Title: 3 tapaa saada huispauskapteenilta
Author: Salla, jei
Rating: K11, luulisin. Mainitaan kuitenkin seksistä, joten ei mene mun mielestä ihan K7 alueelle. Siirtäkää jos olen väärässä.
VASUUNVAPAUS: En omista mitään muuta kuin Vindemiatrixin. Myöntäkää pois, tilanteet ovat ihan mahdollisia!
Genre: joku saattaa sieltä jotain angstinpoikasta ehkä yhdestä kohdasta löytää, mutta pääasiassa tämä on kuitenkin romancea ja hiukan huumoria.
Pairing: Lily/James, Harry/Ginny, James Sirius/OC (Vindemiatrix Lestrange)
Summary: Huispauskapteenit ovat haluttua tavaraa Tylypahkassa. Mutta miten heidän pöksyihinsä sitten oikein pääsee?
A/N: Selailin 3 kertaa kun -haastetopicia ja keräilin kasaan sellaisia joista haluaisin kirjoittaa. Tämä oli aikalailla ylivoimainen, joten kirjoitin siitä ensimmäisenä. Ei mikään paras tekstini, mutta mielestäni ihan julkaisukelpoinen. Välillä tälläkin ikärajalla, viimeaikoina ollaan nimittäin pyöritty aika paljon ääripäissä.
Risut ja ruusut on tervetulleita!
Challenges: 3 kertaa kun -haaste (3 tapaa saada huispauskapteenilta), FF100 (014: Vihreä), Kerää kaikki hahmot -haaste (James Sirius Potter)
3 tapaa saada huispauskapteenilta1)
Lily oli jo ihan varma että James oli hukkunut suihkuun tai jotain. Kaikki muut joukkueen jäsenet olivat tulleet harjoituksista jo aikoja sitten, mutta James Potteria, joukkueen kapteenia, ei näkynyt missään. Lily oli sopinut pojan kanssa jo aikaisin sinä aamuna että he tapaisivat illalla heti harjoitusten jälkeen. Harjoitusten, jotka loppuivat noin neljäkymmentä viisi minuuttia sitten.
Punapää huokaisi turhautuneena, vilkaisi kelloa ja jatkoi takkatulen tuijotusta naputellen samalla nojatuolin kuluneeseen käsinojaan kuten niin monet monituiset oppilaat ennen häntäkin. Lilyä ärsytti, kun James jatkuvasti pisti huispauksen tyttöystävän edelle. Ensin poika oli havitellut hänen peräänsä viisi pitkää vuotta, ja nyt huispaus olikin tärkeämpi. Ja suoraan sanottuna Lilyä ei olisi voinut koko typerä peli kiinnostaa pätkän vertaa. Liikaa palloja, loukkaantumisia ja turhia sääntöjä, hän oli joskus selittänyt kahdelle ystävälleen, jotka olivat huokaisseet ja pyöritelleet silmiään.
Vihdoin tunnin kuluttua sovitusta ajasta James päätti saapua paikalle. Hän astui naureskellen muotokuva-aukosta Sirius vanavedessään, mutta pysähtyi kuin seinään nähdessään Lilyn tuijottavan häntä murhaavasti vihreillä silmillään. Hän nielaisi tajutessaan, että oli taas unohtanut tapaamisen.
”Lily, olen pahoillani – ”
”Niin sinä sanoit eilenkin. Ja toissa päivänä.” Lily puhui kylmällä äänellä ja tunsi itsensä todella petetyksi.”Ja joka päivä viime viikolla.”
Niin, mitäpä James olisi siihen voinut sanoa. Sirius päätti jättää heidät kahden ja siirtyi vähin äänin poikien makuusaliin muka tekemään läksyjään. Lily tuijotti Jamesia suoraan silmiin, porautui tämän aivoihin saaden Jamesin kääntämään katseensa pois. Lilyn ääni pehmeni. ”James, ihan totta. Tahtoisin välillä viettää aikaa kanssasi ihan kahden kesken. Tiedän, että minulla on pitkiä päiviä ja että olen mielestäsi liian monella kurssilla. Ja kun tulen viimeiseltä tunniltani sinä olet jo mennyt kentälle. Minusta ei olisi kovin paljon vaadittu, että edes tulisit harjoituksista ajoissa.”
Tyttö nousi seisomaan ja käveli Jamesin eteen. Hän silotteli pojan valkoisen t-paidan helmaa samalla kun jatkoi puhumista. ”Olin suunnitellut että olisimme voineet tehdä tänään jotakin erityistä. Jossain muualla.”
Jamesin katse napsahti Lilyn silmiin. ”Tarkoitatko...”
Vihreät silmät välähtivät.
James virnisti leveästi ja suikkasi tyttöystävälleen nopean mutta kiihkeän suukon. ”Haen vain näkymättömyysviitan. Mennään tarvehuoneeseen.”
2)
”No niin, kiitos kaikille. Muistakaan harjoitukset huomenna yhdeltä!”
Muiden lähtiessä iloisesti rupatellen viikonlopun viettoon Harry Potter jäi penkille istumaan ja selvittelemään ajatuksiaan. Ginny oli koko harjoitusten ajan katsonut häntä jotenkin kummallisesti, ei mitenkään kovin eri tavalla kuin ennen, mutta jotenkin paljon vahvemmin. Se oli outoa. Harry luuli että Ginny oli jo päässyt yli ihastuksestaan häneen. Silti tuntui mukavalta saada huomiota, ja ajatus Ginnystä sai jonkin läikähtämään hänen vatsassaan.
Ja sitten Ginny oli siinä. Ilmeisesti kaikki eivät vielä olleetkaan lähteneet pois. Ginny tuli suihkusta hiukset märkinä ja pelkkä pyyhe ympärillään, mikä sai Harryn olon tukalaksi. Ginny huomasi Harryn katseen ja hymyili tälle viekkaasti.
”Pelasit hyvin tänään, Harry.” Poika tuhahti ja kohotti kulmakarvojaan. ”Ei kun ihan totta. Tosi hyvin. Ja se näytti tosi hyvältä.”
”Näytti hyvältä?”
”Niin”, Ginny naurahti ja tuli Harryn eteen. ”Tiedätkö, minusta pelisi näyttää aina hyvältä.
Sinä näytät hyvältä.” Hän kumartui ihan lähelle. ”Mielettömän hyvältä.”
Ennen kuin sekuntikaan ehti kulua, heidän huulensa koskettivat ja he makasivat päällekkäin kapealla penkillä. Pyyhe sai väistyä ja tunteet siirtyä etusijalle.
3)
James Potter oli täydellinen sekoitus isäänsä ja äitiänsä. Mustat hiukset ja ruskeat silmät saivat hänet näyttämään samannimiseltä isoisältään, mutta nenänpäätä koristivat äidin puolelta perityt pisamat. Äidiltä oli peritty myös uskomaton sisu ja isältä pettämätön etsijänkyky, joka oli johtanut huispauskapteeniksi pääsyyn – kapteeni Potter jo kolmannessa polvessa.
Naiset janosivat Jamesia. He lankesivat vuorotellen kuusitoista vuotiaan pojan jalkoihin, lähettivät tälle ihailijapostia, käyttäytyivät röyhkeästi, repivät kilpailijoiltaan hiukset päästä. James Sirius Potter oli joka tytön päiväuni, jota vain harvat saivat maistaa.
Yksi näistä onnekkaista oli Jamesin pikkuveljen parhaan ystävän serkku, Vindemiatrix Lestrange eli Vi. Tai oikeastaan Vi oli Scorpiuksen isän serkku, mutta Sco oli koko ikänsä pitänyt kaksi vuotta vanhempaa tyttöä serkkunaan. Vi oli Bellatrix Lestrangen lesken Rodolfusin adoptoima tytär, jonka huhuttiin olevan Bellatrixin kaukaista sukua. Tyttö oli kuitenkin kauan sitten koulua käyneen Siriuksen tavoin petollisena Mustan jalolle suvulle päätynyt Rohkelikkoon ja oli nyt Jamesin kanssa samalla luokalla, ja sekös sopi Jamesille.
Vi oli todella kaunis. Hänen kasvojensa ylhäiset piirteet tekivät hänestä nokkavan näköisen, ja sitä hän aika usein olikin, mutta se unohtui aika pian kun häntä tarkkaili pidempään. Suklaiset hiukset valuivat pitkinä ja tuuheina alas siroa selkää ja hohtavat, merensiniset silmät tutkivat ihmisiä pistävästi kuin yrittäen päästä käsiksi näiden ajatuksiin. Vi oli suorastaan lumoava, ja James oli rakastunut tähän pitkän ja raastavan vastaan panemisen jälkeen. Kuitenkin James osasi peittää tunteensa todella hyvin, eikä kenelläkään koko koulussa ollut mitään tietoa pinnan alaisesta kuohusta.
Jamesin kuudentena kouluvuonna rohkelikot voittivat jälleen kerran huispausmestaruuden. Se ei oikeastaan tullut heille yllätyksenä – heillä oli paras joukkue sitten Harry Potterin kauden, ja James oli heistä hyvin varma. Kuitenkin oli sanomattakin selvää että voitonjuhlat pidettäisiin, ja Albus olikin tehnyt niistä vuoden parhaat. George-setä oli myös avustanut lähettämällä jo etukäteen kaikkea hauskaa ja uutta pilailupuodistaan.
Juhlat olivat jo pitkällä. Kello yhden aikaan James oli kohtalaisen kännissä, kun tupalaiset alkoivat pelata peliä
Seitsemän minuuttia taivaassa. James tietenkin halusi mukaan. Kaikki viidesluokkalaisista ylöspäin olivat mukana, mikä käsitti noin kolmekymmentä henkeä, mutta loppujen lopuksi ja jostain kumman syystä James päätyi pieneen luutakomeroon Vi Lestrangen kanssa. Niinpä niin.
Peliin kuului velhomaailmassa se, että pelaajat sulkivat komeron loitsulla sisäpuolelta ja komero oli äänieristetty taioin. Nämä olivat joistain täysin turhia seikkoja, mutta joskus, kuten nyt, ne olivat erittäin käytännöllisiä. Nyt, kun Jamesin ja Vi'n seitsemän minuuttia venyi yli seitsemääntoista minuuttiin ja muut pelaajat päättivät jatkaa peliä toisessa luutakomerossa
// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta yläotsikkoon
