Rikkinäistä | S, upeasta muijasta ja hölmöydestä

[Pansy Paradise]

Kirjoittaja: Pansy
Ikäraja: S
Genre: saana-angst, typeryys
Varoitukset: pöljä ja tökkivä teksti.
Yhteenveto: pansyn typeryydestä ja menettämisestä.


Kaikki tietävät termin "paras ystävä". Jokainen käsittää sen eri tavalla, mutta tietää termin silti.

Mulla oli paras ystävä, parhain kaikista parhaista ystävistäni joita mulla oli ollut. Tämä paras ystävä oli mahtava muija. Hienoin ja upein ihminen kenen kanssa mä olin ikinä jutellut. Mutta se asui jossain liian kaukana.

Se päihitti mun sateenvarjonpitäjän ja mun lapsuudenystävän, se päihitti kaikki vaikka mä en ikinä nähnyt sitä.

Mä kulutin mun saldon siihen viidessä päivässä, mutta sitten käytin muiden puhelimia yhteydenpitoon, ihan vain sen takia koska mä tarvitsin sitä.

Mä kerroin sille kaikki pienet ja suuret asiat,  merkityksettömät ja asiat jotka merkitsi jotain. Se tiesi musta kaiken. Ja mä luulen että mä tiesin siitä mutta mä taisin erehtyä.

Sitten eräänä päivänä mä kerroin sille liikaa. Mä kerroin sille ihmisistä jotka ei pitäneet siitä, ja mä kerroin mitä mieltä ne oli siitä. Mä kerroin sille ne "vitun ruma huora" -kommentit, se sai tietää kaiken.

Se lähti hetkeksi jonnekin, se oli viikon Kreikassa. Ja kun se palasi, mä olin sille vihainen koska mä en tiennyt, tai muistanut sen sanoneen mitään siitä että se lähtee. Paitsi kaks viikkoa aikaisemmin se sano et sen pitää pakata.

Se ilmeisesti ei jaksanut, sille oli sattunut jotain, se pelkäsi jotain, ja meni silloin rikki.

Se sanoi mulle että mä en tunne sitä, mä valehtelin sille mun kavereista, ja se  ilmaisi et mä olen itsekäs, mitä mä olenkin. Mutta mäkin taisin mennä rikki silloin. Mä sanoin että en kerro sille enää mitään, olen hiljaa vain, ja että tämä taisi olla tässä.

Se taisi oikeasti olla siinä. Siitä on tosin ihan liian vähän aikaa, mutta silti. Mä otin yhteyttä mutta ei se vastannut. Eikä se taida vastata.

Mä kyllä elän asian kanssa, olen elänyt tähänkin asti vaikka mä olen jättänyt liian tärkeitä ihmisiä taakseni. Mutta en ikinä anna anteeksi sitä että mä rikoin sen. En ikinä.

Se sanoi mulle olevansa hullu, mutta ei se ole,  se on vain vähän maailmasta irrallaan, rikkonainen.

Mutta eikö me kaikki olla?

[NeitiMusta]

Mä tykkäsin.

Mun mielestä tästä välitty sellanen toisaalta suloinen, mut toisaalta haikee tunnelma. Tarkotan sitä, että ystävät on tärkeitä, vai mitä? Ja paras/parhaat ystävät on viel tärkeempiä. Toisaalta tää on haikee just sen takia, että ystävät on niin tärkeitä, ja sitä koko ajan tietää, että ne mahdollisesti joku päivä menettää. Samoin mun mielestä sitä haikeutta ja tavallaan sellasta ironiaa tuo siihen vielä se, että toinen asuu jossain kaukana, ja vaikka puhuu paljon, niin siitä tulee sellanen illuusio, että toisen tuntee.

Täytyy myöntää, että hetkeks mun täyty jäädä miettimään tätä tekstiä sen jälkeen kun olin sen lukenu. Kommentin alottaminen oli jotenkin vaikeeta, koska musta tuntu etten oikein osannut olla mitään mieltä. Loppujen lopuks, hetken pohdittuani, totesin, että eihän tää oikeestaan ollutkaan niin sekava kun mä olin ensin kuvitellut. Ehkä jotkut kohdat oli vähän väljiä, mutta kun on lukenut loppuun, niin siitä saa kyllä sellasen kokonaiskuvan.

Mutta eikö me kaikki olla? 

Tykkäsin tästä lauseesta. Jotenkin, mä jäin pohtimaan tätä lausetta ja just sitä, että eiks kaikki oikeesti oo vähän irrallaan maailmasta ja omalla tavallaan hulluja. Sit mua rupes naurattaan se, että mä pohdin sitä. Kaikki me ollaan vähän hulluja.

NeitiMusta.

[flawless]

Avasin tämän otsikon herättäneen mielenkiinnon vuoksi, ja pitkän kommenttiblokin onnistuin jopa rikkomaan siinä samalla.

Tässä oli jotain mielenkiintoista, en tiedä mitä. Vaikka kyseessä oli selkeästi henkilökohtaisesti kirjoittajaa koskettavaa asiaa käsittelevä teksti, se ei häirinnyt. Yleensä siitä tulee tietynlainen sävy tekstiin, mutta tässä sävy oli yllättävän neutraali. Tässä oli joku pieni asia, joka askarruttaa sekä hyvällä että huonolla tavalla, ehkä hiukan häiritsee mutta toisaalta taas nostaa erilleen massasta. Tässä vain oli sitä jotain, joku pieni asia joka täydensi tästä hyvän juuri mun silmissäni.

Teksti tökki hiukan pariin otteeseen, muttei pahasti. Muija-sanan käytöstä en pitänyt, se särähti korvaani. Jotenkin on nurinkurista, että kukaan käyttäisi itselle tärkeästä parhaasta ystävästä noin halventavansävyistä sanaa. Muutenkin muija kuuluu mielestäni hieman liikaa siihen "teinisanastoon", jota vierastan ficeissä.

Pääosin teksti siis oli hyvää ja sujuvaa, aika lailla tässä vain kerrottiin suhteen eri vaiheita, mutta muutama esiin nouseva hyvä kohta tässä oli, ja ne tekivät tästä hyvän lukukokemuksen. Alussa on hyvä oivallus, se ettei "paras ystävä" tarkoita kaikille samaa, ja että ihmiset tulkitsevat sen eri lailla. Se toi tähän tiettyyn kuvattuun ystävyyteen vahvuutta, koska itse en voisi olla parhaita ystäviä sellaisen kanssa jota en ole tavannut. Tuo alku kuitenkin vahvisti tuota ystävyyttä eikä sen vuoksi tässä näkynyt sitä "eriarvoisuutta" irl-kavereihin, joita yleensä itse pidän parempina, vaan se havainnollisti hyvin sitä mitä teksti korosti juuri mulle sen jälkeen - ystävyyssuhteita on erilaisia, kuten myös ihmisiäkin.

Kirjoitustyylisi oli tässä mieleeni, osittainen puhekielisyys sopi tähän hyvin ja antoi uniikimman tyylin. Yleensä en pidä näin paljoa puhekielisistä teksteistä, mutta tässä tuo puhe- ja kirjakielen välimuoto oli juuri oikea kirjoitustyyli, ja sopi tähän erittäin hyvin. Tästä tekstistä jäi ristiriitaiset fiilikset, toisaalta tykkäsin aivan hirmuna ja toisaalta tässä oli jotain mikä häiritsi. Selkeänä ihmisenä en osaa tuota häiritsevyyden aiheuttajaa nostaa esille, en sitä tiedä itsekään. "Se jokin", joka teki tästä todella hyvän, myös häiritsi ihan hitusen verran. Hyvä teksti joka tapauksessa, onnistuit herättämään ajatuksia ja tuntemuksia. Tässä tekstissä tosiaan oli sitä jotain, mistä pidän.

Kaikki tietävät termin paras ystävä.

Tähän ehdottaisin parannukseksi tuon "paras ystävä" erottamista jotenkin hiukan lisää esille. Aluksi käsitin tämän lauseen väärin, ajattelin sen tarkoittavan jonkun olevan "kaikki tietävät" -termin paras ystävä En sitten tiedä, onko logiikkani omituinen tai olenko muuten vain nurinkurisesti ajatteleva, mutta olisi ihan hyvä erottaa tuo paras ystävä vaikkapa lainausmerkeillä muusta lauseesta. Sitten tällaista tilaisuutta väärinymmärrykseen ei tulisi. En usko kovin monen mun kiinnittäneen huomiota tähän, ja tuossa ei ole varsinaista virhettä, mutta koska itse olen ymmärrysongelman tuosta saanut kehitettyä, ehdottaisin selkeyttämistä. Vain yksi "oikea" virhe hyppäsi silmiini, eli yhteyden pitoon -> yhteydenpitoon.

Se sanoi mulle olevansa hullu, mutta ei se ole,  se on vain vähän maailmasta irrallaan, rikkonainen.

Mutta eikö me kaikki olla?

Tämä oli mielettömän kaunis kohta, jossa heräsi suuri samaistumisen tunne. Eiköhän me kaikki hitusen olla, omalla tavallamme.


Tykkäsin siis tästä, etenkin tuosta kohdasta jonka lainasin. Se kruunasi tekstin ja oli piste iin päälle, taitava lopetus. Kaikenkaikkiaan hyvä lukukokemus, tämä herätti ihan tekstinäkin ajatuksia, koska en onnistunut kaivamaan tästä esille sitä asiaa, joka samalla häiritsi ja teki tästä mahtavan. Sekaviin tunnelmiin lopetan siis kommenttini, toivottavasti saat tästä edes jotain irti. Kiitos kovasti hyvästä lukukokemusesta!