Kirjoittaja Aihe: APH, Veritahroja, K11, Oneshot, Venäjän huivin tarina  (Luettu 1385 kertaa)

Sieppeli

  • Val(v)hekakkua
  • ***
  • Viestejä: 185
  • "Pretend to be a piano"
Title: Veritahroja
Author: Sieppeli
Fandom: APH - Axis Powers Hetalia
Hahmot: Liettuja ja Venäjä, maininnat muista hahmoista
Genre: Oneshot, Draama
Paritukseton, ellet jollain tavalla ole tarpeeksi kieromielinen sellaisia ajatellaksesi.
Summary: Liettua pesee pyykkiä ja saa käsiinsä jotain, mitä ei uskonut ikinä pitävänsä käsissään.
Ikäraja: K11
Varoitus: Sisältää mainintoja taisteluista, jotka on jo käyty, eli varottava historian oppimista. Ja pienimpiä kiusataan armottomasti.
A/N Muistaakseni katselin videoita Youtubesta ja minut valtasi hinku kirjoittaa… Tämä. Päätin julkaista tasapainottaakseni vähän Finin pohjoismaisuutta ; )
Ikäraja saattaa olla hieman…. HIEMAN yläkanttiin. Veri pysyy suonissa, mutta se ei ole pysynyt suonissa
Keskittyy epämääräiselle ajalle, jolloin Baltian maat olivat vielä Venäjän (Neuvostoliiton? Dunno) vallan alla ja pesukoneet on keksitty C:

Go ->

* * *

Lisää pesuneste, laita luukku kiinni, avaa pesukoneen sähköt, valitse oikea ohjelma, avaa vesihana ja käynnistä ohjelma.
Pyykinpesu oli nykypäivänä niin helppoa, Liettua ajatteli mielessään ja hymyili miettiessään aikoja, jolloin hän oli joutunut pesemään kaiken omine käsineen. Neljän hengen vaatteita pestessä siihen saattoi kulua välillä puolikin päivää, mutta sittenpä sitä ei aina joutunut pariin päivään tekemään. Nykyään se onnistui niin helposti. Vielä helpompaa olisi kuitenkin jos ei tarvitsisi pestä kuin omat vaatteensa…

Liettua huokaisi ja suoristautui pesukoneen ääreltä. Nyt sekin olisi hoidettu ja sitten pitäisi siirtyä muihin tehtäviin. Hän oli kääntymässä, mutta huomasi vasta silloin hahmon seisovan aivan takanaan tuijottaen kiinnostuneena hänen olkansa ylitse. Liettua säikähti ja yli hypähtää suoraan pyykinpesukonetta päin, mutta sai juuri ajoissa pysäytettyä hyppäyksensä.
”Laitoit sen jo päälle?” Venäjä kysyi viattomasti. Liettua haukkasi happea ja toivoi sen rauhoittavan liian lujaa tykyttävän sydämensä.
”Jo… Jo. Kyllä.”
”Sääli.” Venäjä sanoi ja suoristautui, ”Tämä olisi pitänyt pestä.” Hän osoitti huiviaan. Liettua kohotti kulmakarvojaan. Hän ei tiennyt, että sen huivinkin pystyi pesemään, tai, että sitä oli joskus pesty. Sehän oli Venäjälle kuin ruumiinosa ja joskus Liettua olikin miettinyt oliko se itse asiassa kasvanut häneen kiinni, sillä suurvalta ei ikinä ollut ilman sitä.

”Noh…” Liettua mietiskeli ja pakotti kasvoilleen jonkinlaisen hymyn, ”Se taitaisi muutenkin olla parempi pestä käsin. Voin hoitaa asian.” Venäjä näytti iloiselta vastaukseen.
”Niin minä vähän toivoinkin.” Hän sanoi ja lähti kierittämään huivia irti kaulansa ympäriltä, ”Tiesin pystyväni luottamaan sinuun.”
Liettua kumarsi pienesti ottaessaan huivin vastaan varovasti, kuin pitäen käsissään aarretta. Kaikki se varmuuden varalta, sillä hän tiesi hyvin tarkkaan huivin arvon.
Hän kuitenkin jäi huomaamattaan tuijottamaan sitä. Liettua ei usein päässyt näkemään huivia läheltä, eikä ollut ikinä saanut pidellä käsissään. Nyt kun sen hetki oli sananmukaisesti käsillä, hän huomasi näkevänsä sen pienintä yksityiskohtaa myöten. Hän näki normaalisti valkoiselta näyttävän huivin olevan täynnä eripunaisia tahroja, osa suurempia, osa pienempiä. Venäjä huomasi hänen tarkastelunsa ja hymyili.
”Ne ovat sotamuistoja.” Hän sanoi reippaasti. Liettuan silmät laajenivat ja hän käänsi huivia käsissään, löytäen lisää jälkiä.

”Ovatko nämä… Verta?” Hän kysyi katsoen suurvaltaa silmiin. Ne silmät painuivat kiinni ja näyttivät iloisilta.
”Tietenkin.”
Venäjä tuli lähemmäs ja otti huivin toisen pään käsiinsä. Hän etsi hetken, ja näytti sitten Liettualle yhtä veritahraa.
”Tämä tuli kun hyökkäsimme Saksan kanssa Puolan kimppuun.” Kertomus vihlaisi Liettuaa sisimmältä ja hän muisti sen päivän. Venäjä ei kuitenkaan huomioinut hänen järkyttynyttä ilmettään vaan jatkoi huivinsa tutkimista.
”Se taisi muistaakseni olla rintahaava. Oikealta puolelta. Ah, ja tämä!” Hän osoitti paljon haaleampaa, mutta suurempaa jälkeä, ”Ranska ja Englanti taistelivat kerran. Minä menin väliin ja… Tämä taas tuli samasta taistelusta, mutta se on omaa vertani.” Hän osoitti äskeisen tahran vierellä olevaa, huomattavasti pienempää jälkeä ja jatkoi sitten eteenpäin.
”Tämä tuli Saksan hyökättyä kimppuuni. Se oli hänen omaa vertaan, ja voittohan oli tietenkin minun. Tällä puolella taas oli Kiinan poskesta valunutta, johonkinhan se piti pyyhkiä.”

Liettua huomasi irrottaneensa otteensa koko huivista ja astuneensa pari askelta taemmas. Hän osasi enää vain tuijottaa Venäjän hymyileviä kasvoja tämän muistellessa taisteluja joissa oli ollut mukana, eikä hän halunnut muuta kuin lähteä juoksemaan ja piiloutua. Hymy kuitenkin suli hetkeksi Venäjän jäädessä tuijottamaan suunnilleen keskellä huivia olevaa tahraa.
”1905… Vallankumous… Niin moni hyvä sielu tuli menetettyä.” Nyt Liettua todellakin oli jo täysin valmis juoksemaan. Hän muisti liiankin tarkasti sen päivän, sillä hänelläkin oli omat arpensa siitä tapahtumasta. Se tapahtuma toimi myös rajapyykkinä kahden Venäjän syntymälle: Sen normaalin Venäjän, ja sen hullun, psykopaattisen Venäjän.

Suurvalta kuitenkin siirtyi enempää sanomatta seuraavaan tahraan ja hymy palasi hänen kasvoilleen.
”Ah, suurhyökkäys Suomen kimppuun 1944. Heh, olisitpa nähnyt Suomen ilmeen silloin kun… Hihi! Ja tämä tuli samasta sodasta!” Hän etsi uuden kohdan, ja esitteli sitä ylpeänä Liettualle, ”Molemmat kuuluivat itse asiassa Suomelle! Ah, näistä saisi niin monta tarinaa…” Venäjä sanoi vielä hymyillen ja käänteli huivia vielä käsissään. Sitten hän kuitenkin vielä pysähtyi ja jäi naurahtaen katsomaan yhtä kohtaa. Liettua ei voinut olla huomaamatta sitä kuinka jälki näytti kaikkein tuoreimmalta. Jopa vasta äsken tulleelta.
”Aivan.” Venäjä naurahti, ”Latvia.”

Hän hymähti vielä ja taitteli sitten huivinsa kasaan.
”Ehkä on sittenkin parempi jos pesen tämän itse. Sinun pitäisi varmaan mennä pihalle ja etsiä pikkuinen käsiisi.” Hän sanoi ja käveli tyynesti Liettuan ohitse. Tämä kuvitteli, etteivät hänen silmänsä voisi enää laajeta enemmän kauhusta, mutta oli selvästi väärässä ja uudelleen pyytämättä hän ryntäsi ulos pesuhuoneesta.

Venäjä käänteli silitti huiviaan ja tutki sen pintaa. Sitten hän hymähti vielä kerran, antoi huivinsa levitä koko pituuteensa ja kieritti sen uudelleen kaulalleen.
”Mitä sitä hyviä muistoja pyyhkimään pois.”

* * *

A/N
Ehkä vielä joku päivä saisin kirjoitettua muutakin kuin Hetaliaa? Suunnitteilla olisi, mutta mitä nyt toistaiseksi tämä aihe. <3

//Classick lisäsi fandomin alkutietoihin
//Hups! Tack! - Sieppeli
« Viimeksi muokattu: 22.06.2015 00:37:34 kirjoittanut Beyond »
Great ninjas are not killed with kunais.

"If they are best friends - they are lovers.
If they hate each other - they are lover.
If they've never met - they are lovers."
- Fangirl motto

Vyra

  • Vieras
Vs: Veritahroja, K13, Oneshot
« Vastaus #1 : 30.05.2011 23:30:05 »
Oh my country... mitä mä just luin?! *miettii* unohdin muuten laittaa pesukoneen päälle...

Eikun oikeasti. Saat olla ylpeä itsestäsi (kai?) koska sait minut lukemaan tämän, vaikka yleensä vältän kaikkea Venäjästä kertovaa kuin ruttoa (en vain tavallaan niinku pidä hänen hahmostaan.. tai oikeammin siitä hahmosta, jonka fandomi on hänelle antanut....anyway ^^'') ja sitten minä vielä pidin siitä! Ainakin tämä oli mukavaa vahtelua tälle Pohjoismaa suosiolle ja omalle Benelux innostukselleni ^^''

Minun käy kuitenkin sääliksi baltteja...

Himsu

  • ***
  • Viestejä: 15
Vs: Veritahroja, K13, Oneshot
« Vastaus #2 : 02.06.2011 09:28:43 »
Hei! Luin tämän ficin jo eilen illalla, mutta olin niin väsynyt, etten olisi saanut mitään järkevää kommenttia aikaiseksi, joten kommentoin tätä nyt.

Minusta on mukavaa, että julkaisit tämän. Minä kun en aina jaksaisi lukea pohjoismaista, vaikka tietty pidän niistä, mutta suurin mielenkiintoni keskittyy vähän muihin maihin...

No oli miten oli, pidin tämän ficcisi ajatuksesta, siis että käydään läpi mistä ne kaikki veritahrat ovat tulleet. Ja mikä parasta vaikka niitä on niin paljon, niin Venäjä muistaa jokaisen niistä, kenen verta se on ja miten se on tullut. Tästä tuli mieleeni eräs sellainen ficci, jonka kerran luin ja jossa Italia kyseli Saksalta mistä se oli saanut kaikki arvet kehoonsa. :-)

Lainaus
Lisää pesuneste, laita luukku kiinni, avaa pesukoneen sähköt, valitse oikea ohjelma, avaa vesihana ja käynnistä ohjelma.
Pidin tästä alusta. En oikein osaa sanoa miksi, mutta ehkä siksi, että  se vaikuttaa niin huolettomalta, mutta lopulta ficistä tulee kaikkea muuta. xD Ja tosiaan pidin tästä ficistä siksikin, että olen draaman ystävä. Lisäksi Venäjä on mielenkiintoinen hahmo, vaikka joskus aikanaan vannoin etten pitäisi siitä, mutta sitten se oli liian mielenkiintoinen hahmo sivuun jätettäväksi.

Mitä tässä ficissä, tai kirjoittamisessa yleensä, voisit mielestäni parantaa, on jaksotus. Esim. repliikin jälkeen riviväli, niin lukeminen netissä olisi paljon helpompaa.

Mutta sitten oli vielä yksi asia, joka pisti minua vartavasteen silmään täällä: käytät hirveästi se-sanaa, siis paikoissa, joissa sitä ei (välttämättä) tarvittaisi. (Minulla oli tämä sama ongelma joskus, mutta sitten opin pois siitä.) Se johtuu kai liiasta englanninkielisten ficcien lukemisesta eli se-sana on vähän niin kuin the-sanan korvike, jollaista suomenkielessä taas ei käytetä.

Esim. tässä:
Lainaus
Ne silmät painuivat kiinni ja näyttivät iloisilta.
ne-sanaa ei tarvittaisi.

Ja tässä:
Lainaus
Sen normaalin Venäjän, ja sen hullun, psykopaattisen Venäjän.

Se-sana noissa paikoissa ei välttämättä sinusta vaikuta oudolta (en tiedä), tai siis ainakin omalta osaltani minä olin niin tottunut siihen, että minun oli aluksi vaikea käsittää, miksei sitä olisi voinut noin käyttää, kun joku aikanaan yritti sitä minulle tolkuttaa. Mutta jättämällä turhat se-sanat pois kielestä tulee parempaa ja sujuvampaa.

Toivottavasti et pahastunut näistä neuvoistani. ^^;

Sieppeli

  • Val(v)hekakkua
  • ***
  • Viestejä: 185
  • "Pretend to be a piano"
Vs: Veritahroja, K13, Oneshot
« Vastaus #3 : 02.06.2011 11:11:01 »
Dumdumdum~ Voisin kerrankin kiitellä ajallaan.
Vyra: Okei, *on ylpeä itsestään*. Tosi, tosi monet suomalaiset ei pidä Venäjästäkään. Mistä mahtaa johtua... Itsekkin olen tainnut sitä mainita pariin otteeseen miten vihaan koko hahmoa, mutta kyllä se vaan sympatiapisteet välillä tuppaa saamaan puolelleen.
Tuntuupas olo nyt julmalta kun sain sinut lukemaan - ja pitämään siitä. Hah : D Ja minunkin käy sääliksi balteja, onneksi eivät ole enää hänen valtansa alapuolella... Muttah, enyhoo, ennenkuin taas katoan aiheesta, kiitos kovasti kommentistasi <3

Himsu: Huh, miten sait noin paljon tekstiä tälläisestä tekstistä, huhu. Kunnioitusta~!
Lainaus
Tästä tuli mieleeni eräs sellainen ficci, jonka kerran luin ja jossa Italia kyseli Saksalta mistä se oli saanut kaikki arvet kehoonsa. :-)
Hoo? Olisi kiva lukea tämä, mahtaisitko löytää tätä vielä jostakin?
Jaksotus, tuo rakas viholliseni. Tiedän kyllä, kuinka helpottavaa se on lukea ficcejä, missä tyhjä rivi tulee aina ennen uutta puheosuutta, mutta minä vain en suostu kirjoittamaan sillä tavalla. Ehkä vielä kun tästä vielä kehityn ficcarina, mutta toistaiseksi sanon ei tyhjille riville. Minusta sellainen näyttää sivun tuhlaukselta/pituuden haalimiselta ja pitkissä keskusteluissa se ei vain toimi. In my opinion... Ei hätää, en suuttunut tuosta palautteesta, saan kuulla aina kaikista eniten juuri kappalejaosta ja yritän kokoajan miettiä sitä lisää. Siksi on hyvä kuulla mielipiteitä asiasta myös muilta <3
Tuosta se-sanan käytöstä... Itse en ole sitä edes ajatellut. Paitsi nyt kun ensin äidinkielen opettaja ja nyt sinä, molemmat huomautitte siitä samana päivänä. Noh, nyt pitää muistaa tuo, hyödyllinen huomio, varsinkin parin vuoden päästä ylppäreissä ^_^
Hyvä että pidit, hyvä että kommentoit ja rakentavasti vieläpä (<3) eli kiitos todella paljon!
Great ninjas are not killed with kunais.

"If they are best friends - they are lovers.
If they hate each other - they are lover.
If they've never met - they are lovers."
- Fangirl motto

Himsu

  • ***
  • Viestejä: 15
Vs: Veritahroja, K13, Oneshot
« Vastaus #4 : 02.06.2011 18:58:23 »
Etsin sen ficin, eikä sitä onneksi ollut vaikea löytää. ^^ Se on tässä: http://firealchemist18.livejournal.com/35409.html

Joo, ymmärrän tuon riviväli-vastaisuutesi. :-) Minulle itsellenikin siihen on ollut vaikea tottua, kun en ensinnäkään kirjoita ficcejäni suoraan nettiin julkaistavaksi, en koe tarvitsevani sellaista tyhjää riviväliä. Jos laitan ficin nettiin, joudun aina erikseen laittamaan ne rivivälit ja se on välillä rasittavaa.

Ja jaksotuksen kanssa olen itsekin taistellut ja edelleen taistelen, vaikka uskon, että se on jo paremmin hallussa kuin vaikkapa muutama vuosi sitten. Ainakaan äikän opettaja ei ole kovasti tehnyt mulle siitä huomautuksia. Joku äikän opettaja joskus sanoi, että jaksotuksen oppii vain tekemällä ja ajan kanssa ja uskoisin että se on varmaan oikeassa. xD

Mukavaa, että pidit kommentistani. ^^

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: APH, Veritahroja, K13, Oneshot, Venäjän huivin tarina
« Vastaus #5 : 27.08.2014 19:47:30 »

Iltaa!

Täytyy sanoa että olen vaikuttunut, osasit kirjoitta todella vaikuttavasti Venäjästä, sillä hän on minun mielestäni aika vaikea hahmo kirjoittaa, (minusta ainakin) juuri hänen luonteensa ja ajatusmaailmansa monimuotoisuuden takia. Mutta pidän hahmoa mielenkiintoisena ja josta on mukava lukea ficcejä. Pidin tästä sillä tässä oli hieno kuvaus ja jotenkin se että juoni oli kiertynyt huivin ympärille, tykkäsin siitä kovasti.

Todella aidon tuntuiset hahmot ja ficcissä esiinty hienosti monenlaista tunnelmaa, nin synkkää kuin rauhallistakin.


”Ovatko nämä… Verta?” Hän kysyi katsoen suurvaltaa silmiin. Ne silmät painuivat kiinni ja näyttivät iloisilta.
”Tietenkin.”
Venäjä tuli lähemmäs ja otti huivin toisen pään käsiinsä. Hän etsi hetken, ja näytti sitten Liettualle yhtä veritahraa.
Tämä oli mielenkiintoinen kohta, sillä Venäjän puheenvuorosta saa selvästi kuvan että hänestä veritahrat ovat ilmiselvät, myös se että hän alkoi muistellan niitä ja muisti ne kaikki. Herätti välttämättä monia ajatuksia, jotenkin  helposti pelottavimmilla ja hieman sekopäisimmillä hahmoilla veri/arvet ovat symboleina ei toki kaikilla mutta joillan.

Venäjä käänteli silitti huiviaan ja tutki sen pintaa. Sitten hän hymähti vielä kerran, antoi huivinsa levitä koko pituuteensa ja kieritti sen uudelleen kaulalleen.
”Mitä sitä hyviä muistoja pyyhkimään pois.”
Tämä lause oli kuin tehty venäjälle lisäksi ajattelin jotenkin että tuo huivi on hänen tapansa ylläpitää kontaktia muihin maihin, kun muut usein pelkäävät tai vieroksuvat häntä. Niin huivi on hänen tapansa pitää yhteyttä toisiin.
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!