Name/Nimi: Es war niemals
Autorin/Kirjoittaja: Sisilja
Beta/Oikolukija: christianprincess
Altersgrenze/Ikäraja: S
Paarung/Paritus: Albus/Gellert
Genre/Tyylilaji: Drama, angst (Draama, synkistely)
Disclaimer/Vastuuvapaus: Dumbledore und sein (fester!) Freund Grindelwald hier gehören zu Joanne K. Rowling. Ich bekomme keine finanzielle Unterstützung von diesem Text. (Dumbledore ja hänen (poika!)ystävänsä Grindelwald kuuluvat J.K. Rowlingille. En saa rahaa tästä tekstistä.)
Übersicht/Yhteenveto: Gellert schmachtet in Nurmengard und hat viel Zeit zu denken. Vielleicht zu viel. Am Ende kann nur Albus seine Gedanken erreichen. (Gellert viruu Nurmengardissa, ja hänellä on paljon aikaa ajatella. Ehkä liiankin paljon. Lopulta vain Albus voi saavuttaa hänen ajatuksensa.)
A/N / Alkusanat: Meine Abiturprüfungen kommen näher und ich wollte mein Deutsch verbessern, deswegen ist diese kurze Gesichte auf Deutsch. Es ist von Gellerts Standpunkt aus. Ich nehme mit dem Text an der Herausforderung „Fanfictiota eri kielillä“ teil. Ich will noch meiner Freundin, christianprincess dafür danken, dass sie den Text Korrektur las und viele Fehler fand. Du bist die Beste!
Ich hoffe, dass die Geschichte dir gefällt. Nachdem du sie gelesen hast, würdest du mir auch ein paar Wörter schrieben? Ich wäre glücklich deine Meinungen zu hören!
Ja koska minusta on tärkeää, että myös saksaa osaamattomat saavat halutessaan lukea tämän ficin, on se nyt saatavana suomeksi alkuperäisen tekstin alla! Kommentit ovat edelleen toivottuja!
Es war niemals
Einmal ist keinmal.
Es ist so dunkel hier, dass es bessere fühlt, an einer Redewendung der Muggles zu denken, als an gar nichts zu denken. Ich sitze in deinem Gefängnis seit so vielen Jahren, dass meine Gedanken schon hoffnungslos in der Vergangenheit geblieben sind. Ich kann nicht mehr das Licht sehen, denn das Wort „Licht“ erinnert mich immer an dich und etwas, was hätte sein können. Ich sehe nur Dunkelheit, und vielleicht geschieht das mir recht.
Ich habe dich niemals geliebt. Niemals. Es war du, der sich in mich verliebte. Ich kann ja nichts dafür. Natürlich spürte ich deine Liebe, gleich von Anfang an. Zuerst fand ich die neue Situation faszinierend, aber erkennte bald, dass ich von dir und deinen Gefühlen profitieren könnte. Nach diesem Einfall waren wir beide verloren.
Ich kann mich noch daran erinnern, wie unser erster Kuss schmeckte. Wie du nachher mit roten Backen sagtest, dass du nichts Derartiges erlebt hast. Ich nickte, denn ich fühlte gleichfalls. Du war etwas ganz Besonderes, ich wusste es schon damals. Was wusste ich dennoch nicht, war der große Einfluss, der du auf mich hattest. Ich war ein richtiger Narr und glaubte, dass ursprünglich ich allein die Macht hatte. Ich glaubte, dass du nur ein Sprungbrett war, dadurch ich der Allergrößte werden könnte. Ich konnte nicht verstehen, dass es um etwas weit Größeres ging.
Wenn ich an uns zwei denke (und glaub mich, ich denke ganz zu oft an uns), hoffe ich, dass alles anders gegangen wäre. Ich hoffe auch halb im Ernst, dass du meine Träume früher hättest besuchen können. Als wir noch jung waren, hättest du meine Augen öffnen sollen, nicht jetzt, wenn es keine Hoffnung mehr gibt. Ich versuche, dich zu vergessen, obwohl es nutzlos ist, und ich vermisse dich nur immer mehr im Lauf der Jahre. Nein, ich liebe dich nicht, das ist nicht Liebe.
Then, what is it, my darling? Ich höre deine leise Stimme in meinen Ohren und kann nicht beantworten. Ich schließe meine Augen, sehe dich und kann mir nicht mehr helfen. Das ist nur ein Moment, nichts Mehreres, überzeuge ich mich. All das bedeutet nichts. Du bist nicht wirklich, wir waren niemals wirklich.
Aber wenn einmal keinmal ist, könnte niemals dann einmal sein?
Eipä ollut kertaakaan
Kerran on ei kertaakaan.
Täällä on niin pimeää, että tuntuu paremmalta ajatella jästisanontaa kuin olla lainkaan ajattelematta. Minä olen istunut vankilassasi niin monta vuotta, että ajatukseni ovat jääneet jo toivottomasti menneisyyteen. En kykene enää näkemään valoa, sillä sana ”valo” muistuttaa minua aina sinusta ja jostain, mitä olisi voinut olla. Näen vain pimeää, ja ehkä se on minulle aivan oikein.
En ole koskaan rakastanut sinua. En koskaan. Se olit sinä, joka rakastui minuun. En voi sille mitään. Tietysti minä aistin rakkautesi, aina alusta alkaen. Aluksi pidin uutta tilannetta kiehtovana, mutta tajusin pian, että voisin hyötyä sinusta ja sinun tunteistasi. Tämän oivalluksen jälkeen olimme molemmat hukassa.
Pystyn yhä muistamaan, miltä ensimmäinen suudelmamme maistui. Miten sinä punaisin poskin sanoit jälkeenpäin, ettet ollut kokenut mitään sen kaltaista. Minä nyökkäsin, sillä tunsin samoin. Sinä olit jotain aivan erityistä, tiesin sen jo silloin. Mitä en kuitenkaan tiennyt, oli se suuri vaikutus, joka sinulla oli minuun. Minä olin todellinen narri ja luulin, että alkujaan yksin minulla oli valta. Minä uskoin, että sinä olit vain ponnahduslauta, jonka kautta minusta voisi tulla kaikkein suurin. En voinut ymmärtää, että kyse oli jostain paljon suuremmasta.
Kun ajattelen meitä kahta (ja usko minua, minä ajattelen meitä aivan liian usein), toivon, että kaikki olisi mennyt toisin. Toivon myös puoliksi tosissani, että olisit voinut vierailla unissani aiemmin. Sinun olisi täytynyt avata silmäni silloin, kun olimme vielä nuoria, ei nyt, kun toivoa ei enää ole. Yritän unohtaa sinut, vaikka se on hyödytöntä, ja minä kaipaan sinua vain entistä enemmän vuosien vieriessä. Ei, en minä sinua rakasta, ei tämä ole rakkautta.
Mitä se sitten on, kultaseni? Kuulen vienon äänesi korvissani enkä osaa vastata. Suljen silmäni, näen sinut enkä voi enää mitään. Se on vain yksi hetki, ei mitään enempää, vakuutan itselleni. Kaikki se, ei se merkitse mitään. Sinä et ole todellinen, me emme olleet koskaan todellisia.
Mutta jos kerran on ei kertaakaan, voisiko silloin ei koskaan olla kerran?
// A/N2: Suomennoksen ilmaukset huusivat pientä viilausta.
