Author » Zarroc
Rating » S
Genre » angst, romance
Pairing » SM/RL
Warnings » -
A/N. Songfic. Sonata Arctica - Shamandalie. Lähinnä pelkkää ajatusvirtaa.
Shamandalie
In good old times, remember my friend,
Moon was so bright and so close to us, sometimes
We were still blind and deaf, what a bliss?
Painting the world of our own, for our own eyes, now?
Minä kyllä tiedän että sinä muistat. Muistat kaiken unohtumattomin sanoin, kuvin, äänin, kosketuksin. Tiedät mitä tunnet ja mihin menet, kuka olet, missä ikinä oletkaan. Kuu vei sinut mukanaan, se ajoi sinut siihen tilaan, mistä ei ole paluuta. Minä tiesin silloin mitä olin ja mitä tein, nykyään en tiedä enää mitään. Kuinka voisin tietääkään, kun sinä olet poissa?
Me tiesimme kumpikin joskus ettei mikään ole ikuista. Silloin me vielä nauroimme vaaralle ja saimme toisemme ajattelemaan että kaikki on hyvin loppuun saakka. Ettei edes kuolema meitä voisi erottaa. Eikä se erottanutkaan, kuu erotti, kuu on kaikkeen syypää. Aina ja ikuisesti, sinun elämässäsi Remus.
"Can we ever have what we had then?
Friendship unbreakable
Love means nothing to me
Without blinking an eye -
I'd fade, if so needed,
all those moments with you
If I had you beside me"
Minä vain istun hiljaa, itkeä en jaksa enää, en jaksa koskaan. En jaksa välittää, tuntuu että kaikki on poissa. Se on sama kuin repisi siivet perhoselta, lentoon ei voi lähteä kuitenkaan. Nyt minä olen vain se sama musta perhonen, odottaa vain ikuisuuksiin. Ja kuitenkaan ei saa siipiään takaisin, vaikka kuinka odottaisi ja kituisi. Minulla oli sama tuska, minä odotin sinua, koska sinun kanssasi voisin lähteä lentoon taas.
One cloudy day, we both lost the game?
We drifted so far and away,
Nothing is quite as cruel as a child
Sometimes we break the unbreakable, sometimes?
Kaikki murtuu yhdestä sanasta, teosta. Kaikesta siitä, kaikki murtuu. Ei tule enää mitään mistään, saadaan elämä kuntoon, jos vain sinä tulet takaisin. Mutta sinä olet kaukana, kaukana minusta, muusta maailmasta. Syvimpään metsään, en halua vajota kuitenkaan. En tuntea putoavani. Minä vain pelkäsin niin jumalattomasti että lähtisin putoamaan.
Siksi pidin kiinni muistoistani niin tiukasti, etten vajoaisi metsän syövereihin kuten sinä. Miten sinä voit edes vajota? Sinä olit aina niin vahva, psykologisesti kaunis henkilö, tietäväinen, paras kaikista, vaikket ylpeä ikinä. Miten sinä voit lähteä putoamaan? Ja minä vain pelkään että niin käy minullekin.
"And we'll never have what we had then
Friendship unbroken
Love means nothing to me
Without blinking an eye
I'd fade, if so needed,
all those moments with you
If I had you beside me now"
Me emme nykyään ole enää me, on vain minä ja sinä. Me olemme erossa, ollaksemme taas yhdessä. On liikaa, sinä siellä, minä olen täällä, kaikella on tarkoitus, mutta kohtalolla liian pitkät narut. Hän ei tiedä mistä vetää, kuinka kovasti, mikä saa kaiken hyväksi, mikä laittaa kaiken sekaisin. Minä haluan takaisin sen mikä ei murru, mutta tietysti murtuu. Halusin vain sen takaisin, mitä meillä joskus oli. Mutta eihän meitä ole enää.
I was unable to cope with what you said
Sometimes we need to be cruel to be kind
Child that I was, could not see the reason
Feelings I had were but sham and a lie?
Sinä sanoit silloin, että palaisit vielä ja minä uskoin. Uskoin ja luotin sinuun, sinä et kuitenkaan palannut, hävisit vain. Menit syvempään veteen vaikka kuinka anoin ettet menisi, mutta ethän sinä kuuntele. Olisit joskus kiltti ja kuuntelisit minua, minä olisin voinut tehdä kaiken hyväksesi. Mutta sinä olit aina se joka huolehti toisestaan, keskitit huolesi minuun vaikka olisit itse suuremmassa vaarassa. Minä vain halusin että sinä olisit turvassa, ja sinä lupasit.
Mutta eihän sellaista voi luvata.
I have never forgotten your smile
Your eyes, oh, Shamandalie
Time went by, many memories died
I'm writing this down to ease my pain
Ja minä en koskaan voisi unohtaa. Sinä olet hymyillessäsi niin kaunis, sinä olet kaunis silloin kun säryt ja kipuilet, tunnet sitä tuskaa mikä minun olisi pitänyt ottaa vastaan. Minun olisi pitänyt olla se joka jää kiinni metsään, elää sen kanssa, jättää muut. Sinä et koskaan ollut niin itsekäs. Minä se olin. Mutta silti kävi niin kuin kävi, minä vain pelkään. Pelkään edelleen niin helvetisti ettet tule takaisin.
You saw us always clearer than me
How we were never meant to be
Love denied meant the friendship would die
Now I have seen the light
These memories make me cry
Siksi kai sinä lähditkin. Tiesit enemmän meistä, siksi meitä ei enää ole. Minä olin vain sokea, uskoin ja luotin, tiesin liian vähän, se oli liian paljon kaikelle. Sinun olisi pitänyt olla tietämättä, minun olisi pitänyt tietää. Ja nähdä. Mutta silti olin vain niin sokea kaikelle. Se on heikkous jollaista ei muilla ole.
"Can I ever have what I had then
Friendship unbroken
Love means nothing to me
Without blinking an eye
I'd fade, if so needed,
all those moments with you
And see the world with my wide open eyes
Ei se auta. Että minä istun kirjoittamassa. Ei auta. Vaikka kuinka kertoisin tarinaani, sinä et tule takaisin. Haluan vain sinut, ne muut päivät voivat jäädä ikuiseen pimentoon. Mutta rakkaus on kadonnut, niin kuin sinäkin, silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Mutta nyt sinä olet poissa, minä en jaksa enää. Se olisi silkka itsemurha, olla erossa sinusta, sanoit silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Mutta nyt, se on murha vain minulle. Murha jonka sinä teit tietämättäsi, huomaamattasi, lupaamalla mutta palaamatta takaisin.
Friendship got broken
There's no other for me
Like the one of my childhood days
Can you forgive me?
the love got better off me,
on that one day back in old times"
A/N 2. Ei hajuakaan onko otsikko jo käytössä ~
