja silti jotenkin haikeakin. Raapaleessa oli juuri sopissa suhteessa kaikkea ja oli hyvä keino lähtemättä kikkailemaan liikaa kielellä, näin lukija saattoi keskittyä parhaiten tunteisiin. Oikein mukava raapale kokonaisuudessaan.

Ja kuinka sinä pitelitkään minua ylhäällä, armoillasi, silti vierelläsi, alastomana pelosta ja tahdosta, kuivuneet huulet raollaan odottaen.

Ficin paras ja vaikuttavin kohta, kiitos tästä