Kirjoittaja Aihe: Pidä viholliset lähellä (5/? 30.9!!, drama, angst, horror, osittain AU, K11)  (Luettu 4522 kertaa)

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
Title: Pidä viholliset lähellä
Genre: drama, angst, horror(?), AU
Author: hymykuoppa
Paring: Ei ole. Hahmoina Tylypahkan oppilaista ne yleisimmät, Harry, Blaise, Draco, Ron, Hermione ym.
Raiting: K11
Summary: Salaperäinen viesti tutulta henkilöltä osoittautuu mahdottomaksi tulkita. Mutta se sisältää pyynnön - pyynnön tuoda poika-joka-elää.
A/N: Tällainen haaste kehiteltiin Anturajalan kanssa, mutta hän jättäytyi leikistä pois, joten muokkaili tästä itselleni sopivan. ;) Ja tosiaan, Harry ja Draco ovat vaihtaneet tässä keskenään tupia ja menneisyydet, en halunnut ihan sellaista normia.





Pidä viholliset lähellä


Traileri



Sortuneet pimeyden voimat

”Hän-joka-jääköön-nimeämättä on kukistunut.”
”Poika joka elää!”

eivät lannistaneet kaikkia.
Lasin vierellä oli kuva miehestä, jolla oli tummat, sekaisin olevat hiukset ja silmälasit.

Poika joka elää
”Ei Dracoa!”
”Ei Dracoa, ota minut!”

oli vaarallisilla vesillä.
”Luotatko sinä häneen?”
”Minun on pakko.”

Pidä ystävät lähellä,
”Ron, anna olla. Ron – RON!”

viholliset vielä lähempänä.
”Miksi itket?”
”Fred...”
”Weasley?”

Joku
”Anna olla Blaise!”
”Harry -”
”TIEDÄN – mitä teen!”

oli valmis tekemään kaikkensa
”Miksi välität?”
”... koska minulla olisi sinulle pyyntö.”

tietämättään seurauksia.
”Harry, se on sinun äidiltäsi. Ei hän pyytäisi jollei se olisi tärkeää.”

Itkua,
”En minä onnistu tässä...”

naurua
,
”Onko hyvä luisto Weasley?”
”Se on vain Harry...”

verta
”Sinut pitää viedä -”
”EI! En mene minnekään! Minun täytyy kostaa!”
”Draco...”

ja kuoleman kitkerä laulu.
”AVADA KEDAVRA!”


vuonna 2011
hymykuoppa esittää,
Pidä viholliset lähellä


only in finfanfun
« Viimeksi muokattu: 28.05.2015 09:17:28 kirjoittanut Vanilje »
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
1. luku


Cornelius Oswald Toffee hiveli paksuhkolla sormellaan simalasinsa reunaa. Hän istui taikaministerin huoneessa hiljaisuuden vallitessa. Aika ajoin ajatus siitä, että heidän yläpuolellaan olevat lontoolaiset eivät voineet aavistaakaan mitä asfalttisten teiden alla oli, huvitti häntä. Mies siemaisi keltaista nestettä ja laski lasin pienesti kopsahtaen pöydälle. Lasin vierellä oli kuva miehestä, jolla oli tummat, sekaisin olevat hiukset ja silmälasit. Mies näytti happamalta katsellessaan liikkuvassa kuvassa suoraan lukijan silmiin, kunnes kohotti kämmenensä kameran eteen. Kuva toisti itseään uudestaan ja uudestaan, eikä Toffee saanut vieläkään silmiään irti tuosta kuvasta.

Kuvassa oli James Potter, Liy Potterin aviomies ja Harry Potterin isä. James oli aikoinaan ollut kuolonsyöjä, eikä kukaan lakannut olemasta kuolonsyöjä. Jamesin vasemmassa käsivarressa oli varmasti edelleen pimeänpiirto.

Ovelta kuului hienostunut koputus. Cornelius irrotti katseen kuvasta ja siirsi hieman simalasiaan: ”Niin?”
”Taikaministeri”, oven takaa paljastuva pitkä komea velho aloitti, ”Onko se totta?”
Cornelius ei voinut kieltää nauttivansa herättämästään huomiosta ministeriön sisällä: ”On.”
Tulija näytti hieman epäilevältä: ”Saanko tiedustella miksi, ministeri hyvä?”

Cornelius kohotti hitaasti simalasiaan katsellessaan vastassaan olevaa velhoa. Nöyrää ja tunnollista alaista, joka ei koskaan ollut esittänyt vastaväitteitä, ei koskaan ollut kieltäytynyt tehtävistä.
”Koska se on tarpeellista”, Cornelius loi pienen hymyn huulilleen ennen kuin kulautti loput simat kurkkuunsa, ”Pius.”

* * *

Harry Potter katseli tuttuun alhaiseen tapaansa edessään avautuvaa näkymää. Korpinkynteläiset asettuivat omaan tupapöytäänsä, Puuskupuhit rupattelivat omiensa joukossa ja Rohkelikkojen pöydästä kantautui naurua. Rohkelikot, nuo punamustiin pukeutuneet, tekopyhät leuhkijat. Luulivat olevansa rohkeita ja kaikkien pitämiä, loisteliaita muiden rinnalla. Vaan eivät olleet.

”Harry”, tummaihoinen Luihuinen pukkasi kyynärpäällään poikaa, joka loi häneen murhaavan katseen, ”Katso. Weasley.”
Harry paikallisti katseellaan juuri mainitun punapään. Ron istui ystäviensä kanssa ja oli yltäpäältä jonkin mönjän peitossa. Hänen vieressään tuuheatukkainen tyttö nauroi kämmenensä takana, ja Weasleyn vastapäätä istuva Malfoy koetti olla nauramatta. Rohkelikkojen kuuluisa kolmikko, joka oli olevinaan saanut Tylypahkassa viettämiensä kuuden vuoden aikan jotain aikaiseksi. Malfoy oli tappanut basiliskin ja taltuttanut ystäviensä kanssa jättiläisen. Mitä sitten? Ei se tehnyt heistä sankareita. Ei ainakaan Malfoysta, hänen kuraverinen ystävänsä Granger oli kaikkien noiden neronleimausten takana. Weasley taas puolestaan oli – no, Weasley. Köyhä ja nuhjuinen punapää, joka koitti kylpeä suosiossa Malfoyn rinnalla.

Mutta sankareita ne teot eivät heistä tehneet. Eivät etenkään Dracosta. Tuosta vaaleatukkaisesta pojasta, jonka etuhiuksien alla oleva salamanmuotoinen arpi näkyi jälleen, Dracon pyyhkäistessä hiuksia kasvoiltaan. Hän oli olevinaan kukistanut Voldemortin lapsena, mutta arpi ei kertonut ollenkaan hänen vahvuudestaan. Se kertoi Malfoyn äidin, Narcissan vahvuudesta. Voimasta jota rakkaudeksi kutsuttiin.

Harryn kasvoilla käväisi kuvotus hänen siirtäessään katseensa Rohkelikoista takaisin omaan pöytäänsä. Crabbe tökki munakasta hajamielisenä ja Blaise yritti ilmeisesti selittää Goylelle jotain, mitä Harry ei kuullut. Professorien korokkeella rehtori oli syventynyt keskusteluun professori McGarmiwan kanssa, professori Kalkaros loi tuimia katseita oppilaisiin, ja Hagrid katseli hieman epäillen salamoivaa kattoa. Tuuli hakkasi sadepisaroita ikkunoihin, ja Suuren salin katossa välähtävät salamat saivat pienimmät oppilaat hieman pelokkaiksi:
”Tuletko sinä?”

Harry käänsi päätään äänen suuntaan. Blaise seisoi hänen vierellään: ”Tuletko?”
Potter nyökkäsi miltein huomaamattomasti, ponkaisi ylös penkiltään ja lähti Blaisen kanssa astelemaan leuka pystyssä kohti eteishallia. Crabbe ja Goyle jäivät riitelemään pöytään viimeisestä patongin palasta.

* * *

”Hyi helvetti mikä sää”, Blaise tuhahti heittäytyessään Luihuisten oleskeluhuoneen vihreälle sohvalle. Takkatulen liekit olivat mitättömät ja huone tyhjä.
”Mmm”, Harry mumisi lähinnä itsekseen katsellessaan pöydällä olevaa pergamenttikääröä. Siinä päällä oli hänen nimensä.
”Miten se on tänne päätynyt?” Blaise oli ilmeisesti huomannut Harryn poimiman käärön, johon loi nyt hivenen uteliaita katseita, ”Miksei se tullut tupapöytään?”
”Jos tietäisin niin varmaan kertoisin”, Harry mulkaisi ystäväänsä käännähtäessään ympäri ja rojahtaessaan muhkeaan nojatuoliin. Se oli äänensävy, jota jopa Blaise oli oppinut varomaan. Se oli merkki ettei poikaa saanut häiritä.


Harry,
kuinka olet voinut? Isäsi ei tiedä minun kirjoittaneen sinulle, joten älä vastaa tähän viestiin. Halusin vain ilmoittaa että sinun on tultava käymään täällä kotona kuukauden kuluttua lauantaina. Meillä on tärkeät päivälliset, olen ilmoittanut asiasta rehtorille. Hän antoi luvan sinulle ilmiintyä tänne hänen huoneestaan. Toivoisin sinun ottavan jonkun ystäväsi mukaan, kenties Draco Malfoyn? Tiedän ettet ole hänen ystävä, mutta tämä on tärkeää. Koita saada hänet suostuteltua.

Äitisi.



”Mitä?” Harry ei saanut ääntään kuuluviin, Hän katsoi äitinsä kauniilla käsialalla kirjoitettua viestiä. Draco? Malfoy? Hän ei ikimaailmassa edes yrittäisi saada tätä minnekään kanssaan. Mitä peliä tämä nyt oli?
”Noo?” Blaise kysyi ilmapiiriä tunnustellen. Hän kyllä huomasi Harryn kerrassaan hämmentyneen, jopa kuvottuneen ilmeen.
”Äitini”, Harry vastasi pienen hiljaisuuden jälkeen pudottaessaan pergamentin viimein syliinsä, ”Meillä on päivälliset.”
”Onpas - ” Blaise mietti mikä sana olisi voinut kuvata sitä, mutta sellaista ei ollut, ”jotain.”

Harry katsoi vastassaan olevaa Luihuista ja pudisti sitten rajusti päätään: ”Minä en ole menossa.”
Tummaihoinen Luihuinen arvioi tilannetta hiljaa mielessään ennen kuin uskalsi aukaista suunsa: ”Harry, se on sinun äidiltäsi. Ei hän pyytäisi ellei se olisi tärkeää.”
Harry olisi ollut halukas sanomaan vastaan, mutta tiesi Blaisen olevan oikeassa. Ei hänen äitinsä pyytäisi ellei asia olisi tärkeää, ei hänen äitinsä olisi kirjoittanut, ellei hänen olisi ollut pakko. Kyllä Lily häntä varmaan rakasti syvällä sisimmissään, mutta sitä nainen ei osannut tai kehdannut osoittaa.
 
Poikien katseet kohtasivat ja sillä hetkellä he tiesivät, ettei mitään sanoja tarvittu. Harry nappasi hieman vastahakoisesti pergamentin Blaiselle, odotti tämän lukevan sen ja loi ystäväänsä vielä uuden katseen. Jos asia oli tärkeä, hänen olisi pakko saada Draco mukaansa. Ja se ei voinut tietää hyvää Rohkelikolle.



A/N2: Anteeksi, on lyhyttäkin lyhyempi, mutta halusin todella päättää tämän luvun tähän, lupaan että jatkossa on pidempiä. ; )
« Viimeksi muokattu: 02.08.2011 12:18:41 kirjoittanut hymykuoppa »
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

Merrrí

  • ***
  • Viestejä: 577
Umf.
Olipa persoonallinen aloitus :D Heti ensimmäiseksi on kerrottava, että täältä löytyy yksi varma lukija!

Mitä tästä pitäisi sanoa... Ainakin se, että tässä on hieman erikoinen idea. En ole varmaan kertaakaan lukenut sitä, että Potterit olisivat niitä kuolonsyöjiä ja Malfoyt hyviksiä, joista vanhemmat uhrautuivat poikansa puolesta. Ehkä jo siksi olen tätä seuraamassa!

Trailerista en osaa sanoa mitään. Se jätti niin paljon kysymyksiä auki, mutta kuitenkin niihin haluaa saada vastauksia - tavalla tai toisella. Ja tavallaan... ehkä se jotakin aukaisikin. Tosin tätä
Lainaus
”Onko hyvä luisto Weasley?”
”Se on vain Harry...”
jäin ihmettelemään. Ja nauroin. Yksinkertaisesti mielikuva tuosta oli jotain... omituista :D Hyvin rakennettu traileri, täytyy myöntää!

Ensimmäinen luku... Lyhythän se oli, tavallinen aloitusluku, joka valoittaa tiettyjä asioita. Kuitenkin se, että tässä on käännetty nurinkurisiksi nämä roolit, vaatii hieman totuttelemista. Ja sen myös huomasi siinä, etten tajunnut kunnolla tuota, kun siirryttiin Tylypahkaan. Nah, kuitenkin, Harryssa oli jo nyt tuollaisia luihuispiirteitä, joista oli vain pakko tykätä. ♥ Hämmennystä muuten lisäsi se, että Lily oli kirjoittanut Harrylle siitä Dracosta. En ymmärrä, mutta kai siihen vielä tulee vastaus?

Yksinkertaisesti tykkään tästä ajatuksesta jo nyt, ei tarvinnut lukea muuta kuin vain alkutiedot ja meikä oli myyty. :D Joten jatkoa odottelen innolla. Kiitosta tästä :)
~Merrrí

Salmiakkisydän

  • ***
  • Viestejä: 98
  • Kuningatar
ooh. :o

Oli tosiaan omalaatunen alotus - ficin idea muutenkin! Mä luen kanssa, siitä ei ole epäilystäkään.

Traileri oli magee, tykkäsin tosi paljon. Se tosiaan jätti niin paljon kysymyksiä, joihin haluan kuollakseni vastauksen ;D Oli todella hyvä, mukanaan vievä traileri.
Lainaus
oli vaarallisilla vesillä.
”Luotatko sinä häneen?”
”Minun on pakko.”
Tää kohta oli ihana. ♥

Ensimmäinen luku oli tosiaan hieman lyhyt, mutta se nyt annetan anteeksi ;) Oli vähän tilannetta valoittava, ja mä ihastuin Luihuis-Harryyn. ♥ Se on kerrankin sellainen ylimielinen ja inhottava (varmaan?), eikä sellainen sankari, joka kylpee kullassa. Joten hahmot ovat minusta mielenkiintoisia, saa nähdä kuinka Draco istuu noihin pojan-joka-elää saappaisiin. En ole ennen varmaan törmännytkään tällaiseen, jossa ihan koko perhe olisi vaihtanut puolta. Yleensä on juurikin poika vaihtanut ficissä vanhempiaan tai muuta, joten tämä on täysin uutta ja kiehtovaa.

Ja tuo viesti. Hmm, mitähän se Lily tarkoitti tuolla? Onko se koko tämän ficin idea tuo viesti, vai mikä merkitys sillä on? Ja miksi Draco? Tämänkin takia on pakko lukea eteenpäin, mä haluan selvittää ton viestin arvotuksen! :D

Mä odotan todella kovasti jatkoa, vaikuttaa perin kiintoisalta tämä sun luomuksesi.
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä ruman naamasi?
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä mädän hajusi?



banneri by hymykuoppa

Antelope

  • Vieras
HDFHDFHDDSDSÄDFHGF. :O
Ilmottaudun lukijaksi. Todellakin.

Mikä idea oikeasti! Aivan loistavaa! En ole ikinä törmännyt mihinkään tälläiseen. Siis kyllähän niitä ficcejä on missä Harry on luihuisessa, mutta että ihan kokonaan vaihtuneet menneisyydet. Nerokasta, ei voi muuta sanoa. Vaati kyllä vähän totuttelua lukea Harrysta Dracon persoonassa, mutta kyllä se siitä ajan kanssa... :D

Traileri oli todella mielenkiintoinen. Ja salaperäinen. Samoin ensimmäinen luku.

Mitähän nyt tapahtuu? Miks ihmeessä Lily järjestää päivälliset jonne Harryn on tultava Dracon kanssa? Toivottavasti siihen ei liity mitään adava kedavraa...

Hirvittää vähän, että mitä tässä ficissä tulee tapahtumaan, kun genre on tuollainen... Kuolen jännitykseen.

Jatkoa mahdollisimman nopeasti! Kiitos kultaseni. :-*

Antelope :-*


Angelina

  • back to my roots
  • ***
  • Viestejä: 6 502
Onneksi toteutat haasteesi itse, saat nähtävästi aikaan jotain paljon mielenkiintosempaa, kun mitä multa olis irronnut ^^. Erilainen tämä on, todellakin, mutta hyvällä tavalla. En osaa oikein kommentoida mitään sen enempää, mutta jatka tätä ihmeessä!

Ai niin, traileri oli mielenkiintoinen  ;).


or perhaps in slytherin,
you'll make your real friends


bannu © Inkku

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
Kiitos kovasti Merrrí, Salmiakkisydän, Antelope ja Angelina Anturajalka! :) Mukava kuulla että olette tästä pitäneet, ja lupaan, että vastaus kaikkiin mieltä vaivaaviin kysymyksiin tulee jossain vaiheessa ficciä ;) Asetelmat tosiaankin ovat nyt kääntyneet kertakaikkiaan ympäri, halusin kokeilla kiinnostaisiko ketään lukea ficciä, jossa Pottereilla on kuolonsyöjä tausta, ja Draco on kylmien sukulaisten kasvattama Rohkelikko. Rohkea rotan syö, eikös sitä niin sanota ;) Tämä toinen osa nyt tulee melko nopeasti, mutta en vain osaa hillitä itseäni :D




2. luku

Kylmä tuuli piiskasi Tylypahkan kiviseiniä ja Kielletyn metsän puita. Taivas oli harmaa ja ulkopiha tyhjä. Kaikki oppilaat olivat Suuressa salissa, jossa tunnelma oli kihelmöivä, jännittynyt ja ennen kaikkea railakas. Tänään olisi huispauspelissä vastakkain Rohkelikko ja Luihuinen, joiden peli oli aina yhtä katselemisen arvoinen.

Hermopeli oli aloitettu ja edellisenä iltana tupien välillä, oikeastaan vain niin, että Luihuinen otti päänahkoja yksi toisensa jälkeen, useat Rohkelikot eivät vastanneet pilkkahuutoihin. Ehkä he eivät vain välittäneet.

Harry katseli Rohkelikkojen pöytää tiiviisti. Malfoy istui siellä Weasleyn ja kuraverisen Grangerin kanssa. Ron oli jo kiskaissut pelitamineet yllensä ja näytti naurettavalta siellä muiden keskellä. Kypärä on kolme numeroa liian iso ja pelokas ilme pilasi näkymän. Harry värähti ja vetäisi henkeä katsellessaan muita. Puuskupuhit näyttivät kaikki kannattavan Rohkelikkoja, samoin osa Korpinkynsiä. Suurin osa Korpinkynteläisistä ei yleensä tullut katsomaan otteluja, koska opiskelu oli heille elämää tärkeämpää. Säälittävää.

”Muista sitten piestä Malfoy kunnolla”, Blaisen ääni kuului aluksi vaimeana, mutta Harryn palatessa takaisin saliin, ääni voimistui, ”Kuulin että hänen luudassaan on jotain vikaa. Hän luultavasti putoaa jo pienellä tönäisyllä alas.”
Potter siristi hivenen silmiään tummien kulmiensa alla etsiessään Malfoyn jälleen katseellaan: ”Eipä Malfoy tiedä mikä häntä odottaa.”
Blaise hymähti tyytyväisenä Dracon katseen osuessa kaksikkoon. Harry loi mairean hymyn kasvoilleen ja kohautti kulmiaan häijysti, ennen kuin kääntyi takaisin Blaisen puoleen.

* * *

”Ihan hirveä ilma”, Hermione hytisi astellessaan kahden ystävänsä rinnalla kohti nurmikenttää.  Maa heidän allaan oli liukas ja sai useat oppilaat kiljahtelemaan: ”Tällaisella säällä ei pitäisi pelata ollenkaan.”
”Hermione, älä nyt”, Draco naurahti hivenen tarjotessaan ikävästi kiljahtaneelle ystävättärelleen käsivarttaan, ”Huispaus ei katso säätä kalenterista eikä sääennusteista.”
Tyttö nyrpisti hivenen nenäänsä: ”Mutta silti. Tällaisella kelillä voi sattua mitä tahansa. Tämä ei ole ollenkaan turvallista.”
”Kuule, kaikki pelaajat osaavat lentää ja tietävät ilmassa vaanivat vaarat”, Draco horjahti astuessaan pienelle mutakasalle, ”Ja Dumbledore tietää, että -”
”Sinä luotat häneen aivan liikaa”, Hermionen vastaus ampaisi suusta ulos nopeasti. Nyt hän seisahtui ja pakotti Dracon asettumaan myös aloilleen. Ron ei ilmeisesti huomannut ystäviensä katoavan rinnaltaan, sillä hän asteli vielä varoen alaspäin viettävää rinnettä.

”Et sinä voi luottaa siihen, että Dumbledore tietää aina kaiken.”
Dracon oli vaikea peittää syvä huokaus, joka kumpusi hänen sisimmistään: ”Hermione...”
”Draco, olen tosissani!” Hermionen ilme oli vakava. Hänen hiuksensa leijuivat holittomasti tuulessa ja alkaneen sateen pisarat eksyivät tummien hiusten sekaan: ”Dumbeldore tietää paljon asioita, en kiellä sitä, mutta minusta tämä sää on vaarallinen!”
Vaaleatukkainen poika irvisti pienesti huomatessaan takaa lähestyvän Luihuiskaksikon. Samanaikaisesti Ron oli tajunnut jälkeen jääneet ystävänsä  ja pysähtynyt odottamaan heitä.
”Tule, mennään”, Draco nappasi ystävätärtään tämän käsivarresta ja johdatteli hänet varoen Ronin luo. Punapää katsoi heitä hetken aikaa uteliaana, mutta jätti asian sikseen ja alkoi höpöttämään keksimistään uusista pelikuvioista. Se sai Dracon, Rohkelikkojen kapteenin, hymyilemään pienesti.

* * *

”Katso”, Blaise nyökkäsi eteenpäin, ”Malfoy.”
”Ja Granger”, Harry mumisi katsellessaan kaksikkoa. Tuuli heilutti Luihuisen tummaa tukkaa ja sadepisarat pakottivat siristelemään silmiä jatkuvasti.
”Weasleykin on tuolla, heidän edellään.”
Harry koitti kohdistaa katseensa yksinäiseen hahmoon, joka oli kääntynyt katsomaan taakseen.

”Mitä luulet, onkohan tänään hyvä luisto?” Blaise vilkaisi yläpuolellaan olevaa harmaata taivasta, ”Sanotaanko - vaikka nurmella.”
”Otetaan selville”, Harry hymyili vinosti ujuttaessaan kätensä kohti taskunsa uumenissa olevaa taikasauvaa, ”Luulen että Weasley voisi tietää.”
Kaksikko kiihdytti vähän tahtiaan. He liukastelivat rinnettä alas, kunnes olivat kuulomatkan etäisyydellä yhteen palanneesta kolmikosta.

Kuului ulvahdus. Ron mätkähti maahan ja liukui pitkin vettynyttä nurmea usean jalan mitan. Draco vilkaisi automaattisesti taakseen Hermionen puolestaan kiiruhtaessa mahallaan makaavan ystävänsä perään.
”Onko hyvä luisto Weasley?” Harryn ääni oli ivallinen. Blaise yhtyi naurahduksiin Dracon silmien kavetessa.
”Se on vain Harry...” Hermionen ääni kuului vaimeana kiroavan punapään luonta. ”Pidä varasi Malfoy”, Potter kohautti jälleen kulmiaan nyökätessään Blaiselle, että oli aika jatkaa matkaa, ”Tällä säällä edes äitisi rakkaus ei suojele sinua.”

* * *

Pillin kimakka vihellys hukkui taivaan halkaisevaan rysähdykseen. Salamat lietsoivat ympäristöä jossain Tylyahon tilusten toisella puolen ja korvissa mylvivät jyrinät tekivät keskittymisen vaikeaksi. Lyhyen pysähtyneen hetken jälkeen kaikki ilmassa istuvat pelaajat tarttuivat luutiinsa ja syöksähtelivät kuka minnekin. Rohkelikkojen kolmea maalirengasta vahtiva Weasley oli menettänyt vähäisenkin värin kasvoiltaan istuessaan siinä kykenemättä pääsemään pakoon salamoita.

Harry hiljensi luutansa vauhdin minimiin ja nousi istumaan suoraan. Pelilasien läpi oli vaikea hahmottaa oikein mitään selkeästi, kaikki oli yhtä harmaata ja sumeaa. Yleisön äänet olivat vaimeita ja professorien torni oli hävinnyt kokonaan pojan näkyvistä. Salama repäisi taivaan kannen kahtia ja valaisin kentän toisella puolella luudallaan istuvan Malfoyn.

Luihuinen nojautui eteenpäin märällä luudallaan ja lähti pelikaapu liehuen kohti kentän toista laitaa. Matkalla hän väisti Rohkelikkojen lyöjän huitaiseman mailan vain vaivoin. Jälleen salama iski maata vasten ja valaisi kaiken kristallin selvästi. Malfoy istui edelleen luudallaan, hän ei ollut nähnyt sieppiä. Luihuinen hidasti vauhtiaan ja asettui vähän matkan päähän vaaleasta Rohkelikosta, jonka kasvoilla valui pisaravanoja noroina ja hiukset olivat liimaantuneet vasten otsaa.

”Hoi Malfoy!” Harryn täytyi huutaa lähes sen mitä jaksoi jos halusi toisen pojan kuulevan hänet, ”Mitä mieltä olit tempustani?”
”Se oli vain alhaista”, Draco katsoi pelilasiensa läpi tummatukkaista poikaa, ”Mutta vau, osaat jo luoda köysiä taialla! Vaikuttavaa!”
Harry siristi silmiään spurtatessaan hivenen lähemmäs Malfoyta: ”Osasin taikoa käärmeen jo toisella luokalla. Kenties muistat?”
Dracon kasvot menivät ilmeettömiksi.

Yleisö hurrasi ja kuulutuksesta selvisi Luihuisten johtavan 40-10. Salama iski jossain Tylyahon kylässä maahan, saaden pienen mökin syttymään ilmiliekkeihin.
”Sinulla on kohta kiire jos mielitte voittaa!” Harry hymyili vinosti Dracon halveksiville kasvoille.

* * *

Draco katsoi inhoten vieressään leijuvaa Luihuista. Ei hän edes kuullut tämän sanoja kunnolla, jotain voittamisesta hän oli sanonut. Jälleen salama löi vasten maata eikä Draco voinut olla vilkaisematta taakseen. Raju tuuli oli napata pojan  heti mukaansa keskittymisen herpaantuessa hetkeksi. Toinen talo oli syttynyt palamaan. Hermione oli oikeassa, tämä oli jo liian vaarallista.

Jälleen tuuli tuntui kaappaavan pojan mukaansa, mutta nyt se oli erilaista. Dracon kädet irtosivat luudalta. Pojan henki salpaantui hänen katsellessaan Harrya, joka osoitti Rohkelikkoa taikasauvallaan. Pelikaavun helma humahti Rohkelikon pään ympärille hänen pudotessaan alas levottomaan tyhjyyteen.

Kuului kirkumista.

* * *

”Draco?” varovainen, hento ääni kuului pimeydestä. Poika aukaisi hitaasti raskailta tuntuvat luomensa ja näki usean ihmisen päät yllänsä.
”Olet kunnossa?”
”Mitä siellä ylhäällä tapahtui?”
”Draco?”
”Oliko se Harry?”
”Lopettakaa”, Draco henkäisi tuntiessaan kivun viiltävän keuhkojaan. Puhuminen tuntui tuottavan tuskaa ja koko kehoa kolotti. Ihmiset hänen ympärillään peruuttivat sairaalasiiven oven avautuessa. Rehtori astui sisään kannoillaan Severus Kalkaros ja erittäin huolestunut Rohkelikkojen tuvanjohtaja.

”Onko poika kunnossa?” rehtorin kysymys oli suunnattu matamille, joka tuntui olevan huoneen toisessa päädyssä.
”Pudotus oli kova, ilmat pakenivat keuhkoista ja muutama kylkiluu murtui.”
Nyt Ron ja Hermionekin katosivat Dracon näkökentästä, kun tilalle ilmestyi hopeinen pitkä parta ja ystävälliset silmät.
”Rehtori”, Draco irvisti tuntiessaan keuhkojaan polttavan, ”Se oli Potter.”

Severus kuului aukaisevan suunsa: ”Poika ei ole tolkuissaan. Ei kukaan oppilas tekisi tuollaista tahallaan.”
Niin kovasti kuin Draco olisikin halunnut väittää vastaan, hän ei kyennyt. Rehtorin silmät kehottivat poikaa olemaan hiljaa, lepäämään.
”Vielä meidän on turha syytellä ketään. Mutta jos joku oppilas teki tämän, häntä tullaan rankaisemaan”, Dumledoren ääni oli kepeä, mutta sanoilla oli painoarvoa.
Syntyi hiljaisuus, kun kukaan ei vastannut rehtorin ilmaan heittämään lauseeseen. Professorit lähtivät rehtorin perässä pois. Dracon sängyn ympärille jäivät vain Ron ja Hermione.

”Nyt hän meni kyllä liian pitkälle!”Ron kihisi raivosta astellessaan eestaas sängyn päädyssä, ”Ei edes Potter voi tehdä tällaista!”
”Ei se välttämättä ollut hän”, Hermione tutkaili Dracon kasvoja ikäänkuin löytääkseen niistä vastauksen.
Ei ollut hän?!” Ron polkaisi lattiaa raivoissaan, ”Hermione, hän on Luihuinen! Hänellä oli sauva kädessä!”
”Ei se todista - ”
”HERMIONE!” Ron näytti menettävän viimeisenkin uskon ystävättärensä järkeen, ”Kuinka voit edes väittää mitään tuollaista?”
Hermione loi murhaavan katseen punatukkaiseen poikaan ja käännähti ympäri lähteäkseen. Ovella hän kuitenkin pyörähti ikäänkuin tahtomattaan kohti ystäviään: ”Harry voi olla ilkeä, mutta edes hän ei voisi yrittää tappaa toista. Etekkö sitä paitsi huomanneet, että joku on yrittänyt pysäyttää sinun putoamisesi Draco?  Olisit kuollut pudotessasi suoraan luudaltasi.”

Tyttö katosi sairaalasiivestä niine hyvineen. Ron katsoi tytön perään happamasti ennen kuin kääntyi ympäri ja istuutui Dracon viereiselle sängylle: ”Luuletko hänen olevan oikeassa?”
Platinapää kohautti hieman harteitaan katsellessaan peiton alla kohoavia varpaitaan. Hän tiesi Hermionen olevan oikeassa, joku oli pelastanut hänen henkensä. Mutta se ei ollut Potter.



A/N2: Noniin, aletaan päässä ficissä jo johonkin suuntaan :)
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

Antelope

  • Vieras
Oooo, mahtavaa. Huispausta salamoiden loisteessa... :D Haha. Mutta mitä tässä pelissä loppujen lopuksi kävi? :O

Seuraan tätä edelleen. (:

Kiituus sinä mussukka ♥


Antelope :-*

PS. Harry on ilkeä. ;(

Salmiakkisydän

  • ***
  • Viestejä: 98
  • Kuningatar
oooh, heti alussa jo alkaa tapahtua! Mitä mitä mitä, heittikö Harry Dracon alas luudaltaan? Vai yrittikö poika pelastaa hänet? pyyh, eikä yrittänyt.. vai?

Hermione oli kyllä oma itsensä, ihanaa! :) Ja tuo hänen oivalluksensa lopussa, ei minulle tullut mielenkään epäillää, että Harry (tai joku muu) olisi yrittänyt pelastaa Dracon. Mutta tosiaan, jos putoaa monen kymmenen metrin korkeudelta, niin siinä voisi kuolema tulla normaalissa elämässä.

Hmm, nyt jäin kyllä pohtimaan tuota putoamista. Harrylla olisi toki motiivit pelastaa, mutta olisi hänellä myös motiivit pudottaa hänet. Sitähän Luihuiskaksikko suunnitteli aamupalalla. Apua, en saa nukuttua ennen kuin tuo selviää! :D

Ja Harry oli ilkeä kun sitoi Ronin jalat. :( Mutta kyllä hymyilytti tuon Luihuiskaksikon luisto-jutut, ahaha :D Ja kuvailu oli muuten kivaa siinä kaatumiskohdassa, oli vettynyttä nurmea ja alaspäin viettävää rinnettä ja sellaista. Hienoa kuvailua sen osin kerrassaan!

uskon että tästä on tulossa mielenkiintoinen, jännittävänä ja omalaatuinen ficci. Odotan innolla jatkoa! :)

Kiitos.
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä ruman naamasi?
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä mädän hajusi?



banneri by hymykuoppa

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
Kiitos Antelope ja Salmiakkisydän! :) Salmiakkisydän, sähän kävit miettimään kaikkia vaihtoehtoja :D Mutta hyvä vaan että tää saa sut ajattelemaan. ;) Ja Harry on ilkeä, onhan se Luihuinen, daa?




3. luku


Harry istuutui sängylleen ja paiskasi kuraiset kengät kaikkien voimiensa takaa vastassaan olevaan seinään. Mutaroiskeet lensivät ympäriinsä Blaisen juuri aukaistessa oven. Poika vilkaisi kenkiä ja pyyhkäisi tyynesti kuraroiskeen poskeltaan: ”No?”
”Mitä no?” Harry kiristeli hampaitaan heittäytyessään makaamaan peittonsa päälle.
”Se oli upeaa”, Blaise raivasi tiensä omalle sängylleen Harryn viereen ja istuutui sen reunalle, ”Mitä teit.”
Harry heilautti kättään tuijottaessaan kivistä kattoa. Hän kuuli Blaisen nousevan ylös ja kiskovan raivoissaan repaleisia, polttamiaan verhoja ja heittäytyvän sitten selälleen. Hän vihasi noista sänkyä ympäröiviä verhoja yli kaiken, ne tuntuivat aina olevan hänen edessään.

”Mitenhän pahasti Dracolle kävi?” tummaihoinen Luihuinen pohdiskeli lähinnä yksinään, ”Se pudotus oli uskomaton.”
”Kyllä hän elossa taisi olla”, Harry mutristeli suutaan koittaessaan järjestellä ajatuksiaan, ”Koska en usko, että hänestä kuolleena olisi mitään hyötyä niillä päivällisillä.”
”Mmm. Joko olet saanut enemmän tietoa niistä?”
Harry kurtisti kulmiaan ja nousi nopeasti istumaan: ”Etkö sinä muista mitä äitini kirjoitti? Että en saa vastata hänelle!”
”Ymmärrän, rauhoitu!” Blaise nousi myös istumaan ja katseli ystäväänsä. Vaikka he huusivat toisilleen jatkuvasti ja alensivat vuorotellen, ei heillä ollut ketään muita kuin toisensa.

Harry tuijotti toista Luihuista kulmiensa alta sanomatta sanaakaan. Hänen olisi tehnyt mieli lähteä käymään sairaalasiivessä katsomaan Dracoa, mutta ei hän voinut. Jos hänen tulisi saada Draco luokseen, nyt olisi paras hetki mennä hieromaan sopimusta. Poika oli haavoittunut ja luultavasti yksin. Luihuinen hypähti seisaalleen ja kumartui kiskomaan sänkynsä alta toisia kenkiä: ”Minun täytyy käydä Severuksen luona.”
”Sinne saat kyllä mennä yksinäsi”, Blaise värähti katsellessaan selkänsä kääntänyttä Harrya, jolle vastaus oli enemmän kuin mieluisa.

* * *

Käytävät olivat hiljaisia ja hämäriä. Sade ei ollut edelleenkään loppunut, vaan se tuntui tulevan ikkunoiden läpi. Harry käveli nopeasti, hän ei kaivannut keskeytyksiä. Erään taulun ritari lähti juoksemaan haarniska kolisten hänen rinnallaan taulusta tauluun kysyen, oliko poika lenkillä. Harry näytti virallista käsimerkkiä ja sai kuultavakseen pitkän saarnan seitsemän taulun aikana. Sitten pieni ritari ei enää jaksanut juosta.

Luihuisen askeleet kaikuivat kivisiä lattioita vasten hänen astellessaan viimein sairaalasiiven suurelle kaariovelle. Poika naksautti niskaansa ja sulki hetkeksi silmänsä.

”Ei, en voi.”
”Mikset?”
Keskustelu jäätyi oven avautuessa. Harry kurkisti sisään ensin hieman varuillaan, mutta asteli sitten rinta rottingilla kohti kaksikkoa.
”Mitä sinä täällä?” Ron ponkaisi ylös sängyltä jolla oli istunut. Draco loi sisälle astelevaan Luihuiseen oudon katseen.
Harry kohotti kulmiaan Weasleylle: ”Haluatko ruveta tähän?”
Ron katsoi niin kylmästi Potteria kuin osasi, ennen kuin kääntyi kohti Dracoa: ”Minä taidan mennä.”
”Kävikö Rohkelikkoa pelottamaan?” Harry nauroi ivallisesti eikä huomannut Ronin kiskaisevan taikasauvansa esille.
”Ron...”
”Minua ei pelota”, punapää kääntyi ympäri ja kohotti sauvansa Harry kurkulle. Luihuinen katsoi hetken sauvaa ja nielaisi palan kurkustaan. Jos hän rupeaisi ottaaan sauvaa taskustaan, Weasley saattaisi oikeasti kirota hänet.

”Ron, anna olla”, Draco koitti hillitä ystäväänsä, jonka ohimossa näkyi kiivaasti sykkivä verisuoni, ”Ron?”
Harry katsoi odottaen, hieman kauhistellen edessään seisovaa Rohkelikkoa. Salamat räiskyivät punapään silmissään hänen aukaistessa suunsa: ”Sinä teit tämän.”
”En tehnyt.”
”Kyllä teit”, Ronin sauvakäsi tärisi silkasta raivosta, ”Olisit voinut tappaa hänet!”
”En - ”
”RON!”
HEITTÄÖS!” Ronin huuto kaikui sairaalasiivessä Harryn lennähtäessä päin seinää kovalla rytinällä. Seinä halkesi pojan yläpuolelta ja pudotteli Luihuisen päähän kuin huolella tähdättyjä kivenlohkareita.

Punatukkainen poika katseli hetken tyytyväisenä työnsä tulosta, kunnes ymmärsi mitä oli tehnyt ja vajosi paniikkiin. Matami Pomfrey kiiruhti omasta työhuoneestaan salin puolelle ja kirkaisi korvia vihlovasti. Harry makasi liikkumattomana kivimurskeen alla ja Ron pyöri ympyrää Dracon sängyn vieressä.

* * *

Vihreä valo välähti. Nainen kirkui sydäntä raastavasti ja jostain kantautui miehen mylväisy. Nainen makasi lattialla hievahtamatta ja poika saattoi edelleen kuulla hänen anovan äänensä. Nainen anoi, ettei hänen poikaansa saanut ottaa.

Draco aukaisi silmänsä ja räpytteli hetken hämärässä. Arpea oli kivistänyt. Kylmä hiki valui pojan kasvoilla hänen katsellessa yläpuolellaan olevaa kattoa. Pahanmakuinen lääke maistui edelleen hänen suussaan ja molemmat kyljet tuntuivat kiristelevän. Tunne oli inhottava.

”Huusit unissasi”, ääni sai Dracon säpsähtämään. Hän oli täysin unohtanut Harryn makaavan viereisellä pedillä: ”Huusit omaa nimeäsi.”
”Niinkö?” Draco hieroi hajamielisesti arpeaan ja vilkaisi Harrya. Poika makasi selällään katse katossa. Hän ei edes vilkaissut Rohkelikkoa.
Harry ei vastannut, keskittyi vain omaan särkyynsä. Tuntui kuin joku olisi hakannut hänen takaraivoaan luudanvarrella ja kyljet olivat kosketusarat.

”Se en ollut minä”, Luihuinen sanoi viimein harkittuaan tarkasti sanojaan.
”Miksi uskoisin?” Draco aukaisi sulkemansa silmät ja katseli jälleen kattoa, ”Sinulla oli sauva.”
”Yritin pelastaa sinut.”

Dracon sydän pysähtyi. Hän ei uskaltanut hengittääkään, hän yritti kuulostella milloin Harry nauraisi pilkallisesti, mutta sitä naurua ei kuulunut.
”Joko se oli tuuli, tai joku muutti säätä ympärilläsi. Minä yritin pehmentää alastuloasi, mutta en siinä tuulessa pystynyt keskittämään loitsua sinuun. Se irtosi sinusta muutamaa jalkaa ennen maata.”
Draco pysyi edelleen vaiti. Harryn äänensävy oli erilainen kuin koskaan ennen, oliko se jopa anteeksipyytävä?

”Miksi?” Draco ei kyennyt suodattamaan muita sanoja ulos äänihuuiltaan, ”Sinä olisit enemmän kuin iloinen jos kuolisin.”
Ei vastausta. Arvasihan Draco, Harrylla oli vain aivotärähdys.

”En sanoisi niinkään.”
Draco kurtisti kulmiaan katolle: ”Mitä ajat takaa?”
Harry oli hetken hiljaa, vain hänen katkonainen hengityksensä täytti huonetta: ”En mitään.”
”Älä viitsi!” Draco nousi kivusta huolimatta istumaan sängylleen, ”Jos olisit pelastanut henkeni, sinulla olisi siihen jokin syy.”
Rohkelikko katsoi Luihuista odottaen. Harrylla oli pakko olla painava selitys teoilleen, jos poika puhui totta. He kaksi olivat olleet toistensa kurkuissa kiinni kaikki ne vuodet, jotka he olivat olleet Tylypahkassa.

”Koskeeko se?”
Draco havahtui ajatuksistaan. Hän katsoi Harrya suoraan tämän vihreisiin silmiin: ”Mitä?”
”Kun luut palautuvat ennalleen. Koskeeko se?”
”Kyllä”, Draco vastasi automaattisesti tajuamattaan mistä he puhuivat.
”Sattuuko sinuun nyt?”
”Sattuu.”

Harry irvisti tuskasta koittaessaan nousta istumaan, mutta päätti ponnistelun jälkeen rojahtaa takaisin selälleen. Pieni ulvahdus karkasi hänen huuliltaan kivun paukauttaessa jälleen kyljissään.
”Miksi kysyit?” Dracon hiljainen ääni tavoitti Harryn tajunnan, ”Miksi välität?”
”...koska minulla olisi sinulle pyyntö”, Harry sulki hetkeksi silmänsä miettiessään seuraavia sanojaan. Hän ei voinut suoraan kertoa päivällisistä, hänen pitäisi keksiä jokin inhimillisempi tapa.

”Voitaisiinko me haudata sotakirves?”
Vaaleatukkainen poika ei voinut kuin tuijottaa viereisellä pedillä makaavaa hahmoa. Harry näytti avuttomalta, hän irvisteli tuskissaan, eikä kuulostanut lainkaan itseltään.

Syntyi syvä hiljaisuus. Harry tuijotti kattoa, Draco Harryn sivuprofiilia. Kumpikaan ei odottanut toisen aukaisevan suutaan, kumpikaan ei odottanut mitään tapahtuvaksi. Hiljaisuus ei ollut kiusallinen, se oli omalla tapaansa surullinen. Sanat toistivat itseään Dracon päässä. Ne olivat kuulostaneet niin viattomilta, ne oli lausuttu anteeksipyytävästi.

* * *

Draco räväytti silmänsä auki tuntiessaan jälleen kipua arvessaan. Kuin joku olisi sytyttänyt sen tuleen, tunne oli sietämätön – mutta vain hetken. Poika huoahti hieroessaan arpea hiljakseen. Sairaalasiipeen oli langenut valoa ikkunoista ja tiheä hengitys kuului pojan viereltä. Malfoy käänsi päätään ja näki Potterin nukkuvan levollisesti. Hänen yöpöydälleen oli ilmestynyt samanlainen purkki kuin mitä Dracolla oli. Purkin vieressä oli kimmeltävä lusikka, ilmeisesti matami oli aamun tunteina käynyt pakottamassa Harryn nielemään tuota kuvotusta kurkustaan alas.

Poika kurtisti kulmiaan kohottautuessaan parempaan asentoon. Hänen päässään kaikuivat edelleen Harryn lausumat sanat. Nyt katsoessaan vihollistaan hän tunsi suurta myötätuntoa tätä kohtaan. Harry oli yhtä tuskissaan kuin Draco.
”Älä tuijota.”
Dracon silmät laajenivat hänen katsoessaan Potteria. Puhuiko poika unissaan?
”Älä tuijota”, Harry aukaisi nyt silmänsä ja katsoi läpitunkevasti vastassaan oleviin siniharmaisiin silmiin, ”Se häiritsee.”
Dracon huulille levisi tahtomatta pienimuotoinen hymy. Harry kurtisti kulmiaan mutta heilautti sitten kättään: ”Minua on siunattu kuudennella aistilla.”

Draco ei voinut kuin nauraa. Sanat kuulostivat niin hauskoilta Harryn sanomana, osasiko Luihuinen vitsailla ilman pilkkaperää?

* * *

Harry katsoi hetken nauravaa Rohkelikkoa ja hymyili sitten katolle kääntyessään jälleen selälleen. Kipu ei ollut kadonnyt yön aikana ja suussa edelleen maistuva lääke sai pojan voimaan pahoin.
”Siitä eilisestä”, hiljainen ääni aloitti kaikonneen naurun jälkeen varovaisesti tunnustellen, ”Siitä mitä sinä sanoit.”
”Mmm?” Harry sulki hetkeksi silmänsä kivun viiltäessä jossain keuhkojen lähellä.
”Olen samaa mieltä.”
Harry käänsi päätään kohti Rohkelikkoa ja kohotti hivenen kulmiaan: ”Olet samaa mieltä?”
”Siitä, että voisimme haudata sotakirveen”, poika jatkoi nopeasti nähdessään Harryn kummaksuvan katseen. Harryn silmät kapenivat hiukan, mutta pian poika taikoi veikeän vinon hymyn kasvoilleen. Sehän oli onnistunut.


Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

Salmiakkisydän

  • ***
  • Viestejä: 98
  • Kuningatar
Oo jälleen jatkoa, jeij!

Tykkäsin tästä osasta ihan älyttömästi! Toivottavasti se Harry nyt puhui totta edes tuossa pudotus-asiassa, kun anteeksipyyntö ei tainnut olla ihan aito? Voi että ja Draco lankesi siihen niin helposti. :(

Tämä ficci on siitä ihana, että ainakin näin aluksi tämä vaikuttaisi vähän siltä, että tämä puhuu Luihuisten puolesta, että Luihuiset ovat ihan oikeasti fiksuja ilkiöitä. Koska en pahemmin pidä ficeistä, joissa Luihuiset ovat idiootteja (tosin poikkeuksena sun huumorificit hah :D)

Ja voi että RON! Ihanaa, se ei ollut ihan nössö!

Lainaus
Koskeeko se?”
Draco havahtui ajatuksistaan. Hän katsoi Harrya suoraan tämän vihreisiin silmiin: ”Mitä?”
”Kun luut palautuvat ennalleen. Koskeeko se?”
”Kyllä”, Draco vastasi automaattisesti tajuamattaan mistä he puhuivat.
”Sattuuko sinuun nyt?”
”Sattuu.”
Tämä kohta oli minusta jotenkin hellyyttävä, tykkäsin kovasti. Luvussa oli monia kohti jotka saivat minut tuntemaan jotain, nauroin Harryn kuudennelle aistille, jännitin Ronin ja Harryn yhteenotossa ja säikähdin Harryn lentäessä seinään, vaikka olin myös vahingoniloinen. Ja järkytyin lopussa kun Harry hymyili feikatulle anteeksipyynnölle. Törkeää, mutta niin Luihuismaista kuin voi odottaa.

Nyt kun on tottunut tuohon nurinpäin käännettyyn hahmoasetelmaan, tämä on minusta nerokas! Erikoinen ja omanlainen. Harryn voi niin helposti kuvitella Luihuiseksi, ja Dracokin istuu Rohkelikon saappaisiin ihan mukavasti, on vähän sinisilmäinen, mutta myös luojan kiitos epäilevä.

Jatkoa odotan innolla, tykkään edelleen! :)
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä ruman naamasi?
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä mädän hajusi?



banneri by hymykuoppa

koete

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 117
  • ava: we♥it
Ohhoh, täähän olikin mielenkiintoinen. Olin eka hieman epäluuloinen tuosta kuviosta, että Harry Luihuisena ja Draco poikana-joka-elää. Mutta luettuani tämän täytyy sanoa, että oli mielenkiintoinen!

Hiukan tietysti oli omituista lukea, että Harry kiusaisi Malfoyta ja silleen. Välillä täyty oikein pysähtyy pohtimaan asiaa, ku ei millään tuntunu uppoovan päähän. Mutta joo. Ehkä hieman nopeaa edistymistä jossain kohtaa, mutta kuitenkin niin luonnollista, että oli mukavaa lukea. Ja oli kivaa, että alotit tän kutosvuodesta ja vähän tuosta keskeltä lukuvuotta, kun yleensäkin kaikki alkaa joko ykkösvuodelta tai sitten vaan jonkun vuoden ekasta päivästä. Joten tykkäsin kun tässä oli näin omaperäinen alku ja aikalailla uusi ideakin. Enpä oo tälläseen ennen (ainakaan muistaakseni) törmännyt, joten tätä oli kiva lukea. Pohdin aika paljon että mitähän jatkossa tapahtuu. Olit onnistunut kirjoittamaan niin salaperäisesti, ettei oikein osannut tuolta poimia vihjeita tulevasta. Tietty ehkä jotain pientä mutta kuitenkin.

Yksityiskohtia oli kivasti, mutta niitä ei tungettu kaikkia heti alkuun vaan ripoteltiin tarinan joukkoon. Tykkäsin. ja pidin siitä, että kun kirjoissa Lucius on suht arvostettu, vaikka onkin kuolonsyöjä niin tuo James ei olekaan niin arvostettu ja tiedetään että hän on kuolonsyöjä jne. Kun ite oon ainakin saanut sen käsityksen että taikaministeri (aluksi) ei tiedä/ei suostu uskomaan Luciusta kuolonsyöjäksi, mutta tässä se selvästi tiedetään että James on kuolonsyöjä jne. Sekavaa selitystä, mutta toivottavasti ymmärsit.
Muutenkin kiva kun ei kuitenkaan tunnu menevän niinkuin kirjoissa vaikka samoja aineksia on (arven särky, arpi ylipäänsä, samat kaveriporukat jne.)

Mitähän  muuta osaisin sanoa.Tykkäsin kuvailusta ja tapahtumista ja silleen. Pidän tästä j odotan jatkoa. Nimikin oli muuten mielenkiintoinen, se mut saikin tän lukemaan. :)

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
Kiitos kovasti Salmiakkisydän ja koete! :) koete, olen yrittänyt parhaani mukaan pitää jännityksen kasassa ja tulevat tapahtumat piilossa. ;) Tässäpä täten jatkoa, enjoy.



4.luku


Harry tuhahti tyrkätessään ensiluokkalaiset Korpinkynnet tieltään. Ruoan tuoksu leijui poikaa vastaan marmoriportaissa hänen tehdessään tietä kohti Suurta salia. Iloisesti juttelevat oppilaat loikkivat Potterin tieltä, kaksi pientä tyttöä kaatuivat säikähtäessään tuimaa katsetta. Luihuinen pyöräytti silmiään lähtiessään astelemaan kohti omaa tupapöytäänsä. Blaise istui siellä yksinäisenä, Crabbe ja Goyle istuivat muutaman penkin päässä ja ahmivat kilpaa kanankoipia.
”Hei”, Blaise yllättyi nähdessään Harryn, ”Pääsit jo pois sieltä?”
Harry nyökkäsi lyhyesti vastaukseksi ja suuntasi katseensa suoraan Rohkelikkojen pöytää kohden.

Eräs pitkä neljäsluokkalainen Korpinkynsi, Peter, istui Harryn ja hänen kohteensa välissä. Tummatukkainen Luihuinen nyrpisti hivenen nenäänsä napatessaan kulhosta mandariinin. Hän kiskaisi sen suoraan Korpinkynnen takaraivoon. Peter pyörähti penkissään ympäri, mutta kohdatessaan Luihuisen vaativan katseen, hän siirtyi jonkin verran vasemmalle pitkällä penkillä. Harry hymyili omahyväisesti ja kohdisti katsettaan ensimmäiseen punapäähän jonka näki.

Ron istui Grangerin ja Dracon kanssa jälleen kolmistaan pöydässä. Dracon ja Ronin kasvot olivat kohti Luihuisten pöytää.
”Onko se totta mitä puhutaan?” Blaise kysyi kanankoipeaan pureskellen.
”Riippuu siitä mitä puhutaan”, Harry siristi silmiään Weasleylle, joka oli huomannut hänen katseensa. Rohkelikko katsoi hetken takaisin, ennen kuin painoi katseensa jokseenkin surkeana lautaseensa.
”Että Weasley sai sinut siihen kuntoon.”
”Mmm”, Harry huokasi ilottomana ja sai vihdoin ja viimein Dracon katseen kiinni. Pojat katsoivat hetken toisiaan, mutta Dracon pienoinen hymynkare särki katsekontaktin. Harry siirsi katseensa Blaiseen: ”Se perkeleen verenpetturi kimpautti minut seinään.”

Blaise tyrskähti ja oli pian tukehtua ruokaansa.
Harry kallisti hivenen päätään ja hymyili sitten ivallisesti: ”Jos se on noin hauskaa, voin itse tehdä saman sinulle.”
Blaise kamppaili kurkussaan kimpoilevan ruokansa kanssa, kunnes sai viimein nielaistua sen ja henkäistyä: ”Ei tarvitse.”
Harry katsoi hetken ystäväänsä ja nyökytteli hitaasti päätään.

* * *

Jos Harry oli joskus hehkuttanut Severuksen olevan hänen suosikkiprofessorinsa, se titteli koki kolauksen. Luihuinen oli jättänyt vuoden aikana lähes kaikki kirjoitelmat tekemättä, ja nyt ne erääntyivät hänen harteilleen. Severus paukutti joka tunti lisää kirjoitelmia, eikä mies ymmärtänyt, että Harrylla voisi olla muutakin ajateltavaa kuin typerät esseeaiheet.

Poika marssi leuka rinnassa käytäviä eteenpäin. Jostain kuului askelten kopinaa mutta labyrintinomaisessa linnassa oli vaikea paikallistaa mitään. Askeleet kovenivat, vaimenivat ja jälleen voimistuessaan Draco pelmahti Luihuisen eteen. Molemmat pojan astuivat askeleen taaksepäin huomatessaan toisensa.
”Tuota...” Draco aloitti hieman kiusaantuneena suunnatessaan katseensa nyt kenkiensä kärkiin, ”Moi.”
Harry pärskähti lähinnä pilkallisesti, mutta sairaalasiiven keskustelu palautui hänen mieleensä: ”Oletko ihan kunnossa?”
Draco kohotti katseensa poikaan: ”Kunnossa?”
”Siis tarkoitin, ovatko luusi täysin parantuneet?” Harry tarkensi ja katsoi hieman vastahakoisesti Rohkelikkoa tämän silmiin.
”Ai”, Draco räpäytti pari kertaa silmiään ja hymyili sitten vinosti, ”On, Pomfrey tekee aina hyvää työtä.”
Harry pakotti pienen hymyn huulilleen nyökätessään.

”Entä sinä?”
”Ihan kunnossa, joo”, Harry koitti kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä, ”Luut ovat kasassa ja poika elossa.”
Draco naurahti ja asteli nyt Harryn ohi läpäyttäessään poikaa pari kertaa olkapäälle: ”Ja se on se pääasia.”
Harry naurahti ja kääntyi katsomaan Rohkelikon perään. Ostiko hän oikeasti tuon esityksen?

* * *

”Oletko kuullut mitään äidistäsi?” Blaisen kysymys kuului heti Harryn aukaistessa makuusalien narahtavan oven. Potter heitti pojalle tutun varoittavan katseensa ja sai vain vaivoi pidettyä huudot sisällään: ”Ei ole.”
Tummaihoinen Luihuinen nyökkäsi maatessaan sängyllään. Harry kurtisti kulmiaan: ”Poltitko verhosi kokonaan?”
Blaise hymyili tyypillistä veikeää hymyään noustessaan istumaan: ”En viitsisi kehuskella, mutta todellakin!”
Harry tukahdutti syvän huokauksen heittäytyessään sängyllensä mahalleen.

”Oletko sinä yrittänyt tulkita äitisi viestiä?”
Harry käänsi kasvonsa kohti ystäväänsä, eikä enää saattanut hillitä ääntänsä: ”Olen! Se oli salakoodi, jossa pyydettiin tuomaan Draco meille!”
”Eli et?” Blaise näpläsi mustia sukkiaan, joista ukkovarvas oli puskenut läpi. Harry pyöräytti näyttävästi silmiään ja kierähti selälleen: ”Tahtoisin kuollakseni tietää mitä se tarkoitti.”
”Kirjoita äidillesi?”
”Oletko sinä tyhmä?!” Harry kierähti nyt ylös sängystään ja suoristautui täyteen pituuteensa, ”Mitä osaa sinä siitä viestistä et ymmärtänyt?! Sitä että en saa vastata siihen viestiin? Sitä että isäni ei tiedä koko viestistä mitään?! Luoja Blaise!”

Blaise loi suivaantuneita katseita poikaan, joka hengitti kuin juoksun jäljiltä.
”Et voi tietää kuinka kovasti haluaisin lähettää vastauksen pöllön mukana”, Harry pudisti hivenen päätään nuolaistessaan huuliaan, ”En tiedä mitä minun pitäisi tehdä Dracon suhteen, koska en tiedä äitini tarkoitusperää. Äläkä vain kysy miksi en kysy häneltä!”

* * *

Cornelius Toffee istuutui alas tyytyväisenä huokaisten. Hänen pöydällään oli taiteltuna uusin Päivän Profeetta. Taikaministeri kaatoi itselleen kaikessa rauhassa simaa korkeaan lasiin ja asetti suljetun pullon takaisin pöytänsä ylimpään laatikkoon. Hän nosti lehden syliinsä, mutta jäi kuuntelemaan ovensa takaa kuuluvia ääniä. Suuri ihmisjoukko puhui keskenään, kenenkään sanoista ei saanut selvää. Mutta keskustelu oli kiivasta.

Toffee hymyili itsekseen aukaistessaan lehden ja piiloutuessaan sen taa. Rita Luodingon kuva koreili ensimmäisellä sivulla. Nainen hymyili muotoillut kulmat kohollaan ja katseli lehden lukijaa silmälasiensa ylitse. Taikaministeri katsoi kuvaa hetken, ennen kuin käänsi sivua ja voitonriemu loisti hänen silmissään. Sivulla oli kaksi suurta kuvaa. Toisessa James Potter tuijotti lukijaa ennen kuin kohotti kämmenensä, toisessa tummatukkainen, raskasluominen nainen karjui ääneti kuvaajalleen. Naisella oli pitkät kiharat hiukset ja omituinen kiilto silmissään. Bellatrix Lestrange.

* * *

Harry katsoi tummaihoista ystäväänsä hiljaa. Blaise nyki edelleen rikkonaisia sukkiaan ja vilkuili välillä Potteria.
”En tiedä mitä minun pitäisi tehdä”, Harry sanoi viimein hiljaa ja istuutui sänkynsä jalkopäähän, ”Minulla ei ole mitään tietoa mitä asia koskee, enkä minä kertakaikkiaan halua saada Dracoa mukaani. Hän luule että olemme ystäviä.”
”Luulee mitä?” Blaisen mielenkiinto heräsi ja hän suoristi ryhtiään. Harry vilkaisi ystäväänsä, mutta katsoi edelleen vastassaan olevaa seinää: ”Hän luulee että olemme ystäviä. Ujutin hänelle sairaalasiivessä anteeksipyynnön, ja hän lankesi siihen ilmeisesti ihan kokonaan.”
”Mutta – eikö se ole hyvä?” Blaise kurtisti kulmiaan ajatuksilleen, ”Jos hän luulee teidän olevan ystäviä, hän luultavasti haluaa tulla käymään teillä.”
”Edes Malfoy ei ole niin typerä”, Harry huokasi syvällä sisimmissään. Miksi hänen piti tuoda juuri Draco kotiinsa? Mitä ihmettä hänen äitinsä oikein ajoi takaa?

”Sinulla ei ole kuin yksi vaihtoehto”, Blaise sanoi painavaan sävyyn ja sai vihdoin ja viimein Harryn kääntämään katseensa itseensä, ”Sinun täytyy todellakin olla hänen ystävänsä.”
”Luuletko ettei se ole käynyt mielessäni?” Harry loi epäuskoisen katseen Luihuiseen, ”Mutta minä en pilaa mainettani täällä sen takia.”
”Harry, monestiko Lily on pyytänyt sinulta palvelusta?”

”Ei koskaan...”
”Joten tämä on tärkeää. Hän tietää sinun ja Dracon väliset suhteet, hän tietää kenen kanssa joudut olemaan tekemisissä. Ja lyön vaikka vetoa että äitisi ei sitä haluaisi, mutta jokin pakottaa hänet tähän. Ja sinä mietit silti mainettasi?”
Vaikka Harry olisi halunnut väittää ystävälleen vastaan, hän tiesi Blaisen olevan oikeassa. Ruskeat silmät katsoivat häntä vakavina, vaativina, kuin sanoen, ettei Harrylla ollut mitään hävittävää.

* * *

Hermione henkäisi syvään ja nosti kämmenet suulleen. Draco katsoi ystäväänsä normaaliin tapaan, Ron jatkoi munakkaan ahtamista naamaansa. Draco loi katseen Hermionen edessä olevaan Päivän Profeettaan. Sivulla komeili kaksi suurta kuvaa, toisessa tummatukkainen mies, toisessa tummatukkainen nainen.
”Tuo on Bellatrix Lestrange”, tyttö sai vaivoin kuiskatuksi katsellessaan ääneti karjuvaa naista, ”Ku-kuolonsyöjä.”
Draco kurtisti kulmiaan ja kiskaisi lehden pöydän yli itsensä eteen. Tosiaan, pitkätukkainen, nuhjuuntuneen näköinen nainen karjui pojalle lehden sivulta: ”Bellatrix kuka?”
”Hän on kuolonsyöjä”, Hermione kuiskasi edelleen järkytyksestä sekaisin, ”Häntä etsitään. Se on etsintäkuulutus.”
”Onko hän karannut -”
”Ei”, tyttö pudisti tiuhasti päätään, ”Hän ei ole enää Azkabanissa, hänet vapautettiin kun hänen kädessään ei ollut pimeän piirtoa. En ymmärrä kuinka se on mahdollista, hänellä on täytynyt olla piirto käsivarressaan. Mutta hänet on nyt nähty jossain. Hän on pysynyt vuosikaudet piilossa, kukaan ei kykene ymmärtämään kuinka. Mutta nyt hänet on nähty.”
”Ja hänet aiotaan syöstä takaisin Azkabaniin?” Draco katsoi ystävätärtään. Hermione nyökkäsi pienesti ja vilkaisi pahasti Dracon vieressä istvaa Ronia. Poika ei ollut kiinnittänyt heihin mitään huomiota, jatkoi vain syömistä.
”Muutama kummallinen kuolema on sattunut Lontoon lähettyvillä, ja häntä epäillään niistä – ja ihan syystäkin”, tyttö jatkoi hiljaa, ”Hän on luultavasti tappanut näiden vuosien aikana enemmänkin ihmisiä, mutta hänen jäljilleen ei olla koskan päästy.”

”Tämä toinen”, Dracon silmät laajenivat hämmästyksestä, ”Tuohan on James Potter.”
”Harryn isä?” Hermione kallisti päätään kiskaistessaan lehden takaisin itselleen.
”Olen varma siitä”, Draco katsoi päättäväisenä ensin ylösalaisin olevaa kuvaa ja sitten Hermionea, ”Olen nähnyt hänet monta kertaa, tuo on hän.”
Tyttö katsoi hetken vaaleatukkaista ystäväänsä ennen kuin alkoi hiljakseen lukea Jamesin kuvan alla olevaa tekstiä: ”James Potter... Liy Potterin vaimo... asuu Godrikin notkossa... kadonnut taivaan tuuliin.. ministeriössä pelätään pahinta...”
”Ministeriössä pelätään pahinta?” Ron oli nyt palannut takaisin kolmikon keskuuteen ja katseli Hermione, ”Mitä se tarkoittaa?”
Draco katsahti punapäätä ja sitten tyttöä. Poika oli varma vastauksesta, mutta hän ei halunnut kuulla sitä.
”Että hän on kuolonsyöjä”, tyttö vastasi hiljaa katsoen Dracoa suoraan tämän siniharmaisiin silmiin.

* * *

Lily Potter huitaisii punaisia hiuksia kasvoiltaan ja pyyhkäisi poskille vuotaneet kyyneleet. Päivän Profeetta lepäsi avonaisena keittiön pöydällä, naisen noustessa ylös ja kietoessa käsivarret ympärilleen. Kylmä tuuli puski varoen läpi ikkunanpielien saaden Lilyn käsivarret kananlihalle. Nainen katseli mitään näkemättä ikkunan takana olevaa katua. Ihmiset olivat sijoittuneet sisätiloihin, vain muutama urhoollinen sankari talsi läpi syksyisen myrksyn.

Lily asteli hiljaisessa talossa olohuoneeseen ja istuutui hitaasti muhkealle nojatuolille. Hänen vieressään oli pieni pöytä, pergamentin pala ja sulkakynä. Kynttilän valo näytti pienellä kauniilla kaunokirjouksella kirjoitetun viestin.

Harry,
olen pahoillani etten kertonut sinulle enempää. Mutta se mitä sanoin täytyy tehdä – isäsi vuoksi.


Lily vilkaisi vierellään olevaa viestiä, luki sen muutaman kerran läpi, ennen kuin repi pergamentin ja pudotti palaset pöydälle. Pöllöjä vahdittiin, ei olisi turvallista lähettää uutta viestiä pojalle. Eihän Lily halunnut antaa ministeriölle enempää syytä tunkea neniään heidän asioihin.


« Viimeksi muokattu: 11.08.2011 16:36:00 kirjoittanut hymykuoppa »
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

Salmiakkisydän

  • ***
  • Viestejä: 98
  • Kuningatar
Hei apua, mitä ihmettä? :o Minua kiinnostaa nyt niiiin kovasti tuon Lilyn tarkoitusperät, mitä ihmettä se nainen oikein haluaa? :o Onkohan siinä takana kuolonsyöjiä tai jotain, mitää? Siis tuo viesti... ööh? Mitä ne haluaa tehdä Dracolle?! :o

Tykkäsin tuosta kohdasta, jossa Harry kimpaantui Blaiselle, kun tämä kyseli siitä viestistä. Näin niin sielunisilmin raivoisan Harryn päässäni, ja pidin siitä. Ihanaa että hän on Luihuinen! Ja nuo Blaisen polttamat verhot oli ihana yksityiskohta, pakosti pisti hymyilemään :D Ihanaa kun nähdään vähän, mitä siellä Luihuisten makuusaleissakin tapahtuu, ei olla aina Rohkelikkojen tuvassa kuten yleensä.

Ja tuo Cornelius Toffee oli mielenkiintoinen lisä tuolla välissä, pidän siitä, että tässä on noita pätkiä muistakin paikoista, kuin vain Tylypahkasta. Ja ne on vielä niin salaperäisiä pätkiä, että ne luultavasti ovat hyvinkin tärkeä osa juonta, mutta kun niistä ei voi arvata kunnolla, mitä tapahtuu. Minulla on omia epäilyksiäni kyllä, mutta saa nähdä. ;)

Bellatrxix ja James lehdessä. Ja vielä etsintäkuulutukset! :o Mitä mitä? :D Haluan niin kovasti lukea jatkoa, minä tykkään kovasti tästä ficistä, ihanan salamyhkäinen! Saa itse arvailla ja yrittää yhdistellä palikoita, pidän sellaisista ficeistä. Kaikkea ei kerrota jonkun ajatuksissa,vaan kaikki jätetään häilymään taakse, apua mitähän tässä ficissä tulee tapahtumaan! :o Minua vähän pelottaa Dracon puolesta..

Kiitos kovasti tästä!
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä ruman naamasi?
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä mädän hajusi?



banneri by hymykuoppa

koete

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 117
  • ava: we♥it
Ohhoh, täähän menee ainav aan mielenkiintosemamks.

Nuo taikaministeri kohtaukset on niin salaperäsii, et menee ain vaan entistä enemmän sekasin... Nytkin miettii vaan että mitähän mahtaa jatkossa tapahtua.

Mutta niin. Onko tuossa viimeisessä kappaleessa virhe vai enkö vain käsittänyt sitä? Kun puhutaan, että Lily kirjoittaa kirjettä, niin miksi osoittaa sen dracolle? :o eikö se pitäisi osottaa Harrylle? tai sitten mulla on vaan mennyt jotain tosi pahasti ohi, tai oon sekottanut jotain.

Tästä tulee lyhyt kommentti, mutta ajattelin vain ilmottaa että seuraan edelleen tätä, toivottavasti jatkoa tulee taas pian. :)

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
koete, voi hyvä jumala, on se väärin! :D Anteeksi anteeksi anteeksi!
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

Pinkkura

  • ***
  • Viestejä: 97
  • Hurr.
Heti aluksi pieniä kirjoitusvirheitä mitkä pisti simmuihin ;

Lainaus
”Minulla ei ole mitään tietoa mitä asia koskee, enkä minä kertakaikkiaan halua saada Dracoa mukaani. Hän luulee että olemme ystäviä.”

Lainaus
”Hän on luultavasti tappanut näiden vuosien aikana enemmänkin ihmisiä, mutta hänen jäljilleen ei olla koskaan päästy.”

Lainaus
”James Potter... Liy Potterin vaimo... asuu Godrikin notkossa... kadonnut taivaan tuuliin.. ministeriössä pelätään pahinta...”
Lily Potterin mies, ellen ihan väärässä ole.  ;D

Lainaus
Ron oli nyt palannut takaisin kolmikon keskuuteen ja katseli Hermionea, ”Mitä se tarkoittaa?”

Lainaus
Lily Potter huitaisii punaisia hiuksia kasvoiltaan ja pyyhkäisi poskille vuotaneet kyyneleet.
vain yksi i - kirjain (=

Lainaus
Ihmiset olivat sijoittuneet sisätiloihin, vain muutama urhoollinen sankari talsi läpi syksyisen myrksyn.
k ja s on väärinpäin ;D

Lainaus
Kynttilän valo näytti pienellä kauniilla kaunokirjouksella kirjoitetun viestin.
kirjoituksella  :)

Diih siis jooph.

Voi apua, täähän on ihan kamala kommentti, kun vaan virheet kirjustan toinen toisensa perään. Tykkään joo tosiaan sun ficeistä ihan kamalasti, mutta ton koulun alettua ilmeisesti olen päättänyt kostaa sen kaikille muille ihmisille. Nuo virheet pisti tästä luvusta silmiin ja päätin ne vielä tähänkin pistää, jos mahollisesti sä tahot ne korjata. Anteeksi tosiaan, näyttää varmasti aika hirvittävältä kun ne on tollein tossa. Kuitenkin siis, ah, rakastan tätä sun kirjotustyyliä, rikkinäisiä sukkia ja sellasta. Aivan upeaa. Juoni on kiinnostava, jäin ekalla lukukerralla ihan koukkuun.

Hahmot... No, Harry ja Draco toistensa asemassa. Nams (= Ei lempparihahmoja nuo ole, mutta kyllähän tätä ahmii. Kirjoita mahdollisimman pian lisää, joohan?

Ah, köyhä kommentti, anteeksi hirmuisesti.

Kiittäen tästä lukukokemuksesta,
Pinkkura
Juostaan pakoon elämää, kuolemaa, päivää ja yötä - ei kukaan särkyneitä sydämiä kaipaa.

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 255
  • You won't get out of life alive - so chill.
Kiitos kiitos. :) Kauheasti virheitä, hyi minuu! :( Anteeksi jo etukäteen jos tässä luvussa on virheitä, en tätä ennättänyt nyt betata, kun kerta vihdon ja VIIMEIN sain koneeni toimimaan! Ficci on ollut jäissä, koska Eee PCni on ollut vittupää eikä ole aukaissut kirjoitusohjelmaa. Mutta - kiitos noidannuolen ja tekemisen puutteen - tongin netin läpi löytääkseni ratkaisun tälle itsepäiselle koneelle. Ja sehän löytyi. Anteeksi kamalasti että kesti näin kauan, ei ollut todellakaan tarkoitus. Toivottavasti edes joku vielä muistaa tämän ficin.. :D



5.luku



Harry kulki Blaisen kanssa pitkin Tylypahkan käytäviä hiljaa keskustellen.
”Kannattaisiko etsiä kirjastosta?”
”Ei hän siellä ole...”
”Granger on siellä melkein aina”, Blaise pysäytti ystävänsä käden heilautuksella kuullessaan tutun äänen vaimeana muutaman nurkan takaa, ”Niinkuin nytkin.” Poika loi Harryyn hieman ylpeän katseen, ennen kuin Potter puski Luihuisen tieltään ja kulki korva edellä kohti ääntä. Kuraverinen Granger puhui jollekin, ja tuossa tuokiossa kuului Dracon ääni. Harry ei pitänyt lainkaan siitä että Blaise oli niin monia kertoja oikeassa.

”No kai se on mentävä”, poika mutisi Rohkelikkojen äänten kadotessa kirjastoon, ”Lähdenpä ystävystymään Potterin kanssa.”
”Pidä hauskaa”, Blaise kuulosti ivalliselta ennen kuin kääntyi ympäri, ”Minunkin puolestani.”
Harry imitoi ääneti ruma virne kasvoillaan ystäväänsä ennen kuin suoristi ryhtinsä ja alkoi lipumaan hitaasti kirjaston oville. Monet loivat häneen hämmästyneitä katseita, Luihuisia kun ei yleensä tavattu kirjaston lähettyvillä, saatikaan sen sisäpuolell. Harry sulki nuo ajatukset mielestään katsellessaan hyllyjä ja ympärillään olevia pöytiä. Granger ja Malfoy olivat kadonneet jo näkyvistä.

Harry  kuikuili kaikkien hyllyjen väleihin ja häntä alkoi jo inhottaa olla siellä. Kirjastonhoitaja loi pitkiä, epäilyjätäynnä olevia katseita häneen, mutta Potter jatkoi etsintöjään. Viimein hämärästä nurkkauksesta näkyi tuuhea hiuspehko ja vaaleana hohkavat hiukset. Punapää ei ollut mukana.

Harry oli jo kääntyä ympäri, mutta pakottautui itsensä astumaan esiin ja ottamaan päättäväisiä askelia kohti Rohkelikkojen valtaamaa pöytää. Draco huomasi pojan ensimmäisenä, mutta ei tehnyt elettäkään näyttääkseen hälle huomiotansa. Hermionen pää käännähti myös hänen suuntaansa, ja se ilme oli jotain erikoista. Siinä näkyi samaan aikaan hämmennystä, ilkeyttä, sääliä ja myötätuntoa. Draco oli siis kertonut tytölle sairaalasiiven keskustelusta.
”Hei”, Harry mumisi vaitonaisena seisahtuessaan heidän eteensä, ”Häiritsenkö?”
”Et”, Draco pudisti päätään ja Hermione seurasi esimerkkiä. Kaksikko katseli Luihuista, joka ei oikein tiennyt miten päin olla. Toinen puoli aivoista huusi kirouksia, toinen hyssytteli ja käski istumaan. Poika vain seisoi paikallaan.

”Oletko kunnossa?” Dracon ääni kuului riitelevien aivopuoliskoiden yli. Harry nyökkäsi nopeasti ja vetäisi varovasti tuolin allensa. Hän jäi istumaan hajuraon päähän Grangerista. Tyttö loi Dracolle lukemattoman katseen ja sulki edessään olevan kirjan: ”Taidan mennä oleskeluhuoneeseen.”
Vaaleatukkainen Rohkelikko nyökkäsi ja Harry huokasi sisällään helpotuksesta. Kyllä hän vielä Dracon seuran pystyi olosuhteiden pakosta sietämään, mutta kuraverinen oli jo liikaa.

Hermione nousi sulavasti ylös ja nappasi pöydällä olevat kirjat syliinsä. Hän lähti astelemaan kohti kirjaston ovia pujotellen kirjat matkallaan oikeille hyllyille. Tyttö toivotti hyvää yötä ohitseen kulkevalle kirjastonhoitajalle ja katosi pian käytävälle. Harry suuntasi katseensa Dracon harmaisiin silmiin: ”Miksi kysyit?”
”Näytit vain vähän...” Draco kohautti harteitaan, eikä keksinyt lauseelleen loppua. Vastapäätä istuva Luihuinen nyökkäsi ja huokasi sitten syvään: ”Että minä vihaan Severuksen esseitä.”

Draco naurahti vilkaistessaan edessään olevaa pergamenttia. Otsikko oli löytänyt paikkansa, mutta muuten pergamentti huusi tyhjyyttä: ”Niin no, hän nyt rakastaa oppilaiden ahdinkoa.”
Harry katsoi hetken Rohkelikkoa, ennen kuin purskahti nauruun. Hän ei ollut juuri koskaan kuullut kenenkään puhuvan Severuksesta noin, kukaan Luihuisista ei puhunut, eikä Harrylla ollut muissa tuvissa juttukavereita.
”Mutta hänelle pitää suoda sentään se nautinto, muita nautintoja hänellä ei taida ollakaan. Naista hänellä ei ainakaan ole”, Rohkelikko jatkoi puhettaan joka sai Harryn edelleen nauramaan. Draco hymyili vinosti ja rullasi pergamenttinsa kasaan.

* * *

”Et voi olla tosissasi”, Harry katsoi Dracoa silmät levällään, ”Krum? Ei hän ole mitään verrattuna Poukiin!”
”No en minä Krumia parhaaksi sanonut, mutta kuitenkin. Hän on hyvä.”
”En nyt sanoisi”, Harry pudisti päätään ja vilkaisi seinällä tikittävää kelloa. He olivat istuneet siinä jo yli tunnin. Myös Draco suuntasi nyt katseensa kelloon ja takaisin Harryyn: ”Kappas. Olen saanut tuntiin kirjoitettua sen otsikon. Tästä on varmaan hyvä jatkaa.”
”Olet kuitenkin pidemmällä kuin minä”, Harry irivsti muistaessaan jälleen vihan jota tunsi Severusta kohtaan sillä hetkellä, ”Minulla ei taida olla edes pergamenttia sitä varten.”
Draco loi pienen hymyn tapaisen kasvoilleen noustessaan ylös: ”Minun kyllä pitää mennä.”
Harry ponkaisi myös tuoliltaan: ”Niin minunkin.”
 
Draco katsoi hetken Harrya. Syvä hiljaisuus valtasi heidät kummankin. Rohkelikko nyökkäsi lyhyesti ja lähti astelemaan pois. Harry katsoi hetken kohtaa jossa Dracon kasvot olivat äsken olleet ja pyörähti kannoillaan. Draco asteli juuri ulos ovista kadoten nopeasti hämärälle käytävälle. Luihuinen hymyili tyytyväisenä ja lähti taittamaan omaa matkaansa kohti tyrmiä.

* * *

Blaise kohotti katseensa kuullessaan makuusalien oven käyvän. Poika makasi jälleen selällään sängyllään kädet päänsä alla. Harry heilautti pienesti kättään ja kiskaisi turhan lämpimän villapaidan päältään.
”Oletko lukenut lehteä tänään?” Blaise tarkkaili Harryn reaktiota tarkkaan. Potterin pudistaessa päätään Blaise nousi istumaan ja katsoi silmiään räpäyttämättä Harrya: ”Isäsi on kadonnut.”
”Mitä?” Harry naurahti suoristaessaan päällänsä olevaa valkoista t-paidaa, joka oli noussut villapaidan mukaa korviin, ”Isäni kadonnut? Niin juuri, siitähän kerrottaisiin lehdessä.”

Blaise hyppäsi pystyyn ja asteli lähemmäs Harrya kasvot haudanvakavina: ”Olen tosissani!”
Potter kurtisti vähän kulmiaan, mutta Blaisen painessa kämmenensä hänen olkapäälleen ja katsoessa häntä suoraan silmiin, Harry tiesi pojan olevan tosissaan.
”Hänestä oli tehty etsintäkuulutus. Eikä se yksinään olisi paha, mutta samalla sivulla oli kuva – Bellatrix Lestrangesta.”
Harryn silmät laajenivat: ”Lestrangesta?”
”Hänet oli nähty jossain Lontoon lähettyvillä, ja nyt kaikki ajattelevat myös isäsi olevan kuolonsyöjä. Hänestä on luvattu löytöpalkkio ja kaikki.”

Harry tunsi polviensa pettävän. Hän katsoi Blaisea henki salpaantuneena, kunnes laskeutui hitaasti istumaan sänkynsä jalkopäähän. Hän ei löytänyt mitään sanoja, hän ei tiennyt mitä ajatella. Blaise mietti hetken kehtaisiko istuutua pojan viereen, mutta päätti tehdä aivojensa käskemää työtä. Hän tuijotti edelleen Harrya suoraan pojan silmiin: ”Siksi se liittyi Dracoon.”
”Mitä?” Harry pudisti hivenen päätään kuin karistaen kaikki kammottavat ajatukset mielestään, mutta ne eivät kadoneet mihinkään. Blaise tuntui olevan monen mailin päässä hänestä, pojan ääni oli vaimea.
”Äitisi. Siksi hän haluaa Dracon, tehdäkseen selvää hänestä.”
”Ei äitini ole murhaaja”, Harry pudisti päätään tiuhasti. Ei hänen äitinsä voisi tappaa, ei edes vahingoittaa. Hänhän oli – Lily.

Harry käänsi päätään Blaisen suuntaan: ”Mutta sittenhän...”
”Kun isäsi saadaan kiinni, hänet passitetaan Azkabaniin.”
”Mutta mitä hyötyä Dracosta olisi? Hän-joka-jääköön-nimeämättä ei ole keskuudessamme, hän on tuhoutunut. Dracon takia.”
”Mutta jos hän on palannut?” Blaise oli ilmeisesti pohdiskellut koko illan asiaa, ”Ei sitä voisi lehdissä kertoa, koska kukaan ei tietäisi siitä. Mitään hirmutekoja ei ole tapahtunut – vielä.”
”Mutta ei se voi olla mahdollista”, Harry kurtisti kulmiaan, ”Jos olisi, kuolonsyöjät olisivat tappaneet kasoittain ihmisiä.”
”He eivät saa herättää turhia epäilyjä. Luulen, että hän-joka-jääköön-nimeämättä, arvostaa enemmän hiljaiseloa suunnitellessaan valtaansa nousua.”
Harry ei kyennyt vastaamaan ystävälleen. Kaikki se, mitä tummaihoinen poika oli sanonut, voisi olla totta. Olisiko Pimeyden Lordi palannut? Pitäisikö Harryn tuoda Draco – kuolemaan?

* * *

Harry haukotteli näyttävästi ja sai vain vaivoi pidettyä raskaat luomensa ylhäällä. Hän ei ollut saanut nukuttua yhtään, kaikki ajatukset olivat velloneet hänen päässään kuin kuohuva valtameri.
”Miten kirjastossa meni?” Blaise yllätti Harryn kysymyksellään, ”Et eilen kertonut.”
”Ihan hyvin kai”, Harryn leukoja revittiin jälleen ammolleen, ”Draco kysyi olenko kunnossa ja sitten juteltiin kaikesta.”
”Miksi hän sellaista kysyi?” Blaise kurtisti kulmiaan katsellessaan nenät kiinni kirjoissa olevia Korpinkynteläisiä ja unohtuessaan pureskelemaan pekoniaan hartaasti.

”En tiedä, kai hän ajatteli sitä tapaturmaa tai jotain.”
”Ei, ei hän ajatellut”, Blaise kumartui yllättäen lähemmäs poikaa, ”Hän on lukenut isästäsi.”
”Älä viitsi, jos olisi, Draco olisi juossut minua kirkuen karkuun.”
Blaise kallisti hivenen päätään ja hänen silmänsä kapenivat: ”Paitsi jos hän luottaa sinuun. Ystävyyteesi.”
”Voisiko hän?” Harry mutristi suutaan etsiessään Rohkelikkoja katseellaan. Tutut kasvot osuivat pojan näkökenttään. Pitkänhuiskea Korpinkynsi katseli Luihuista, ennen kuin painoi katseensa ja nousi ripeästi ylös tehdessään lähtöä. Siitäkös Harry ilahtui, sillä avoimeksi jääneen paikan kohdalta oli suora näköyhteys Dracoon. Poika haukotteli ja heilautti hajamielisenä hiuksiaan.

Pian tumma hahmo peitti näköyhteyden. Harry nosti närkästyneen katseensa ja näki edessään tummanpuhuvat silmät.
”Minulla olisi sinulle asiaa”, Severuksen matala ääni ei enteillyt mitään hyvää.
”Nytkö?” Harry toivoi kieltävää vastausta, mutta professorin nyökätessä, poika nousi vastenhakoisesti ylös ja lähti seuraamaan miestä tämän työhuoneeseen.

* * *

”Katsokaa”, Hermione kuiskasi ja nyökkäsi ystävilleen ovella olevan jotain mielenkiintoista. Ron pyöräytti päätään kohti ovia ja Draco siristi hivenen silmiään näylle. Severus asteli viitta hulmuten edellä, Potter seurasi pää hivenen painuksissa perässä.
”Mitä tuosta?”
Hermione kääntyi katsomaan Dracoa hieman typertyneenä: ”Eikö se ole sinusta hieman outoa?”
”Ei?” Draco kurtisti kulmiaan ystävättärelleen ja punatukkaiselle Weasleylle, ”Harry kertoi hänen kaikkien esseiden olevan rästissä, ja että Severus oli jo eilen hiillostanut häntä niistä.”
Hermione katsoi hetken mietteliäänä Harryn selkää ennen kuin aukaisi jälleen suunsa: ”Voi olla.”

”Eikä voi!” Ron tiuskaisi väliin ja nojautui pöydän yli kohti Dracoa, ”Se koskee varmasti hänen isäänsä. Ja miksi se kiinnostaa Kalkarosta niin paljon? Jos James Potter on kuolonsyöjä, lyön vaikka pääni vetoa, että niin on myös Kalkaros.”
”Tuo on järjetöntä”, Draco pudisti päätään ja madalsi ääntään, ”Jos Kalkaros olisi kuolonsyöjä, hänellä olisi piirto kädessään. Ja mitä väliä sillä on, kuka on kuolonsyöjä ja kuka ei? Hän-joka-jääköön-nimeämättä on edelleen tuhoutunut, eikä hän ole nousemassa sieltä. Ei lehdissä ainakaan ole -”
”Ei Päivän Profeetalla ole mitään todisteita, että hän olisi palannut, mutta se ei kiellä sitä, että niin voisi olla”, Hermionen äänensävyssä oli jälleen se ärsyttävä kaikkiteteilijä, ”Ihmisiä ei ole kuollut hälyttävästi, mutta se ei todista mitään.”
”Miksi kuolonsyöjiä sitten etsitään?” Ron katsoi typerästi Hermionea, ”Jos hän-joka-jääköön-nimeämättä on edelleen yhtä kuollut kuin ennen.”
”Bellatrix oltiin nähty jossain Lontoon lähellä, ja tietenkin hänet pitää saada kiinni, jottei ihmiset menisi paniikkiin. Jos vapaalla jalalla olevia kuolonsyöjiä näkyy jossain, heidät yritetään tietenkin ottaa kiinni ja lähettää Azkabaniin, ettei ihmisten pelko heräisi. Näin ministeriö yrittää tuudittaa ihmiset turhaan turvallisuuden tunteeseen.”

Hermione katsoi hiljaisia ystäviään ja kääntyi viimein kohti Dracoa päättäväisen oloisena: ”Sinun arpeasi on särkenyt, älä edes yritä kieltää sitä. Olen nähnyt kuinka olet sitä hieronut ja näyttänyt muutenkin poissaolevalta.”
”Ei se todista mitään”, vaaleatukkainen poika vastasi vaimeasti, ”Sitä on särkenyt aika ajoin, eikä se ole nytkään yhtään erilaista. Minun puolestani voit unohtaa tuon teoriasi, hän-joka-jääköön-nimeämättä ei ole palannut, olen varma siitä. Hän on niin mahtipontinen, ettei hän suostuisi elämään hiljaiselossa, vaan hän tappaisi velhoja ja noitia heti ensimmäisen mahdollisuuden ilmaantuessa.”

Hermione loi tuiman katseen Dracoon, Ron tyytyi irvistämään hänelle pienesti pikarinsa suojissa. Heidän välilleen syntyi syvä hiljaisuus, jonka aikana Draco ei voinut olla miettimättä kaikkea kuulemaansa. Mutta hän tiesi, ettei Voldemort ollut palannut - eihän se voinut olla edes mahdollista.
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

Salmiakkisydän

  • ***
  • Viestejä: 98
  • Kuningatar
Hei apua - MITÄ?! :o Eikö Harrylla ole aavistustakaan siitä, että hänen isänsä on kuolonsyöjä? Vai onko hän oikeasti kuolonsyöjä? Onko tämä jokin juoni? Apua, olen ihan sekaisin täällä! :D

Harmi että jatkoa tuli näin pitkän tauon jälkeen, mutta ymmärrän sua, koneet osaa temppuilla. Mulla on kokemusta Asuksista, ne on paskoja. Mutta ihanaa, että jatkoa saatiin! Luin tämän koko ficin eilen illalla ja tänään tämän uusimman luvun uudestaan, ja tää käy tosiaan mielenkiintoiseksi. Ihania oli nuo arkiset kuvailut tuolla seassa, mutta mua pelottaa Dracon puolesta. Harry vain näyttelee kaveria, ja Draco ostaa sen ihan sata-nolla. Rohkelikko on tietenkin aina Rohkelikko, mutta Draco, c'moon.

Mitäs osaisin tästä vielä sanoa... No Voldermor tietenkin. Jotenkin en vain voi uskoa hänen paluuseen, koska olen Dracon kanssa samaa mieltä, Voldemort ei palaisin hiljaa, vaan tulisi rytinällä läpi. Toisaalta se taas kävisi tuohon Lilyn salaperäiseen viestiin.. mutta ei Draco saa kuolla! Sehän olisi vain julmaa. Mutta jotenkin on sellainen kutina varpaassa, että tästä ei ole luvassa mitään hyvää. Onko Voldemort palannut? Entä Bella, siis mitä ihmettä?! Hällä ei ollut pimeän piirtoa kädessä? Eihän tämä tietenkään kokonaan pohjaudu kirjoihin, mutta sehän on BELLA! Se on kuolonsyöjä henkeen ja vereen.

Nyt kun luin uudelleen koko ficin alun, osaan jo asettaa hahmot oikeille paikoilleen. tarkoitan Dracoa ja Harrya. Ja miellän koko ficin niin, että pojat tosiaan ovat vain vaihtaneet paikkoja, Dracolla on Harryn luonne, Harrylla taas Dracon. Ja tykkään tästä asetelmasta paljon! Jatkoa odotan innolla, toivottavasti koneesi ei ala temppuilemaan. Kiitän. :)
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä ruman naamasi?
Poistuisitko mun elämästäni, veisitkö mennessä mädän hajusi?



banneri by hymykuoppa

Drapple

  • ***
  • Viestejä: 47
Huaa, onnistuit koukuttamaan minut tähän, ja huomasin surukseni nyt, että tätä on kirjoitettu viimeksi vuosi sitten... Jatkoa, mikäli on mahdollista pyytää?  ::) ???