Meni ja vihelsi mennessään K11

[Vanamo]

Title: Meni ja vihelsi mennessään
Author: Vanamo
Beta: Sinikeiju ja Guadaloupe
Genre: Angst/Drama
Rating: K-11 // Vanilje laski ikärajaa.
Disclaimer:  Munmun. (;
Warnings: Kiroilua, puhekieltä, päihteiden käyttöä ja pienen pieni viittaus seksiin painostamiseen.
Summary: Kondomi on kova sana.
A/N: En ole pahemmin originaalipuolelle mitään uskaltanut laittaa esille, muttamutta.. Enkä ole ennen oikein puhekieltäkään kirjoittanut, toivottavasti ei kuulosta teidän korvaan tönköltä. Ihanasta otsikosta kiitokset kuuluu Gualle. <3


Meni ja vihelsi mennessään

"Melina, sä olet rikkonut lakia." Mä änkytän sanat vaikeasti tuuliseen ilmaan samalla kun puhaltelen hiuksia pois suustani. Mun kädet on puristunu tiukkaan nyrkkiin, pakotan ne pysymään kylkieni vieressä.
"Vitut mä siitä, ei kukaan tommosesta mitään sano", Melina höräyttää ilmaan räkäsen naurahduksen. Sen silmät välkkyy vähän hermostuneesti, mutta se piilottaa kaiken epävarmuutensa koviin sanoihin ja kerskailuun. "Ei se oikeesti ole niin iso juttu, kasva jo aikuiseksi. Sitä paitsi se oli ihan kivaa, kyllä mä olisin ilman painostustaki luultavasti sänkyyn päätyny."
"Mutta te ette suunnitellu sitä etukäteen, eikä se kysyny sulta?" mä tivaan. Vastaus on turhautunut päänpudistus ja epämäärästä mutinaa. "Ei periaatteessa, mutta se on vaan hyvä, et jätkä osaa olla oma-alotteine."
"Sun kundillas toi ei varmana ollut eka kerta, vai?" Mun ääneen on eksyny vähän myrkyllinen, syyttävä sävy. Melina on hiljaa. "Sä et varmaan edes tiiä, kuinka monta naista se on jo pannu, entä jos sä oletkin vaan yksi muiden joukossa, etkä mitään erityistä. Oikeesti Mel, sä ansaitset jotain parempaa. Rupee jooko ottamaan vastuuta teoistas, mä en voi aina vahtia sua."
"Helvetti Emmi, mä ikinä mitään lapsenvahtia ole pyytänytkään. Ite sä olet ottanu asiaksesi huolehtia mun elämästäni, mutta mä voin vapauttaa sut siitä tehtävästä vaikka heti. Jos mä en ite kadu, niin mitä sä siitä välität?" Melinan ääni pysyy vain vaivoin sen verran hiljasena, ettei ympärillä poukkoilevat ihmiset kuule.
"Mä en vaan halua, et sä särjet sydämes", mä huokasen vastaukseksi, totta mä puhunkin. Mut Melina vaan näyttää keskisormeansa mun tunteiluilleni, niin kun yleensäkin.
"Oli kiva tuntee Em, vietä iha vitun kiva loppuelämä rakkaan neitsyytesi kanssa", Melina ripottelee kirveleviä sanoja sylkäisten ilmaan, nyt niin kovaa, et varmaan joka ikinen kuulee. Mä vastaan sen hyvästeihin kohottamalla oman keskarini kohti taivasta ja räkäsemällä päälle. Saatana se osaa olla tyhmä. Mä oon varma, että se soittaa mulle viimestään huomenna.

***

Kuluu viikko, sitte toinen perään. Mä en kuule Melinasta mitään. Kai mä oon vähän huolissani siitä, mutta käärmeissäni kans. Tyyppi huitelee miten sattuu, ja se on niin hankala persoona, ettei sitä mitään neuvookkaan kannata pahemmin. Olis vaan ystävänä ihan kiva ajatus pelastaa se edes osalta virheistä.

Kolmen viikon päästä mä oon vissiinkin jo tosi huolestunut, koska mä löydän itteni homeisen kerrostalon hämyiseltä käytävältä. Hetken aikaa mä mietin vielä rappujen varjossa, mutta ei mun lopulta auta kun marssia rään värisen puuoven eteen. Rämpytän ovikelloa aikani, mutta ku vastausta ei kuulu, mä siirryn perinteiseen tao nyrkeilläs - tyyliin. Pitkän minuutin jälkeen Melina vihdoin raottaa ovea sen verta, että sen pörrönen rastatukka pelmahtaa käytävän puolelle.

"Sä näytät hirveeltä", mä tokaisen ykskantaan. Ei mulle tuu mieleen oikeen muutakaan tervehdystä viimesen välikohtauksen jälkeen. Sitä paitsi mä puhun totta, Melina on ku haudasta noussu mustine pandasilmineen ja repaleisine farkkuineen. Se on venyttäny pitkähihasensa hihat peittämään ranteet, joten arvatenkin se on saannu jonkun asteista lohdutusta sen mamman antiikkisesta kirjeveitsestä tai keittiösaksista. Mun tekee taas mieli sättiä sitä ja sen kieroutuneina aivotuksia, mutta oon hiljaa, koska en mä halua tulla häädetyksi ennen ku olen edes ehtinyt pyörähtää eteisessä.

"Jos sä Emmi tulit tänne vaan dissaamaan mua ja mun valintojani, niin ole hyvä ja painu helvettiin", Melina informoi mua ilkeästi mulkoillen. Mä teen päälläni jonku pudistusliikettä muistuttavan, sillä Melina työntää ovea viis senttiä enemmän auki.
"Ihan sama", se vastaa mun ovea mittailevalle katseelle ja katoaa ahtaaseen asuntoonsa. Mä pujahdan perässä ja vedän oven säppiin.

Olohuoneessa mut ympäröi olutverho. Lattialla makoilee tyhjiä tölkkejä ja sohvalla retkottaa  pitsalaatikko, mistä alkoholin hajuun sekottuu pekonin rasva. Tyynesti mä potkin olutpulloja kauemmas ja huitasen pitsapakkauksen pois sohvalta.
"Sä et ole siivonnu", mä totean. Melina tuijottaa mua ku vähäjärkistä.
"Sherlock", se puuskahtaa halveksuvasti ja heittäytyy jonkinlaiselle kerälle mun vierelle räsäselle sohvalle. Hetken aikaa se onnistuu näyttämään niin pieneltä ja haavottuvalta, että mun tekee mieli halata sitä. Mutta kun se avaa suunsa, se muuttuu taas pirun ruumiillistumaksi.
"Voisitko sä vaan häipyä? Eiks me jo toivotettu toisillemme loistavaa loppuelämää ja tälleen, mä en oikeesti kaipaa sua enää mustaamaan mun elämääni. Joka on muuten ihan vitun täydellinen."

Mä tuijotan sitä murhaavasti, viha läikkyilee mun silmissäni. "Näinkö sä kiität mua kaikesta?" mä tuhahdan ja purasen huultani. Muutama veripisara turskahtaa mun suuhuni, sen rautainen maku sekottuu kirsikkahuulikiillon äklönmakeaan olemukseen. Melina kattoo mua suoraan silmiin, ei osota pienintäkään merkkiä mistään pahoillaan olevan kaltaisestakaan.
"Mistä mä sua muka kiittäisin?" Kysymys jää roikkumaan painavana ilmaan, mä yritän hajottaa sitä huutamalla solvauksia vasten Melinan paskasia kasvoja. Lopulta mä juoksen karkuun.

***

Viikot huljuu mun ohi mitäänsanomattomina. Mä en välitä. Paiskasin kännykkäniki parvekkeelta alas. Lähinnä sen takia, että mä en halua sortua soittamaan sille sänkyvehtaajalle. Mun respektit sitä kohtaan on laskenu nollaan, koko tyttö on muuttunu vaan parissa kuukaudessa ihan erilaiseksi ihmiseksi. Viistoista vee ja siveys taivaan tuulissa.

***

Mä norkoilen kaupan  nurkalla, tuen oikeeta olkapäätäni kusiseen penkinreunaan. En mä oikeen tiedä, mitä mä odotan, vai odotanko mitään ylipäänsäkään. Kunhan venailen, katon jos joku törkkäisi tölkillisen raikastavaa mun käteeni.

Toljottelen laiskasti marketista tasaista tahtia valuvia ihmisiä, suurimman osan annan vaan liukua mun katseeni ohi tekemättä mitään lisähuomioita. Kadulle pelmahtava rastatukka kuitenkin pakottaa mua terästämään katsettani ja kohottautumaan lysystä asennostani.

Melina. Sen rastat valuu likasina pitkin päätä ja naama punertaa hennosti. Se on pukenut päälleen löysän mummopaidan, silmänsä se on naulinnu tiukasti asvalttiin.

Mä en tiedä, mikä hiton voima saa mut askeltamaan Melinan luo. Vielä vähemmän mä käsitän sitä, että kiskasen sen raahaaman muovikassin omaan käteeni ja tahditan omat jalkani sen kävelyrytmiin. Askellan sen rinnalla, vaikken oo moneen kuukauteen tyttöä nähnykkään.

"Kondomi on kova sana", mä kuiskaan sille tosi hiljaa, mun ääneni on tasasen neutraali. Melina mulkaisee mua, sen tummissa silmissä välkkyy kyyneliä. Yhtäkkiä se tarttuu mun käteeni, puristaa mun sormia lysyyn ku hukkuva.

"Se on poika."

Ei helvetti.


A/N: Tarvitteeko ees pyytää, u know what i want. (;

[Kaatosade]

Olipas kiva lukea pitkästä aikaa suomeksi ja originaalia. Tämä oli hyvin realistiselta tuntuva ja elämänmakuinen tarina, joka on hyvin helppo nähdä mielessään. Nuorten arjesta ja siitä, miten sänkyyn pääseminen voi viedä voiton ystävistäkin, kun aletaan keräillä sulkia hattuun. Melina selvästi toisaalta kuvittelee olevansa jotakin, koska on tuon kokemuksen hankkinut, mutta toisaalta hän on ehkä myös häpeissään eikä siksi oikein kestä kertojan lausumia totuuksia. Ristiriitaista, mutta niin realistista.

Melina saa sitten maksaa hölmöilystään raskaamman kautta, kuten käy usein muttei aina. Minua jäi lopussa kiinnostamaan, saivatko tytöt palautettua ystävyytensä, toisaalta tarina loppui juuri passeliin kohtaan, mutta enemmänkin olisin aiheesta voinut lukea.

Inhorealistinen tyyli on aina kiva, ja tämäkin toimii kanssa. Välissä kyllä vähän mietin, että mainittiinko eritteitä jo liikaakin, räkää ja kusta oli ihan tarpeeksi, mutta se tuntui kuitenkin kuuluvan tyyliin. Minä-kertojalle voi sallia aika paljon kaikenlaista ja se näyttää kuuluvan sen persoonaan. Jännänä kontrastina muuten kertojasta syntyy melko tekopyhä vaikutelma, mutta se johtuu ehkä siitä, että hänet nähdään aina vain verrattuna Melinaan, jonka tekoja hän sitten kritisoi. Toisaalta kaupan kulmalla notkuilu kuitenkin viittaa siihen, ettei hän ihan täydellinen ole, mikä on hyvä, täydelliset hahmot ovat tylsiä.

Tykkäsin erityisesti siitä kohtauksesta, jossa kertoja menee käymään Melinan kotona ja miten kuvailit sitä tilaa, missä Melina siellä on. Siitä tuli oikein kunnon teiniangstitunnelma, joka sopi tarinaan hyvin. Mustat pandasilmät oli ihanasti sanottu.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin lukea tätä, kiitoksia. <3

[foxtrot]

Olen selvästi huono ihminen, koska saan kommentin tähän aikaiseksi vasta nyt. Sori kun oot joutunut odottamaan pari päivää, tiedä silti että tykkään tästä edelleen ja olen iloinen, että nappasin tämän kkampanjasta (koska muuten olisit tuskin saanut ollenkaan tätä kommenttia, koska olen laiska paska niin huono aloittamaan kommentointia, kyllä se sitten sujuu kun pääsee vauhtiin :-D).

Joka tapauksessa sanoinkin sulle, että tykkään näistä sun (inho)realistisista originaaleista (= niistä kahdesta, jotka olen lukenut, hah). Tässäkin tapahtumat rullasivat hyvin eteenpäin, ja tuo väliin tullut lyhyempi kappale tauotti muuten tapahtumarikasta ja dialogintäytteistä tekstiä sopivasti. Heti alussa hypättiin keskelle tapahtumia ja se imaisi mukaan tekstiin - minä ainakin jäin heti miettimään, mitä lakia Melina on rikkonut, ja sitten kun sekin selvisi, olin jo mukana tapahtumissa ja halusin luonnollisesti lukea tekstin loppuun asti.

Taukokappaleen lisäksi suosikkikappaleeni oli viimeinen, mielestäni hyvin kirjoitettu, lyhyet kappalejaot toimivat ja raskaus tuotiin esiin hyvin - ei mitään ooh aah kattokaa sen maha on kasvanu, vaan osviittaa antava mummopaita, sitten Emmin vähän "mitäs minä sanoin" -tyylinen toteamus ja lopuksi "se on poika". Loppukaneettikin antoi ajattelemisen aihetta: aluksi ajattelin, että Emmin "ei helvetti" liittyi koko tekstiin, Melinan raskauteen johtaneeseen ensimmäiseen seksikokemukseen ja Melinan sekä Emmin väliseen tilanteeseen (ehkä Emmi ajatteli, että tässä sitä taas mennään Melinaa tukemaan). Mutta sitten rupesin miettimään, josko se "ei helvetti" johtusikin vaikka siitä, että Melina ei ole tehnyt aborttia vaan haluaa pitää lapsen. Mielenkiintoinen oli myös Melinan äkillinen muutos, se miten hän viikkojen jälkeen näytti sen pehmeämmän, pelokkaamman puolen itsestään tarttumalla Emmin käteen. Hmm, hyvä tekstin merkki että rupesin ajattelemaan.

Hahmot olivat inhimillisiä ja molemmilla oli erilaisia puolia ja luonteenpiirteitä, hyviä ja huonoja, eli heistä löytyi realistisuutta ja tarttuamapintaa. Tyyli oli hyvä ja puhekieli sopi kokonaisuuteen. Tosin kuten Pics, minäkin mietin vähän, josko räkää ja kusta ja muita eritteitä korostettiin liikaa, mutta kaipa se tyliin kuuluu. Toki sen olisi voinut tuoda esille vähän hienovaraisemminkin, nyt tuntui siltä että silmille pomppasi vähän väliä joku inhorealistisuutta korostava juttu.

Mut Melina vaan näyttää keskisormeansa mun tunteiluilleni, niin kun yleensäkin.

"Oli kiva tuntee Em, vietä iha vitun kiva loppuelämä rakkaan neitsyytesi kanssa"

Se on venyttäny pitkähihasensa hihat peittämään ranteet, joten arvatenkin se on saannu jonkun asteista lohdutusta sen mamman antiikkisesta kirjeveitsestä tai keittiösaksista. Mun tekee taas mieli sättiä sitä ja sen kieroutuneina aivotuksia, mutta oon hiljaa, koska en mä halua tulla häädetyksi ennen ku olen edes ehtinyt pyörähtää eteisessä.

Paiskasin kännykkäniki parvekkeelta alas. Lähinnä sen takia, että mä en halua sortua soittamaan sille sänkyvehtaajalle.

Loppuun vielä muutama oivaltavasti kirjoitettu kohta, jotka toivat hyvin esiin hahmoja ja heidän välistään kemiaa.

Kaiken kaikkiaan siis pidin, kiitos & kirjoita näitä toki lisääkin ja julkaise se yksi!

[Ristiriita]

Tää on liian aito.

[Winifred]

Kommenttikampanjast moi. Anteeksi, että tää kommentti on mennyt yliajalle, toivottavasti ei kauheasti haittaa.

Tykkään realistisilta tuntuvista teksteistä, tosin tää meni ehkä hieman liian inhorealistiseksi omaan makuuni - kuten muutama edellinenkin kommentoija sanoi, kusta ja räkää oli kenties hieman liikaa. Inhorealismiin en tosin ole tutustunut niin tarkkaan, että osaisin kritisoida oliko niitä eritteitä tässä liikaa, mutta hieman se töksähti. Toisaalta ehkäpä ne toivat tähän sitä omaa sävyeen, joten mitäpä minä tässä yritän nalkuttaa.

Sekä Melina että Emmi olivat monipuolisia ja ristiriitaisia hahmoja, mistä tykkään. Realistisia, ei mitään täydellisiä. Tosin täytyy myöntää, että Emmi vaikutti todella tekopyhältä rivienvälistä ja se ärsytti todella paljon. Jotenkin Emmin "olen aina oikeassa, olisit kuunnellut" -asenne oli hyvin ärsyttävä, etenkin kun viimeisessä kappaleessa oli toi kohta jossa Emmi norkoili kaupan nurkalla toivoen jonkun antavan hänelle tölkillisen raikastavaa. Jotenkin tuli niin vahvasti sellainen olo, että vaikka Emmi ei sänkyyn mennytkään ensimmäisen vastaantulevan jätkän kanssa niin kuitenkin hänellä ei pitäisi olla mitään oikeutta saarnata Melinalle tämän valinnoista. Jotenkin.. Emmi vain vaikutti todella ylimieliseltä, aivan kuin hän olisi paljon parempi kuin Melina ainoastaan siksi, että hän oli tehnyt muutaman paremman valinnan kuin Melina. Hmm.. Voisin sanoa tykänneeni enemmän Melinasta - tai ainakin sympatiani olivat hänen puolellaan. Tässä kun ei selitetty menneisyydestä oikein mitään, keskityttiin tavallaan ainoastaan minä-kertojan nykyhetkeen. Hyvä veto sinänsä.

Nimi on muuten ihana, sopi tähän ja loi omanlaistansa tunnelmaa. Tykkäsin tästä kyllä kokonaisuudessa, varsin mielenkiintoinen ja realistinen. Olet hyvä kirjoittamaan, sillä huono kirjoittaja saa realistisen tekstin yleensä pitkäveteiseksi ja tylsäksi, mutta tämä vei mennessään ja oli mielenkiintoinen. Lopusta täytyy sanoa, että se oli todella hyvä. Lopetit juuri oikeaan kohtaan, pitkittäminen olisi vain pilannut tän tunnelmaa.

Kiitos lukukokemuksesta, julkase ihmeessä jatkossakin originaaleja (:

[Peccantis]

Yhdyn edellisiin ton aidonmakuisuuden kanssa, joskaan mua ei haitannut lainkaan eritteet. Niitä nyt ei suinkaan tuputettu naamaan, ja niillä oli perustellut paikkansa siellä.

Tykkäsin ratkaisusta aloittaa välirikosta ja jättää paljastukseen vain hieman sen jälkeen kun aiemmin todettu muutos on peruuntunut uudella oudolla muutoksella. Loppulause ja ehkä tekstin mottokin, "kondomi on kova sana" on jotenkin huolellisen korni, sellainen jonka voisi helposti kuvitella amiksen terkkarihuoneen valistusjulisteeseen, ja jota kukaan nuori ei sanoisi ilman paksua ironiaa kuin hyvin vakavissa tilanteissa -- kuten tässä.

Laitetaas tähän väliin pari juttua, joita ei ole vielä mainittu.

- mulle ei auennut täysin toi Emmin siveysjuttu. Erityisesti se, että se käyttää koko sanaa. Heti kun Emmi-kertoja sanoi "siveys" mun aivot sanoi "ding! sehän onkin körtti/lesu!" Mutta ei taida olla kun koko jutussa ei muuten mainita uskontoa tai käytöskoodeja mitenkään. Ylipäätään Melina oli paljon ehjempi kokonaisuus, Emmissä oli kaikkea outoa irtonaista kuten toi "tölkillinen raikastavaa" joka on aiemminkin mainittu. Ei oikein selviä onko Emmi kiltti hikketyttö vai Melinan bilekaveri.
- tolle painostusjutullekin voisi antaa vielä painoa, se kuulostaa nyt mun korviin siltä että Mel ei kauheasti vastustellut ja itse asiassa halusi asiaa, ja että tilanne niinsanotusti ajautui toiseen yhteisymmärryksen vallitessa
- pieni yksityiskohta, joka kuitenkin tätiä kiusaa, on tuo vuorosanojen sijoittelu tekstiin. Muistaakseni jokaisen vuorosanan pitäisi alkaa omalta riviltään johtolauseineen.
- hieman kiusasi rastatukan pelmahtaminen. Ekalla kerralla hymyilin, mutta kahdesti on liikaa näiun lyhyeen.
- lainrikkomisjuttu meni vähän ohi -- eli mikä laki mitä missä?
- ja yksi mikä myös vähän kiusasi oli puhekielisyyden epätasainen jakauma. Tiedän ettei ole mikään helppo juttu taiteilla asiallisen oikeinkirjoituksen ja puhekielen välillä. Suosittelen tekemään listan niistä tyylikeinoista, jotka "sallii" puhekielen välittämiselle (esim. "hän on hän, ei se; potentiaalit tyyliin tekis, ei tekisi; ei omistutpäätteitä tyyliin mun kirja, ei mun kirjani") ja käytä tekstin raa'asti läpi sen kanssa. Se on suunnilleen ainoa tapa pysyä tasaisena jos ei kirjoita aina samalla tyylillä.
- "Askellan sen rinnalla, vaikken oo moneen kuukauteen tyttöä nähnykkään." pieni kömmi tossa, "tyttö" ei ilmiselvästi viittaa "siihen" joten ekaksi ajattelin ettei kertoja ole kuukausiin nähnyt mitään tyttöjä.

Lopuksi omia lempparikohtia

...homeisen kerrostalon hämyiseltä käytävältä.

Kiva ABAB-pari

...sortua soittamaan sille sänkyvehtaajalle

Nelois-s ja hauska sana lopussa Antaa oman persoonallisen säväyksen ja tulee heti turheutuneempi kuva kertojasta kun se ei tossa kohtaa valitse vakiintunutta sanaa vaan sanoo mitä ekana mieleen tulee.

Viikot huljuu mun ohi...

Muuten vaan upea kielikuva, harvinaisempi sana joka on erittäin kuvaava tässä ja korkean tunnelmallinen.