Hetalia: Italia!, S, Hetalia, osat 6-7 24.4.-12

[Sieppeli]

Title: Italia!
Author: Sieppeli
Fandom: Axis Powers Hetalia
Hahmot: Italia, Romano, Saksa, ja myös muut.
Genre: Huumori
Paritukset: Mahdollinen GerIta
Summary: Pastaa~!, eli värikkäitä kulttuurien kanssakäymisiä Italian kanssa
Ikäraja: Sallittu
Varoitus: Hahmot eivät kuulu minulle, mutta tapahtumat perustuvat tositapahtumiin.

A/N Kulttuurien kohtaamiset eivät usein suju aivan yksinkertaisesti. Olemme täällä Finissä saaneet kuulla tarinoita jo parista maailmankolkasta, mutta sarjamme päähenkilön maa on jäänyt hieman ulkopuolelle! Eiköhän ole aika kuulla jotain rakkaasta Italiastammekin? Nippelitietona paljastan sen, että kaikista maailman maista allekirjoittanut on käynyt eniten juuri siellä, ja viettääpä ensi vuodenkin syöden pastaa vaihto-oppilasvuoden merkeissä. Ja tämän takia minäkin päädyn kirjoittamaan pieniä tarinoita matkan varrelta – en luultavasti vain raapaleita, vaan koko touhu todennäköisesti pitenee paljolti yli sadan sanan. Se tulee olemaan helppoa, minä tunnen ne sekopäät ^-'^

Ja tämä kaikki lähtee liikkeelle tutusta skenaariosta, lähtekäämme? Varaa paljon pastaa mukaan!


* _ * _ * _ *

1. German simulator osa 2

Olet saksalainen ja kaupan jonossa. Onnistuneesti olet jaksanut odottaa espanjalaisen myyjän keskustelun kreikkalaisen ostajan kanssa, sekä tämän hi-tau-den ostoksiensa laittamisessa rullalle. Jono on päässyt hieman etenemään ja suomalainenkin on lopettanut vitsailemisensa alkaessaan ärsyyntyä vähintään yhtä paljon kuin sinäkin. Seuraa kuitenkin seuraava pysähdys sillä seuraavaksi espanjalaisen kassalle pääsee italialainen.
”Hola!” Tervehtii espanjalainen italialaista reippaammin kuin laki sallii.
”Ciao~!” Italialainen tervehtii takaisin ja hänen takanaan seisova itävaltalainen voihkaisee nähdessään mitä edessä olevalla on ostoskorissaan. Italialainen pujottaa kätensä koriin ja ottaa esille ensimmäisen pussin, laittaa tämän rullalle ja tämä rullailee espanjalaisen käsiin. Hän ottaa hedelmäpussin tarkistettavakseen, ja monet muutkin itävaltalaisen takana voihkaisevat. Sinä et vielä tiedä mitä niin hirveää tuossa hedelmäpussissa oli.

”Kas!” Espanjalainen huomaa, ”Tästä puuttuu hintalappu.”
”Oho~!” Italialainen läimäisee kätensä suulleen.
”Ei hätää, minä käyn hakemassa. Hetkinen.” Espanjalainen ilmoittaa ja lähtee reippaasti hakemaan hintalappua. Hän palaa noin kahden minuutin päästä ja lyö ensimmäisen pussin hinnan koneeseen. Italialainen on sillä välin ehtinyt tyhjentää rullalle noin puolet korinsa tavaroista. Itävaltalainen on sillä välin löytänyt käsiinsä sveitsiläisen, jotka mäkättävät toisilleen jotain pahaa italialaisista ja näiden tavoista. Et vieläkään ymmärrä mistä on kyse, mutta haluaisit jo maksamaan ostoksesi.
”Kas. Tästäkin puuttuu hintalappu.” Espanjalainen huomaa ja lähtee jälleen hakemaan lappua. Hän palaa taas, lyö hinnan koneeseen ja ottaa seuraavan hedelmäpussin.
”No johan!” Hän ilmoittaa, ”Tässäkään ei ole lappua!” Ja niin hän taas lähtee. Italialainen katsahtaa takanaan pitenevää jonoa ja hymyilee aurinkoisesti. Alat ymmärtää mistä on kyse ja alat jälleen menettää hermosi.

”Johan on! Tässäkään ei ole lappua!” Espanjalainen ilmoittaa taas palattuaan ja katoaa taas. Sama toistuu noin kymmenen kertaa tämän jälkeenkin ja löydät itsesi tilanteesta, jossa haluat kuristaa tuon pienen italialaisen, joka niin reippaasti odottelee ja heiluttelee ajankulukseen käsiään. Edessäsi oleva suomalainen on kyllästynyt jo ja on käynyt istumaan lattialle, tutkien sinun korissasi olevaa makkarapakettia naurahdellen. Itävaltalainen ja sveitsiläinen ovat yhteistuumin luvanneet murhata italialaisen jos he vielä tämän näkisivät, ja ovat poistuneet kaupasta jätettyään ostamattomat ostoksensa lattialle. Ruotsalaisen ympärillä pyörii sellainen synkkä aura, joka pitäisi sinutkin kaukana, jollet seisoisi hänen takanaan. Britti on lähtenyt valittamaan tapahtumasta kaupan omistajalle, mutta toinen italialainen, sekä venäläinen seisovat kiltisti jonossa välittämättä. Tälläinen on kaiketi heille aivan jokapäiväistä…

”Mitenkäs se lappu tästäkin puuttuu?” Espanjalainen kysyy ihmeissään ja raapii päätään, kadoten taas kaupan puolelle. Lähimpänä kassaa olevat henkilöt huokaisevat jo helpotuksesta, sillä he eivät näe enempää hedelmäpusseja rullalla. Silloin italialainen kääntyy heidän puoleensa ja hymyilee. Hän pujottaa kätensä uudelleen koriin ja nostaa esille vielä pari pussia. Ilmeisesti hän on päättänyt tyhjentää kaupan hedelmistä. Silloin sinä saat tarpeeksesi ja päätät seurata sveitsiläisen, sekä itävaltalaisen esimerkkiä ja poistut kaupasta.

2. Ihan normaali ruokapöytäkeskustelu

”Fratello! Ruoka on valmista!” Kutsui Italia muita syömään. Kello olikin jo lähempänä kymmentä, eli päivän tärkeimmän ruuan, lounaan aika oli nyt! Joten, Romano kolisteli jostain suunnasta taloa ruokasalin puolelle, katsahti murhaavasti eräälle penkille istuvaa Saksaa, joka ei jaksanut enää huomioida tämän katsetta, ja sitten vanhempi italialainen asettui myöskin pöydän ääreen nuoremman kantaessa Espanjan kanssa ruokia pöytään.

”Mnn, Ita, ruoka näyttää niin hyvältä!” Espanja ilmoitti.
”Ve~, todellako? Grazie!” Italia kiitti onnellisena. Romano katsahti nyt Espanjaa tappavalla katseellaan.
”Mitä vikaa minun tekemissäni ruuissa on?” Hän kysyi happamasti.
”Ei mitää, ei mitään!” Espanja kiirehti sanomaan istuessaan tämän vierelle, ”Sinunkin ruuat ovat hyviä, mutta nyt Itan ruuat-”
”Väitätkö tuon tekevän parempaa ruokaa kuin minä!” Romano puuskahti.
”En, en, en!” Espanja hätiköi, ”Sinun pastasi on parasta maailmassa!”
”Hyvä.” Romano mutisi ja rentoutui hieman. Toisella puolella istuva Saksa yritti vain pysyä ulkona keskustelusta, mutta…

”Joten, Saksa!” Italia aloitti keskustelun, ”Miten sinun päiväsi meni?” Saksa puristi silmänsä kiinni ja yritti vastata.
”Pääasiassa keskustellessa Kreikan kanssa. Hän-”
”LAA LAA LAA LAA LAA LAA!” Romano huudahti tunkiessaan sormensa korviinsa.
”-Vaatii lisää lainaa ja Englanti on jo ilmoittanut irtisanovansa itsensä-”
”Laa, laa, laa, ei kiinnostaa!” Romano rallatteli.
”-Koko touhusta eikä aio maksaa enää-”
”Perunapää on tyhmä, en kuuntele, laalaa!”
”Fratello!” Kiljahti Italia, ”Etkö voisi olla hieman kunnioittavampi?” Saksa laski katseensa takaisin ruokaansa ja jatkoi syömistä normaalisti. Sen enempää hänen ei tarvitsisikaan puhua.

”Lahoa perunapäätä kohtaan?” Romano kivahti, ”Älä kuvittelekaan! Mitä hän edes tekee täällä, hän tietää etten siedä häntä samassa pöydässä!”
”Hän on täällä minun kutsustani!” Italia ilmoitti.
”Sinun kutsusta ja sinun kutsusta, olisit kysynyt ensin minulta haluanko ottaa häntä taloon vastaan!”
”Miksi minun pitäisi aina kysyä sinulta ensin ennen kuin teen valintoja!?”
”Koska minä olen sinun isoveljesi, ja siksi sinun täytyy kunnioittaa myös minun sanaani!”
”Sinä et edes ole ikinä kotona vaan huitelet aina Espanjan luona!”
”Mi-? Minäkö en ole ikinä kotona!” Romano huusi ja nousi rymisten tuoliltaan seisomaan, ”Sinä olet aina tuon luona ja jätät minulle aina kaikki työt!”
”Sinä et ikinä tee mitään!” Italiakin ponnahti seisomaan, ”Minä siivoan, minä kokkaan, minä tiskaan, minä istun tylsissä kokouksissa ja sinä kuljet ympäriinsä mutustellen milloin pizzaa ja milloin tomaattia! Ja kuka sen pizzankin sinulle on tehnyt?”
”No itse teen kun ei sinulla riitä aika pizzan tekemiseen, ja pääsi on muutenkin niin täynnä pastaa ettet osaa enää muuta tehdäkään! Kaikki muuttuu käsissäsi yhdeksi isoksi pastaksi, älykääpiö!”
”Idiota fratello! Ethän sinä edes tiedä miten pizzapohja tehdään!”
”Minäkö olen idiootti? Kai minä nyt pizzapohjan osaan tehdä! Kaksi desiä kädenlämpöistä vettä johon sekoitetaan hiivaa, sitten vähän suolaa ja sitten jauhoja! Ja sen jälkeen oliiviöljyä ja annetaan kohota! Siinä! Enkö muka osaa tehdä pizzapohjaa!”

”Pizza on niin hyvää oliiviöljyllä.” Italia sanoi haaveilevasti ja istui paikalleen. Myös Romano istaantui ja molemmat keskittyivät taas syömiseen.
”Joko lopetitte?” Saksa kysyi väsyneesti.
”Ai minkä?” Italia kysyi kummastuneena.
”Hyvä niin…” Saksa totesi ja jatkoi syömistään.

A/N
Isäni kertoi tuossa äsken tarinan siitä, miten italialainen rouva oli tehnyt juuri edellä kuvatulla tavalla, sillä hän halusi olla kaikkien katseiden alla. Ja tämä oli kuulemma aivan normaali skenaario italiassa… Juu, ihan miten vaan, tehkää miten lystäätte, kyllä minä siitä aina pienen tarinan aikaan saan <3

Ja normaaliin italialaiseen ruokakeskusteluun kuuluu vähintään yksi riita. Päivässä moisia riitoja saattaa tulla aika monta, eikä kukaan oikeastaan ikinä ole suuttunut kellekään. Se on enemmänkin tahtojen taistelua kuin riitelemistä. Sitä on oikeastaan mielenkiintoista seurata, jos se ei olisi niin… Pelottavaa! Huih…
Aijoo, ja pizzapohjasta vielä, italialaiset tekevät sen kuulemma noin päin. Eli ensin jauhot ja sitten rasva. Tiedä sitten miten se tekee siitä erikoista…

[Vyra]

Yes! Me saadaan siis sultakin sitten niitä tosielämän Hetalia-tarinoita. Mä rakastan niitä ^^ (mä en muuten oo koskaan käynyt Italiassa, mutta pitäis joskus)

Sitten tekstiin~ Tuon ensimmäisen otsikko sai jo nauramaan, sillä German simulator on yksi lempikohtiani koko Hetaliassa ^^ Kirjoitit myös kivasti samalla tyylillä, mutta kuitenkin niin että tarinassa oli oma vivahteensa (mein Gott, Italia... mihin ihmeeseen hän tarvitsee niin paljon hedelmiä?!) Aloin muuten tuossa lukiessa miettiä, että miten olisin itse reagoinut... sitten tajusin, että koska yleensä kaupassa (ja kaikkialla muuallakin...) kuuntelen musiikkia napeista ja muutenkin oon vähän puoliksi jossain muualla, niin luultavasti olin vaan aikani lauleskellut ja saannut jonkun idean ja sitten istunut sen toisen suomalaisen seuraan kirjoittamaan xDD enkä siis olisi tajunnut koko tapahtumaa...

Tämä toinen oli kuitenkin lempparini^^ ehdin jo oikeasti säikähtää, että nyt he aloittavat jonkin kunnon riidan, mutta sitten helpotuin selvästi kun niin ei käynytkään (tuo kuvaus italialaisesta ateriasta... en tahtoisi olla paikalla... se ainoa kerta kun illastin italialaisen kanssa oli Saksassa ja kai kolme saksalaista pitivät sen yhden rauhallisena ^^'')

Sä oot muuten kehittynyt. Ei sillä että sun kirjoitukset eivät olisi ennenkään hyviä olleet, mut tällä kertaa en pysähtynyt yhtäkään kertaa miettimään jotain lausetta tai rakennetta ^^ Ja mä jään nyt sitten odottamaan lisää havaintoja Italiasta, België kiittää ja kuittaa~

[MattYoru]

Ah~ Todella huvittava stoori tuossa. Oli kiva lukea jotain Hetalia aiheista jälleen, niitä kun en ole uusia löytänyt... Muttah, tuo kauppa kohtaus oli sangen revettävä ja oma melkeimpä samanlainen jono tilanne itsellänikin ollut(kunnes viereinen kassa avattiin<3), joten siihen oli tavallaan helppo samaistua.
Ja sitten tuo Italian ja Romanon riita... Oli hieman kummallista lukea Italian olevan suuttunut, mutta ainakin se oli uutta ja hieman hauskaakin. Toivon että jatkat pian :>

[Sieppeli]

Vyrappa: Voi, älä turhaan missaa italialaisia aterioita tuon tekstin takia! Eivät ne riitele, ne vain kisaavat - hulluja... Espanjassa ja Portugalissa harrastetaan kuulemma samaa, pientä härnäystä, josta kuulostaa tulevan riita, mutta eivät he riitele... Hulluja. Nyt tuli lyhyt kommentinkommentti, anteeksi </3 Mutta kiitos kuitenkin kommentistasi! (Itse olisin ollut samaa mieltä Itävallan ja Sveitsin kanssa kassajonossa. Olen pirun huono jonottaja!)
MattYoru: Olet joutunut samanlaiseen tilanteeseen!? Otan osaa ;_; Toivottavasti edes jollain lailla lievemmässä tapauksessa!
Jepppp, Italiaa oli myös kummallista kirjoittaa "suuttumaan". Kerran olen sellaista ennen tehnyt, ja se oli sentään syystä, mutta nyt oli kyllä... Voisin sanoa, että pyhäinhäväistys tuota hahmoa kohtaan. Muttakun ovat ne sekopäät tuollaisia siellä pohjoisesssakin!
Anteeksi, en jatkanut pian : D Tämä jatkunee nopeammin sitten talvella, mutta nämä ovat vielä hieman harjoittelua ^-'^ Kiitos hurjasti kommentistasi!
Allt: Vain kaksi pientä juttua tänään, anteeksi <3

3. Ei sittenkään

”Niin monia vaihtoehtoja.” Ihasteli Espanja kaupan leipävalikoimaa. Romano tuli tämän perässä kädet taskussa, mitään kommentoimatta.
”Mitä sitä ostaisi?” Espanja mietiskeli ääneen, ”Vai tekisikö sitä itse? Uunituore leipä on kyllä parempaa kuin kaupan.”
”Mitä turhaan, et sinä sitä kuitenkaan syö.” Romano töksäytti.
”Ai vaaleaa leipää?” Espanja innostui, ”Eipä tässä muitakaan vaihtoehtoja näytä olevan! Vaaleaa siis…”
”Hmmp.” Romano murahti.
”Tästä riittää sinulle aamupalaa!” Vanhempi valtio selitteli innoissaan. Etelä-Italia katsoi toista hetken aikaa kuin sekopäätä ja katosi sitten joidenkin hyllyjen väliin. Espanja ei oikeastaan ehtinyt huomata tämän katoamista, kun hän jo tuli takaisin jonkin pussin kanssa.

”Jos huomenna syödään aamulla leipää, niin mitäs ylihuomenna?” Espanja kysyi ja Romano katsoi tätä edelleen kuin sekopäätä, ”Ita haluaa varmaan pastaa. Ottaisitko sinäkin pastaa?”
Silloin Romano pudisti päätään ja työnsi juuri hakemansa pussin Espanjan käsiin.
”Aamupalaksi.” Hän sanoi vakavasti, kuin tämä olisi maailman tärkein asia. Espanja katsahti pussia jonka oli juuri saanut käsiinsä.
”… Romano. Nämä ovat keksejä.” Hän huomautti, ”Keksit eivät ole aamupalaa.”
”Ovatpas.” Romano vastasi järkähtämättä, ”Minä syön aamuisin keksejä.”
”Ei kekseillä voi selvitä koko aamua.” Espanja pisti vastaan.
”Sinun leivilläsi ei selvitä hetkeäkään.” Romano tiuskaisi, ”Minä syön aamuisin keksejä.”
Sen enempää sanomatta hän lähti liikkumaan leipähyllyiltä eteenpäin.

A/N
Tämä menee hieman väärin, sillä myös Espanja olisi todennäköisesti syönyt keksejä, mutta jaa… Mutta kai te nyt tiedätte sentään, että noissa maissa selvitään oikeasti tosi vähäisillä aamupaloilla? Pastaa aamupalaksi? Neverr~! Keksejä? Totally <3

4. Tervehdys

Vasen poski, yksi pieni muiskaus. Oikea poski, sitä nopeampi muiskautus.

Romano katseli hieman kauempaa, kuinka hänen nuorempi veljensä kävi kokoushuoneessa jokaisen lähellä olijan läpi, suuteli jokaista hieman molemmille poskille. Vanhempi veljeksistä pyöritteli silmiään ja suuntasi tiensä kokouspöydän ääreen.
”Fratello!” Italia huomautti juuri ennen kuin toinen ehti istua paikallensa, ”Ei käy! Sinunkin täytyy tervehtiä kaikkia!”

Romano kirosi kovaäänisesti ja paiskasi tuolin lattiaan, jolle oli juuri käymässä istumaan. Hän marssi veljensä luokse, joka oli juuri tervehtinyt Amerikkaa. Nyt suurvalta tarjosi kiltisti kättään kättelyä varten, mutta Romano vetikin hänet kovakouraisesti alemmas.

Muiskautus. Toinen. Kolmas. Neljäs.

Amerikka havahtui hieman pyörryksissä kauemmas, ollen vielä hieman shokissa. Romano siirtyi seuraavan tervehdittävän luokse ja muiskautti häntäkin poskille. Italian hymy hyytyi.
”Miksi hän tekee aina kaiken paremmin kuin minä.” Hän mutisi pettyneenä. Romano kävi kaikki samat kasvot läpi, jotka hänen veljensäkin oli juuri käynyt ja päästyään loppuun hän katsoi Italiaa vihaisesti. Sitten hän marssi takaisin kaadetun tuolinsa luokse.

A/N
Pohjois-Italiassa tervehditään nopeilla poskisuudelmilla, Etelässä sitten ihan kunnolla suudellaan poskia.

[Sieppeli]

Ainiin, minulla on tämäkin täällä : D Olen nauttinut Italian seurasta niin paljon, että olen unohtanut tehdä tälle mitään! Joten, mudkip, kiitos kommentistasi ja tämän... Jutun henkiinherättämisestä! Mukava että pidät kakkososasta, sillä siihen liitty eniten tunneskaalaa minun kohdallani (Et, et halua Italiaan... Nämä on hulluja...). Kiitos kovasti kommentistasi! (:

Tämän... Jutun herättääkseni lisään yhden tiedostoissa pyörineen tarinan tänne. Jos jatkossa kuolen, pyydän herättelemään minua vaikka yksärin kautta!
Eiköhän lueta! ->

5. Tutto bene?

Oli hetkiä, jolloin Preussi toivoi, että olisi osannut päästää irti elämästä silloin, kun siihen oli mahdollisuus. Ongelma oli kuitenkin siinä, että hänen veljensä ei yksinkertaisesti kykenisi pyörittämään heidän maataan yksin, ja siksi Preussi oli taistellut elämästään pitääkseen sen. Ja mitä varten!? Että hän joutuisi juoksemaan Ludwigin perässä jokaisessa kokouksessa, kuuntelemaan hänen ja kaikkien muiden turhanpäiväisiä selityksiä kriiseistä ja rahaongelmista sun muusta, mikä Preussia ei jaksanut edelleenkään kiinnostaa.

Suuren kokouspöydän äärellä Saksa kiisteli Ranskan kanssa jostain uuvuttavasta asiasta, eikä Preussin keskittyminen riittänyt kuuntelemiseen. Hänen puolestaan kyseinen kaksikko pitäisi viedä baarin kautta jalkapallokentälle, selvittämään välinsä haluamallaan tavalla, eikä sulkea tunkkaiseen kokoushuoneeseen. Saksalaisella todennäköisyydellä tämäkin kokous menisi harakoille ja kaikki palaisivat kotiin huomattavan närkästyneinä. Tuuuuuuurhaaaaaa ajantuhlausta!

Kun Englantikin päätti yhtyä nyt kolminkamppailuksi muuttuneeseen sanavääntöön, antoi Preussi itsensä haukotella epäkohteliaasti peittämättä suutaan. Huone oli todella tunkkainen ja häntä särki hieman päätäkin. Kun Saksa lopulta nousi ylös viereiseltä tuolilta ja kolmikko siirtyi vääntämään kättä kauemmas, Preussi pyörähti omalla tuolillaan ja heilautti jalkansa vapautuneelle tuolille. Hän naksautti niskansa etsiessään samalla käsilleen mukavan puuska-asennon ja sitten hän sulki silmänsä. Kokouksen melut vahvistuivat hänen korvissaan hetkeksi, mutta sitten se kaikki katosi hetkeksi unen saapuessa viemään hänet miellyttävämpään tilanteeseen.

”Tutto bene?” Kysyi huolestunut ääni, joka herätti saksalaismiehen puoliunestaan. Hän räväytti punaiset silmänsä auki ja näki edessään Italian, joka oli kipittänyt huoneen toisesta päästä kysymään hänen vointiaan.
”On…?” Preussi vastasi hieman ihmeissään huomatessaan italialaisen huolestuneen ilmeen.
”Varmasti?” Italia tarkisti huolestuneena, ”Ettei sinulla vain ole kuumetta?” Preussi tuijotti häntä vastaukseksi kysyvästi.

”Italia, minä nukun!” Hän parahti ja yritti huitoa toista pois jalallaan, ”Jätä minut rauhaan!”
”Nukut?” Italia kysyi ihmeissään, yrittämättäkään väistää häntä sohivaa kenkää, ”Nyt?”
”Nyt, juuri nyt.” Preussi huokaisi, ”Älä sano, ettetkö sinäkin halua jälleen hipsiä pois johonkin piiloon nukkumaan!”
”Mutta… Kesken kokouksen…” Italia vastusti ajatusta, ja hiljeni hetkeksi, näyttäen kohta vielä huolestuneemmalta, ”Oletko ihan varmasti kunnossa?”

”Olenolenolen!” Preussi sai viimein potkaistua Italiaa niin, että tämä joutui siirtymään kauemmas, ”Mene siitä, tai käsken Saksan noutamaan sinut pois!” Italia räpytteli pari kertaa silmiään ja kääntyi sitten pois tehden samalla tuntemattomia käsiliikkeitä kuin puhuen itsekseen. Preussi palasi hetkeksi takaisin unimaailmaan, kunnes Saksa tuli heivaamaan isoveljensä jalat omalta tuoliltaan pois.

A/N
Tutto bene = Kaikki hyvin

Tämä nyt perustuu siihen, että nukuin koulussa uskonnontunnilla ja italialaiset tulivat joukolla ihmettelemään, että voinko minä hyvin… Höpsöjä <3

[Joulutonttu]

Puduu~ (Mikä toi oli ?) luin tätä joskus aiemmin jo (1.-4.) mutten ole kommentoinut, ja sitten minä.. no.. jotenkin.. unohdin tämän?  Kun luin otsikon, rupesin jo muistelemaan tuota 2. ja olin sillee "JES onkse tää?" ja luin kaikki samantien uudestaan x) Sitten pakotin itseni kommentoimaan matikan läksyjen keskeltä~

Toi 2. on kyllä niin paras :----'D Rompsu on vähän kateellinen Feltcille (Nimeämistaitoni on 10 . .) ja Ludsku (. . 10+ ?) yrittää epätoivoisesti pysyä poissa keskustelusta.. Mutta meidän pikku huomaavainen Feltcimme pelastaa Ludskuliinin .. taino, Ludsku ei ole varmaan tyytyväinen järjestelyyn. Mutta noi muutkin on toooosi kivoja~ ^^' Kyllä Gilbulla on jotain hätänä, kerrokerrokerro Italia-täd- eiku siis Feltcille huoles'~ JA Rompsu, anna. minullekkin. keksi, tai .. *Sadistinen virne, joka vaihtuu kuitenkin pian Tino's innocentfaceen* ANNAANNAANNAANNA!! pliiiiiiis~

[Vyra]

Sipi-kultaseni, anteeksi etten kommannut tuohon yhteen väliin (vaikka mitäpä pyytämään, en saa anteeksi kuitenkaan~) mutta kai näitä tulee myöhemmin myös lisää? Minä rakastan sinun tapaa kirjoittaa Italia(t) ja Espanja myös... ja muut :')

Näistä kolmesta viimeisimmästä mie pidin eniten poskipusuista. Tuli mieleen niin elävästi se, kun juoksin itse niitä karkuun... Ja tuo Felin valitus siitä, miten Romano tekee aina kaiken paremmin oli aivan mainio! Tosin musta tuntuu, että Romano taisi tuona päivänä aiheuttaa lieviä sydänkohtauksia vähän kaikille.

Viimeisimmästä pidin myös. Se oli jotenkin niin... Yleensä kaikki ajattelevat, että ei kai Feli tuollaista edes huomioisi, joten on todella mukava kuulla, miten se oikeasti on. Mie sanoin jo aiemmin, että pidän kaikkein eniten juuri näistä tarinoista, joissa on jotain siitä maasta ja sen ihmisistä oikeasti opittua. Joten kirjoitathan näitä jossain välissä lisää~

Jotenkin mie muuten kuvittelin ton viimeisen pätkän Preussin puheenvuorot sinulle...

[Sieppeli]

VEH! Kommentteja! Kaksi! Sieppeli on onnellinen italialainen, ei kun siis suomalainen!

Joulutonttu: Sie sitten päätit aiheuttaa miulle kunnon traumat lempinimistä! Huh, mikä kommentti! Jaksaa naurattaa aina uudelleen ja uudelleen! Älä please /ikinä/ kiduta enää minua näin! Tee vaan niitä läksyjä! Se on ihan järkevää touhua! Mutta nuo lempinimet... Aaargh, poispoispois, en halua enää revetä nauruun!
Vyra: Kyllä näitä tulee lisää kun joskus jaksaisi kirjoittaa... Ei oikein jaksa, kun ei tämä ole ihan miun juttu!
HUH! Joku piti poskipusuista, miusta se oli ihan tyhmä! Ja juu, Italia oikeasti välittää kaikesta... Se on Romano se, joka nukkuu!

Anyhoo: Okei, olen saanut kirjoitettua jotain, joten laitetaan esille. Kokeilin näissä vähän eri tyylejä, koska se oli hauskaa!

6. Aamupastaa

Joskus aikoja, aikoja sitten oli aika, jolloin Saksa ja Italia olivat vasta tavanneet toisensa. Nyt ei puhuta ajasta, jolloin Saksa todennäköisesti oli Pyhäsaksalaisroomalainenkeisarikuntakukapiruantaalapselleennäinpitkännimen!?, vaan ajasta, jolloin Saksa löysi Italian tomaattilaatikosta. Kaksi erilaista kulttuuria kohtasi ja ongelmia tietenkin syntyi. He eivät aluksi ihan osanneet arvostaa toistensa käyttäytymistä tai tapoja, kuten he eräänä aamuna huomasivat.

Se oli ihan normaali aamu, kun nämä kaksi valtiota söivät metsän keskellä aamupalaa. Mysteeriksi jääköön se, että mitä ne kaksi metsässä tekivät, sillä tänään Saksa keskittyi siihen mitä Italia söi. Hänet oli opetettu syömään tukevasti, että hän jaksaisi seuraavaan ruokaan asti, mutta italialainen keitteli kaikessa rauhassa kahvia ja kaivoi jostain esille pari keksiä. Saksa oli myös huomannut, ettei Italia joinain aamuina syönyt edes keksejä.

Tästä syntyi kaksikon keskelle pienoinen sanaharkka. Saksa oli jyrkästi sitä mieltä, että aamuisin kuuluisi syödä tukeva, hyvä aamupala, kun taas Italia oli syönyt illasta jo niin paljon, ettei hän tarvinnut muuta kuin kahvikupposen pysyäkseen hereillä.

Eikä se jäänyt siihen. Siitä päivästä alkaen Saksa alkoi aina huomautella Italian aamusyömingeistä, kunnes tämä hermostui. Hermostuminen johti tunnin mykkäkouluun (tämän pidempään italialainen ei kyennyt olemaan hiljaa) ja koko loppupäivän tarkkaan mietintään, että mitä aamulla tapahtuisi.

Siispä seurasi aamu. Saksa oli olevinaan ajoissa jalkeilla, mutta hämmästyksekseen hän huomasi italialaisen olevan aikaisemmin hereillä. Hän saapui keittiöön, jossa tämä kyseinen italialainen teki jotain. Ja sitä seurasi seuraavat tapahtumat.

”Huomenta…” Saksa toivotti hieman varovaisena. Italia käännähti häntä kohti ja hymyili iloisena.
”Buon giorno!” Hän huudahti ja kääntyi sitten jatkamaan sitä, mitä oli tekemässäkään. Saksaa häiritsi tällainen touhu, italialaiset olivat vaarallisia keittiössä.

”Mitä teet?” Hän kysyi yhä varovaisena. Italia väläytti hänelle hymyn olkansa ylitse ja kääntyi sitten kohtaamaan saksalaisen käsissään valkoinen lautanen, jolle oli kasattu pastaa(~).
”Pastaa~!” Italia huudahti riemuissaan. Saksan ilme tiukkeni.
”Pasta ei ole aamupalaruokaa.” Hän huomautti kireänä. Italia oli olevinaan hämmentynyt.
”Mitä? Onko se liian tukeva aamupala? Ravitseeko se liikaa?”

Ja Saksa ymmärsi häviävänsä tämän kilpailun. Siitä päivästä alkaen hän antoi Italian syödä aamupalaksi mitä tahtoi.

Ja kuten osaatte arvata hyvät kuulijat, tarkoitan lukijat, tämä oli tarina siitä, miksi Italia syö pastaa aamuisin.



7. Hujoppi
Tämä on omistetty Vyralle

Kaksi italialaista oli kävelyllä.
”Mitä luulet, käyttävätköhän ne Pohjoismaissa pyöriä?” Nuorempi kysyi vanhemmalta.
”Mistä sitä tietää?” Vanhempi tiuskaisi.
”Kai ne käyttävät, kun hehän asuvat lähellä sitä Hollantia. Hän käyttää kokoajan pyörää!” Nuorempi hehkutti, ”Mutta oletko nähnyt ne pyörät! Ne ovat niiiiiiin suuria, ettei niillä normaali ihminen voi pyöräillä!”

Hollantilainen pyöräilee paikalle ja sattuu epäonnekseen kuulemaan italialaisten keskustelun.
”Olet oikeassa.” Vanhempi sanoo katsellessaan hollantilaisen perään, ”Ne ovat valtavia. Aivan kuten hollantilaisetkin.”
”Niin ovat.” Nuorempi italialainen huudahtaa ja kipittää hollantilaisen vierelle, ”Kuuluuko sinne ylös mitään?”

Hollantilainen katsoo italialaista kuin hullua.
”Hei, tuuleeko siellä ylhäällä?” Pieni italialainen huutelee, ”Sataako siellä useinkin lunta?”

”Idiootit italialaiset…” Hollantilainen tuhahtaa ja polkaisee taas vauhtiin, kaataen siinä mennessään englantilaisen herrasmiehen, joka huutelee tämän perään pari valittua kirosanaa ja heiluttelee raivostuneena sateenvarjoaan.

”Sataa siellä lunta.” Vanhempi italialainen kertoo, ”Ei ne hiukset muuten tuolla lailla pystyssä olisi. Jäässähän nuo selvästi ovat.”

A/N
Jälkimmäinen perustuu minun ja erään italialaisen väliseen keskusteluun. Siinä hän kertoi innoissaan, kuinka hollantilaiset on niiiiiin isoja, että ne tarttee isot pyörät pyöräilläkseen!

[Vyra]

Hej yeah~

Mie tykkään tyylikokeiluista~ Ja mie ovelasti skippasin eka koko alkulöpinät ja luin vain fikki-tekstin miettien samalla että miten se Sipi on nyt ihan tyylinsä sotkenut ja vääntänyt... Eli onnistuit kokeilussa täysin! Eniten pidin ekan tyylistä. Se oli jotenkin puhutteleva. Ikään kuin olisit istuttanut kaikki mahdolliset ympärillä palloilevat lukijat alas ja aloittanut puhumisen "Nytpä minä kerron teille pienen tarinan..." Toka taas oli kevyempi ja sopi aiheeseen loistavasti.

Jostain syystä minusta on myös hillittömän suloista, kun ja jos Saksa häviää jossain Italle... En edes tiedä miksi. Se vain on.

Tämä on omistetty Vyralle

Ohooo~ <3 Hollanti!
Ja Vyra nauroi niin kovaa, että löi päänsä pöytään. Se oli Sipin vika~
...Mun on pakko kirjoittaa jonnekin ja jotenkin johonkin kohta jossa Hollannin hiukset ovat jäässä... Pakko... Täytyy... Muahahaa~

Ole hyvä, sait kommentit, jota et varmasti osannut odottaa! (tai sitten osasit, ei susta koskaan voi olla varma)