Sööttiä.
Murunen, sinä kirjoitat tosi nätisti! Vaikka yleensäkin vastustan miehen sanomista kauniiksi (mikä kyllä johtuu vain niistä "kaunis mies" -sanojen mielikuvista, kuten ala-asteen sijaisopettaja ällöttävine kiharoineen ja tuikesilmineen ja voi jumalauta älä laita minua jatkamaan hyi), muuten tämän kuvailu oli toimivaa. Sinulla ei ole sellaisia asioita joista minä aina sakotan ihan tajuna, kuten sanatoistoa, mitenkään kamalan paljon yleensäkään, ja tässä sitä ei ainakaan ollut.
Tässä ei ollut varsinaista juonta tai mitään, eikä silti tunnelmointiakaan - minäkertojallahan on aika yleistä kirjoittaa tällaisen tarinankerrontaraapaleen, jossa se tarina käydään vaihe vaiheelta läpi. En oikein tykkää minäkertojasta, kun angst-puolella se menee siihen "yhyy miksi jätit minut, mitä tein väärin" ja romanttisissa höpinöissä taas "minä rakastan sinua niin, olet täydellinen minulle ja Se Oikea" ja sitten se fluffy tai valitusvirsi tursuaa korvista ulos. Tässä se ei toki mennyt niin sillä sinä kultaseni olet paras ja kaunein ja minä rakastan sinua niin, olet täydellinen minulle ja Se Oikea mutta samoja tyhmiä elementtejä näkyi vähän, ehkä juuri siksi, ettei tässä ollut juonta vaan lähinnä sitä romanttista, puhuttelevaa puolta. (tuitui)
Onneksi tässä oli muutakin! Osastovalintakin kertoo paljon; Puddifoot ja Hunis ovat vähän sellaisia lässynlääpaikkoja joihin ei pidä mennä jos ei kestä liikaa fluffya, mutta tässä oli paljon muutakin. Minä allekirjoittaisin tuon zilahin kommentin - hän tiivistikin hienosti miten Siriuksen ajattelutapa Remuksesta on kaunis. Muutenkin näen Siriuksen pitkälti vastuuntuntoisena hahmona, sellaisena, että hän tuntee aina olevansa velkaa huolenpitonsa muille, ja tässä se rakastettava puoli tuli lupauksien ja vannomisten sivuamana esille hienosti, tai sitten vain luen mitä haluan lukea. ; )
Kiitos tästä, kultarakas olet ihanin ikinä haha moi pupunen. ♥
