En tiiä lukeeko kukaa tätä enää vai onko kaikki lomalla, mutta pistän silti lisää tulemahan
Kommentoikaa ihmeessä tätä ja edellistä pätkää.
***
15 min myöhemmin...15 minuutin päästä olin pukenut hupparin päälle ja tarkistanut kahteen otteeseen, oliko Kiia hereillä. Kun lopulta oli mennyt tarpeeksi aikaa, avasin huoneen oven niin hiljaa kuin mahdollista ja hiivin käytävää pitkin takaovelle. Kirosin perähuonettamme pään sisällä ja tarkistin välillä, oliko kukaan huomannut poistumistani.Takapiha ei ollut kummoinen, mutta sai kelvata. Istuin rapulle Kristianin viereen ja solmin auenneen kengännauhan.
”Kiitos, että annat mun haukata happee. Kukaa tuski innostuis jos sais tietää.”
”Noh, toivotaa, että kukaa ei ehi herätä.”
”Kiia ainakii näytti nukkuvan ja kukaa ei kurkkinu mun perää.”
”Hyvä.”Juttelimme hiljaa, mutta jutustelu oli melko yksipuolista. Kristian vastasi vain parilla sanalla tai mumisi jotain, mistä en saanut selvää. Koitin udella syytä, mutta sain vastauksesi vain hiljaisuutta.
”Krisu, onks kaikki okei?”
”On. Ai ei. Emmä tiiä.”
”Mikä ny?”
”Mietin vaa, miks päätin tulla just tähä aikaa isoseks.”
”Kui?” Kysyin yrittäen peittää loukkaantumiseni.
”Sä et tiiä kaikkee, eikä sun tarvihekkaa. Mun ois vaa pitäny valita joku muu ajankohta tai eri leiri.”
Loukkaannuin entisestään ja aloin tuijottaa tyhjyyteen. Miksi Kristian katuu tänne tuloa? Minunko takia hänen olisi pitänyt valita toisin. Yksinäinen kyynel valui poskelleni, mutta rykisin ja vaihdoin aihetta. ”Mikä se Laurin juttu oli?”
”Haluutko pitkän vai lyhyen version?”
”Iha sama, kumpikii käy.”
”Eli siis me tutustuttii omalla riparillamme viime vuonna. Me oltii kolmosleirillä, joka siis alkaa heti tän teiä riparin jälkee. Meiät oli pistetty kämppiksiks ja sitä kautta meistä tuli hyviä kavereita. Puolessa välissä leiriä, mä aloin huomaamaa, että Lauri katto mua ”sillä silmällä.” No, mä en jaksanu välittää siitä, oliha Lauri hyvä tyyppi jo sillo. Jatkiksella sitte pelattii pullonpyöritystä ja Laurille tuli totuus. Fiona, joka siis oli kanssa samalla riparilla ja nii kamala ämmä ja homofoobikko ku olla ja voi, kysy mitä mieltä Lauri oli musta. No, kuten pelii kuulu, Lauri kerto totuuen ja mulle selvis, että se jo riparin alussa ihastu muhun. Ykspuolisesti tietysti, mä oon hetero henkee ja veree. Sitte ku painuttii illan päätteeks meiä huoneesee, tuli puheeks se aikasempi ja Lauri
myöns olevasa bi-seksuaali. Se ei ollu myöntäny sitä aiemmi kellekää tutullee, vaan Laurin
koulun koulupsykologi ties siitä.”
”Vieläkö se on suhu kusessa?”
”Sanoo ettei ois, mutta mistäs sen tietää.”
”Mutta se kuitenkii tietää, ettei voi saaha sua, eikö?”
”Jep. Ja ei se mua sinäsä haittaa ollenkaa, vaikka Lauri onkii bi. On se tietty välillä vähä kiusallista, mutta se ei kuitenkaa vaikuta siihe mitenkää, että Lauri on huippu tyyppi ja mun paras kaveri.”
”Ja sen kyllä huomaaki.” Kristian hymyili hämärässä ja nojautui seinää vasten.
”Kerro jotai Mikaelista.”
”Miks sä haluut tietää?”
”Uteliaisuuesta?” Kristian kysyi nyt tuijottaen minua. Hän todella halusi tietää.
”Tais olla syksy 2009 ku Micke tuli meiä luokalle uutena oppilaana ja pistettii istumaa minu veree. Aluks se oli hiljane ja ujo, mutta lopulta me alettii juttelee. Ku tutustu Mikaelii siitä kuoriutu esii erilaine ihmine. Se ei ollu etää epävarma, hiljane ja ujo, vaa siitä paljastu itsevarma ihmine. Me juteltii aikamme ja viime kesänä alettii lopulta seurustelemaa. Mikaelin myötä mun maailma käänty päälaellee ja musta alko kuoriutuu yhtälailla itsevarmempi ihmine. Toisin ku mulla, Mickellä nous kusi päähä ku tyypit alko pitää siitä. Kohta sitte piti kiertää sen kanssa kaikki bileet.”
”Ja onko teillä menny hyvi?”
”Vaihtelevasti, mutta kertaakaa ei olla tauolle alettu. Ja itseasiassa huomenna ois meiä vuospäivä.” Kristian oli hiljaa hetken.
”Kui paljo sä ryyppäät?”
”Kohtuuella, mä oon ollu niissä bileissäkii lähinnä lapsenvahtina. Se on semmone aine, joho ei kannata jäähä koukkuu.”
”Nii on. Siitä on omakohtasta kokemusta.” Katsoin toista mykistyneenä. Kun hän huomasi katseeni, pienen empimisen jälkeen Kristian avasi suunsa.
”Isä on alkoholisti. Se oli vierotuksessa mun kolme ekaa vuotta, eikä oo vieläkää täysi raitis. Pitäs itekki pysyy kaukana alkoholista, mutta se on nii perkulee hankalaa.”
”Mikä siinä muka hankalaa on?”
”Koitappa yhtenä koulun suosituimmista oppilaista pysyy erossa bileistä ja alkoholista.”
”Oisha se pitäny arvata, että sinoot koulun suosituimpia. Etkö sä oo koskaa kieltäytyny kutsusta...”
”Oon, mutta sekii on johtunu muista ihmisistä. Alkoholi vaa onnistuu turruttaa hetkeks kaikki ajatukset.”
”Miks sä välität muitte puheista?”
”Mä välitän niistä siks, että Kuopiossa mua kiusattii ja haukuttii koko alakoulun ajan. Oli vaa helpotus päästä siitä helvetistä veke. Mä sitä paitsi kuulun mielummi suosittujen ku syrjittyjen laatikkoo. Sillo ei sanota ei suosiolle,” Kristian tiuskaisi ja katosi sisälle. Onnistuin pysäyttämään oven juuri ennen kuin se olisi paukahtanut kiinni niin kovaa, että koko Annantupa olisi herännyt. Mitä juuri tapahtui? Miksi Kristian suuttui noin äkisti? Palasin miljoonat kysymykset päässäni pyörien ja itseäni syyttäen huoneeseemme vain huomatakseni Kiian esittävän nukkuvaa. Voi helvetti, ajattelin kaaduttuani sänkyyn.
***
Enjoy! 
