Kirjoittaja Aihe: Kaksi tummatukkaista miestä [K-11 Lily/James/ ja Lily/Severus] Luvut 1-3  (Luettu 2694 kertaa)

Alysha

  • ***
  • Viestejä: 27
Kirjoittaja: Alysha
Ikäraja: K-11
Tyylilaji (genre): romance, drama, mystery
Paritus/Hahmot: Lily/James/Severus kolmiodraama
Vastuuvapaus - Rowling omistaa & rahaa en tästä saa
Tiivistelmä - Lily on tuore Potter, Jamesin vaimo, mutta ei aivan viaton. Muistissa on vielä kiihkeä yö erään toisen nuorukaisen kanssa, ja kun raskaustesti paljastaa, millä tolalla asiat ovat, koittaa Lily parhaansa mukaan suojella miestään ja tulevaa lastaan totuudelta. Mutta kumpi on oikeasti lapsen isä?
Kirjoittajan kommentit tai A/N (author's note) - laitoin tän ficin nyt tänne, ei mun suunnitelmien mukaan aio nousta/laskee ikäraja tai suunnitelmat paljon poiketa nykysistä genreistä (:


Kaksi tummatukkaista miestä

Ensimmäinen luku


Nuori nainen, jolla oli vihreät silmät ja punaisenruskea tukka, avasi silmänsä erään makuuhuoneen sängyssä, joka ei ollut hänen omansa. Naisen nimi oli Lily Potter, ja hän oli mennyt vasta vähän aikaa sitten naimisiin erään komean, kiharapäisen, mustatukkaisen miehen kanssa. Lily käänsi päätään hieman oikealle ja totesi, että hänen vieressään makasi sama mustatukkainen mies jonka kanssa hän oli eilen viettänyt iltaa. Mutta tämä mies ei todellakaan ollut hänen aviomiehensä. Lily nousi hiljaa sängystä, keräsi vaatteensa, loi viimeisen katseen mieheen ja lähti.

Lily haparoi tukea seinästä raskaustestin livetessä hänen sormistaan. Hänen yöllisestä seikkailustaan oli kulunut vasta vähän aikaa, mutta jo nyt hän tajusi että seuraukset siitä olivat valtavat. Lily rakasti kyllä Jamesia, aviomiestään, mutta ei voinut kertoa hänelle odottavansa lasta, kun ei tiennyt oliko lapsen isä James vai eräs Lilyn ystävä, joka oli tullut vielä läheisemmäksi vähän aikaa sitten. Lily valui vessan lattialle ja painoi päänsä käsiinsä kuullessaan Jamesin huhuilevan häntä alakerrasta. Epätoivo valtasi nuoren naisen ruumiin ja kyyneleet tipahtelivat hänen vihreistä silmistään.

James oli riemuissaan Lilyn vihdoin kerrottua hänelle, että hän odotti lasta. James rakasti Lilyä koko sydämestään ja nähtyään kyyneleet vaimonsa silmissä otaksui niiden johtuvan siitä suunnattomasta ilosta, joka oli heidän päälleen langennut. Hän vain otti Lilyn syliinsä ja silitti hänen kiiltäviä hiuksiaan. Lily nyyhki miehensä rintaa vasten ja päätti, että edes toiselle mahdollisista tulevista isistä piti kertoa. Niinpä hän odotti, kunnes James oli lähtenyt töihin, nappasi takkinsa naulakosta ja lähti toisen mustatukkaisen nuorukaisen luo, nyt vähän eri tunnelmissa kuin viimeksi.
Severus Kalkaros avasi ovensa pienoisessa krapulassa edellisillan luultavasti raivokkaan juhlinnan tuloksena. Hän yllättyi kohdatessaan vihreät silmät, koska oli uskonut että ei näe niitä enää koskaan Lilyn lähdettyä heidän yönsä jälkeen. Sitten hän pani merkille naisen ahdistuksen ja kyyneleiden jättämät urat kasvoissa. Ennen kuin hän ehti mitenkään reagoida naisen ilmestymiseen, hän työnsi Severuksen hellävaraisesti pois tieltä ja astui tämän taloon. Severus sulki oven ja katsoi Lilyä tokkuraisena. Lily huokaisi ja puhui viimein ensimmäiset sanat koko tapaamisen aikana. –Minulla on sinulle asiaa, hän sanoi luoden katseensa maahan. Severus tiesi ennestään, että kun naisen suusta kuulee nuo nimenomaiset sanat, ei ole luvassa mitään hyvää.

– Raskaana? Severus toisti Lilyn istuuduttua hänen kotinsa olohuoneen vanhalle sohvalle ja kerrottuaan asiansa. – Raskaana, toisti Lilykin vielä kerran. – Äläkä turhaan kysy, en tiedä kumpi teistä on isä, sinä vai James, hän jatkoi. Severuksen aivot koettivat vielä käsitellä tätä järkyttävää tietoa, kun Lily pudotti seuraavan pommin. – Lisäksi…lisäksi haluaisin sanoa, että en haluaisi sinun enää sekaantuvan elämääni. Minun elämääni, mieheni elämääni tai minun ja Jamesin lapsen elämään. Yhteinen yömme oli virhe, sen sinäkin voit myöntää, ja aion kasvattaa lapsen minun ja mieheni yhteisenä lapsena, Lily sanoi kylmästi. – Halusin vain, että saisit tietää. Sen sanottuaan Lily nousi ja astui ulos Severuksen asunnosta jättäen miehen ajattelemaan mahdollista lastaan, jota tuskin saisi koskaan edes tavata.
« Viimeksi muokattu: 30.11.2014 00:58:39 kirjoittanut Unohtumaton »
Ota keksi, Potter.

Hilmuri

  • ***
  • Viestejä: 10
  • kurjat märkiäiset nää pis, pis, pii, pisu,pisu,pii
tuleeko jatkoa  :D

Alysha

  • ***
  • Viestejä: 27
Jatkoa tulossa, mahdollisesti jo tänään jos saan luvun viimeisteltyä (:
Ota keksi, Potter.

Alysha

  • ***
  • Viestejä: 27
Jatkoa! Pieni tauko syntyi kirjoittamisessa erään harrastuksen takia, mutta nyt on luku valmiina. Keskellä lukua hypätään siihen aikaan, jolloin Harry on juuri syntynyt. Siinä yhdeksän kuukauden aikana ei ole tapahtunut mitään sen merkittävämpää, Lily ei tiedä vieläkään, kumpi on isä, James vai Severus, eikä James tiedä pettämisestä. Aloitetaan kuitenkin siitä mihin jäätiin...

Toinen luku

Yhteinen yömme oli virhe, sen sinäkin voit myöntää, ja aion kasvattaa lapsen minun ja mieheni yhteisenä lapsena, Lily sanoi kylmästi. – Halusin vain, että saisit tietää. Sen sanottuaan Lily nousi ja astui ulos Severuksen asunnosta jättäen miehen ajattelemaan mahdollista lastaan, jota tuskin saisi koskaan edes tavata.

Lily katsoi itseään peilin kautta tiukasti silmiin. Hän ei voinut lakata ajattelemasta, että ei tiennyt kuka hänen vatsassaan kasvavan ihmisen isä oli. Voi, hän toivoi niin kovasti että se olisi James! Hän ja James rakastivat toisiaan niin paljon, ja Lily katui syvästi hetken mielijohteesta syntynyttä tekoaan. Ja nyt oli Lilyn ja Severuksen ystävyyskin luultavasti lopullisesti piloilla. He olivat tunteneet toisensa jo ihan lapsesta asti, ja vaikka heidän Tylypahkan-aikoinaan oli syntynyt toverusten välille pientä kinaa, oli Lily aina ajatellut voivansa luottaa Severukseen ystävänä. Mutta nyt... Lily ei voinut edes ajatella menevänsä pyytämään Severukselta apua johonkin pieneen pulmaan, mihin oli törmännyt. Ei enään tämän jälkeen.

James oli kovinkin iloinen tietäessään saavansa pian perheenlisäyksen. Hän kuvitteli jo, kuinka näkisi pienen lapsensa tekevän ensimmäiset taikansa, lentävän ensimmäistä kertaa luudanvarrella ja saavan kutsun Tylypahkaan. Jopa ainaiset huolet Voldemortista kaikkosivat hetkeksi, kun James ajatteli lastaan, jota hänen vaimonsa kantoi. Feeniksin killassakin tiedettiin jo lapsesta, James oli innosta hehkuvana kertonut eilisillan kokouksessa kaikille jotka paikalla sattuivat olemaan. Hän hymyili hieman muistaessaan, kuinka Sirius ja Remus olivat häntä kiusoitelleet hyväntahtoisesti ja onnitelleet häntä. Siriusta James aikoikin pyytää lapsen kummisedäksi, jos Lilyllä vain ei olisi mitään asiaa vastaan... pientä Peteriä ei ollut edellisessä Killan kokouksessa näkynytkään, James pani nyt merkille, mutta eihän se aivan tavatonta ollut. Peter oli ollut monesta Killan kokouksesta pois, ja muutenkin vain paikalla ollessaan istunut nurkassa suostumatta puhumaan melkein kenellekään. Voldemort vaikuttaa meihin kaikkiin, James ajatteli jo vähän synkempänä. Hän kuitenkin päätti, ettei antaisi epätoivon ja murheellisuuden vallata mieltään ja antoi mielensä harhailla taas iloisempiin asioihin.

9 kk myöhemmin
Lily katseli pientä poikaansa, joka nukkui rauhallisesti kehdossaan. He olivat päässeet eräästä jästisairaalasta vain pari päivää aikaisemmin kotiin. Pojalla oli jo pieniä, pikimustia hiushaituvia päässään ja äitinsä pullonvihreät silmät. Lily koetti sysätä mielestään kuvan Severuksesta, joka oli häilynyt siellä jo monta kuukautta. Lapsi oli Jamesin poika, niin Lily oli päättänyt. James astuikin juuri sisään lastenhuoneeseen ja sulki vaimonsa rakastavaan halaukseen. -Puhuin juuri Dumbledoren kanssa. Hänen mielestään meidän olisi syytä piiloutua, James sanoi ja painoi kasvonsa Lilyn hiuksiin. Lily värähti hieman mutta nyökkäsi osoittaakseen olevansa samaa mieltä. Hän halusi suojata poikaansa kaikin mahdollisin tavoin lordi Voldemortilta. -Luuleeko... James, luuleeko Dumbledore että Voldemort on...hmm... kiinnostunut pojastamme? Lily kysyi vapisevalla äänellä. James vain painoi vaimonsa tiukemmin rintaansa vasten eikä vastannut.

-Loistavaa, tottakai minä suostun! Sirius huudahti naama virneessä. Lily, James ja Sirius istuivat Pottereiden keittiön pöydän ääressä, ja James oli juuri kertonut, että he halusivat Siriuksen poikansa kummisedäksi. Lily hymyili Siriukselle iloisesti. -Mitäköhän siitäkin tulee, te kaksi opettamassa pojalle kaiken sääntöjen rikkomisesta, mikäli yhtään teitä tunnen! hän kiusoitteli nauraen. Sirius koetti näyttää loukkaantuneelta ja pudisteli päätään. -Jos poika yhtään isäänsä tulee, niin se hoituu häneltä luonnostaan, Sirius sanoi vinkaten silmää Jamesille. Lily nauroi muiden mukana, mutta ei enään yhtä iloisesti kuin äskettäin. Siriuksen sanat kaikuivat hänen päässään ikävästi, vaikka hän oli koettanut tyhjentää mielensä kaikesta Severukseen liittyvästä. -Mikä pojan nimeksi tulee? Sirius kysyi yhä hymyillen. -Harry, Lily vastasi nopeasti, Harry James Potter.
« Viimeksi muokattu: 06.08.2011 13:39:31 kirjoittanut Alysha »
Ota keksi, Potter.

Janba

  • ***
  • Viestejä: 21
Hyvä tarina :) tuleeko vielä jatkoa?
Felix Felicis ja kaikki pyrkimyksesi onnistuvat.

Alysha

  • ***
  • Viestejä: 27
Janba: Kiitos kommentista! Jatkoa tulossa kyllä (:
Ota keksi, Potter.

Suklaamurukeksi95

  • Murustaja
  • ***
  • Viestejä: 103
  • "Ganska hurja juttu"
Virheetöntä ja sulavaa tekstiä, josta kiinnostuin heti luettuani tiivistelmän :D Vaikka hippusen harmitti, kun Lily oli niin kylmä Severukselle :'(
Mutta jatka ihmeessä, pidemmät luvutkin olisivat mukavampia!
"I don't understand that reference."

Alysha

  • ***
  • Viestejä: 27
Kiitos paljon kommentista Suklaamuru95, pitempää lukua olenkin kaavailmassa nyt tästä kolmosluvusta  :)
Ota keksi, Potter.

Alysha

  • ***
  • Viestejä: 27
Jatkoa!

Kolmas luku

Harryn syntymästä oli kulunut jo tovi ja Lily oli melkein unohtanut toisen, tummatukkaisen miehen jota oli joskus rakastanut. Jamesilla oli paljon töitä, ja niimpä Lily oli usein Harry-poikansa kanssa kaksin kotona. Niimpä tänäkin iltana Lily istui poikansa kehdon vieressä tämän vaaleansinisessä huoneessa, jonka ikkunasta näkyi hyvin hoidettu puutarha. Hän silitti Harryn korpinmustia, pehmeitä vauvanhiuksia. Tuntui mahdottomalta, että sellainen pieni poika voisi kukistaa lordi Voldemortin. Lily nojautui tuolissaan taaksepäin ja laittoi silmänsä kiinni. Dumbledore oli kyllä vakuutellut, että pian heidän ei tarvitsisi enää pelätä Harryn puolesta, mutta Lily ei pystynyt uskomaan sitä, vaikka olisi kuinka tahtonut. Mikä suoja olisi niin voimakas, että se pitäisi itsensä lordi Voldemortin, voimakkaimman pimeän velhon aikoihin, poissa? Lily havahtui ajatuksistaan kuullessaan napakan koputuksen Pottereiden talon etuovelta. Hän jähmettyi kauhusta ja vilkaisi poikaansa, mutta tajusi siinä samassa ettei se tietenkään ollut Voldemort, sillä kuka oli ikinä kuullut Voldemortin koputtavan oveen tullessaan... murhaamaan? Samassa Lily kuuli tutun äänen joka kantautui ulkoa. Hän nosti Harryn kehdosta ja riensi alakertaan.

"Lily minä tiedän että sinä olet siellä!" Severus Kalkaros huusi ja tähyili epätoivoissaan yläkerran ikkunoita kun ovi yhtäkkiä avautui.
"Severus..." Lily kuiskasi juuri ja juuri kuuluvasti. Severuksen katse osui Lilyn sylissä makaavaan pieneen myttyyn joka liikahteli levottomasti.
"Onko...onko hän..."
"Harry. Harry James Potter." Lily sanoi tavoitellen kylmää äänensävyä mutta saaden aikaiseksi vain pienen kuiskauksen.
"Oletko varma? Tarkoitan, että tuota..." Severus sopersi ja antoi katseensa singahdella Lilysta Harryyn.
"Severus, älä tee tätä näin vaikeaksi..." Lily vaikeroi, mutta jatkoi äkkiä nähtyään Severuksen surkean ilmeen.
"No, jos välttämättä haluat tietää, en ole...krhm...tarkastanut asiaa. Mutta Harry näyttää ihan isältään. Jamesilta siis." Lily sanoi nopeasti ja kuin varmistaakseen asian katsahti pientä poikaansa sylissään.
"Saanko? Tuota..." Severus kysyi ja ojensi käsiään Harrya kohti. Lily epäröi hieman mutta ojensi kuitenkin poikansa Severukselle. Severus seisoi liikkumatta, katse nauliutuneena pojan juuri avautuneisiin silmiin.
"Hänellä...hänellä on-"
"Minun silmäni. Tiedän."
Severus ojensi Harryn takaisin Lilylle ja kääntyi poispäin.
"Sinun pitäisi varmaankin mennä. James..." Lily aloitti, mutta ei pystynyt jatkamaan eteenpäin.
"Niin, totta. Alkaa tulla pimeä ja...tuota...miehesi tulee varmasti pian..." Severus sanoi ja vilkaisi vielä nopeasti Harrya. "Hyvästi sitten." Hän huokaisi ja lähti kävelemään poispäin Lilystä.
"Severus, minä..." Lily takelteli ja halusi hetken juosta Severuksen perään. "Tai siis. Hyvästi."

"Ja sekö varmasti sitten toimii?" James kysyi hieman epäilevästi. Hän oli Dumbledoren kansliassa Tylypahkassa ja saanut juuri kuulla Dumbledoren suunnitelman heidän suojastaan Voldemortia vastaan.
"Voi, toki! Salaisuudenhaltijan täytyy vain olla hyvin, hyvin luotettava. Jos sinulla ja Lilyllä ei ole ketään mielessä, tarjoudun itse täyttämään tuon paikan." Dumbledore sanoi ja katseli Jamesia tutkiskelevalla katseellaan.
"Itse asiassa...älä nyt loukkaannu, mutta minä ajattelin Siriusta. Olen täysin varma, että hän mielummin vaikka kuolisi kuin pettäisi meidät." James sanoi ja nyökytteli päätään sanojensa tueksi.
"Hmm... no jos olet varma. Salaisuudenhaltijan avulla Voldemort ei löydä teitä vaikka käyskentelisi takapihallanne. Minun mielestäni olisi kuitenkin parasta, jos taika tehdään mahdollisimman pian. Harryn takia." Dumbledore sanoi ja rypisti otsaansa. Ennustuksesta lähtien hän oli ollut huolissaan Pottereista ja halunnut tarjota heille kaiken mahdollisen suojan.
"Minä menen nyt, Lily on ollut yksin kotona koko päivän." James sanoi ja nousi tuolistaan. Dumbledorekin nousi ja nyökkäsi.
"Tapaamme toivottavasti pian, mutta näkemiin siihen asti." Dumbledore sanoi ja saattoi Jamesin kanslian ovelle.

***

"Tiedän, että tämä tuli yllätyksenä ja on paljon pyydetty, mutta sinä olet paras ystäväni. Ja minä luotan sinuun, tiedän että tekisit mitä vain ettei Voldemort pääsisi...tappamaan minua ja Lilyä ja Harrya."
Sirius kurtisti kulmiaan ja mietti ankarasti Jamesin sanoja. Kaikki tuo oli kyllä totta, ja Sirius olisi mielummin kuollut kuin kavaltanut Potterit Voldemortille, mutta...silti, ajatus Voldemortista kovistelemassa häntä, pakottamassa kertomaan Jamesin perheen olinpaikan... kyllähän sitä väkisinkin alkaa pelottamaan.
"Tämä todellakin tuli yllätyksenä", Sirius sanoi punniten sanojaan tarkasti. "Mutta... on totta, etten koskaan kavaltaisi teitä Voldemortille. En koskaan. Ja sinä tekisit varmasti saman minulle. Joten, kyllä. Suostun salaisuudenhaltijaksenne."
James hymyili helpottuneesti ja rentoutui. Hän katseli ympärilleen Siriuksen asunnossa, joka kylpi aamuauringon valossa.
"En olekaan nähnyt Remusta ja Peteriä sitten viimeisimmän Feeniksin Killan kokouksen. Oletko sinä kuullut heistä jotakin?" James kysyi Siriukselta, joka huokaisi ennen kuin vastasi.
"Remuksesta kyllä, hän on painunut maan alle vähäksi aikaa. Sain sellaisen käsityksen, että hän olisi törmännyt toiseen ihmissuteen joka ei ole...hmm... aivan yhtä inhimillinen kuin hän eikä ymmärrä hänen elämäntapaansa. Nimenkin taisi mainita...Harmaaselkä? Kuitenkin, Peter taas... hänestä ei ole kuulunut mitään."
"Noh, toivotaan että se tarkoittaa hyvää. Taisiis, kyllähän me tiedettäisiin, jos hänelle olisi sattunut jotakin..." James sanoi, tavoitellen huoletonta äänensävyä lähinnä itsensä vakuuttamiseksi. "Tulethan huomenna käymään? Dumbledore ajatteli, että suojaus olisi paras tehdä mahdollisimman pian." James jatkoi ja katsoi Siriusta pää hieman kallellaan, vilpitön ilme silmissä. Sirius nyökkäsi. "Totta kai minä tulen."
« Viimeksi muokattu: 10.08.2011 17:33:48 kirjoittanut Alysha »
Ota keksi, Potter.

Suklaamurukeksi95

  • Murustaja
  • ***
  • Viestejä: 103
  • "Ganska hurja juttu"
Lainaus
Harryn syntymästä oli kulunut jo tovi ja Lily oli melkein unohtanut toisen, tummatukkaisen miehen jota oli joskus rakastanut.
Ei Seveä saa unohtaa! ;D Ja juu jota -sanan eteen tulee pilkku.

Lainaus
Jamesilla oli paljon töitä, ja niimpä Lily oli usein Harry-poikansa kanssa kaksin kotona.

Niimpä kuuluisi kirjoittaa niinpä.

Lainaus
Hän jähmettyi kauhusta ja vilkaisi poikaansa, mutta tajusi siinä samassa ettei se tietenkään ollut Voldemort, sillä kuka oli ikinä kuullut Voldemortin koputtavan oveen tullessaan... murhaamaan?
→ sanan ettei eteen tulee myös pilkku. Tälle virkkeelle hihittelin, sillä Voldemort koputtelemassa jonkun oven takana on varmasti läppä näky  ;)
Muutamia pilkutus virheitä oli noiden lisäksi. Muista tarkistaa huolella ennen kuin julkaiset!  ;D
Lainaus
Taisiis, kyllähän me tiedettäisiin, jos hänelle olisi sattunut jotakin..." James sanoi, tavoitellen huoletonta äänensävyä lähinnä itsensä vakuuttamiseksi.
  Tai siis kirjoitetaan ihan näin erikseen.

Ja juoni etenee hienosti. Odotan kuitenkin, että tulisi jokin yllättävä käänne, sillä juoni tuntuu seuraavan uskollisesti kirjaa. Jäi mietityttää, että mitähän se Lily aikoi sanoa Severukselle ennen kuin muutti mielensä ??? Kai sekin selviää jatkossa.
"I don't understand that reference."

Alysha

  • ***
  • Viestejä: 27
Suklaamurukeksi95: Pilkkuvirheet on aina olleet mun heikko kohtani, koetin tarkastaa tekstin kunnolla mutta jotain  jäi :) Juu, tässä alussa juoni seuraa aika lailla kirjan juonta, käänteitä olen kuitenkin suunnitellut seuraaviin lukuihin! Ja mitä Lily aikoi sanoa Severukselle, selviää pian myös  ;) Mutta kiitos paljon kommentista!
Ota keksi, Potter.