La Esperanca, Synnistä ja jumalasta | K-11 [Robert/Georges]

[Violetu]

Title: Synnistä ja jumalasta
Author: Violet Baudelaire
Fandom: La Esperanca
Rating: K-11
Genre: Draama, fluff
Pairing: Robert/Georges

Disclaimer: En omista hahmoja, enkä saa tästä mitään korvausta. Tarkoitukseni ei myöskään ole arvostella kristinuskoa tai loukata ketään.

A/N: Kirjoitettu hetken mielijohteesta, halusin tehdä "kriiseilevän" Georgesin. Ei pitäisi spoilata mitään yksittäistä osaa, tässä kuvittelen poikien olevan täysi-ikäisiä ja seurustelleen jonkin aikaa. Georgesilla on hiukan vaikeuksia sopeutua elämään suhteessa, jota "kirkko" ei varsinaisesti hyväksy. 500 sanaa, onko se sitten ficletti, vai mikä, mutta pitkä tämä ei varsinaisesti ole.


Synnistä ja jumalasta

”Georges, minne olet menossa?” Robert tarttui poikaystävänsä käsivarteen ja loi tähän huolestuneen katseen. Georgesin kasvoilla oli jälleen se tuttu, ahdistunut ilme, joka tuntui piirtyneen niille viime aikoina yhä useammin.
”Ripittäytymään”, Georges vastasi vaimealla äänellä vältellen katsekontaktia. Nuorukaisen sormet olivat puristuneet tutun rukousnauhan ympärille ja Robert vaistosi sen olevan kaikkea muuta kuin hyvä merkki.
 
”Miksi?” Vanhempi tivasi päästäen irti toisen kädestä ja vieden omansa puuskaan. Hän ei vielä tänäkään päivänä ymmärtänyt Georgesin tapaa – tarvetta – käydä jatkuvasti kirkossa rukoilemassa, ripittäytymässä… Robert ei ymmärtänyt, miten jokin sellainen sai Georgesin tuntemaan olonsa hyväksi.
Georges varoi visusti kohtaamasta toisen katsetta, mutta tiesi, ettei pääsisi lähtemään ennen kuin vastaisi.
”Koska olen tehnyt syntiä.”
Jo pelkästään sen sanominen sai karvaan sapen kohoamaan Georgesin kurkkuun ja hän räpytteli kiivaasti silmiään, ettei Robert huomaisi niiden kostuneen.

Hetken eteisessä vallitsi soiva hiljaisuus, ennen kuin Robert jysäytti nyrkkinsä seinään.
”Ei taas tätä, Georges! Miten monta kertaa tästä on puhuttu? Onko kyse tällä kertaa siitä tämänaamuisesta vai?” ruskeatukkainen kihisi pidätellystä kiukusta ja hänen teki mieli repiä rukousnauha Georgesin käsistä, paiskata se lattiaan niin, että helmet lentelisivät.
”Robert…”
”Onko meidän rakkautemme oikeasti sinusta syntiä?” Robertin kämmeniin sattui, kun kynnet pureutuivat niihin. Hän vihasi Georgesin jumalaa näiden keskustelujen jälkeen aina vain enemmän.
”Minun olisi pitänyt syntyä tytöksi”, Georges ei suostunut edes katsomaan poikaystäväänsä silmiin ja Robertille siinä oli vastausta kylliksi. Toisen asenne sai Robertin hyppimään seinille.
”Georges…”

Vaaleatukkainen värähti, kun Robert tarttui häntä lujasti hartioista ja painoi päättäväisesti vasten viereistä seinää.
”Minä rakastan sinua juuri tuollaisena, kuinka monta kertaa se pitää sanoa?” Robert painoi otsansa toisen otsaa vasten.
”En halua tyttöä, haluan sinut. Georgesin, joka on poika, jota ei tarvitse kohdella särkyvänä. Joka lyö takaisin, muutenkin mäiskäyttää, kun siltä tuntuu”, pieni virnistys kohosi Robertin suupieliin viimeisen lauseen kohdalla, eikä Georges voinut olla vastaamatta siihen.
”Minähän pyysin sitä anteeksi…” Georges hymyili pehmeästi ja painoi pienen suudelman Robertin silmäkulmaan, jota koristi pieni laastari.
Robert ei kuitenkaan ollut vielä käsitellyt aihetta valmiiksi.

”Siitä sinun jumalastasi… oletko ajatellut, että ehkä hän ei välitä? Jos jumala ei pelasta niitä, jotka ansaitsisivat sen, miksi hän rankaisisi niitä, jotka eivät sitä ansaitse? Kaikkien pitäisi olla jumalan silmissä samanarvoisia. Meidän rakkautemme ei ole sen likaisempaa kuin muidenkaan. Tasa-arvo, sanooko mitään? Minä paskat välitän siitä, mitä sinun jumalasi meistä muka ajattelee…”
Robert oli aikeissa vetää henkeä seuraavaa puheryöppyä varten, mutta Georges oli nopeampi ja painoi suunsa Robertin suuta vasten hiljentäen poikaystävänsä enemmän kuin tehokkaasti.
Suudelma oli hellä ja rakastava eikä siinä maistunut kyynelten suolaisuus, kuten niin usein tällaisten yhteenottojen jälkeen. Robert rutisti Georgesin rintaansa vasten, eikä toisella tuntunut olevan mitään sitä vastaan.
 
”Saanko minä rakastaa sinua?” Robert iski silmää ja Georges yritti tönäistä toista kauemmas siinä kuitenkaan onnistumatta.
”Saat”, kuiskaus oli niin hiljainen, että sitä hädin tuskin kuuli, mutta Robert maistoi sanan toisen huulilta.
”Siinä tapauksessa voisimmekin mennä tästä harjoittamaan sitä paljonpuhuttua syntiä…” Robert syvensi suudelmaa ja kaappasi poikaystävänsä syliin suunnaten kohti makuuhuonetta.
Georges vastasi suudelmaan hyväillen Robertin niskahiuksia sormillaan. Ensimmäistä kertaa näin intiimi läheisyys ei saanut epämääräistä syyllistä, likaista tunnetta nousemaan pintaan vaalean pojan mielessä.

Robert oli oikeassa, rakkaus ei ollut synti.


*****************************************
Palaute olisi viileää

[Himsu]

Mahtavaa, että joku on kirjoittanut ficin tästä mangasta. Rakastan tätä mangaa. ♥

Juu, minusta tämä oli sujuvasti kirjoitettu. Pidin tästä, ja vaikka tämä olisikin vain mielijohteesta kirjoitettu kriiseilevän Georgesin takia, tämä sai minut miettimään muutamia asioita siitä mangasta. Olisin voinut lukea tätä enemmänkin. Siinä mangan lopussa ne Georgesin epäilythän näyttäisi katoavan, mutta minusta on hyvä, että tässä on jätetty sellaista epäilystä, koska varmasti Georgesilla menisi aikaa hyväksyä suhteensa syvemmin.

Pidin Robertin "saarnasta" Georgesille, mutta loppu minua vähän harmitti. Ehkä se johtuu siitä, että olen lukenut liian monta ficciä, jotka loppuu tuollaiseen... makuuhuoneeseen siirtymiseen ja olen varmaan sitten kyllästynyt siihen. xD

[Sacrifice]

Hii, mitäpä tähän enää lisäämään, kun Himsu taisi kaiken jo sanoakin!

 

[Meldis]

Minä rakastan tätä mangaa ja oli tosi jännä löytää tästä ficci Finistä. ^^ Minusta manga käsittelee uskontoa ihan fiksusti, mutta tämä osuus siitä kyllä puuttui. Joten oli kivaa lukea, miten Georges suhtautuisi suhteeseen, joka on hänen uskonsa mukaan synti. Olkoon, että se on vähän kyseenalaista, kun kerran tiedetään, että Raamattua on muokattu lukuisia kertoja vuosisatojen mittaan, käännetty, eikä oikeastaan nykyään olla edes varmoja, mitä tuo kohta on tarkoittanut. Eikä uskonnollisuuskaan itsessään tarkoita, että pidät homoseksuaalisuutta syntinä.

Mutta selvästi Georges pitää ja hänen sisäinen ristiriitansa on hyvin aitoa. Kun kuulen, miten uskonto on saanut ihmisiä vihaamaan itseään ja kokemaan syyllisyyttä omista, puhtaista tunteistaan, minä suutun. Koska Robert on ihan oikeassa, miksi rakkaus voisi olla syntiä. Suurin niistä on rakkaus! Georges oli niin ahdistunut, että koki, että hänen pitäisi muuttaa itsensä täysin, jotta hänen jumalansa hyväksyisi heidän rakkautensa. Ihan kamalaa. Tykkäsin, miten aggressiivinen Robert oli asiasta. Hän nyt oli aika aggressiivinen mangassa vähän väliä, mutta tämä on varmasti asia, josta hänellä olisi voimakkaita tunteita, jotka hän haluaa välittää Georgesille. Robert vimma oli käsin kosketeltavaa, kun Georges sanoi, minkä takia hänen pitäisi mennä ripittäytymään. Robert olisi voinut olla suuttunut ihan vain Georgesille, kun tämä pitää heidän suhdettaan ja seksiään syntinä, mutta upeasti hän jaksaa ymmärtää, että Georges on kasvanut uskonsa kanssa ja siitä on vaikea pyristellä pois. Kirjoitit Robertin tunteet niin hyvin. Hän on ihminen, jonka on vaikea pidätellä itseään fyysisesti, kun suuttuu tai ilostuu ja samalla hän osaa löytää sanat, joilla lohduttaa Georgesia ja myös saada hänet ajattelemaan toisin. Niin nättiä. ^^

Pidit yllä hyvin heidän tuttua kemiaansa. Minä olen heikkona siihen kliseiseen asetelmaan, jossa toinen on arempi ja toinen päin vastoin ei arastele yhtään. Siinä on jotain tosi kutkuttavaa. ^^

”Minä rakastan sinua juuri tuollaisena, kuinka monta kertaa se pitää sanoa?” Robert painoi otsansa toisen otsaa vasten.

Robert on ihana. Tunnustaa rakkauttaan koko ajan ja vielä tällaisessa asetelmassa, jossa otsat on vastakkain. *chefs kiss* Lopun perusteella epäilin, että Robert on pitänyt ajatuksensa itsellään jo pitkään, ainakin sanomatta niitä ääneen, vaikka luulisi Georgesin huomanneen, miten Robertia harmittaa, kun hän ripittäytyy niin usein. Se kuulosti toisaalta ihanalta, että Robert ei ole halunnut aiheuttaa vielä enemmän kurjaa oloa Georgesille, kun tämä kokee syyllisyyttä sekä suhteesta että ripittäytymisestä ja sitten siihen päälle olisi vielä Robertin mielipaha (joskin edelleen, Georges varmaan on jo aistinut sen ennenkin). Mutta nyt hän sai tarpeekseen ja kun he vihdoin puhuivat ääneen asiasta, Georgen alkoi ymmärtää, että ei heidän rakkautensa voi olla väärin. Todella loistavaa tasapainoilua heidän suhteessaan. ^^
Kiitos tästä!