A/N: Eli tässä tämä ensimmäinen luku sitten on. Kiitos kaikille, jotka kommentoivat, ja jotka ylipäätään lukivat tätä, ja olen pahoillani, että tällä kesti
NeitiMustahan siis toimii betana ja ystävällisesti kuunteli valitustani, ja korjasi lukemattomat virheeni
Tässä luvussa ei oikeastaan vielä tapahdu mitään räjäyttävää Siriuksen ja Jamesin välillä, mutta tämä on alustusta kaikelle. Ja Remusta ja Peteriä ei vielä ole paljoa, mutta heitäkin lupaan seuraavaan lukuun enemmän, ainakin Remusta koska hän on niin iki-ihanasöpöliinimussukka...
Juu, mutta toivottavasti pidätte, ja olisin hyvin hyvin hyvin hyvin kiitollinen kommentista!
Viimeisen vuoden rohkelikkojen makuuhuoneesta kuului tasainen tuhina. Kolme poikaa nukkuivat syvässä unessa haaveksien kuka mistäkin. Välillä unissa mutistu huokaus tai äännähdys rikkoi muuten niin rauhaisaa ilmapiiriä. Yhtäkkiä makuuhuoneen ovi aukesi, ja neljäs makuuhuoneen asukas tuli painavan kirjapinonsa kanssa huoneeseen. Hän kurkkasi ympärilleen, ja huomatessaan muiden vielä nukkuvan, hän asetti kirjapinon varovasti sängylleen, ja hiipi mahdollisimmen hiljaisesti matka-arkkunsa luokse.Yksi asukas kuitenkin nosti nopeasti päänsä.
”Remus?” kysyi uninen ääni. Remus hymyili ystävälleen Siriukselle, jonka hiukset sojottivat jokaiseen ilmansuuntaan, ja joka muistutti enemmän aivokuollutta vihannesta, kuin äärettömän komeakasvoista velhopoikaa.
”Niin?” Remus vastasi ystävälleen ja naurahti tämän uneliaan hämmästyneelle ilmeelle. Väsynyt Sirius mutisi jotakin epäselvää siitä, että James oli taas selittänyt koko yön Lilystä, ja ettei hän ollut saanut nukuttua silmällistäkään, kunnes vajosi takaisin sänkyyn. Vielä sen jälkeen hän valitti lujaan ääneen siitä, että huispausharjoitukset oli siirretty huomiselle, kun Sirius olisi halunnut... Lauseen loppu hukkui kuorsaukseen. Sirius oli jo täydessä unessa. Remus katsahti kelloa, ja se näytti vasta puoli kahdeksaa. Hän päätti palata takaisin pehmeään sänkyynsä tapojensa vastaisesti, olihan sentään sunnuntai. Pian huoneesta ei kuulunut muuta, kuin neljän pojan tasainen kuorsaus ja tuhina.
Sirius Musta oli todella komea. Hänellä oli mustat, kiharat hiukset ja kopeat kasvot, leukaa peitti musta sänki. Mutta tällähetkellä hän muistutti enemmän variksenpelättiä kuin komeaa velhopoikaa. Sirius katsahti sänkynsä vierellä olevaan peiliin, ja huokaisi nähdessään peilikuvansa. No, hiukset tasoittuisivat päivän mittaan, ja unelias ilme katoaa kupillisella kahvia. Kahvin ajattelu toi Siriuksen mieleen aamiaisen, ja hän katsahti yöpöydällään olevaa kelloa, joka näytti kymmentä. Jos hän olisi nopea, ehtisi hän saada kahvia sekä voileivän tai kaksi, ennen kuin aamiainen loppuisi. Sirius nousi hitaasti istumaan ja katsahti muihin makuuhuoneissa sijaitseviin sänkyihin. Kolme muuta tuhisivat vielä lämpimissä sängyissään, ja Sirius päätti herättää heidätkin aamiaiselle, jottei hänen tarvitsisi a)mennä yksin Suureen Saliin, ja b) jottei hänen ystävänsä vaan saisi nukkua pidempään kuin kyseinen herra itse. Sirius nousi sängystänsä ja hiipi parhaan ystävänsä Jamesin vuoteeen vierelle. Siriuksen katse harhaili ystävänsä komeisiin kasvoihin ja ennen kuin hän tajusikaan, huomasi hän sormiensa vaeltavan ystävänsä sotkuisissa, mustissa hiuksissa. Sirius pudisti päätään ja tönäisi kiukkuisesti Jamesin hereille, joka tippui sängystänsä napaten Siriuksen kauluksesta kiinni, jolloin molemmat lensivät päällekkäin sängyn toisella puolella. Kaksi muutakin Kelmiä heräsivät hätkähtien Siriuksen huudahdukseen. Remus nousi hätääntyneenä ylös, ja oli reväyttää selkänsä pompatessaan pystyyn. Peter sen sijaan säikähti niin paljon, että säpsähti hereille ja tippui samantien vuoteestaan.
”Mitä helvettiä?” kiljui Remus taikasauva osoittaen Jamesin sänkyä kohti. Peter kompuroi ylös lattialta. Sirius makasi Jamesin päällä, ja molemmat näyttivät hämmästyneiltä.
”Sirius?” James kysyi hämmästyneenä.
”Jep. Älä kysy mitään”, vastasi Sirius huulillaan hiukan ilkikurinen hymy.
”Jos minä heräsin siihen, että Sirius ja James tippuivat sängystä, niin olen kyllä äärettömän kiukkuinen”, mutisi Remus haukotuksensa lomasta. Peter oli saanut itsensä takaisin sängylle, ja kenties nukahtanut samantien. Sirius nousi ylös, ja auttoi parhaan ystävänsä jaloilleen.
”Miten sinä olet, Sirius, tähän aikaan hereillä? Sinunhan pitäisi herätä vasta puolenpäivän jälkeen?” kysyi Remus naurua äänessään.
”Hah hah”, mutisi Sirius repiessään farkkuja jalkaansa. Toinen lahje jäi kuitenkin hänen jalkaansa kiinni ja tömähdyksen saattelemana uninen velhopoika kaatui lattialle pitkin pituuttaan.
”Perkele!” kajahtaa hyvin härskisti lattialta. Peter kääntää kylkeään, mikä osoittaa muille tämän hengittävän vielä. Remus naurahtaa samalla, kun pukee paitaa paljaan ylävartalonsa peitoksi. James kävelee Siriuksen eteen, ja auttaa tämän ylös.
”Kultaseni, farkut puetaan näin, jollei välttämättä tahdo pyyhkiä samalla pölyjä”, James irvailee ystävälleen pukiessaan omia farkkujaan jalkaansa.
”Heko heko. Tänä aamuna mikään ei vaan suju”, Sirius mutisee kaivaessaan takapuoli pystyssä matka-arkkuaan.
”Kuule, Sirius. Sinulla on toki hurmaava takapuoli, mutta olisin kiitollinen, jos et kiihottaisi sen mehevällä muodolla meitä muita”, James irvailee Siriukselle ja taputtaa tämän takapuolta leikkisästi. Sirius muuttuu punaisemmaksi kuin tomaatti ja huokaisee. Ei hyvä jumala. Ei tänään. Mutta pikku-Siriuksella on aivan oma tahtonsa. Sirius hyppelehtii nopeasti makuusalista vessaan mutisten jotakin kusihädästä. Hänen suljettuaan vessan oven, katsahtaa James Remukseen kummeksuen.
”Onko Anturajalka sinustakin vähän outo?”
Sirius odotti, kunnes kuuli makuusalin oven sulkeutuvan, ennen kuin tuli ulos vessasta. Ei herran jumala. Mikä ihme häntä vaivasi? James oli aina ollut hänen paras ystävänsä... No mutta, se johtuu vain siitä, etten ole saanut naista vähään aikaan, ajatteli Sirius hipsiessään kohti Suurta Salia. Hemmettti, pitää saada naista, lisäsi Sirius mielessään listaansa, jossa oli jo kaksi asiaa tälle päivälle, herää ja saa naista. Miten hän muistaa tämän kaiken? Hetkinen, toisen listassa olevista asioista hän jo toteuttikin, mutta kumpi se olikaan...? Herääminen!
”Minun on todella saatava kahvia”, mutisi Sirius hiljaiselle oleskeluhuoneelle hipsiessään kohti muotokuva-aukkoa.
Suuressa Salissa James oli onnensa kukkuloilla. Kuusi pitkää vuotta oli hän piirittänyt Lily Evansia, unelmiensa punahiuksista naista, mutta vasta nyt hän sai jonkinlaista vastakaikua tunteilleen. James oli nähnyt Lilyn käytävällä yksin, ja oli päättänyt yrittää tuuriaan, jos vaikka tänään.
”Huomenta kultaseni!” hihkaisi James ja Lily käänsi päänsä punaiset hiukset leiskuen katseensa Jamesiin.
”Huomenta, James”, mutisi Lily tavallistakin masentuneemmalla äänellä. Mutta nyt oli kyse jostakin muusta, nimittäin Lily ei koskaan ollut näin masentunut vain Jamesin takia. Ja hän kutsui Jamesia etunimellä, eli jokin oli todella hätänä, ja tavallinen ”Painu helvettiin, Potter!”-kommenttikin puuttui.
”Mikä hätänä? Onko opiskelussa ongelmia? Eikö koulu suju? Miehet mielessä?” heitti James kaiken huumoriksi tapansa mukaisesti. Lily ei edes kivahtanut. Hän niiiskautti nenäänsä ja lysähti lähimmälle penkille Tylypahkan käytävälle. James istuutui hänen viereensä ja kietoi käsivartensa lohduttavasti siron tytön olkapäille.
”Minä ja Severus tappelimme”, mutisi Lily. Hän ei jaksanut huomauttaa Jamesille kädestä tai muustakaan, oikeastaan tuntui mukavalta, kun lihaksikas ja kieltämättä hyvännäköinen huispauskapteeni piti häntä sylissään. Ja ei hän oikeasti edes vihannut Pot... Jamesia. Jostakin kaukaa vain juonsi juurensa, että hänen piti vihata Jamesia. Miksi ihmeessä? Nyt kun poika oli johtajapoikakin, ja muutenkin kypsempi ja komeampi... Lily painoi päänsä Jamesin olkaa vasten, ja Jamesin huulille levisi hymy. Epävarmasti hän kosketti noita tulipunaisia hiuksia, ja kun Lily ei vetänyt päätään pois, silittä hän Lilyn hiuksia hitaasti, nautiskellen niiden pehmeydestä. Hän tunsi Lilyn pään olkapäällään ja tytön käden hänen polvellaan. James nielaisi ja hänen sydämensä yritti nähtävästi lyödä koko hänen elämänsä sydämenlyönnit minuutissa.
”James?” mutisi Lily suu vasten Jamesin olkaa.
”Niin?”
”Miten Tylyahoon pääsee opettajien huomaamatta? Jos me vaikka tänään...”
”Lähtisimme treffeille?”
”Niin”, naurahti Lily. Hän ei käsittänyt, miten oli kysynyt sitä. Se rikkoisi sääntöjä, ja hän oli AINA vihannut Jamesia, joten miksi hän nyt menisi tämän kanssa treffeille? Miten se oli lipsahtanut?
”Jos me näemme vaikka kuudelta?” ehdotti James hymy korvissaan saakka.
”Selvä”, vastasi Lily, ja nousi ylös oikoen kaapuaan.
”Nähdään kuudelta oleskeluhuoneessa”, Lily vilkutti hyvästiksi Jamesille.
”Joo, nähdään”, mutisi poissaoleva James. Heti kun Lily oli hymyillyt viimeisen kerran, ja kääntynyt kulman taakse, aloitti James villin tanssin.
”Minä menen treffeille Evansin kanssa, minä menen treffeille Evansin kanssa, lal lal laa...”, lauleskeli James hyppiessään kertomaan asiaa Kelmeille. Lily hymyili kuullessaan laulun sanat. Oikeastaan James oli ihan mukava... Ja hyvännäköinen!
”Remus!” hihkaisi James löytäessään viimein Remuksen rohkelikkojen oleskeluhuoneesta. Remus kohotti hitaasti katseensa lukemastaan paksusta kirjasta ja nosti toista kulmakarvaansa.
”Niin?”
”Lily, minä, illalla, Tylyaho”, selitti James hengästyneenä juostuaan ympäri linnaa etsiessään ystäviään.
”Lily antaa sinulle selkään illalla Tylyahossa? Mitä sinä teit?” kysyi Remus ilme täynnä myötähäpeää ja hämmästystä.
”En mitään! Minä vannon! Minä ja Lily menemme treffeille Tylyahoon, ja saatanpa saada tänään...” jatkoi James vihjailevasti.
”Saat mitä? Selkääsi?” naurahti Remus.
”Ei kun saan SITÄ.” selitti James turhautuen hetkessä. Mitä pukea päälle? Ilman partavettä? Partaveden kanssa? Suihkuun! Ajatteli James ajatuksiensa pyöriessä ympyrää.
”Minun pitää käydä tänään suihkussa!” kertoi James ajatuksensa äänen.
”Ai, alkoiko sinuakin haju etoa? Kiitos James, sinä pelastat meidät hajukuolemalta!” hihkaisi Sirius, joka oli juuri astunut sisään oleskeluhuoneeseen.
”Ei vaan minulla on treffit Evansin kanssa kuudelta tänään!” James hehkutti kapsahtaessaan Siriuksen kaulaan teatraalisesti.
”Menemme Tylyahoon. Suutelemme auringonlaskussa.” kertoi James Siriukselle, joka tiputti tämän kuvitelmistaan pudottamalla ystävänsä maahan. Tömähdyksen saattelemana kirosi James kömpiessään ylös pölyiseltä lattialta.
”Ja hah hah. Tietääkö Evans näistä ”treffeistä”?” kysyi Sirius pirullinen hymy huulillaan.
”Totta kai tietää. Miksei? Ahaa, hah hah, kekseliästä Sirius”, mutisi James keksiessään ystävänsä sarkasmin.
”Minä menen suihkuun. Kellohan on jo...”
”Viisi yli kaksi, niin. Sinulla on kiire, Sarvihaara! Treffit alkavat jo kuudelta!” hoputti Sirius pilkallisesti Jamesin näyttäessä kieltä, ja juostessa portaat ylös. Remus katsahti Siriusta kirjastaan.
”Etkö sinä ole onnelllinen Jamesin puolesta?” kysyi ruskeahiuksinen miehenalku nojatuolin pohjalta.
”Niin, nyt saamme kuulla seuraavat puoli vuotta sitä kun pihi ei-koskaan-auki-Evans pitää Sarvihaaraa puutteessa toteuttaakseen sadistisia haaveitaan.” kirosi Sirius ja istuutui takkatulen ääreen. Palaako täällä aina tuli? Mitä minun piti tehdä tänään? Miksi helvetissä Evans suostui Sarvihaaran treffipyyntöön? Nämä ajatukset päässään Sirius vaipui horrokseen Remuksen jatkaessa lukemistaan.
James tuli suihkusta ja nuuhkaisi itseään. Hän ei ollut tuoksunut näin hyvältä sitten lapsuuden, kun äiti oli vielä pessyt hänet. Mutta tänään hän oli kuurannut tunnin suihkussa, ja tuoksui kieltämättä todella hyvältä. Hän riisui pyhkeensä vyötäröltään, ja kumartui etsimään puhtaita alushousuja. Hmm... Tämän tilaisuuden kunniaksi voisi vaikka vaihtaa sukatkin! Mietti James heilutellen takapuoltaan. Missä ihmeessä kaikki bokserit ovat...?
”Herranjumala!”, kirosi Sirius nähdessään ystävänsä takapuoli (erittäin kiinteä ja mehevä takapuoli
-mitä hemmettiä?!!?!) pystyssä.
”Sirius! Eikai tämä ole ensimmäinen kerta, kun näet miehen alasti?” Kysyi James naureskellessaan. Boxereita ei vieläkään tuntunut löytyvän.
”Sirre, saanko lainata sinulta boxereita?”, kysyi James järkyttyneeltä ystävältään, joka istuutui juuri sängyllleen.
”Siitä vain”, mutisi Sirius parhaan ystävänsä takapuoli mielessään. Ei herranjumala, ei herranjumala...
”Kiitti.” James löysi ystävänsä matka-arkusta hakemansa pöksyt päällimmäisinä. Hän veti ne jalkaansa, ja huomasi Siriuksen katseen napansa alapuolella. Peniskateutta?
Sirius heilautti päätään.
”Sarvihaara, oletko sinä varma tästä? Onko Evans todella sitä mitä haluat elämältä? Turvallisuutta. Kaunis vaimo, muutama muksu, omakotitalo. Kestätkö sinä sitä, että sinua rajoitetaan?” Sirius kysyi varovasti ystävältään. James katsahti Siriusta kummaksuen.
”Milloin sinä olet alkanut vakavia puhumaan?” James kysyi etsiessään puhtaita sukkia. Eivätkai nuo olleet ainoat? Miksi hän oli kuvitellut selviävänsä vuoden samoilla sukilla?!
”Ei kun minä olen ihan tosissani, James.”
”Ei tässä nyt olla noin pitkälle miettimässä. Ja mitä muuta elämä voi antaa?” vastasi James naurahtaen löytäessään viimeinkin sukat itselleen. Mielessään hän kiitti äitiään, joka oli sukat arkkuun tukenut. Joskus äiti oli todella avuksi.
”Elämä voisi olla seikkailua! Etkö sinä halua elää täysillä? Tajuta kuolinvuoteellasi, että hei, minä olen tehnyt kaiken mistä olen koskaan unelmoinut! Sitä paitsi, Evans on maannut Ruikulin kanssa! Hän ei vaan tule koskaan antamaan sinulle, usko pois!” Sirius lähes huusi. Miksei James voinut tajuta? Siriuksen rintaa pisti ikävästi ja maha tuntui vääntyvän toisinpäin. Mitä hän antaisikaan, jos voisi olla Lily Evans.
”Mitä helvettiä? Ei elämä voi aina olla yhtä seikkailua ja juhlaa! Minä haluan aikanani perheen, lapsia ja kumppanin, jonka kanssa jakaa kaikki elämän ilot ja surut! Mikä sinua vaivaa? Oletko sinä kateellinen? Hanki naista, Sirre! Evans ei ole maannut kenenkään kanssa, ja vaikka olisi, niin mitä se sinulle kuuluu? Ei hän ainakaan sinun kanssasi ole ollut, kukapa olisi!” karjaisi James takaisin ystävälleen ja veti paidan päänsä yli. Mitä helvettiä nyt oli oikein tekeillä?!
”Minäkö? Kateellinen? Haista paska! Minä saisin enemmän naisia päivässä kuin sinä koko elämäsi aikana! En koskisi Evansiin pitkällä tikullakaan!” Sirius ei käsitä, mistä hän sai vihan huutaa tuollaista. Ei hemmetti, hän ei tosiaankaan ollut saanut naista. James oli saanut enemmän. Ja nyt hän näytti siltä että voisi tappaa Siriuksen.
”No ei siltä näytä!” vihainen James sai huudettua ennen kuin ryntäsi makuuhuoneen ovelle.
”Sirius, mikä vaivaa? Ei tarvitse tulla juttelemaan enää toiste.” huusi James ovelta ja ryntäsi portaat alas. Miten hän olikaan suuttunut noin paljon Siriukselle? Ja mitä Sirius oli oikein tivannut? Haistakoot kukkasen koko mies! James puhisi juostessaan oleskeluhuoneeseen, jossa Lily jo odottikin. Tyttö oli siitä mukava, ettei antanut odotuttaa itseään. Tervehdyksen vaihdettuaan he lähtivät iloisesti rupatellen kävelemään salakäytävää kohti. James yritti parhaansa mukaan unohtaa vastakäydyn riidan Siriuksen kanssa.
Sirius istui sängyllään järkyttyneenä. Vaikka James ei ollut suoraan sitä sanonut, taisi olla nyt ohitse monen vuoden ystävyys. Hän oli loukannut Evansia, ja samalla Jamesia verisesti. Ei hemmetti, mistä oli kyse? Oliko hän mustasukkainen... Evansille? Sirius huokaisi syvään. Hän ei tykännyt pojista, vain ja ainoastaan Jamesista. Tällaiset tunteet piti tukahduttaa, James tykkää Evansista. Riidat pitää sopia, kun James palaa treffeiltä.
”Hemmetti!” karjaisi Sirius ja potkaisi matka-arkkuaan. Auts, huono idea. Nyt sattui varpaaseen kaiken kukkuraksi. Miksi hänen piti joskus olla näin typerä? Hän todella piti Jamesista. Jos James nyt sanoisi, ettei halua enää koskaan nähdä Siriusta, ei hän tietäisi miten elää ilman Jamesia. Kun James palaa, minä pyydän anteeksi, päätti Sirius ja huokaisi vielä kerran. Unohda James, mene etsimään nainen. Sirius käveli portaat alas ja huomasi Jamesin ja Evansin jo lähteneen. Itseasiassa oleskeluhuone oli lähes tyhjä, lukuunottamatta yhtä alempiluokkalaista rohkelikkotyttöä.
”Hei, kaunokainen! Haluaisitko sinä nähdä jotakin todella mahtavaa?” Kysyi Sirius hymyillen, ehkä hiukan pervosti, tytöltä, joka hymyili hänelle ujona takaisin ja kikatti.
”Joo!” tyttö, Emily, vastasi, ja nousi ylös. Tämä neitokainen oli todella näitä aina-auki-tyttöjä. Huokaus näitä kanoja, sama vanha iskurepla ja nämä melkein riipivät paidan päältään, Sirius tuhahti mielessään, ja lähti johdattamaan tyttöä lähimpään luutakomeroon. Nyt kun hän saisi naista, olisi kaikki taas ennallaan, Jameskin unohtuisi. Olenkohan joskus maannut jo tämän tytön kanssa? Mikäs tämän tytön nimi olikaan? Emma? Emilia? Eerika? Kirsten? Amy? Amy se taisi olla, mietti Sirius sulkiessaan Lihavan Leidin muotokuvan.
neiti X
