Kirjoittaja Aihe: Sitä se ihastuminen teettää [S, vahva viittaus J/L] 2. luku!  (Luettu 3051 kertaa)

Evora

  • Kelmitär
  • ***
  • Viestejä: 131
  • Help!
Nimi: Sitä se ihastuminen teettää
Ikäraja: S
Genre: General/(Romance)
Paritus: Vahva viittaus James/Lily
Summary: James menee ensimmäisen kerran Tylypahkaan.
Beta: Ei tässä ficissä.

Laitan tämänkin tänne, vaikka se ei välttämättä tälle osastolle kuuluisikaan. Olen lisännyt sen toisen luvun, jota monet niin kovasti pyysivät fini vol2.:ssa.

1. luku


Istuin punaisessa höyryjunassa matkalla Tylypahkaan. Äitini ja isäni olivat kertoneet minulle tuosta noitien ja velhojen taikakoulusta, jonne olin menossa ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin odottanut tätä päivää koko lyhyen ikäni. Kuitenkin minulla oli yksi huoli, jos sitä nyt huoleksi voi sanoa, minulla ei ollut ainoatakaan ystävää. Asuimme perheeni kanssa syrjäseudulla Godricin notkossa, jossa ei ollut lähellä ketään muita velhoja. Kuitenkin, minun oli saatava ystäviä.

Yhtäkkiä vaunuosastoni ovi aukaistiin ja käänsin katseeni siihen. Ovensuussa seisoi minun ikäiseni poika, ainakin oletin, että hän olisi ensiluokkalainen. Pojan kasvoilla oli hyvin laiska ilme ja hän tutki minua jäänharmailla silmillään, joissa oli kylmä katse. Pojan mustat korvanlehdille ylettyvät hiukset oli leikattu tyylikkäästi. Loin kysyvän katseen häneen ja poika kysyi laiskasti: ’’Mahtuuko tänne istumaan?’’ Vastaustani odottamatta hän istui vastapäätä minua.

’’Kuka olet?’’ kysyin hieman varautuneena, sillä poika näytti ilkeältä. Hän katsoi minuun edelleen laiskasti ja mietti varmasti vaivautuisiko vastaamaan. Kuitenkin hän vastasi ja esittäytyi Sirius Mustaksi. Nyrpistin nenääni sukunimen kuultuani. Olin pienestä pitäen oppinut karttamaan tuota sukua ja halveksimaan sitä, miten alas he olivat vajonneet. Kaikki sukuun kuuluvat olivat visusti pimeyden voimien kannattajia.
’’Kuka itse olet?’’ Sirius kysyi. Aukaisin suuni vastaukseen, mutta minut keskeytettiin. Vaunuosaston ovi aukaistiin jälleen. Käänsin katseeni ovelle ja näin hiekkatukkaisen ja rähjäisiin kaapuihin pukeutuneen pojan, jonka vaaleansiniset silmät olivat väsyneet, mutta lämpimät. Poika mittaili minua ja Siriusta katseellaan. Sirius katseli halveksivasti pojan moneen kertaan paikattuja kaapuja ja minun teki mieli huutaa Siriukselle, ettei kaikilla ollut varaa ostaa aina uusia kaapuja. Pidin kuitenkin suuni kiinni, sillä en halunnut joutua tappeluun. Poika aukaisi suunsa ja kysyi vaivutuneesti: ’’Mahtuisiko tänne vielä yksi?’’
Sirius näytti siltä, kuin olisi valmis kieltämään, mutta ehätin edelle, ja toivotin pojan tervetulleeksi seuraamme.

’’Et ole vieläkään vastannut minulle’’, Sirius sanoi ja käänsi katseensa minuun.
’’Olen James Potter’’, vastasin tyynesti. Sirius sylkäisi lattialle.
’’Vai että oikein Potter. Äitini on kertonut, miten pohjasakkaa te oikein olette. Olette henkeen ja vereen Rohkelikkoja ja pimeyden voimia vastaan’’, poika sihahti. Nousin ylös paikaltani, mutta vasta tullut poika keskeytti minut ottamalla paitani selästä kiinni.
’’Ei hän ole sen arvoinen. ’’ Katsoin Siriusta saat-vielä-kuulla-tuosta ilmeelläni ja istuin takaisin paikoilleni.
’’No kukas sinä olet?’’ laiskasti puhuva Sirius kysyi ja käänsi katseensa toiseen poikaan. Poika näytti hyvin ujolta mutta vastasi silti.
’’Olen Remus Lupin.’’
’’Kiva tutustua Remus’’, vastasin iloisesti Remukselle ja virnistin perään. Remus hymyili pienesti takaisin ja yritti aloittaa keskustelun. Siriusta keskusteleminen ei näyttänyt liiemmin kiinnostavan, mutta minä ja Remus pääsimme heti vauhtiin. Aloimme jutella huispauksesta ja siitä jos mistä riitti puheenaihetta.  

’’Mitä joukkuetta kannatat?’’ Kysyin innoissani Remukselta.
’’Rapakon Palloseuraa. Entä sinä?’’
’’Sama täällä! Näitkö sinä heidän viime pelinsä?’’ Remus näytti hieman kiusaantuneelta.
’’Öh, emme saaneet lippuja.’’ Näin silti hänen naamastaan, että hän valehteli. Uskoisin syyn olleen se, ettei Remuksen perheellä ollut ollut varaa. Kaikkien tiedossa oli, että huispausotteluiden liput olivat todella kalliita. Mutta, eihän sillä ollut väliä, oliko rahaa vai ei. Rahalla ei loppujen lopuksi ollut elämässä suurintakaan väliä. Kunhan olisi katto pään päällä ja ruokaa ja vettä, millä elää.

’’No minä kävin siellä. Haluatko, että kerron yksityiskohtaisesti, mitä ottelussa tapahtui?’’ Remus nyökkäsi ja otti paremman asennon penkillä. Aloin kertoa suu vaahdossa, mitä ottelussa oli tapahtunut. Puolivälissä kertomustani Siriuskin kiinnostui ja otti osaa keskusteluun. Hän täydensi asioita, joita en muistanut, sillä hänkin oli ollut katsomassa peliä. Tietysti.

’’Minä ainakin haluan päästä tupani joukkueeseen’’, sanoin, kun otteluselostus oli käyty läpi. Sirius nyökkäili vieressäni. Käänsimme katseemme Siriuksen kanssa Remukseen.
’’Ööh.. minä en oikeastaan kauheasti välitä huispaamisesta. Mutta voisinhan minä pyrkiä selostajaksi.’’ Siriuksen ja minun ilmeet kirkastuivat salaman nopeasti, kun kuulimme Remuksen sanat.
’’Sitten voimme muodostaa kaverikolmion’’, sanoin innoissani. Sirius tipahti penkiltä kuultuaan sanani.
’’Täh? Sanoit ’kaverikolmion’.’’
’’Niin sanoin. Eikös me muka olla kavereita?’’
’’Ainakin minun puolesta’’, Remus vastasi ja katsoi Siriusta, ’’Sirius?’’ Sirius nyökkäsi hitaasti, mutta otti sitten virneen naamalleen. Huomasin juuri, ettei Siriuksen äänessä ollut enää sitä ylimielistä laiskuutta, mitä siinä oli alussa ollut. Äkkiä hänen virneensä kuitenkin kaikkosi.
’’Mikä tuli?’’ kysyin ja katsoin poikaa.
’’Ei mikään. Mietin vain, että mihin tupaan luulette pääsevänne?’’
’’Luulisin, että Korpinkynteen tai Puuskupuhiin. Kaikki muutkin suvussani ovat olleet jommassakummassa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta’’, Remus vastasi ja toisti kysymyksen minulle ja Siriukselle. Sirius vastasi ensin, ja sanoi joutuvansa Luihuiseen. Panin merkille sanan joutua. Hän ei siis halunnut Luihuiseen.
’’Etkö halua sinne?’’ kysyin ja Sirius nosti katseensa minuun.
’’No en enää, kun tutustuin teihin. Nyt minusta tuntuu, että en kuulu Luihuisiin.’’ Nousin ylös ja läimäisin Siriusta veljellisesti selkään.
’’Auts! Ei tarvitse ruveta pahoinpitelemään!’’ Katsoin ensin Siriusta ja sitten Remusta, kunnes purskahdimme iloiseen nauruun.

Puolessa välin matkaa ruokakärryjä työntävä noita tuli kysymään, ostaisimmeko mitään. Ostimme kasan karkkia ja aloimme syödä niitä. Siinä syödessämme ja rupatellessamme vaunuosastomme ohi kulki kaksi tyttöä. Olin syömässä suklaasammakkoa, kun nostin katseeni tyttöihin. Samalla hetkellä toinen tytöistä, jolla oli tulipunaiset hiukset ja ruohonvihreät silmät, katsoi minua. Katseemme kohtasivat ja vatsassani tuntui, kuin siellä olisi räjähtänyt pommi. Tyttö punastui hieman, hymyili ja jatkoi matkaansa toisen tytön kanssa. Tällä toisella tytöllä oli platinanvaaleat hiukset.
’’James? Onko kaikki varmasti kunnossa?’’ Siriuksen ääni kuului jossain kaukana. Tuijotin edelleen vaunuosaston ovea ja toivoin, että tytöt tulisivat takaisin. Suklaasammakon puolikas tipahti kädestäni.
’’Hei! Mitä teit Jamesille?’’ Sirius huusi ja koputti päätäni. Havahduin takaisin pilvilinnoistani maanpinnalle ja huomasin, että suuni oli loksahtanut auki ja suljin sen.

’’Aih! Mitä?’’ Sirius katsoi siihen suuntaan, johon olin äsken katsonut. Sitten hän käänsi katseensa takaisin minuun ja näytti pöllämystyneeltä.
’’Voiko ovi muka noin kiinnostava olla?’’
’’Miten niin?’’
Sirius pyöräytti silmänsä kohti taivaita.
’’No jotakin sinä tuijotit, sillä suupielestäsi tippui kuolaa ja suusi loksahti auki. Ihme kun leukaluusi eivät tippuneet paikoiltaan.’’
Katsoin poikaa ja sanoin hitaasti: ’’Näin äsken jotain harvinaisen ihanaa.’’
’’No mitä, tai kuka se oli?’’ Remus kysyi minulta.
’’Harvinaisen ihanan näköinen tyttö harvinaisen ihanilla silmillä.’’

Suureen saliin päästyämme, en voinut muuta sanoa kuin: ’’Vau!’’ Sali oli valtava ja sen sadat ja taas sadat oppilaat katsoivat meitä, kun kävelimme, ilmeisesti henkilökunnanpöytää, kohti. Pöydän keskellä istui ilmeisesti rehtori Dumbledore hopeine hiuksineen ja partoineen. Vanhempani olivat kertoneet minulle, että Dumbledore on maailman voimakkain velho.

Ovi avautui jossain henkilökunnanpöydän takana ja tiukan näköinen nutturapäinen noita astui sisään kantaen jakkaraa ja vanhaa ja paikattua hattua.
’’Häntä minä kyllä tulen ärsyttämään. Se on vissi ja varma’’, Sirius kuiskasi korvaani ja naurahdin pienesti. Aloin tähytä katseellani muita ensiluokkalaisia, kunnes näin jälleen hänet. Kaunein tyttö, jonka olin eläessäni nähnyt. Jäin ajatuksissani tuijottamaan tuota lumoavan kaunista neitoa, joka jutteli sen saman blondin kanssa, kuin aiemmin junassa. Sirius tökkäsi kylkeeni ja kuulin vain loppuosan puheesta, jota nutturapää oli jauhanut.
’’… jonka jälkeen laitatte hatun päähänne ja odotatte sen kertovan, mihin tupaan kuulutte.’’
’’Mitä? Häh? Mitä pitää tehdä?’’ kuiskasin Siriukselle ja tämä pyöräytti silmiään.
’’Et sitten kuunnellut, vai? No tuo kääkkä lukee tuosta pergamentista nimemme, ja sitten pitää mennä istumaan tuohon jakkaralle ja laittaa tuo hatunkuvatus päähän. Se kertoo, mihin tupaan pääset.’’ Nyökkäsin ja vaivuin jälleen ajatuksiini.

Seuraavan kerran, kun palasin maanpinnalle, sitä ihanaa ja kaunista tyttöä kutsuttiin.
’’Evans Lily.’’ Tytön nimi oli siis Lily Evans. Oi, miten ihana nimi! Toivottavasti pääsen samaan tupaan hänen kanssaan, huomasin ajattelevani. Laitoin käteni ristiin ja suljin silmäni. Rukoilin, että Lily ja minä olisimme samassa tuvassa. Aukaisin silmäni ja näin Lilyn jännittyneen ilmeen. Hattu näytti selvästi miettivän, mihin tupaan laittaisi hänet. Lopulta se kuitenkin karjaisi: ’’Rohkelikko!’’ Sydämeni hypähti kurkkuun asti. Ihanaa! Lily on Rohkelikossa! Nyt on todella suuri mahdollisuus päästä hänen kanssaan samaan tupaan.

Lajittelu eteni sujuvasti. Siriuksen lajittelun aikana keskityin toivomaan, että poika pääsisi Rohkelikkoon, mieluummin kuin Luihuiseen, sillä Remus oli jo päässyt Rohkelikkoon. Pidin molempia peukaloja pystyssä ja vilkaisin Remusta, joka istui jo Rohkelikon pöydässä. Hänkin oli nostanut peukalot pystyyn. Hattu mietti ainakin kymmenen minuuttia, ennen kuin se karjaisi kovemmin, kuin kertaakaan aikaisemmin sinä iltana: ’’ROHKELIKKO!!’’ Taputin rajusti käsiäni yhteen. Luihuiset näyttivät todella hämmästyneiltä ja muutama opettajakin näytti pöllämystyneeltä. Kun sali oli saanut sulateltua sen, että Sirius Musta olisi Rohkelikko, eikä Luihuinen, lajittelu jatkui normaalisti ja vaivuin jälleen tuijottamaan Lily Evansin hehkuvan punaisia hiuksia, jotka erottuivat mustista koulukaavuista aivan liian hyvin. Aivan kuin majakka olisi loistanut keskellä synkkää ja mustaa merta.

Yhtäkkiä minua tökkäistiin kylkeen, parkaisin ja salissa tuli aivan hiiren hiljaista.
’’Potter James.’’ Silloin tajusin, että oli minun vuoroni mennä lajiteltavaksi. Naama punehtuneena astelin jakkaralle ja laitoin hatun päähäni. Rutistin silmäni kiinni ja toivoin pääseväni Rohkelikkoon.
’’Ahaa. Taas yksi Potter. Se tietää lisää harmaita hiuksia opettajille, se on varmaa. Mutta kenenkä riesaksi sinut laittaisin? Koko sukusi on ollut Rohkilikossa, joten miksi en laittaisi sinuakin sinne? Rohkelikko!’’ Viimeisen sanan hattu huusi koko salille ja se repesi taputuksiin. Nutturapäinen noita, joka kuulutti oppilaiden nimet, hieroi ohimojaan. Virnistin ja suunnistin Siriuksen viereen istumaan. Paiskasimme kättä ja seurasimme lajittelun loppuun.

’’… Ja nyt muistutukset sikseen ja hyvää ruokahalua!’’ Dumbledore sanoi ja ruuat ilmestyivät pöydille. Aloin lappamaan ruokaa lautaselleni, kuin en sitä koskaan ennen olisi nähnytkään. Siriuskin lappoi ruokaa lautaselleen samalla vauhdilla, kuin minä.
’’Miten te noin paljon jaksatte syödä?’’ Remus ihmetteli vieressämme silmät lautasen kokoisina. Sirius vastasi suu täynnä perunaa:
’’Heillä hon hauhea hälkä. Hainahin hinulla hon.’’
’’Toistaisitko?’’
’’Että meillä on kauhea nälkä. Ainakin minulla on’’, Sirius selvensi nielaistuaan suunsa tyhjäksi.  Virnistin pojalle ja hän virnisti takasin. Keskityin jälleen ruokaani, mutta katseeni pomppi koko ajan lautasen ja Lilyn välillä. Tyttö istui muutaman penkin minusta ja Siriuksesta poispäin ystävänsä kanssa. Höristin korviani, jotta olisin kuullut, mitä he juttelivat.

’’Kuka se poika oikein siellä vaunuosastossa oli? Se, jolle hymyilit?’’ blondi kysyi uteliaana.
’’Ääh, en minä tiedä. Taisi olla joku Potter.’’ Vetäisin perunaa väärään kurkkuun ja aloin kakoa. Remus näytti hämmentyneeltä katsoessaan minua.
’’No, mikä tuli?’’ poika kysyi minulta ja otin kurpitsamehua.
’’E- ei mikään. Vedin –’’ yskin kovasti ja jatkoin vaivalloisesti, ’’-vedin perunaa väärään kurkkuun.’’ En kehdannut sanoa oikeata syytä, sillä juuri saamani ystävät olisivat varmasti nauraneet minulle. Todellisuudessa vetäisin potut väärään kurkkuun, koska olin kuullut punapäisen ilmestyksen puhuvan minusta.

Kun lähdimme suuresta salista kylläisinä kohti makuusalia, leijuin pilvissä. Oloni oli mitä mainioin. Lily oli puhunut minusta, kylläkin vain vastannut ystävänsä kysymykseen, mutta silti.
TUMPS
’’Mikä sinulla oikein on, James?’’ Sirius kysyi huvittuneena kun näki, että olin törmännyt portaiden kaiteeseen.
’’E- ei mikään. Olen vain väsynyt. Siinä kaikki’’, ja jatkoin matkaani nolostuneena siitä, etten ollut nähnyt eteeni, sillä Lilyn kasvot pyörivät silmissäni.

Rohkelikon valvojaoppilas selosti samalla paikkoja, kun kävelimme Rohkelikontornia kohti.
’’Ja tässä on tyttöjen vessa ja tässä vieressä poikien’’, valvojaoppilas selosti. Kuulin tuskin sanaakaan hänen puheestaan, mutta yritin olla törmäilemättä kehenkään.

Viimein Rohkelikkotornissa pääsimme omiin makuusaleihimme. Minä, Sirius, Remus ja joku neljäskin poika, jonka nimeä en muistanut, pääsimme samaan makuusaliin.
’’Aah, ihana päästä nukkumaan!’’ Sirius huudahti ja heittäytyi makaamaan sängylleen.
’’Niinpä, mutta huomenna pitää aloittamaa raataminen’’, vastasin ja heittäydyin myös sängylleni.
’’No nyt sinä pilasit minun onnenhetkeni ennen koulutyön alkua. Kiitos kovasti’’, Sirius sanoi.
’’Hah hah!’’ naurahdin ja heitin Siriusta tyynyllä päähän.
’’No nyt minä kyllä suutuin ihan tosissaan!’’ poika vastasi ja heitti minua tyynyllä. Remuskin yhtyi tyynysotaan, kun oli vaihtanut pyjamansa. Neljäs poika katsoi meitä kaipaavasti, mutta meni kuitenkin omaan sänkyynsä ja käpertyi peiton alle. Meinasin pyytä häntäkin mukaan, mutta ajattelin, että tämä halusi nukkua. Huomioni herpaannuttua sain Remuksen heittämän tyynyn suoraan vatsaani. Nauroimme ja metelöimme, kunnes väsyimme niin, ettei kukaan enää pysynyt pystyssä. Kaaduin sängylleni, enkä jaksanut edes vetää peittoa ylleni, kunnes olin jo unessa. Näin unta Lilystä ja tämän kauniista kasvoista.
« Viimeksi muokattu: 01.03.2009 18:07:00 kirjoittanut Evora »
''Ai sä alat naljailee, seinätalja?''
''Kameli!''
''Peura!''
''Hesalainen!''
Avatar by kanelitanko, suurkiitokset!
Last.Fm

Evora

  • Kelmitär
  • ***
  • Viestejä: 131
  • Help!
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : 03.07.2007 11:54:21 »
Toinen Luku

’’Herätys Jaaameees!’’ Sirius huusi korvaani heti aamutuimaan. Mutisin jotain epämääräistä ja vedin peiton korvilleni.
’’Hei ihan oikeasti! Minulla on nälkä!’’
’’Ja päätit herättää minut kertoaksesi sen’’, mutisin tyynyyni.
’’Anteeksi mitä?’’
’’Että herätit minut kertoaksesi sen!’’ huusin kohotettuani pääni ylös tyynystä.
’’Enpäs! Uskon, että sinullakin on nälkä.’’
’’Entä jos ei ole?’’
’’Älä yritä vedättää minua, en kuitenkaan usko sinua!’’
’’Ah, kuinka runollista. No hyvä on, minulla on kiljuva nälkä. Mennään syömään.’’ Nousin punkastani hieroen silmiäni. Katsoin ikkunasta ulos ja näin sameasti pilvettömän taivaan, koska silmälasini lojuivat yhä pöydällä pölyttymässä. Nostin kakkulat nenälleni ja maailma kirkastui saman tien utuisesta teräväksi, kuin joku olisi pyyhkäissyt huurteen pois peilin edestä nähdäkseen kuvajaisensa. Remus ja tuntematon poika olivat heränneet Siriuksen huutoon ja istuivat tokkurassa sängyillään.

’’Kuka täällä huusi?’’ Remus kysyi hiuksiaan haroen.
’’Sirius, joka taitaa olla tällä hetkellä vessassa’’, vastasin. Remus meni vessan ovelle ja yritti vetäistä sen auki. Se oli ilmeisesti lukossa, sillä hän ei saanut sitä auki.
’’Anna minä’’, sanoin, otin taikasauvani matka-arkusta ja menin vessan ovelle.
’’Alohomora!’’ Lukko kalahti hiljaa auki ja ovi raottui.
’’Miten sinä osaat jo taikoa!’’ tuntematon poika kysyi ihmeissään sängyltään.
’’Opettelin salaa kotona’’, virnistin. Remus tempaisi oven auki ja rämähti nauruun.
’’Mitä?’’ kysyin ja kurkistin oven taakse. Minäkin repesin nauramaan. Sirius istui vessanpöntöllä housut kintuissa lukien jästien Aku Ankkaa.
’’No niin, voisittekin sitten ystävällisesti kääntyä kannoillanne. En ole mikään yleinen nähtävyys, joten heissulivei!’’ hän ärisi meille ja hävisimme nauraen oviaukosta.

’’Hei, Sirius!’’ huusin pojalle, joka istui edelleen vessassa. ’’Menemme jo syömään. Tulet varmaan perässä?’’
’’Joo, joo! Jättäkää sitten minullekin ruokaa’’, Siriuksen vastaus kuului vessasta.
Minä ja Remus menimme oleskeluhuoneeseen. Tuntematon poika oli mennyt melkein heti herättyään suuren saliin, joten en ollut kerinnyt tutustua häneen.

’’Lily, oletko jo tulossa?’’ kirkas ääni kuului tyttöjen portaikosta. Hetken kuluttua ääntä seurasi vaaleahiuksinen tyttö. Melkein heti hänen perässään tuli tämän punapäinen ystävänsä. Lily. Tunsin heti miten vatsassani alkoi myllertää nähdessäni tytön nauravien silmien katsovan suoraan minuun.
’’Lily mennään jo!’’ Lily riisti katseensa irti minusta ja käänsi sen ilmeisesti uuteen ystäväänsä.
’’Joo.’’ Tytöt kävelivät minun ja Remuksen ohitse muotokuva-aukolle ja Lily hymyili vielä pienesti minulle. Tuntui kuin olisin ollut seitsemännessä taivaassa.

’’Halojaa? Onko ketään kotonaa?’’ Sirius kysyi heilutellen kättään naamani edessä.
’’Häh? Missä välissä sinä tänne ilmestyit?’’ kysyin pöllämystyneenä.
’’Siinä välissä kun sinä tuijottelit tuota tuolinjalkaa haltioituneen. Oletko varma, että et ole saanut jotain huonekaluihin ihastumistautia?’’
’’Keksitköhän sinä tuon äsken päästäsi?’’ Sirius ei enää vastannut minulle vaan meni kiireesti käytävään ja suorinta tietä kohti suurta salia ja aamupalaa.

’’Tervetuloa elämänne ensimmäiselle tunnille’’, professori Lipetit piipitti kirjapinonsa päältä meille.
’’Tänään harjoittelemme yksinkertaista loitsua. Loitsun nimi on alohomora. Tietääkö joku, mitä alohomora loitsu tekee?’’ Nostin käteni pystyyn ja Lipetit antoi minulle puheenvuoron.
’’Niin, herra Potter?’’
’’Alohomora loitsulla saa avattua taialla lukittuja lukkoja’’, selitin yksinkertaisesti ja opettaja taputti käsiään yhteen.
’’Hienoa, hienoa! Kaksitoista pistettä Rohkelikolle herra Potterin ansiosta!’’ Virnistin vieressäni istuvalle Siriukselle ja etsin katseellani Lilyä, joka istui luokan toisella puolella. Yritin kalastella hänen silmiensä katsetta, mutta hän ei huomannut minua, kun oli keskittynyt tekemään muistiinpanoja.
''Tulkaapas hakemaan tästä korista lukkoja ja yrittäkää taikoa sitä auki'', Lipetit sanoi ja leijutti suuren korin keskelle luokan lattiaa. Nousin paikaltani ja hivuttauduin lukkokorin luokse. Koko luokka päätti ilmeisesti tehdä samoin, sillä kaikki olivat pian rykelmänä korin ympärillä. Jostain kuului Siriuksen kiukkuinen ääni: ''Hei! Otit sen kädestäni!'' Käänsin katseeni Siriukseen, joka riuhtoi lukkoa mustatukkaisen ja koukkunenäisen pojan kädestä.
''Pojat, pojat!'' Lipetit piipitti pöytänsä takaa, ''lukkoja riittää kyllä kaikille!'' Professorin sanat eivät ilmeisesti tehonneet, sillä Sirius ja mustatukkainen poika jatkoivat kinastelua. Lipetit kohotti sauvansa ja Sirius ja poika lennähtivät toisistaan kauemmas ja lukko kalahti lattialle.
''Kaksi pistettä pois Rohkelikolta ja Luihuiselta'', opettaja vinkaisi. Hymähdin itsekseni ja kumarruin ottamaan lukkoa korista. Joku tarrasi juuri samaan lukkoon. Käsi kuului ilmeisesti tytölle, sillä kynnet oli maalatut vaaleansinisellä kynsilakalla. Kohotin katseeni lukosta tyttöön, joka omisti tuon käden. Olin saada sätkyn, kun tajusin tuijottavani suoraan Lilyn vihreisiin silmiin. Nenämme melkein koskettivat toisiaan ja tuijotin vain ohi kiitävän hetken kauniita silmiä, kunnes älysin antaa lukon hänelle.
''Kiitos'', Lily sanoi ja hymyili. Tuntui kuin sydämeni olisi lähtenyt lentoon.

''Kuules, James'', Sirius sanoi naurahdellen vierestäni, ''ei millään pahalla, mutta pyllistelet keskellä luokkaa.'' Hoksasin, että Sirius oli oikeassa. Suoristin itseni ja virnistin tirskuvalle luokalle.
''Mikä ihme sinua vaivaa?!'' Sirius kuiskasi minulle kun olimme palanneet takaisin paikoillemme.
''Ei mikään. Taidan vain olla tulossa kipeäksi. Siinä kaikki'', mutisin. Pääni sisällä löin nuijalla itseäni päähän. HERÄTYS, JAMES! Maa kutsuu!

Kello mateli eteenpäin yhtä hitaasti kuin etana. Olisin voinut vaikka vannoa, että joku oli loihtinut sen kulkemaan kaksi kertaa hitaammin, mitä tavallisesti. Lipetit saarnasi ja jaaritteli alohomora loitsusta ummet ja lammet, joten pystyin sulkemaan tämän höpötyksen korvistani ja keskittymään täysin seuraamaan Lilyä, joka istui suoraan edessäni luokan toisella seinustalla. Olin seurannut häntä tunnin alusta asti ja välillä katseemme kohtasivat ja Lily hymyili minulle. Tämän jälkeen leijailin seitsemännessä taivaassa ruusunpunaiset silmälasit silmillä.

''Herra Potter'', Lipetit sanoi ankaran kuuloisena. Ajatusteni ympärillä ollut saippuakupla puhkesi ja käännyin katsomaan opettajaa.
''Niin?''
''Kuunteletko sinä minua yhtään?'' Lipetit kysyi.
''Joo'', valehtelin.
''No kerropas minulle sitten mistä minä juuri kerroin.''
''Öh... jotain kaiketi manatuista lukoista, joihin ei saa tehdä alohomoraa'', ehdotin ja tunsin kuumotusta poskissani. Koko luokka oli kääntynyt seuraamaan minua.
''En. Kerroin, esimerkkiä velhosta, joka loitsi alohomoran manattuun lukkoon ja herätessään sairaalassa, hän huomasi nenänsä ja pottivarpaansa vaihtaneen paikkaa.''
''Aivan niin, sitä minä tarkoitinkin'', yritin selittää. Sirius nauroi kippurassa vieressäni ja Remus katsoi kulma koholla minua. Siirsin katseeni pikaisesti Lilyyn ja näin hänenkin hihittävän vähän. Lipetit tutki minua hetken katseellaan ja seurasi katsettani, joka osui viistosti Lilyyn.
''Vai niin'', opettaja sanoi myhäillen, ''yritäpäs keskittyä vähän paremmin ensi tunnilla.'' Kello pirahti soimaan ja katsoin hiukan hämmentyneenä professoria, joka katsoi minua ilonpilke silmissään. Keräsin tavarani ja lähdin Siriuksen ja Remuksen kanssa kohti seuraavaa tuntia.

''James'', Sirius sanoi kun kävelimme pitkin koulunkäytäviä, ''mikä sinulla oikein on? Eilen olit ihan normaali, mutta tänään olet kuin avaruusolioiden aivopesty agentti.''
Naurahdin Siriuksen sanoille, mutta hetken päästä palasin taas ajatuksiini.
''Ei minulla mikään. Väsyttää vain, siinä kaikki'', vastasin. Sirius tuhahti.
''Olet sanonut tuon väsyttää-vain-siinä-kaikki virren varmaan sata kertaa tänä päivänä.'' Sirius kääntyi katsomaan minua ja hän näytti hiukan huolestuneelta.
''Ei minua oikeasti mikään vaivaa'', vakuutin. Sirius aukaisi suunsa vastaväitteeseen, mutta seuraavan kulman takaa kuului puhetta.
''Ei, älkää!'' joku sanoi itku kurkussa, ''älkää! Lopettakaa! Ei saa!'' Katsahdin Siriusta ja siinä samassa tämä oli kaivanut taikasauvansa taskustaan ja lähtenyt minun ja Remuksen ohitse nurkan taakse katsomaan, mitä tapahtui. Minäkin kaivoin sauvani esiin ja menin Siriuksen perässä.

Kun astuin seuraavalle käytävälle, näin pienen pojan, joka kyhjötti maassa. Tämän edessä seisoi muutama pitkähkö ja ilkeän näköinen luihuinen, joista yksi roikotti ilmeisesti maassa kyhjöttävän pojan laukkua.
''Laske se laukku alas'', Sirius sanoi uhkaavasti osoittaen sauvallaan laukkua pitelevää luihuista.
''Entä jos en?'' luihuinen kysyi. Katsoin tarkemmin tätä ja huomasin hänen olevan se sama koukkunenäinen ja liuhu lettinen luihuinen, jonka kanssa Sirius oli ottanut yhteen loitsujen luokassa.
''Laske se laukku alas, tai kiroan sinut'', Sirius sanoi uhmakkaasti ja hänen sauvansa kärjestä purkautui muutama kipinä. Luihuiset seurasivat tilannetta varuillaan samalla kun minä ja Remus kohotimme sauvamme heitä kohti. Laukkua pitelevä poika päätti ilmeisesti päästä pälkähästä, sillä hän tiputti laukun ja lähti ystävineen poispäin Siriuksesta, Jamesista ja Remuksesta. Sirius seurasi heidän kulkuaan hetken aikaa, ennen kuin aukaisi suunsa ja sanoi: ''Kangistumistyystilys!'' Valosuihku lennähti sauvankärjestä ja osui liuhulettiä selkään. Tämän kädet ja jalat napsahtivat yhteen ja hän kaatui suoraan eteenpäin. Muut luihuiset livistivät paikalta ja jättivät ystävänsä nenä murtuneena makaamaan keskelle käytävää.

''Oletko kunnossa?'' kysyin maassa yhä kyhjöttävältä pojalta. Tämä nosti katseensa lattiasta ja näin hänen kasvonsa.
''Joo, kiitos'', hän sanoi aralla äänellä.
''Hei, etkös sinä ole meidän makuusalista?'' Remus sanoi äkättyään pojan pyöreähköt kasvot.
''Jo-joo'', poika vastasi ja nousi ylös.
''Mikä sinun nimesi on?'' kysyin.
''Peter Piskuilan'', Peter mutisi.
''Mikä tunti sinulla on seuraavaksi?'' Remus kysyi.
''Muodonmuutoksia'', Peter vastasi.
''Niin meilläkin, tule yhtä matkaa'', ehdotin ja Peter näytti kiitolliselta.
''Joo, kiitos vielä kerran!'' hän sanoi ja hymyili paljastaen tavanomaista pidemmät etuhampaat. Välituntikello soi ja lähdimme neljästään kohti muodonmuutoksen tunteja.

-----
Kommentteja? (on muuten ihan sika lyhyt vaikka kestikin yli puoli vuotta saada tämä aikaan :D)
« Viimeksi muokattu: 30.07.2007 11:45:06 kirjoittanut Evora »
''Ai sä alat naljailee, seinätalja?''
''Kameli!''
''Peura!''
''Hesalainen!''
Avatar by kanelitanko, suurkiitokset!
Last.Fm

_TaTTi_

  • ***
  • Viestejä: 76
  • Can I have a cookie?
Taidan sitten olla eka, joka tätä kommentoi.. Nii, eli aivan ihanan söpö idea tuo kelmit eka luokkalaiseina!<3 Hyvin olet nuo kaikki jutut kuvaillut, missä Harry tuijottelee Lilya jne. Ja kirjotusvirheitä ei osunu silmiin.
Nuo Siriuksen letkautukset oli jotain todella mahtavaa!


Lainaus
’’Mitä?’’ kysyin ja kurkistin oven taakse. Minäkin repesin nauramaan. Sirius istui vessanpöntöllä housut kintuissa lukien jästien Aku Ankkaa.

Voin vaa kuvitella.. : ))

Joo, aivan mahtavaa!! Jatkoja millon??

-tatti ei malta odottaa jatkoa-
Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
"Puh!" kuiskasi hän.
"No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä."

Lemon

  • ***
  • Viestejä: 17
    • http://ballerine.vuodatus.net
Tykkään aivan valtavasti. On todella hauskaa kuvitella kelmit ekaluokkalaisiksi. :D Odotan jatkoa innolla, koska haluan tietää mitä kelmit keksivät seuraavaksi.. Tai siis sinähän sen keksit, mutta silti. Keksipä äkkiä, en malta odottaa.  ;)

-Lemon
"Ehkä myrskyjä onkin siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu."

Tove Jansson - Muumipapan urotyöt

Ada

  • ***
  • Viestejä: 5
Oli muuten hauska lukea kun Kelmit ovat pikkusia kun yleensä Kelmi-ficit on niin, että ne on päässy koulusta tai on viimesellä luokalla  :D
Tulisko piakkoin jatkoa  ;)
| Do you believe in miracles? |

Delphine

  • Vieras
Luin tätä jo edellisessä finissä, ja tykkään edelleen erittäin paljon. Tässä on sellainen kiva Kelmimäinen tunnelma, ja mukavaa vaihtelua lukea välillä Kelmien ensimmäisestä vuodesta ettei aina siitä seitsemännestä. Jatkoa lukisin enemmän kuin mielelläni. :>

themarauders

  • ***
  • Viestejä: 136
Lukisin mielelläni jatkoa, jos vain kehittelisit 8)
Tää oli hyvä, hyvin kuvailtu henkilöitä yms, varsinkin Jamesin ihastusta Lilyä kohtaan :)
<3
Nice one James !
<padfoot>