Kirjoittaja Aihe: Ei enää koskaan (Aamulla kaksi on yksi), S, Pansy/Fleur  (Luettu 1343 kertaa)

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Kirjoittaja: Dria
Beta: -
Ikäraja: s

Genre: Romantiikkaa ja synkistelyä
Pari: Pansy/Fleur
Yhteenveto: Kun valheen toisti tarpeeksi usein, siitä tuli totta.

Varoitukset: -
Disclaimer: Potter-hahmot tai maailma eivät ole minun enkä ansaitse niillä.
Haasteet: vuosi raapalehtien 3, Femme10 vol.2, One True Something20 (Femme)

A/N: Idean tähän sain Kelly Clarksonin kappaleesta Never again, vaikka ficci elikin omaa elämäänsä. Otsikkoon jätin kuitenkin viitteitä innoittajaani.


Ei enää koskaan
(Aamulla kaksi on yksi)


Edellinen ilta oli kuin unimainen muisto, vedenpinnan läpi näkyvä väreilevä kuvajainen. Ainoastaan solisluuta koristava jälki ja huulipunatahrat viinilasin reunassa muistuttivat todellisuudesta, että kaksi oli rakastanut toisiaan yön pimeydessä.

Mustahiuksinen nuori nainen heräsi kuitenkin yksin, eikä öisestä vierailijasta näkynyt jälkeäkään. Hetken ajan nainen toivoi näkevänsä toisen, turhaan. Noustessaan istumaan hänen pitkät hiuksensa valuivat kasvoille, mistä hän sipaisi ne korvan taa.

Keittiön pöydälle oli jätetty pergamentinpala. Mustepullo oli päällä painona, vaikka sulkakynää ei näkynyt missään. Nopea silmäys kahvinkeittimen suuntaan paljasti, että häntä oli ajateltu; hänen suosikkikuppinsa oli pöydällä valmiina ja kahvipannussa oli kahvia. Neste oli loitsittu pysymään lämpimänä.

Aamulla kaksi on yksi.


**


Hän käveli kohti puistoa, jonka läpi hän pääsisi oikaisemaan Pyhään Mungoon. Fleur oli siellä, sillä hänen sisarensa vierailuaika oli lauantaisin kymmenestä puoleen päivään asti. Pansy ei tiennyt, mitä Gabriellelle oli tapahtunut, sillä Fleur ei koskaan puhunut asiasta, eikä hänellä ollut syytä kysyä.

Pansy katsahti taskukellonsa viisareita, jotka osoittivat, että hänellä oli vielä reilu vartti aikaa. Hän jäi istumaan yhdelle puiston penkeistä tarkkaillen lihavaa pulua, joka nokki ranskalaista muutaman askeleen päässä.

Ei hän ollut Fleurista huolissaan, ainakin näin hän uskotteli itselleen. Hän asui Lontoon jästilähiössä vain, koska Lontoossa oli enemmän ihmisiä kuin sukukartanolla. Kun valheen toisti tarpeeksi usein, siitä tuli totta.


**


Kellon lähestyessä puoli yhtä Pansy taisteli kasvavaa levottomuutta vastaan. Fleurin olisi pitänyt jo tulla paikalle. Entä jos hän kävelisi vähän lähemmäs odottamaan? Tai vain lähtisi… Pansya eivät lupaukset sitoneet.

Lyhyen sisäisen väittelyn jälkeen hän päätti kävellä puiston toiselle laidalle ja jatkaa sieltä kohti ydinkeskustaa. Hän tarvitsi muutamia uusia jästivaatteita siltä varalta, että hän innostuisi antautumaan Lontoon yöelämälle.

Ei hän voinut ikuisuutta vältellä muita ihmisiä vain, koska häntä ei huvittanut. Daphne oli pyytänyt häntä useaan kertaan mukaansa, ja sisimmässään Pansy halusi mennä.

Puiston laidalla näkyi tuttu vaalea nainen ja Pansy nosti kätensä tervehdykseen, kun hän jähmettyi. Joku toinen oli Fleurin seurassa.


**


Pansy jähmettyi paikoilleen ja katsoi avuttomana, kuinka toinen nainen, vaaleahiuksinen kuten Fleurkin, kosketti hänen naisensa kasvoja. Ei se ole mitään, ei se ole miltä se näyttää. He ovat vain ystäviä.

Fleur nauroi jollekin, mikä herätti Pansyn transsista. Hän epäröi hetken, sulki silmänsä sekunniksi ja etsi sisäisen luihuisensa. Hetkessä hän oli tyyni, haavoittumaton. Mikään tai kukaan ei voinut satuttaa häntä hänen kävellessä kohti kahta naista.

Hän ei edes nyökkäisi, ellei Fleur avaisi keskustelua. Raivo poltti jään lailla. Helpoin tapa oli antautua liekkien kosketukselle jättäen ne mielen taka-alalle tunteiden kanssa.

Ylimielinen hymy leikitteli huulilla. Hän oli tyyni niin kauan kun liekit polttivat.


**


Fleur ei ollut sanonut mitään, ei juossut perään.

Pansy seisoi keskellä keittiötään ja mietti, mihin päivä oli kadonnut. Fleur varmaan tulisi takaisin, yrittäisi selittää, mutta hän ei halunnut kuulla. Kyyneleet valuivat poskilla ja sotkeutuivat kasvoille karanneisiin hiussuortuviin.

He olivat vain leikkineet, käyttäneet toisiaan nautinnon vuoksi. Milloinkaan ei ollut ollut puhetta muista, Pansy oli vain kuvitellut, että ranskalaisnainen oli ainoastaan hänen. Pansy ei aikonut jakaa. Mieluummin hän etsisi uuden ja valehdella, että kaikki oli hyvin. Siinä hän oli mestari.

Sittenpähän Fleur joutuisi tyytymään muihin, muistamaan illat Pansyn kanssa typerän rakastajattarensa luona vieraillessaan.

Fleur ei merkinnyt mitään.

Paitsi paljon. Aivan liian paljon.


**


”Meidän välillämme ei ole mitään”, Fleur sanoi heti tultuaan sisään omalla avaimellaan. Nainen katsoi Pansya suoraan silmiin ja näytti valmistautuvan henkisesti tulevaan.

”Valehtelet!”

”Kumpikaan ei voi todistaa olevansa oikeassa, non?” Fleur heitti takaisin ja puraisi sitten huultaan. Hän epäröi hetken mutta jatkoi: ”Vannon veelavereni kautta. ’Än on ’yvä ystäväni, joka tuli tapaamaan Gabya.”

Pansy halusi uskoa, todella halusi, mutta hän ei ollut varma, kykenikö. Fleur ei koskaan vannonut veelaperimänsä kautta, tai tuonut sitä muutenkaan esille, joten Pansy oli uskonut, että se ei merkinnyt mitään. Ilmeisesti hän oli väärässä.

”Jätä minut yksin”, Pansy komensi. Hänen oli oltava yksin, selvitettävä ajatuksiaan ja tunteitaan, eikä se onnistunut, jos Fleur oli lähellä. Vaalea nainen ojensi kätensä varovaisesti, mutta Pansy pyyhkäisi sen pois.

”Mieluummin en”, Fleur totesi kuivasti ja istui keittiönpöydän ääreen. Nainen ei lähtisi, vaikka sanoikin sen kohteliaasti. Pansy huokaisi alistuneesti.

”Vihaan sinua juuri nyt.”

Fleur hymyili Pansyn perään tämän harppoessa talon ainoaan makuuhuoneeseen.


**


Huonosti valvotun yön jälkeen Pansy oli päättänyt uskoa. Hän harhaili sumun läpi kohti keittiötä, kun hän huomasi olohuoneen nojatuoliin nukahtaneen hahmon. Fleur. Ensimmäistä kertaa koko aikana Fleur oli jäänyt yöksi. Pansy tunsi kyynelten kohoavan silmiinsä tietämättä syytä.

Hän peitteli naisen hellästi sohvan päältä nappaamallaan viltillä, painoi varovaisen suudelman tämän otsalle ja sipaisi vaaleita hiuksia nopeasti.

Keitettyään nopeasti kahvia ja tarpeeksi myös Fleurille hän hiipi ulos hymyillen helpottuneena. Ehkä hän oli valinnut oikein ja tästä tulisi vielä jotain. Fleur tuskin heräisi vielä moneen tuntiin mutta turha ottaa riskejä.

Pansy suunnisti kohti heräävää kaupunkia. Aamulla kaksi oli yksi.

Niin oli aina ollut.


***

Fin
« Viimeksi muokattu: 14.09.2011 20:24:06 kirjoittanut Dria »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Vs: Ei enää koskaan (Aamulla kaksi on yksi), S
« Vastaus #1 : 14.09.2011 20:05:19 »
Kommenttikampanjasta hyvää iltaa!

Femmerarea, jee! Olisin kyllä kaivannut pohjustusta siihen, miten Pansy ja Fleur ovat päätyneet yhteen. En siksi, että paritus on harvinainen vaan siksi, että sellaista olisi ollut mielenkiintoista lukea, se olisi tuonut uskottavuutta ja syvyyttä, ja sellaista näkee itse asiassa aika harvoin. :--D No joo, tykkäsin tästä joka tapauksessa.

Kieli oli sujuvaa, käytät vaihtelevasti eripituisia lauseita, eikä mutkikkaita sivulausehirvityksiä esiintynyt. Tekstissä oli paljon kauniita, huomionarvoisia kohtia, esimerkiksi:

Lainaus
Edellinen ilta oli kuin unimainen muisto, vedenpinnan läpi näkyvä väreilevä kuvajainen.
Lainaus
Nopea silmäys kahvinkeittimen suuntaan paljasti, että häntä oli ajateltu; hänen suosikkikuppinsa oli pöydällä valmiina ja kahvipannussa oli kahvia.

Toisessa lainauksessa tulikin sitten esiin jotain sellaista, mikä minua ärsytti suunnattomasti: kahvinkeitin! Mitä ihmettä? :--D Pansy on niin antijästi kuin olla voi, eikä Fleurkaan varmaan mikään Arthur Weasley ole, joten miksi ihmeessä heidän keittiössään on kahvinkeitin, tuikitavallinen jästiesine? (Velhot varmaankin keittävät kahvinsa pannulla, eivät ainakaan keittimellä.) Vähän pisti silmään myös tuo kohta, missä Pansy puhui jästivaatteista: ehei, en vaan voi nähdä Pansy Parkinsonia bilettämässä jästien keskellä paljettitoppi päällä. Ehkä ylireagoin vähän, mutta en tajua, että kun Rowling kerran on luonut upean taikamaailman, sen yksityiskohdat ohitetaan ficeissä niin usein ja mennään helpoimman kautta jästijutuista puhuen ja selittämättä mitenkään, miten koulussa kuraverisiä solvannut yhtäkkiä suhtautuukin jästeihin niin suvaitsevaisesti.

No juu, takaisin tekstiin. Ensin aihe – kaksi osapuolta, jotka eivät ole aivan tietoisia siitä, millainen heidän suhteensa on ja mitä toinen itselle merkitsee – tuntui vähän nähdyltä, mutta tykkäsin tosi paljon lopetuksesta ja siitä, miten Pansy ikään kuin käänsi asetelman päinvastoin jättämällä Fleurin vuorostaan yksin. Kuvailit hienosti ja uskottavasti heidän suhdettaan, ja siitä sai eheän kokonaiskäsityksen.

Lainaus
”Mieluummin en.” Fleur totesi kuivasti ja istui keittiönpöydän ääreen.

Tää oli tosi suloinen kohta (ja tossa on muuten virhe, tohon lainaukseen ei kuuluisi pistettä).

Lainaus
Hän harhaili sumun läpi kohti keittiötä, kun hän huomasi olohuoneen nojatuoliin nukahtaneen hahmon. Fleur. Ensimmäistä kertaa koko aikana Fleur oli jäänyt yöksi. Pansy tunsi kyynelten kohoavan silmiinsä tietämättä syytä.
Samoin tää oli söpö kuin siirappitorttu, ja siitä huolimatta, että Pansy lopussa lähti, jäi sellainen olo, että naiset saavat vielä asiansa järjestykseen. Pieniä askeleita, siitä se lähtee. Ylipäätään ihastuttava ficci, toiveikas tunnelma. Kiitos kovasti lukukokemuksesta!

her shaking shaking
glittering bones

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Ei enää koskaan (Aamulla kaksi on yksi), S
« Vastaus #2 : 14.09.2011 20:23:40 »
Iltaa, sugared!

Lainaus
Toisessa lainauksessa tulikin sitten esiin jotain sellaista, mikä minua ärsytti suunnattomasti: kahvinkeitin!
Minusta olen johonkin (muistelin kyllä, että se olisi ollut tämä) kirjoittanut tästä. Kaipa se oli sitten jossain toisessa raapalesarjassa ja kahvinkeitin on jäänyt omaan fanoniini. Elikkä siis, kahvinkeitin on alkujaan noitien/velhojen kehittämä taikuudella toimiva laite, josta jästit tekivät oman versionsa, kunhan sen toimintaperiaate oli ensin "vuodettu" jollekin taholle.

Jästivaatteisiinkin taisi olla jonkinlainen perustelu, mutten enää muista sitä. Voin myös kokeilla alun kirjoittamista näille neideille, mutta en uskalla luvata mitään. Haluaisin kirjoittaa heistä jotain lisää, mutta inspis ei ole iskenyt, ja tuo kommenttisi on erittäin hyvä. Ja eiköhän naiset saa asiansa kuntoon, eihän tässä mitään lopullista sanottukaan.

Mukava kuulla, että pidit, vaikka parannettavaakin löytyi. Yritän muistaa nuo jatkossa.

Kiitos kommentista ja virhebogauksesta!

"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea